Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Far Cry 2 [X360]

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hinin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Far Cry 2 oli vielä vanhanaikainen fps-räiskintä, mutta käytännössä avoimessa maailmassa (liikkuminen on aika rajattu vuorien avulla). Uudemmat Far Cryt ovat sitten jo enemmän tutun ubikaavan pelejä, joilla enemmän tavoitellaan geneeristä massakansaa.

Monelta osin Far Cry 2 on visuaallisesti edelleen näyttävin Far Cry-peli, toki vaatii grafiikkamodia muuntaman sen ruskean sävyn pois.

Itselleni immersion suhteen Far Cry 2 on nimenomaan paras peli. Se on täynnä hienoja yksityiskohtia, kartan avulla suunnistaminen, musiikit, fysiikat, aseen äänet, tunnelma pelimaailmassa liikkuessa. Jatko-osissa sitten panostetaan muihin asioihin ja nämä osa-alueet ovat ottaneet rankasti takapakkia.

Näistä modernimmista peleistä Far Cry 3 on selvästi itselleni mieluisin, vaikka Far Cry 4 ei siitä paljon eroakaan. More is less. Far Cry 5 sitten heittämällä surkein, 6/10.

Blood Dragon oli loistava piristys!
 
Sä vihaat tässä pelissä just niitä asioita mistä sä tykkäät cyberpunkissa. Ootsä kyllä ihmeellinen mies oletettu.

Niinkö? Mietipäs vähän uudestaan.

Cyberpunk: ei hajoavia aseita, erinomainen ja mukaansatempaava tarina ja monipuolisia sivutehtäviä, ei yhtäkkiä jo tapettuihin vihuleireihin spawnaantuvia vihuja, pelimaailma ei täysin pelkkä kulissi ole sentään Far Cry 2:n tapaan (peli jossa seikkaillaan villissä luonnossa ja ei yhtään villieläintä siltikään löydy)

Far Cry 2: hajoavat ja jumittuvat aseet, uudelleen spawnaantuvat viholliset jo muutamaan minuutin sisällä siihen samaan leiriin, josta ne juuri hetki sitten tapoit (tyhjästä vielä spawnaantuvat vaikka suoraan viereesi), täysin olematon ja kiinnostamaton juoni ja persoonaltaan olemattomat NPC-hahmot (siis ne tarinan kannalta olennaiset, jotka ovat sinänsä Cyberpunkissa erinomaisen mielenkiintoisia) ja sitten aiemmin minulta mainitsematta jääneet pelillisesti kiusaa tekevä typerä malaria, jota muutama pilleri popsimalla saadaan hetkeksi sen verran katoamaan, että voidaan taas pyssytellä hetken aikaa (äärimmäisen typerä idea saatika toteutus), kunnes tarvitaan taas lisää tabuja, ja myös typerä bussilla matkustelu, joka on myös pelattavuuden kannalta ikävä ratkaisu siirtymisiin.

Kerrotko nyt sitten ne yhtäläisyydet Cyberpunkin ja Far Cry 2:n välillä? Joo molemmissa ammutaan ja voi autoillakin ajaa. Oliko muutakin?
 
Viimeksi muokattu:
Niinkö? Mietipäs vähän uudestaan.

Cyberpunk: ei hajoavia aseita, erinomainen ja mukaansatempaava tarina ja monipuolisia sivutehtäviä, ei yhtäkkiä jo tapettuihin vihuleireihin spawnaantuvia vihuja, pelimaailma ei täysin pelkkä kulissi ole sentään Far Cry 2:n tapaan (peli jossa seikkaillaan villissä luonnossa ja ei yhtään villieläintä siltikään löydy)

Far Cry 2: hajoavat ja jumittuvat aseet, uudelleen spawnaantuvat viholliset jo muutamaan minuutin sisällä siihen samaan leiriin, josta ne juuri hetki sitten tapoit (tyhjästä vielä spawnaantuvat vaikka suoraan viereesi), täysin olematon ja kiinnostamaton juoni ja persoonaltaan olemattomat NPC-hahmot (siis ne tarinan kannalta olennaiset, jotka ovat sinänsä Cyberpunkissa erinomaisen mielenkiintoisia) ja sitten aiemmin minulta mainitsematta jääneet pelillisesti kiusaa tekevä typerä malaria, jota muutama pilleri popsimalla saadaan hetkeksi sen verran katoamaan, että voidaan taas pyssytellä hetken aikaa (äärimmäisen typerä idea saatika toteutus), kunnes tarvitaan taas lisää tabuja, ja myös typerä bussilla matkustelu, joka on myös pelattavuuden kannalta ikävä ratkaisu siirtymisiin.

