Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Näin ne vaan ihmisten maut asioissa eroavat. Itselleni Far Cry 2 oli sysihuono räpellys. Uudelleen tyhjästä spawnaantuvat vihut ja jumiutuvat aseet olivat käsittämätöntä skeidaa. Lisäksi kun pelimaailma oli todellisuudessa kuollut, eli todella geneerinen ja ilman eläimistöä ja metsästämismahdollisuuksia ja kaiken kukkuraksi juoni todella geneerinen ja suorastaan paska ja vielä se helvetin ärsyttävä feikki malaria-kuvio, niin ylivoimaisesti huonoin Far Cry-peli on kyllä siinä. Kolmonen oli toki paljon parempi kuin kakkonen, mutta nelonen oli vastaavasti vielä selvästi parempi peli kuin kolmonen. Yksinkertaisesti kaikki oli nelosessa parempaa. Erityisesti juoni, tunnelma, peliympäristön monipuolisuus, pelimekaniikat ja vielä päälle kohtuullisesti toteutettu co-op-pelaaminen ikään kuin bonuksena. Vitonen vastaavasti vaikuttaa monella tapaa olevan paranneltu peli vielä nelosesta, vaikka en olekaan vielä sitä ehtinyt loppuun asti pelata. Erittäin hyvältä on kuitenkin tuntunut sen ajan kun olen sitä ehtinyt pelata. Ja tämä uusin tekelekin vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Menee takuuvarmasti hankintaan, mutta varmaankin vähän myöhemmin, kun on niin paljon pelattavaa tällä hetkellä, ja jos vaikka hinta tuosta vielä laskisi.Tää sarja on kyllä niin pilattu jo aikaa sitten. Kolmonen oli vielä aikoinaan hyvä peli mutta sen jälkeen on tultu vain alaspäin eikä asiaa auta että uusia Far Cry:ta tulee kuin sieniä sateella. Kokenut aikamoisen inflaation ainakin itelle tämä sarja. Kolmosen jälkeen joka pelistä tullut periaatteessa 2 versioa missä on sama kartta ja toiseen on vain laitettu jotkut kämäset filtterit päälle ja markkinoidaan uudella nimellä. Pelihän on sitä samaa. Katoin pätkän tuota videoa ja joo, Far Cryltahan se näytti, karkkiväreillä. Hohhoijjaa...Harmilista koska kakkonen ja kolmonen oli kovia pelejä.
Ymmärrän kyllä kritiikin kakkosta kohtaan, oli siinä omat ongelmansa mutta mikä siinä itseä viehättää on se tinkimättömyys ja immersio vaikka pelimaailma olikin vähän tyhjä. Siinä on jotenkin onnistuttu saamaan tunnelma kohdalleen, oikeasti tuntuu että aurinko paahtaa ja kun meet sinne kylään niin se tunnelma on jotenkin todella kuumottava ja koko ajan sellainen fiilis että ampuuks joku mua vaikka tietää että ne ei ammu jos ei ite ala riehumaan. Samoin fysiikat oli niin hienot, edelleen paljon paremmat kuin esim. vitosessa. Itelle vaan tollaset asiat merkkaa paljon, ei se tarina kummoinen muissakaan Far Cry:ssa ole. Jotenkin se fiilis että olet yksin heitetty keskelle afrikkaa ja joka puolella vihollisia ja kauhee kuumotus koko ajan että joku tulee puskan takaa, sellaista fiilistä ei olla onnistuttu myöhemmissä osissa saamaan. Itse asiassa aika harvassa pelissä muutenkaan. Tietty näissä myöhemmissä osissa on keskitytty muihin asioihin kuin fysiikkaan tai AI-hahmojen realistisuuteen jne. mutta ite tykkään riisutummasta meiningistä. Mun mielestä sivutehtäviä ja muuta tilpehööriä vois ihan hyvin karsia, tehdä vähän suoraviivaisempia pelejä ja keskittyä oleelliseen kuten immersioon, tunnelmaan ja esim. siihen miten viholliset käyttäytyy. Tässä on hieno video jossa vertaillaan kakkosta ja vitosta:
Esim. tuo vihollisten käyttäytyminen verrattuna vitoseen on ihan eri levelillä vaikka kakkonen on kymmenen vuotta vanha peli. Itelle tollaset asiat vaan merkkaa paljon kun kuitenkin pelissä pääasiassa vaan ammutaan. Kakkosessa ei myöskään ole mitään HUD:ia mikä on merkille pantavaa, immersio on ihan eri luokkaa kun ruudulla ei oo mitään karttaa ja health baria ja äijäkin juoksee vähän kankeesti.
