Varmaankin kaksi asiaa tuohon vaikuttaa. Ensinnäkin se, että olen aika sinnikäs sissi, ja aika harvoin valmis peleissäkään kokonaan luovuttamaan, jos olen aikaa pelin parissa jo kunnolla käyttänyt. Tämän piirteen ansiosta on myös jokunen ihan kaikkien aikojen parhaista pelikokemuksistaan päässyt lopulta muodostumaan. Mm. Dragon Quest XI oli sellainen peli, joka ei millään meinannut aluksi kiinnostaa reilun 15 tunnin aikana, ja silti puskien aika ajoin peliä eteenpäin. Lopulta kuitenkin jossain 20 tunnin kohdalla alkoi peli klikkaamaan oikein tosissaan, ja loppujen lopuksi ahmin pelin 100% achievementeillä läpi, käyttäen peliin yli 150 tuntia peliaikaa. Kyseinen peli on jäänyt lopulta itselleni yhdeksi kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä. Eli onneksi jaksoin pelata peliä sen yli 20 tuntia lopulta, tai muuten olisi jäänyt jotain itselleni erityistä kokematta.
Toiseksi siihen, että olen jaksanut hampaat irvessä pelata Ragnarokia ajoittain eteenpäin, vaikuttaa se, että pidin tuosta 2018 vuoden God of Warista niin paljon, että olen ajoittain vielä elätellyt toivetta siitä, että sama innostus voisi sitten kuitenkin vielä syttyä Ragnarokiinkin. Näin ei vaan ikävä kyllä ole ainakaan vielä tapahtunut, vaikka olen ajoittain pelille mahdollisuuksia antanut. Ja varmaan tulen jokusen mahdollisuuden vielä antamaankin.
Ja olihan tässä viimeisin vähän saman tyyppisessä tilanteessa ollut peli minulle Ghost of Tsushima, jota olin pelannut yli 30 tuntia, ja vähitellen enemmän ja enemmän peliin kyllästyin, kunnes lopulta peli jäi pitkäksi ajaksi kesken. Nyt sitten viikko sitten jatkoin peliä todella pitkän tauon jälkeen, ja sytyinkin siinä vaiheessa peliin oikein kunnolla. Ahmin pelin loppuun muutamassa kymmenessä tunnissa, ja nyt pelaan vielä hyvällä mielenkiinnolla Ikin saaren lisäriä. Olisi tuokin lopullisesti kesken jäätyään ollut sinänsä harmi. Saapa nähdä tulisiko tässäkin vielä tuollainen ilmiö toistumaan. Ihan jees, jos niin vielä kävisi. Ei olisi rahatkaan menneet sitten hukkaan.