Kerrotko nyt sitten ne yhtäläisyydet Cyberpunkin ja Far Cry 2:n välillä? Joo molemmissa ammutaan ja voi autoillakin ajaa. Oliko muutakin?

Ne elementit mitä et tässä siedä, niin löytyy myös siitä sun cyberpunkista. Kulissinen kaupunki (tässä viidakko ilman eläimiä) joka ei herätä kenelläkään immersioo. Vahingossa ammuttu poliisi laukasee loputtoman poliisijoukon sun perääs, joka on hieman aggressiivinen. Eikä nuo cyberpunkin npc hahmot muutamaa pois lukien mitenkään ihmeellisiä ollut. Aseita ei tarvi korjailla, onneks tuo on karsittu nykypäivän peleistä pois lähes kokonaan. Ja sit voi ampua ja ajaa
 
Niin siis olisi jopa hyvä jos aseita voisi korjata, jos pelissä on ylipäätään se elementti, että aseet voivat hajoilla tai jumittua kuluessaan. Itse kuitenkin otan mieluummin pelin jossa aseet eivät kulu eivätkä hajoa, eikä niiden kanssa pidä mikromanageerata jatkuvasti, vaan ainoastaan silloin kun minä sen itse katson tarpeelliseksi, vaikkapa aseen kehittämiseksi. Joka tapauksessa aseet toimivat Cyberpunkissa juuri niin kuin itse haluan. Far Cry 2:ssa tämä elementti on ikävästi toteutettu enkä pidä siitä lainkaan.

Toki olen itsekin myöntänyt, että Cyberpunkin maailma on tietyiltä osin myös kulissinomainen. Niin se kuitenkin on kaikissa muissakin avoimen maailman peleissä - jopa Rockstarin peleissä. Mutta Cyberpunkissa se ei ole kuitenkaan sitä olennaisimmissa ja perustavanlaatuisimmissa asioissa, kuten Far Cry 2:ssa, jossa tosiaan seikkaillaan Afrikan savanneilla, ja siitä huolimatta yhden yhtä eläintä ei voi kohdata. Tuo tekee pelimaailmasta itselleni täyden kulissin. En pysty kuvittelemaan savanneja ilman rikasta ja elävää eläimistöä, jotka voivat olla uhka, mutta metsästäjänä myös mahdollisuus. Tämä häiritsee itseäni tolkuttoman paljon FC2:ssa.

Ja juu onhan Cyberpunkissa poliisin toiminta kieltämättä ylipäätään todella pahasti rikki ja se on yksi pelin selkeimpiä puutteita. Olen kuitenkin välttänyt koko ongelman sillä, että en ole edes paria kertaa enempää ajautunut tilanteisiin, joissa poliisi tulee päälle. Tuota rikkinäistä poliisia on onneksi niin helppo vältellä, ettei tarvitse sitten käytännössä lainkaan tuskastella sitä kuinka huonosti sen on toteutettu. Saisivat kyllä silti CDRP:llä todellakin korjata tuon poliisin kunnolla.

Poliisin toiminta ei siltikään Cyberpunkissa vertaudu ainakaan itselleni mitenkään noihin FC2:n tyhjästä ilmasta jo muutaman minuutin päästä kuolemastaan spawnaantuviin vihuihin. Järkyttävän ikävä elementti pelissä. Samoin ovat nuo muut mainitsemani, kuten myös tuo hirvittävän ärsyttävä ja hölmösti ajateltu malaria-kuvio. Popsitaan muutama tabu niin ollaan sitten taas hyvässä pysyttelykunnossa. Ja tuollaisella roskalla sitten kiusataan pelaaja pitkin peliä. Hyhhyh! Ei luo immersiota tuokaan, vaan ainoastaan syö sitä, kun on niin hiton epärealistisesti toteutettu ja ajateltu. Aivan turha pelaamista hankaloittava, mutta ei varsinaisesti vaikeuttava elementti. Juuri tällaisia turhia peliä hankaloittavia kikka-elementtejä vastustan peleissä. Turhaa kiusantekoa ovat siis.