Mulle esim. metsästys ollut aina pakkopullaa, ei mulla kiinnosta kovinkaan paljon ampua eläimiä ja metsästää jotain karhuntaljaa väkisin. Kakkosessa oli se karttakin vaan sellainen repaileinen ja timantteja joutui oikeesti keräämään että sai rahaa parempiin pyssyihin. Näissä uusissa annetaan kaikki lelut ilmaiseksi, mitään ei tarvi ostaa ja rahaa on kuin roskaa. Ne on enemmän tollasia leikkikenttiä, ite diggaan tollasesta tylymmästä ja karummasta meiningistä että saa olla koko ajan kusi sukassa ja pyssykin saattaa mennä välillä rikki. Sitäpaitsi jos pidit huolen että vaihdat aseen aina uuteen niin ne ei hajoa. Esim. Fallout 4:sen survival moodi oli just kuin mulle tehty. Pitä syödä ja juoda ja ihan kusessa jossain keskellä ei mitään ja hahmo ihan paskana eikä oo vettä ja koitat hiipiä ja löytää jonkun sängyn missä nukkua Makuasioita mistä tykkää.
Mut joo, kakkonen tehtiin tietty eri aikaan. Sehän oli periaatteessa vähän niinkuin tekniikkademo siihen aikaan mutta jotain todella spesiaalia siinä onnistuttiin saavuttamaan ainakin mun mielestä. Oon pelannut sen monta kertaa eri vaikeustasoilla Myös videopelit ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten sellainen bisnes kuin nykyään ja silloin pelejä tehtiin ehkä vielä hieman eri mentaliteetillä, myös Ubisoftilla Ei muulla muuta.
Onko tässä samanlainen meininki kuin Far cry 5 pelissä että ei ole hengenrauhaa. Eli koko ajan joku tulee jostakin kimppuun
Ymmärrän kyllä kritiikin kakkosta kohtaan, oli siinä omat ongelmansa mutta mikä siinä itseä viehättää on se tinkimättömyys ja immersio vaikka pelimaailma olikin vähän tyhjä. Siinä on jotenkin onnistuttu saamaan tunnelma kohdalleen, oikeasti tuntuu että aurinko paahtaa ja kun meet sinne kylään niin se tunnelma on jotenkin todella kuumottava ja koko ajan sellainen fiilis että ampuuks joku mua vaikka tietää että ne ei ammu jos ei ite ala riehumaan. Samoin fysiikat oli niin hienot, edelleen paljon paremmat kuin esim. vitosessa. Itelle vaan tollaset asiat merkkaa paljon, ei se tarina kummoinen muissakaan Far Cry:ssa ole. Jotenkin se fiilis että olet yksin heitetty keskelle afrikkaa ja joka puolella vihollisia ja kauhee kuumotus koko ajan että joku tulee puskan takaa, sellaista fiilistä ei olla onnistuttu myöhemmissä osissa saamaan. Itse asiassa aika harvassa pelissä muutenkaan. Tietty näissä myöhemmissä osissa on keskitytty muihin asioihin kuin fysiikkaan tai AI-hahmojen realistisuuteen jne. mutta ite tykkään riisutummasta meiningistä. Mun mielestä sivutehtäviä ja muuta tilpehööriä vois ihan hyvin karsia, tehdä vähän suoraviivaisempia pelejä ja keskittyä oleelliseen kuten immersioon, tunnelmaan ja esim. siihen miten viholliset käyttäytyy. Tässä on hieno video jossa vertaillaan kakkosta ja vitosta:
Esim. tuo vihollisten käyttäytyminen verrattuna vitoseen on ihan eri levelillä vaikka kakkonen on kymmenen vuotta vanha peli. Itelle tollaset asiat vaan merkkaa paljon kun kuitenkin pelissä pääasiassa vaan ammutaan. Kakkosessa ei myöskään ole mitään HUD:ia mikä on merkille pantavaa, immersio on ihan eri luokkaa kun ruudulla ei oo mitään karttaa ja health baria ja äijäkin juoksee vähän kankeesti.
