Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

GOTY: Vuoden peli 2021 - kerro omat valintasi

Nyt myös Dexerto.com -viihdesivu on valinnut tämän vuoden parhaat pelit:


5. Returnal
4. Resident Evil Village
3. Deathloop
2. Forza Horizon 5
1. Halo Infinite

Myös IGN valitsi vuoden parhaimmaksi konsoliyksinoikeudeksi Forza Horizon 5 -pelin:

 
Viimeksi muokattu:
Tales Of Arise

Ensimmäinen Tales sarjan peli minulle. En ole vielä pelannut edes läpi tätä. Reilut 35h takana, mutta en näe että peli jotenkin sulaisi käsiin enään. Kertakaikkisen loistava peli. Iso plussa combatista. Ainut narinan aihe tulee ulkoasusta. PS5 versio ja ajoittain pop-in on ihan järkyttävää, varsinkin npc:n kohdalla.

Kunnia maininnat:

Lost Judgment
Taattua Ryo Ga Gotoku laatua niin hyvässä kuin pahassa, muutama school story oli erittäin pitkäveteinen.

Nier Replicant
En koskaan pelannut alkuperäistä ja Automata on yksi lempipeleistäni, joten tiesin että tulen pitämään tästä. Sivutehtävät melko rasittavia fetch questejä ja grindausta, mutta alkuperäinen on kuitenkin vuodelta 2010.
 
Me ollaan totuttu liian hyvälle, onhan noi hyviä pelejä ei siinä mitään mutta tapaukset RDR2, Uncharted 4 sekä Last of us 2 vaan vedellyt itselleni rimaa niin korkealle että jos puhutaan vuoden pelistä niin aika halvalla menee. Ei joka vuosi vaan voi tulla ulos spektaakkelia näemmä. Toisaalta varmaan hyväkin näin niin ei kaikki aika mene nenä ruudussa kiinni :)
Me ollaan totuttu liian hyvälle, onhan noi hyviä pelejä ei siinä mitään mutta tapaukset RDR2, Uncharted 4 sekä Last of us 2 vaan vedellyt itselleni rimaa niin korkealle että jos puhutaan vuoden pelistä niin aika halvalla menee. Ei joka vuosi vaan voi tulla ulos spektaakkelia näemmä. Toisaalta varmaan hyväkin näin niin ei kaikki aika mene nenä ruudussa kiinni :)
'Halvalla menee' <- huono sanavalinta, on erittäin hyviä pelejä, mutta.. No, niin. Aina siellä on se mutta.
 
Oman listani voin tehdä nyt kun kaikki ehdokkaat on pelattu läpi tai pelattu sen verran että tietää kuuluuko ne tänne vai ei. Nämä pelit tarjosivat parasta viihdettä vuonna 2021.


1. FINAL FANTASY XIV: ENDWALKER

2013 alkanut tarina saatiin viimein päätökseen ja Naoki Yoshida tiimeinen oli kyhännyt niin upean päätöksen tarinalle että se jättää kaikki tänä vuonna ilmestyneet pelit jälkeensä ja suurimman osan peleistä joita olen koskaan pelannut. Kaikki pelaajien odotukset käännettin päälaelleen ja yllätyksiä sateli ovista ja ikkunoista. Mielenkiinnolla odotan ensi vuotta mihin suuntaan uusi tarina lähtee.

2. HALO INFINITE

Master Chiefin paluu huipulle ja 343 viimein lunastaa ne odotukset jotka uudelle Halo tiimille ladattiin vuosia sitten. Upea tarina, huikea pelattavuus ja pelaamisen hauskuus loistavassa open world maailmassa.

3. PSYCHONAUTS 2

Ensimmäistä osaa en ikinä pelannut, mutta gamepassin tarjoamana lähdin tätä kokeilemaan. Lopulta sieltä paljastui todella viihdyttävä tasohyppely peli jossa upeissa maailmoissa tapaat mitä mielenkiintoisempia hahmoja. Kiitos Series X tarjoaman super sulavan 120 FPS:n joka teki pelistä todella nautinnollisen pelata. Pelistä huokuu kehittäjien nerokkuus luoda maailmoja ja tarinoita jollaisia harvoin nähdään.