Joka tapauksessa tiedän kyllä tarkalleen mitkä elementit minua peleissä ärsyttävät ja mistä taas niissä pidän. Cyberpunkissa on itselleni varsin vähän ärsyttäviä olennaisia elementtejä ja Far Cry 2:ssa minua todella ärsyttäviä pelaamista ja immersiota häiritseviä elementtejä on sitten todella paljon ja tärkeissä asioissa. Joillekin muille pelaajille ei näin toki ole varmasti.

Sellainen tietynlainen puristi-pelaajatyyppi yleensä nauttii pelien mielestään immersiota lisäävistä peliä hankaloittavista mikromanageeraus-kuvioista. Itelleni tällaiset ovat vain peliä hankaloittavia eivätkä tuo peliin lisäarvoa. Mutta toki ymmärrän, että tuolle tietylle pelaajatyypille nuo FC2:ssa inhoamani jutut ovatkin sitten juuri hienoja yksityiskohtia. Meitä on moneen junaan - ja erittäin hyvä niin! Sekin on hyvä muistaa, että yleisesti Far Cry 2 on eniten FC-peleistä mielipiteitä jakava. Sillä on tietty sitä jopa parhaana FC-pelinä pitävä porukkansa, mutta myös vihaajia ja huonoimpana FC-pelinä sitä pitäviä löytyy erittäin paljon. Yleensä syynä juuri nuo itsekin esiin tuomani ongelmat.
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaa muistaa, että nyt puhutaan 2008 vuoden pelistä, joka oli vielä suhteellisen alkupuolella kyseistä konsolisukupolvea. Nykypelit tuntuvat seuraavan hyvinkin tarkasti nykypelien kirjoittamattomia sääntöjä, kun taas FarCry 2 yritti ehkä olla enemmänkin open world sandbox -tyylinen peli. Peli on hyvinkin erilainen kuten vaikkapa FarCry 3, joka taas on hyvinkin pelimäinen ja säännönmukainen.

Siinä missä FarCry 2:ssa vihollisvartiat pyrkivät seisoskelemaan auringolta varjossa, FarCry 3:ssa viholliset menivät ennaltamäärättyjä reittejä, jotta pelaajan hiipiminen olisi paljon palkitsevampaa.

FarCry 2 oli hyvin kunnianhimoinen, mutta "satunnaisuus" ja "realistisuuden tavoittelu" oli kyllä "siistiä", muttei kovin pelimäistä. Pelit ovat suurelle massalle paljon nautinnollisempia, kun pelin sisäiset säännöt tajuaa heti.
 
On Far Cry 2:ssa eläimiä, jos oikein tarkkoja ollaan. Zeebroja ja sun muita kasvissyöjiä löytyy niityiltä sekä savanneilta. Olisi niitä voinut enemmänkin olla, mutta tietyllä tapaa mukavaa vaihtelua nykypeleihin, jossa eläimet on yksi vihollistyyppi ihmisten lisäksi. Eläin ystävällinen peli, kun Far Cry 2 ei kokoajan olla tappamassa niitä :)

Ei niitä eläimiä toki 5 metrin välein ole riesaksi asti kuten uudemmissa Far Cry peleissä. Far Cry 4 oli tässä suhteessa pahiten pielessä, kun se puski eläimiä ihan kokoajan pelaajan luo.

Itse käytin pelissä vaan niitä timanteilla ostettuja aseita, jotka eivät käytännössä edes hajoa. Ihan muutaman kerran tuli vain käytettyä vihollisen aseita, pidin sitä ihan hauskana ja realistisena, että niillä oli mahdollisuus hajota.
 