Mulle esim. metsästys ollut aina pakkopullaa, ei mulla kiinnosta kovinkaan paljon ampua eläimiä ja metsästää jotain karhuntaljaa väkisin. Kakkosessa oli se karttakin vaan sellainen repaileinen ja timantteja joutui oikeesti keräämään että sai rahaa parempiin pyssyihin. Näissä uusissa annetaan kaikki lelut ilmaiseksi, mitään ei tarvi ostaa ja rahaa on kuin roskaa. Ne on enemmän tollasia leikkikenttiä, ite diggaan tollasesta tylymmästä ja karummasta meiningistä että saa olla koko ajan kusi sukassa ja pyssykin saattaa mennä välillä rikki. Sitäpaitsi jos pidit huolen että vaihdat aseen aina uuteen niin ne ei hajoa. Esim. Fallout 4:sen survival moodi oli just kuin mulle tehty. Pitä syödä ja juoda ja ihan kusessa jossain keskellä ei mitään ja hahmo ihan paskana eikä oo vettä ja koitat hiipiä ja löytää jonkun sängyn missä nukkua Makuasioita mistä tykkää.
Mut joo, kakkonen tehtiin tietty eri aikaan. Sehän oli periaatteessa vähän niinkuin tekniikkademo siihen aikaan mutta jotain todella spesiaalia siinä onnistuttiin saavuttamaan ainakin mun mielestä. Oon pelannut sen monta kertaa eri vaikeustasoilla Myös videopelit ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten sellainen bisnes kuin nykyään ja silloin pelejä tehtiin ehkä vielä hieman eri mentaliteetillä, myös Ubisoftilla Ei muulla muuta.
Hyvät perustelut kyllä laitoit kehiin, eli täydet pointsit sinulle siitä. Selväksi tulee kuitenkin pointtiesi kautta entistäkin selvemmin, että arvostamme aika eri asioita peleissä. Itselleni kuvailemasi kaltainen immersio on juuri sitä mitä en halua miltään peleiltä. HUD:ittomuus on minulle kirosana enkä kaipaa aseiden satunnaisten hajoamisten tai jumiutumisten kaltaisia omien taitojen ulkopuolisia teennäisiä ja sinänsä turhia vaikeutustekijöitä peleihin. Toki nautin joistain erityisen vaikeista ja haastavista peleistä, kuten kaikista Souls-peleistä, mutta en voi kuitenkaan sietää peleissä sitä, että ne ovat täynnä elementtejä, joiden takia ollaan jatkuvasti noissa kuvailemissasi kusi sukassa-tunnelmissa. Toki niitä saa ja kuuluukin hetkittäin olla useimmissakin peleissä, mutta jatkuvaa painetta en peleihin kaipaa, en edes kauhupeleihin, vaan niissäkin on hyvä olla ainakin hetkittäin suvantovaiheita, jotta jännitystä ja kauhuelementtejä saadaan taiten rakennettua eikä tule turtumista niihin myöskään.
Saan työssäni kohdata aika säännöllistä kovaa painetta ja vaikeutta (vaikka toki nautinkin työstäni ja saan siitä paljon myös hienoja hetkiä ja onnistumisia) joten kaipaan peleiltä enemmän hengähtämistä sellaisesta jatkuvasta paineesta. Ja varsinkaan mitään keinotekoisia ja täysin turhia pelien vaikeuttamisia (jotka seuraavat koko ajan pelissä mukana), kuten HUD:ittomuutta, en peleiltäni kyllä kaipaa.
Ja muuten se vihollisten tyhjästä uudelleen spawnaantuminen sekä täydellinen eläinten puuttuminen luonnosta olivat aivan järkyttävän pahoja immersion tappajia ainakin itselleni Far Cry 2:ssa.