4. RESIDENT EVIL VIllAGE

Resident Evil VII toi jo lähes kuolleeksi kuopatun sarjan takaisin sellaisella ryminällä mitä moni tuskin osasi odottaa, uusi kuvakulma ja uudet kauhut. RE VIII vie tätä uutta kaavaa vielä pidemmälle tarjoamalla monipuolisemman ja viihdyttävämmän kokemuksen kuitenkin pitäen sisällään monia pelästyksiä ja yhden karvimmista hetkistä kauhupeleissä koskaan. Se on lähes täydellinen yhdistelmä RE VII uutta ja RE 4 vanhaa.

5. DEATHLOOP

En ole mikään Arkane Studion pelien suuri ystävä Prey 2017 lukuunottamatta. Kuitenkin valtavien hehkutusten jälkeen lähdin tätä kokeilemaan ja onhan se hävyttömän koukuttava ja viihdyttävä tekele joka tuo Soulsborne peleistä tuttuja mekaniikoita FPS peliin, mutta tarjoaa juuri sopivasti helpotusta ettei se muutu ärsyttäväksi missään välissä vaan pelaaminen on sopivan hektistä puuhaa. Kerta tosiensa jälkeen löysin itseni pelin kimpusta yrittäessäni miettiä mitä seuraavaksi täytyy tehdä.

Kaikenkaikkiaan upea pelivuosi taas joka karjosi monia ikimuistoisia hetkiä. Vuosi 2022 näyttää jo ensimmäisen 3-4 kuukauden osalta aivan jäätävän hyvältä joten sitä odotellessa.
 
Vuoden Peli Top 5 (vuonna 2021 julkaistuista pelaamistani peleistä)

1. [Nintendo Switch] Shin Subarashiki Kono Sekai (NEO: The World Ends With You), Metacritics 82/100

Nimi japaniksi, koska pelasin pelin japaniksi. Olihan tämä juuri niin hyvä kokemus kuin olin odottanutkin. Ensimmäinen osa DS:llä teki valtavan vaikutuksen ja oli ensikosketukseni Shibuyan kaupunginosaan. Vähänpä osasin aavistaa, että Shibuyasta tulisi myöhemmin oikeassakin elämässä "takapihani" Tokiossa vaihto-opiskelun myötä. Tänä koronan kurjistamana aikana kaipasin virtuaalimatkaa Shibuyaan enemmän kuin mitään. Ja minkä matkan sainkaan: ensiluokkaista musiikkia, mielenkiintoisia hahmoja ja tunteikkaita hetkiä. Menin usein vain "grindaamaan" satunnaisvihuja vastaan nauttiakseni hauskasta taistelujärjestelmästä ja fiilistelläkseni musiikkia. Ääninäyttelijät loistivat, etenkin Kubōn äänenä operoinut Nakano.

2. [Nintendo Switch] Shin Megami Tensei V, Metacritics 85/100

Toinen Shin-alkuinen Tokioon sijoittuva peli. Oikeastaan näiden kahden välillä voisi heittää kolikkoa - lienee päivästä kiinni, kumman valitsen ykköseksi. Vaikka olen pitänyt muutamista Persona-peleistä (joista Persona 5 ei ole yksi), olen kuitenkin ehdottomasti enemmän MegaTen-pelisarjan fani. Devil Survivor, Shin MegaTen IV sekä IV Final olivat äärimieluisia pelejä ja saivat minut hullaantumaan demonien fuusioimiseen, ja siitä nautin tässäkin runsaasti. Nyt soppaan oli sekoitettu myös hieman Breath of the Wild -tyyppisiä (lähes) vapaasti kaluttavia alueita salaisuuksineen. Kokonaisuus oli niin toimiva, että tunnit menivät hujauksessa tätä pelatessa. PS. Säästin mielenterveyttäni pelaamalla Normal-vaikeustasolla, joskin loppu oli vähän liiankin helppo. (Atlus saisi kyllä lisätä japanin tekstivaihtoehdon peleihinsä - on aivoille raskasta samanaikaisesti lukea englantia ja kuunnella japania.)

