Peli läpi.
Fatal Frame: Mask of the Lunar Eclipse tuntuu vuosi sitten Maiden of the Black Waterin pelanneelle hyvin tutulta. Jälleen päästään hyppäämään useamman päähenkilön saappaisiin, jälleen on mysteeri selvitettävänä, jälleen on kummituksia ja Camera Obscura.
Peli on sitä samaa sarjalle ominaista hidastempoista mysteerien sävyttämää japanikauhua, joka uppoaa allekirjoittaneeseen aivan täysillä. Tällä kertaa pelaajan selvitettäväksi tarjoillaan Rougetsu saarella 10 vuotta sitten tapahtunut viiden tytön kaappaus. Tytöt pelastettiin, mutta he kaikki kärsivät muistin menetyksestä ja näin ollen tapauksen yksityiskohdat jäivät selvittämättä. Nyt 10 vuotta myöhemmin kaksi tytöistä on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa, joten muut tytöt ja tapausta tutkinut poliisi päätyvät palaamaan saarelle ja selvittämään mitä silloin vuosia sitten tapahtui.
Tarina on täynnä kysymysmerkkejä, kun pelaaja heitetään luvusta toiseen eri päähenkilön rooliin. Toisaalta se mikä alussa tuntuu sekavalta, rakentuu loppua kohden aina vain mielenkiintoisemmaksi kokonaisuudeksi. Ympäristöä käytetään myös hienosti hyväksi. Ränsistynyt parantola tarjoaa oivan miljöön, joka avautuu pikkuhiljaa pelaajan selvittäessä tapahtumia. Lukittujen ovien takaa aukeaa uusia alueita, mutta tutkittava tila pysyy silti tarpeeksi kompaktina, jolloin vältytään turhalta haahuilulta. Samojen käytävien läpi toki kuljetaan useampaankin otteeseen, mutta se on lähes aina tehty pelaajaa ohjastaen ja niin että joku uusi porkkana odottaa toisella puolella parantolan tiloja. Lisäksi samoja alueita hyödynnetään eri henkilöillä pelatessa jokaisen selvittäessä tapahtumia tahoillaan. Oivallista alueiden uudelleenkäyttöä.
Parhaat päivänsä nähnyt laitos on näyttävä ja jännittävä paikka seikkailla. Ikkunoista hohkaa hienoinen sinertävä valo väripaletin muuten ollen kauttaaltaan harmaan ja ruskean sävyissä. Kuvan kohinaefektiä ja rakeisuutta käytetään tehokeinona niin tunnelman luonnissa, osana tarinankerrontaa kuin jopa pelimekaanisesti kertomaan pelaajalle esimerkiksi vihollisen voittamattomuudesta. Välillä kuva on kuin katsoisi filmiä 1920-luvulta. Joku voisi väittää että kuva on paikoin heikko pelin alkuperäisen vuoden 2008 Wii -version takia ja voihan se näin olla, mutta ainakin se on naamioitu nerokkaasti osaksi peliä.
Mask of the Lunar Eclipse on siitä erikoinen julkaisu, että peli näki päivänvalon jo 15 vuotta sitten, mutta vain Japanissa ja vain Nintendo Wiillä. Ilman Japanin kielen tuntemusta ja importattua Japanilaista Wii-konsolia pelistä nauttiminen täällä länsimaissa jäi vain haaveeksi. Näin ollen otan minkä tahansa version pelistä ilomielen vastaan, mutta kyllä pelin ikä näkyy. Tämä uusioversio on lähinnä vain maltillinen graafinen parannus, joka kyllä ajaa asiansa, mutta ei varsinaisesti tarjoa tekniseltä kantilta mitään tajunnanräjäyttävää visuaalisuutta. Tosin taidesuunnittelultaan ja ratkaisuiltaan peli on edelleen 15 vuoden ikäisenäkin onnistunut.
Mask of the Lunar Eclipse ei tuntunut kovin pelottavalta. Jännitystä ja tunnelmaa piisasi, mutta sellaista ”kakat housussa, en uskalla mennä seuraavaan huoneeseen” -fiilistä ei tämä peli aiheuttanut, vaikka vihamielisiä kummituksia pyöriikin laitoksen tiloissa. Pelaajalla on näitä vastaan sarjalle ominainen ase, Camera Obscura. Kummituksista kuvia ottamalla niihin tehdään vahinkoa. Kameran ominaisuuksia päivittämällä, oikea-aikaisilla kuvilla ja paremmalla filmillä teet vielä enemmän vahinkoa. Taistelu äityy välillä hektiseksi, kun parantolan kapeat käytävät ja hahmon kankeahko liikkuminen antavat kummituksille etulyöntiasemaa. Erilaisia vihollisia on niukasti, mutta varsinkin pomovastukset liikkeineen ja yllätyshyökkäyksineen pakottivat pelaajan varpailleen. Kuolema korjasi normaalilla vaikeustasolla tässä useamman kerran kuin Maiden of the Black Waterissa.
Jos ei tekstistä käynyt selväksi, niin pidin pelistä paljon. Tämä oli vähintään yhtä hyvä kuin Maiden of the Black Water ja varsinkin tarinansa osalta jopa mielenkiintoisempi. Pelin alkuperäisen version ikä näkyy, mutta ei se peli-iloa pilannut. 11 tuntinen läpipeluu meni kuin siivillä. Jos jollekin pelisarjalle toivon uutta osaa, niin se on tämä. Voin myös ottaa vanhemmista Fatal Frame -peleistä remasteroituja versioita tai ehkä se on vaan lähdettävä metsästämään alkuperäisiä painoksia. Joka tapauksessa täytyy nostaa sekä Mask of the Lunar Eclipsen että Maiden of the Black Waterin uusioversioille hattua. Nämä pelit esittelivät minulle uuden kauhupelisarjan, johon tykästyin oikein toden teolla.
Muutama kuva matkan varrelta:
