Teemu Uotila
New Member
Elokuvat ovat itsenään tietenkin kokonaisuus, eikä niitä sovi pilkko. Mutta aina välillä tulee vastaan erityisellä taidolla ja tunteella tehtyjä kohtauksia, jotka nousevat edukseen ja laittavat kylmänväreitä selkärankaa pitkin, kun ajattelee kuinka hienosti jokin asia oli toteutettu. Tänne niitä voi laittaa mielihalujen mukaan, mutta pieni perustelu olisi aina paikallaan.
Tietenkin hienoja kohtauksia on monia ja klassikoiden unohtumattomimmat tapahtumat ovat palaneet hyvin mieleen, mutta tässä viimeaikoina on noussut yksi kohtaus erityisesti edukseen muista. Nyt siis puhun varsin tuoreista elokuvista, koska tämä on useimmilla hyvässä muistissa. Tämä elokuva, joka minun mieltäni polttaa yksinkertaisella tyylikkyydellään on Collateral - Väärä aika väärä paikka. Edessä on erittäin pienillä spoilereilla maustettu osio, joten jokainen lukekoon omalla vastuulla.
Tietenkin hienoja kohtauksia on monia ja klassikoiden unohtumattomimmat tapahtumat ovat palaneet hyvin mieleen, mutta tässä viimeaikoina on noussut yksi kohtaus erityisesti edukseen muista. Nyt siis puhun varsin tuoreista elokuvista, koska tämä on useimmilla hyvässä muistissa. Tämä elokuva, joka minun mieltäni polttaa yksinkertaisella tyylikkyydellään on Collateral - Väärä aika väärä paikka. Edessä on erittäin pienillä spoilereilla maustettu osio, joten jokainen lukekoon omalla vastuulla.
Olen jo pitkään ihaillut Collateralin maagista diskokohtausta. Tässä Tom Cruisen esittämä salamurhaaja (Vincent) etenee määrätietoisesti kohti toiseksi viimeistä kohdettaan. Koko kohtaus on toteutettu taidokkuudella. Se ei nojaa mihinkään hienoihin efekteihin tai kamerakikkailuihin, vaan perustaa intensiviteettinsä jännitysmomentin kasaamiseen. Koko kohtaus lähtee tasaisen varmasti etenemään Paul Oakenfoldin Ready Steady Go -kappaleen myötä, joka on kuin tehty elokuvan kohtausta varten. Vaikka en normaalisti perustakaan tämän tyyppisestä musiikista, niin tähän elokuvaan ja hetkeen se luo täydellisen tunnelman. On hieno nähdä kuinka yhdellä kappaleella saavutetaan uskomattoman tiivis tunnelma ja asetelma. Kappale sopii itse paikan päällä oleviin tapahtumiin, mutta se sopii myös psykologiselta vaikutukseltaan katsojan mielentilaan. Pahaa enteilevä ja hiljaa eskaloituva tunnelma kappaleessa lähtee hyvin viemään kohtausta eteenpäin. kappaletta voikin hyvin kuvailla ns. metsästysmusiikiksi. Kohdetta vaanitaan ensin kauan, sen jälkeen kierrellään ja katsotaan yleistilanne, jonka zeniittikohdassa valmistaudutaan yhteen voimakkaaseen iskuun, joka lamaannuuttaa kohteen. Oli tämä kohde sitten katsoja tai Vincentin tähteimen väärällä puolella oleva korealainen. Katsoja tuntee kuinka jännitysmomentti kasvaa hetki hetkeltä, kunnes se sitten purkautuu silmänräpäyksessä. No, se musiikista, sitten itse kuvalliseen toteutukseen.