3. [Nintendo Switch] Ender Lilies, Metacritics 84/100

Olin odottanut kesäkuussa julkaistua Ender Liliesiä kuukausia, eikä se todellakaan pettänyt. Niin paljon kuin pidinkin joitain vuosia sitten Hollow Knightista, tämä "jäljittelijä" teki kaiken mielestäni vieläkin paremmin. Se kertonee jotain. Joidenkin pomovastusten kohdalla päihitysyrityksiä kertyi kymmenittäin, mutta onnistuminen oli lopulta sitäkin palkitsevampaa. Tarina oli ehkä hieman liian vaikeaselkoinen, mutta vähät siitä, arvostan peleissä yleisesti ottaen enemmän pelillisyyttä kuin tarinaa. Tunnelmaa loi upean taidetyylin lisäksi ennen kaikkea Milin musiikki, jota ei voi liikaa kehua.

4. [Nintendo Switch] Monster Train First Class, Metacritics 85/100

Alkuperäinen Monster Train oli julkaistu jo ilmeisesti viime vuonna, mutta vasta nyt First Classin myötä törmäsin peliin Switchillä. Olen suuri Slay the Spire -fani, ja kun luin tämän olevan pitkälti samantyyppinen, olin jo vakuuttunut. Ja niinhän siinä kävi, että Monster Train piti tiettyinä viikkoina otteessaan lähes kaikki vuorokauden vapaatunnit. Vaikka pelin ulkoasu on geneeristäkin geneerisempi, sen sisältö on täyttä timanttia. Tällaiset pakanrakennus-roguelitet nyt vain ovat parasta ikinä! Rakastan erilaisten korttikombinaatioiden miettimistä ja valintojen tekoa. Pientä miinusta vain siitä, että vaikeammilla Covenant-tasoilla vaikeusastetta lisätään hieman "epämiellyttävillä" tavoilla, minkä vuoksi niitä ei houkuta pelata ehkä ihan niin paljoa kuin alempia.

5. [Nintendo Switch] Cyber Shadow, Metacritics 82/100

Listan neljän kärki erottui selvästi, mutta viidennen kohdalla joutui vähän miettimään. Ehdokkaita olivat A Monster's Expedition ja Super Mario 3D World + Fury World, mutta intuition myötä valinta osui vähän ehkä yllättäinkin Cyber Shadowiin tammikuulta. Mieleen vain on jäänyt hyvin se tunne, kun kaadoin vihdoin vaikealta tuntuneen loppuvastuksen. Peli tarjosi juuri sopivan haasteen. Tykkäsin myös retrotyylistä ja yleisestä tunnelmasta, muistaakseni musiikeistakin.
 
Itselleni tähän muodostui hetken harkinnan jälkeen erittäin kovatasoinen ja tasainen viisikko. Järjestys oli tasaisuudesta huolimatta loppujen lopuksi helppo miettiä.

1. It Takes Two
Aloin lopulta tarkkaan pohtia minkä näistä pelien parissa vietin aidosti parhaat pelihetkeni, ja väistämättä ne olivat tuolloin ekaluokkalaisen poikani kanssa vietetyt lukuisat hauskat hetket ja välillä turhauttavienkin fiilisten kautta palkitsevaan yhteiseen riemuun pääseminen. Upean näköinen ja hienosti ideoitu peli. Kyllä tämä lopulta oli itselleni se ainoa oikea valinta vuoden peliksi.

2. Resident Evil 8
Meinasi ensin unohtuakin, että näin loistava peli tänä vuonna myöskin julkaistiin. Pidin siitä vaihtelevasta seikkailuympäristöstä, jota tällä kertaa RE-peliin tarjottiin. Tunnelma oli jotenkin itseeni erityisen paljon vetoava. Loistavaa seikkailupelin fiilistä, mutta myös hetkittäin erittäin hyytäviäkin hetkiä. Mielestäni oli juuri hienoa, ettei sitä kauhua ängetty ihan jokaiseen hetkeen kuitenkaan. Säväytti paljon paremmin näin hetkittäin seikkailun lomassa. Nousi itselleni aivan RE-pelien kärkikahinoihin, ellei jopa parhaaksi kaikista.

