Bring Her Back kiinnitti huomioni osaltaan siksi, että samojen ohjaajien Talk To Me oli hauska ja originelli kauhupätkä ja toisaalta siksi, että tätä uutta tekelettä kehuttiin ennakkoon syvällisemmäksi kauhuksi.
Vähän piippuun jäi minun mielestäni. Taiteellisuus näkyy lähinnä siinä, että elokuva tuntuu häpeävän suhteellisen simppeliä ydinkonseptiaan, jonka katsoja kuitenkin arvaa jo suhteellisen alkuvaiheessa. Sen sijaan elokuvassa kuulemma käsitellään ihmisten suhdetta kuolemaan... yleensä esittämällä katsojille kuolleita ihmisiä vaihtelevissa mätänemisen asteissa.
Jossain kohtaa body horror kavalkadi alkaa kuitenkin auttamatta turruttaa ja tarinaan alkaisi kaivata jotain lihaa luiden ympärille. Ja sitten kun viimein näyttää siltä, että se koko elokuvan ajan tapahtuvaksi odotettu asia tapahtuisi... sitä ei tapahdukaan ja elokuva loppuu. Philippoun veljeksille pitäisi pitää luento Tsehovin aseesta. Tämä on lähes oppikirjaesimerkki tämän säännön rikkomisesta.
Hahmojen tuntemukset ja motiivit, sekä tarinan käänteet ovat kuluneinta kauhuelokuvien peruskauraa ja siihen nähden niihin tuhlataan luvattoman paljon ruutuaikaa samalla, kun itsessään ihan mukavan groteskin oloisesta ydinkonseptista ei oteta juuri mitään irti.
Tämä olisi voinut olla keskivertoa mielenkiintoisempaa peruskauhua, jos ohjaajat olisi luottaneet ideaansa, eikä yrittäneet larpata jotain ranskalaista extremismiä.
Vielä pieni spoilerivalitus:
Eli elokuvan ydinkonsepti on se, että hulluksi tullut nainen haluaa siirtää kuolleen tyttärensä sielun adoptoimaansa tyttöön. Tämä onnistuisi hänen tutkimallaan metodilla, jossa eräänlainen lumottu/kirottu "välittäjä" syö kuolleen henkilön ruumiin, jossa sielu vielä asustelee ja siirtää sen oksentamalla toiseen ruumiiseen. Olisihan tällä konseptilla saanut vaikka mitä hauskaa ja kieroutunutta aikaiseksi, mutta ainut kerta, kun siirto nähdään käytännössä on pikaisesti naisen katsomalla videolla ja siinäkin se menee kaikin puolin siististi ja hyvin... tai siis niin "siististi" kuin se voi näistä lähtökohdista mennä.
Itselleni juolahti välittömästi mieleen, millä miljoonilla tavoilla siirto voisi mennä pieleen ja tuntui, että elokuva jopa vihjaili monilla erilaisilla vaihtoehdoilla, mutta loppujen lopuksi ideaa ei sitten käytetty ollenkaan. Nainen peruu suunnitelmansa viime hetkellä ja uhri ja "välittäjä", eli naisen aikaisemmin kidnappaama poika pääsevät pakenemaan. End credits.
Nyt varmaan ymmärrätte miksi luento Tsehovin aseesta? Elokuvasta ei jää käteen kuin puolitoista tuntia ihan pätevää body horroria ja aika tyhjäksi jäävä juoni orvoksi jääneistä sisaruksista, jotka annetaan tämän sekopäänaisen huostaan. Tuntuu, että se oikea tarina tapahtui niissä naisen iltapuhteinaan katsomissa videoissa ja niistäkin 99% jää katsojille epäselväksi elokuvan rytmityksen takia.
:max_bytes(150000):strip_icc()/Ian-McKellen-Elijah-Wood-081725-43c23740bb4a407680559f0e2b33bd18.jpg)