Tässä discorakennelmassa voi vain ihmetellä Mannin ja kuvaaja Cameronin tapaa käsitellä tapahtumia. Katsoja viedään Cruisen ja Foxxin mukana pitkin tanssilattiaa, aina välillä leikaten poliisisaattueeseen. Kohtauksessa valmistellaa taidokkaasti Cruisen iskutaktiikkaa ja kartoitetaan tilannetta katsojalle. Kohtaus ei kuitenkaan räjäytä pankkia suoraan, vaan vie katsojaa vähitelle kohti loppuratkaisua, kun Cruisen hahmo etenee päättäväisesti kohdettaan päin. Hoitaen samalla hiljaa, mutta tappavasti sivuilla olevat turvamiehet. Tilanne perustuu suurilta osin jännityksen luomiseen odottavalla tunnelmalla, jota siivittää jo edellä mainittu Ready Steady Go -kappale. Odotuksen tunne tässä kohtauksessa onkin sen parasta antia. Mann osaa hoitaa tilanteen äärimmäisellä taidolla. Sitten kun toiminta vihdoin laukeaa täyteen ryöppyynsä, huomaa katsoja puristavansa penkin reunoista kiinni. Vaikka Cruise esittääkin palkkatappajaa, niin silti toivoo hänen hahmonsa selviytymistä. Realistisella otteella tehty kohtaus huipentuu sitten kahden turvamiehen ja Cruisen väliseen yhteydenottoon, joka ei ole mtään katu-kungfua, vaan uskottavaa vääntöä. Tilanne hoidetaan hyvin pois päiväjärjestyksestä ja kohtauksen huipentaa Ctuisen päättävä ja kylmäkiskoinen toiminta, muutama rintaan ja päähän. Tässä kohtauksessa etenkin makoisaksi tekee se, että Cruisen Heckler & Koch USP:n laukausääni on huomattavasti erilainen kuin muilla, joka omalla tavallaa kuvastaa psykologisesti tappajan ylivertaisuutta muihin nähden. Ja tietenkin tämä kuulostaa dvd:lla aivan loistavalta. Katsoimme kohtausta kaverilla ja alakerrassa luultiin, että rekka oli tullut pihaan, kun niin jyrisytti
Mutta koko kohtaus perustuu vain puhtaaseen metsästyksen haluun ja odotuksen luomiseen. Discolattia toimii hyvin urbaanina kasvottomana viidakkona, jossa jokainen voi edetä ja tehdä mitä haluaa, eikä kukaan kyseenalaista tätä. Vasta kun tilanteen todellinen laita selviää, niin paniikki puhkeaa. Tämä kohtaus on hyvä esimerkki siitä, että se päämäärä ei ole tärkein, vaan itse matka. Henkilökohtaisesti tämä on kouluesimerkki mestarillisesta jännitysmomentin ja intensiivisyyden luomisesta, josta sopisi monen ohjaajan ottavan oppia. Omalla listallani kohtaus nousee ehdottomasti vuoden parhaimpiin, mutta myös kaikkien aikojen kohtausten listalla tämä sijoittuisi myös korkealle. Tämä on yksi täydellisimmistä kohtauksista, joita on koskaan tehty.
Tässä discorakennelmassa voi vain ihmetellä Mannin ja kuvaaja Cameronin tapaa käsitellä tapahtumia. Katsoja viedään Cruisen ja Foxxin mukana pitkin tanssilattiaa, aina välillä leikaten poliisisaattueeseen. Kohtauksessa valmistellaa taidokkaasti Cruisen iskutaktiikkaa ja kartoitetaan tilannetta katsojalle. Kohtaus ei kuitenkaan räjäytä pankkia suoraan, vaan vie katsojaa vähitelle kohti loppuratkaisua, kun Cruisen hahmo etenee päättäväisesti kohdettaan päin. Hoitaen samalla hiljaa, mutta tappavasti sivuilla olevat turvamiehet. Tilanne perustuu suurilta osin jännityksen luomiseen odottavalla tunnelmalla, jota siivittää jo edellä mainittu Ready Steady Go -kappale. Odotuksen tunne tässä kohtauksessa onkin sen parasta antia. Mann osaa hoitaa tilanteen äärimmäisellä taidolla. Sitten kun toiminta vihdoin laukeaa täyteen ryöppyynsä, huomaa katsoja puristavansa penkin reunoista kiinni. Vaikka Cruise esittääkin palkkatappajaa, niin silti toivoo hänen hahmonsa selviytymistä. Realistisella otteella tehty kohtaus huipentuu sitten kahden turvamiehen ja Cruisen väliseen yhteydenottoon, joka ei ole mtään katu-kungfua, vaan uskottavaa vääntöä. Tilanne hoidetaan hyvin pois päiväjärjestyksestä ja kohtauksen huipentaa Ctuisen päättävä ja kylmäkiskoinen toiminta, muutama rintaan ja päähän. Tässä kohtauksessa etenkin makoisaksi tekee se, että Cruisen Heckler & Koch USP:n laukausääni on huomattavasti erilainen kuin muilla, joka omalla tavallaa kuvastaa psykologisesti tappajan ylivertaisuutta muihin nähden. Ja tietenkin tämä kuulostaa dvd:lla aivan loistavalta. Katsoimme kohtausta kaverilla ja alakerrassa luultiin, että rekka oli tullut pihaan, kun niin jyrisytti
Mutta koko kohtaus perustuu vain puhtaaseen metsästyksen haluun ja odotuksen luomiseen. Discolattia toimii hyvin urbaanina kasvottomana viidakkona, jossa jokainen voi edetä ja tehdä mitä haluaa, eikä kukaan kyseenalaista tätä. Vasta kun tilanteen todellinen laita selviää, niin paniikki puhkeaa. Tämä kohtaus on hyvä esimerkki siitä, että se päämäärä ei ole tärkein, vaan itse matka. Henkilökohtaisesti tämä on kouluesimerkki mestarillisesta jännitysmomentin ja intensiivisyyden luomisesta, josta sopisi monen ohjaajan ottavan oppia. Omalla listallani kohtaus nousee ehdottomasti vuoden parhaimpiin, mutta myös kaikkien aikojen kohtausten listalla tämä sijoittuisi myös korkealle. Tämä on yksi täydellisimmistä kohtauksista, joita on koskaan tehty.
Viimeksi muokannut moderaattori:
)
tuosta tulee aina todella huono mieli.