Vastaus: Fire Emblem: Dawn Goddess
Pelailtu nyt chapter 9 läpi ja muistaakseni (arvostelusta luettua) tässä on käsittämättömät 44 chapteria eli aika alkutekijöissä ollaan. Tästä voi todeta pelin olevan kestoltaan pitkäikäinen tapaus. Cuben Path of Radiancessa taisi olla jonkin verran päälle 20 chapteria, samaa luokkaa kai GBA:llakin, mutta kaikki tämä on muistinvaraista eli...
Peli on suoraa jatkoa GC-viritykselle ja tekee tarinan seuraamisen hieman vaikeammaksi ja vanhojen hahmojen jälleennäkemiset menevät vähän ohi, kun ei esiosan tarina ole enää ihan kirkkaimpana mielessä. Tietyt hahmot silti muistaa joskus nähneensä... tarina on sitä samaa kamaa eli ei kovin erikoinen, mutta se ei ole mitään uutta Fire Emblemin alla. Graafisesti pastgen ei tunnu yhtään niin pahalta kuin esimerkiksi olisi ollut vielä viime kierroksella, joten jonkinlainen kipukynnys on ylittynyt. Silti pientä viilailua lienee tapahtunut ja satunnaiset animatiot ovat jopa oikein hienoja, ainakin meikäläisen makuun.
Tärkein ja huomattavin poikkeus tulee vaikeustasosta, jota epäilin ennen julkaisua, mutta en epäile enää. Vihulaiset lyövät kovaa, eikä edellisistä osista sinne tänne säntäilyä, jopa yksittäisillä hahmoilla, voi paljoa tehdä. Ryhmissä ja kaverin selkää (ja sivuja) suojaamalla on paras edetä, eikä niitä keijukaisia tms. sittiäisiä uskalla liikutella juuri ollenkaan ellei ole lihamuuria edessä tai muuten vaan hemmetin kaukana actionista.
Muutama chapter meni helposti, eikä ongelmia tuntunut olevan, mutta muutama tökkäsi sitten oikein toden teolla. Kun yrittää avata kaikki arkut, lyödä kaikki vihut, kerätä about tasaisesti kokemusta ja pitää kaikki hengissä jne. niin aivan suoraviivainen pieksentä ei käy päinsä. Ohjekirjaa en tietenkään edes selannut, arvostelussa mainitun mid-game-saven kuvittelin typerällä logiikalla olevan tietyn vuoromäärän jälkeen tuleva pelastava tallennusmahdollisuus. Eräs chapteri tuli aloitettua alusta monta kertaa ja ärsytti joka kerta hinkata alku uusiksi vain kuollakseen siinä kriittisessä kohtaa. Tämän jälkeen tutustuminen manuaaliin paljasti, että tallentaa voi koska vaan! Mielestäni näin on parempi vrt. entinen suspend, sillä mieluummin kovempi vaikeustaso tallenna-koska-vaan -optiolla kuin matala vaikeustaso kertasavella. Ainoa miinus voisi olla, että jonkun kuollessa voi ottaa saven paljon kivuttomammin. Aikaisempia osia olen pelannut välillä siten, että jos hölmöilen jonkun hahmon hautaan, niin mun pitää sitten pärjätä ilman sitä jatkossa. Ongelmia tuottaa myös, että tuota tallentamisen mahdollisuutta käyttää vain harvoin (kun on tottunut vanhaan) ja sen muistaa vasta, kun joku soittaa jo harppua. Täytyy vain yrittää muistaa tallennella, toivottavasti DS:n Emblem on samoilla linjoilla kuin tämä.
Ei vaikeustaso kuitenkaan mikään sadistinen ole ja hyvä niin. Olen ihan normipelaaja, luultavasti keskivertoa, joten suurin muutos on, että harkintaa joutuu oikeasti käyttämään. Chapterin lopussa tuntuu, että on saavuttanut victoryn, eikä vain kahlannut peliä eteenpäin, mitä tapahtui aikaisemmin muutamia chaptereita lukuunottamatta.
Jos Fire Emblem ei ole iskenyt ennen, niin ei se iske nytkään - ja toisinpäin. Varmaa jälkeä ja eteenpäin on silti menty, vaikka mitään ikimuistoisia chaptereita ei vielä ole eteen tullut. Peruspelaamista ilman wiimotea, siitä kuuluu kiitos. Wiille saa ja pitääkin minusta tulla näitä perinteisiä pelejä perinteisellä ohjauksella, pakottamalla jälki olisi varmasti kehnompi. Näillä eväillä täytyy kuitenkin sanoa, että pidän kovasti ja mikään muu peli tuskin pelikoneessa käy ennen kuin Fire Emblemissä on maailma pelastettu. Yksi lempipeleistäni Cubelle sai jatkoa ja on nyt yksi lempipeleistäni Wiille. GTAIV voisi viedä aikaa tältä, mutta en omista masiinaa, jossa peliä pyörittäisin