Kannattaa muistaa, että nyt puhutaan 2008 vuoden pelistä, joka oli vielä suhteellisen alkupuolella kyseistä konsolisukupolvea. Nykypelit tuntuvat seuraavan hyvinkin tarkasti nykypelien kirjoittamattomia sääntöjä, kun taas FarCry 2 yritti ehkä olla enemmänkin open world sandbox -tyylinen peli. Peli on hyvinkin erilainen kuten vaikkapa FarCry 3, joka taas on hyvinkin pelimäinen ja säännönmukainen.

Siinä missä FarCry 2:ssa vihollisvartiat pyrkivät seisoskelemaan auringolta varjossa, FarCry 3:ssa viholliset menivät ennaltamäärättyjä reittejä, jotta pelaajan hiipiminen olisi paljon palkitsevampaa.

FarCry 2 oli hyvin kunnianhimoinen, mutta "satunnaisuus" ja "realistisuuden tavoittelu" oli kyllä "siistiä", muttei kovin pelimäistä. Pelit ovat suurelle massalle paljon nautinnollisempia, kun pelin sisäiset säännöt tajuaa heti.
Tämä juuri itseäni kiehtoo että peli yrittää ollaan erilainen. Tässä on paljon paremmin toteutettuja yksityiskohtia jos vertaa vaikka vitoseen. Näistä pikkuasioista kertovia videoita on YouTubessa jokunen.
 
Kannattaa muistaa, että nyt puhutaan 2008 vuoden pelistä, joka oli vielä suhteellisen alkupuolella kyseistä konsolisukupolvea. Nykypelit tuntuvat seuraavan hyvinkin tarkasti nykypelien kirjoittamattomia sääntöjä, kun taas FarCry 2 yritti ehkä olla enemmänkin open world sandbox -tyylinen peli. Peli on hyvinkin erilainen kuten vaikkapa FarCry 3, joka taas on hyvinkin pelimäinen ja säännönmukainen.

Siinä missä FarCry 2:ssa vihollisvartiat pyrkivät seisoskelemaan auringolta varjossa, FarCry 3:ssa viholliset menivät ennaltamäärättyjä reittejä, jotta pelaajan hiipiminen olisi paljon palkitsevampaa.

FarCry 2 oli hyvin kunnianhimoinen, mutta "satunnaisuus" ja "realistisuuden tavoittelu" oli kyllä "siistiä", muttei kovin pelimäistä. Pelit ovat suurelle massalle paljon nautinnollisempia, kun pelin sisäiset säännöt tajuaa heti.

Hyvin tiivistetty. Itse pidin aikanaan FarCry 2:sta enemmän ajatuksen kuin käytännön tasolla, kaverilta lainassa ollut peli jäi kesken kun kunnianhimostaan huolimatta peli ei saanut innostumaan sen enempää.

FarCry 3 olikin sitten todella onnistunut paketti ja koukutti oikein kunnolla - asiaa toki auttoi suuresti se, että kaikkia meitä ei oltu vielä "ubitettu" täysin tukkoon vastaavilla peleillä. Pelimalli tuntui sopivan raikkaalta ja erittäin viihdyttävältä. FarCry 4 vielä meni uuden konsolin voimin, mutta se tuntui enää viihdyttävältä, ei millään tavalla raikkaalta.

Olisihan se omalla tavallaan hienompaa olla kunnianhimoisen ja vähän enemmän haastavan FarCry 2:n kuin myöhempien "tyhmennettyjen versioiden" ystävä, mutta minkäs teet :D
 
FarCry 2 tarjosi kyllä ihania hetkiä onnistuessaan. Hiippailu ja outpostien sabotointi oli parhaimmillaan upeaa liekkimerineen yms., kun pisti muoviräjähdeansan yksin liukuvaan jeeppiin. Jumiutuvat aseet toivat oman makunsa soppaan, kun niin varmalta tuntuva tulitaistelu kääntyykin piippuun jumiutuneeseen luotiin. ;)
 
PvP oli myös rautainen tässä, kiitos dedikoitujen servujen, sekä mahtavien mappien. Eikä ollut minimappia sotkemassa menoa. Kierrossa oli myös muutamia loistavia käyttäjien tekemiä karttoja. Oi niitä aikoja.
 
