Pelin alku lupasi todella hyvää. Kakkosnelosmainen tunnelma, ja tunne siitä, että pelaajan moraaliset valinnat ohjaavat juonta. Tosin tässä vaiheessa en usko, että valinnoilla sinänsä on mitään merkitystä, satunnaisia eri dialogeja sinne tai tänne.
Ohjattavuus oli todella, todella ongelmallinen - kamera kääntyili miten sattuu ja pelaajan oli paikoitellen hankala toteuttaa suunnitelmiaan. Tattien painelu kiperissä tilanteissa oli ihan hyvä idea pelin tekijöiltä. Joissain kohtauksissa en tosin erottanut kunnolla värejä, että mihin suuntaan tattia piti painaa. Ja samalla myös osa taustalla pyörineistä tapahtumista jäi näkemättä kunnolla.
Mukana oli hienoja yksityiskohtia, esim. keittön kaappeja voi availla ja juoda jääkaapista maitoa, soittaa kitaraa jne. Ja miten pelissä musiikkina oleva Theory Of a Dead Man osaakin kuulostaa täysin Nickelbackilta? Hyviä biisejä sinänsä, ei siinä mitään, mutta aluksi luulin, että kyseessä on Nickelback jollain salanimellä.
Käytännössä kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes päähenkilö, Lucas Kane, kuolee tippuessaan alas vuoristoradalta. Pelin olisi hyvin voinut lopettaa siihen, sillä muutenkin niin moneen kysymykseen jäi vastaus saamatta. Monet asiat vaan tapahtuivat ja unohtuivat samalla silmänräpäyksellä. Ehkä ne sitten pitäisi päätellä itse, jos olisi tarpeeksi mielenkiintoa.
Peli lensi komeassa kaaressa turvalleen siinä vaiheessa, kun Kane ja Carla rupesivat harrastamaan seksiä. En tiedä että menikö minulta jotain ohi, mutta henkilöt tapaavat kolmatta tai neljättä kertaa, ensimmäinen on murhaaja ja toinen murhaa päätyönään tutkiva poliisi - ja tämä hyvänen aika sanoo että "I love you Lucas". Ja minä tipahdin tuolilta. Suurimpia mauttomuuksia missään, ikinä. Käytännössä kaikki tämän jälkeen tapahtunut kielikin ainoastaan siitä, että pelin tekijöiltä oli loppunut innostus tehdä työ kunnolla loppuun, ja oli päädytty todella helppoihin ja halpoihin ratkaisuihin. Ironista sinänsä, peli kaatui siihen asiaan, mistä sitä on eniten kehuttu - juoneen.
Itse antaisin Fahrenheitille korkeintaan 7/10. Se oli täynnä hyviä oivalluksia ja osittain todella hienoa tunnelmaa, mutta loppujen lopuksi tällä oli sittenkin yritetty miellyttää kaikkia, eikä keskittyä yhteen asiaan kunnolla.