Far Cry pelit olen pelannut aika nurinkurisessa järjestyksessä ensin 5 sitten New Dawn, sitten 3 ja viimeisimpänä vielä kesken oleva 4. Näistä mielestäni paras on 4 joistakin ärsyttävistä puolista huolimatta, eläimet saisivat ilmestyä ja hyökkäillä hieman vähemmän mutta on hyvä että niitä on. Niiden metsästyksestä nyt ei kannata vetää "hernettä nenään", se on pelillinen ratkaisu. Kuka tervejärkinen nyt uhanalaisia eläimiä haluaisi tappaa paitsi tietysti salametsästäjät, jotka ajattelevat vain rahaa, moraalia heillä ei ole. No, se siitä, seuraavaksi paras mielestäni on 5, joskin siihen pätee vähän samat moitteet kuin 4 osaan. Sitten tulee New Dawn ja lopuksi vasta 3, joka oli jo vähän vanhanaikainen omaan makuuni nähden, tunnelma siinä oli ihan hyvä. Tämäkin on hyvin pitkälti jokaisen oma makuasia mihin paremmus järjestykseen nämä laittaa, joskin objektiivisia asioita on myös. Itse en varmaan koskaan kuulemani ja lukemani perusteella 2 osaa tule pelaamaan, se on myös liian vanhanaikainen omaan makuuni. Far Cry 6 osaa odottelen.
 
täysin järjettömät aseiden hajoamiset (hajoavia aseita enkä niiden takia mikromanageerausta ja säätämistä diggaa peleissä koskaan)
Tämä on yksi syy, miksi mulla tyssäsi The Witcher 3 pelaaminen, kun tuntui, että jatkuvasti pitää korjailla aseita ja armoreita.

Tässä Far Cry 2:ssa aseet tuntui myös menevän liian usein jumiin, niin sekin oli ärsyttävää ja sitten se perkuleen tauti olikos se nyt Malaria mihin pitää, niitä lääkkeitä jatkuvasti popsia ärsytti myös :D

Vähän tekisi mieli ostaa tämä boksille, kun taitaa olla edelleen 5€ pintaan tarjouksessa ja katsoa, että miten nykyään kolahtaisi.
 
Tämä on yksi syy, miksi mulla tyssäsi The Witcher 3 pelaaminen, kun tuntui, että jatkuvasti pitää korjailla aseita ja armoreita.
Eihän Witcher 3 nyt ollut pahakaan hajoamisten suhteen. Sinun pitäisi ehkä testata Breath of the Wildia, jonka koko pelimekaniikka tuntuu pohjautuvan sille että aseita vaihdetaan useammin kuin sukkia tai alushousuja.

Oli sen vuoksi ihan pakko käydä hakemassa se master sword (?), joka sekin välillä lopettaa toimintansa vaikka ei kokonaan hajoakaan.
 
Eihän Witcher 3 nyt ollut pahakaan hajoamisten suhteen. Sinun pitäisi ehkä testata Breath of the Wildia, jonka koko pelimekaniikka tuntuu pohjautuvan sille että aseita vaihdetaan useammin kuin sukkia tai alushousuja.

Oli sen vuoksi ihan pakko käydä hakemassa se master sword (?), joka sekin välillä lopettaa toimintansa vaikka ei kokonaan hajoakaan.
Mulla tämä toimi paremmin Breath of the Wildissa kuin Witcher 3:ssa, koska kuten sanoitkin niin ensin mainitussa se oli ihan kiinteä osa pelimekaniikkaa ja koko pelaamisen rakensikin sen varaan. Witcher 3:ssa en löytänyt alkuun "korjausrytmiä" ja voi **"#"%"#%"# kun olin päässyt jossain luolassa pidemmälle taistelemaan vähän haastavampaa vihollista vastaan vain huomatakseni, että miekkani muuttui teholtaan saunavihdaksi kesken myllytyksen. Oma vika toki & Siperia opettaa, ei siinä.
 
Menee off topicin puolelle tämä mutta eikös W3:ssa voinut pitää välineitä mukana, joilla korjata kamaa?
 
Peli oli kyllä aikoinaan varsinkin ympäristöltään aikaansa edellä, tuli ihan ilosta nakattua molotovi safarille ja katsoa miten realistisesti tuli levisi. Loppua kohden nuo outpostit alkoivat tympimään mutta muuten peli oli todella loistava tekele.
 
Ylös Bottom