3. Kena Bridge of Spirits
Hellyttävän upean näköinen peli. Oli kyllä mahtava pelikokemus kaiken kaikkiaan, mutta varsin pienien seikkojen takia jäi lopulta sittenkin itselleni vuoden peliä pähkäiltäessä vasta kolmanneksi. Sisältö ja tarina eivät ehkä sittenkään olleet aivan riittäviä siihen, että olisi voinut tänä vuonna vuoden peliksi itselleni nimetä. Todella mukavaa pelattavaa joka tapauksessa ja suosittelen kyllä kaikille ilmeikästä seikkailua sekä taistelua ja pulmien ratkontaa rakastaville pelaajille. Itselleni vuoden näyttävimmän näköinen peli.

4. Forza Horizon 5
Forza Horizonissa alkaa olla minulle aika lailla täydellinen autopeliformaatti. Meksiko oli alueena ehkä lievä pettymys, kun Japania kuitenkin erityisesti toivoin. Mutta lopulta Meksikokin on tuntunut mielenkiintoisemmalta kuin aluksi ehdin luulla. Jotain pientä uutta pelisarjaan voisi olla hyvä keksiä, mutta toisaalta paha mennä sanomaan mitä se sitten voisi olla? Joka tapauksessa aivan mielettömän laadukas ja hauska autopeli, kunhan nimenomaan sellainen arcaden ja simun välimuoto sekä avoin maailma kiinnostavat autopeleissä - ja minuahan ne todellakin kiinnostavat!

5. Halo Infinite
Voisi olla vaikkapa vuoden pelikin minulle, mutta joudun nyt kuitenkin rokottamaan siitä, ettei erityisesti co-op-pelaamista ollut saatu valmiiksi julkaisuun. Muutoin kyllä huikean oloinen Halo-peli. Pelattavuus ultra-hyvällä tasolla, ja ainakin omaan silmääni myös näyttää hiton hyvältä. Rakastan avoimen maailman pelaamista, joten myös sen tulo Haloon vahvasti mukaan oli itselleni pelkkää positiivista. Itselleni kyllä väistämättä paras Halo-peli. Harmi vain, ettei peliä saatu tehtyä julkaisuun ihan valmiiksi kaikilta osin.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ihan tämän ketjun idea, mutta parempaa vuoden kokoomalankaa kun ei ole, niin mainitaas täällä etusivun juttu vuoden kovimmista pettymyksistä. Hyvä tähän toki lätkäistä, koska omalla vuorollaan kun saadaan ulos ylläpidon vuoden parhaat pelit, niin voi huomata osittain jopa samoja nimikkeitä mainittuna kummassakin jutussa. Mystistä.


Ja aiheesta: oma suosikkikolmikkoni on Deathloop, Metroid Dread ja Hitman 3, tuossa järjestyksessä. Enemmän perusteluja sitten kun tuo toinen juttu on julki.
 
Tänä vuonna tuli pelattua tosi vähän tämän vuoden julkaisuja. Keväällä PS5 hankinnan jälkeen keskityin enimmäkseen pelailemaan pelejä, joita PS4:ltä himoitsin, mutten aiemmin ollut päässyt käsiksi, koska olin skipannut PS4:n. Kaikista vuoden aikana pelaamistani peleistä parhaat kuuluvatkin tähän PS4 backlog kategoriaan (Persona 5 Royal, Horizon Zero Dawn, Kingdom Hearts 3...), mutta kyllä mulla muutama melko hyvä 2021 julkaisukin tuli pelattua.

1. Kena Bridge of Spirits
Heti ensimmäisestä trailerista saakka olin täysin myyty tälle. Loppujenlopuksi tämä oli vähän erilainen peli, mitä odotukset oli, mutta pidin tästä kuitenkin kovasti. Kolmannen persoonan seikkailupeli älyttömän kauniilla graafisella tyylillä, kivoilla pikku puzzleilla ja haastavalla combatilla. Peliä pelatessani olin jopa välillä mieltä, että liiankin haastavalla, mutta tuo Kenan kanssa kamppailu kasvattikin mun uskallusta pelaajana ja näin jälkikäteen peilaten oli lähinnä vaan hyvä juttu. Näitä vanhoja kunnon seikkailupelejä saisi tulla useamminkin ulos.

2. Super Mario 3D World + Bowser’s Fury
Tästä duosta tuo Bowser's Fury on syy, miksi tämä peli nousi listalla näinkin korkealle. Peli oli lyhyt, mutta juuri sitä, mihin suuntaan haluaisin 3D Mariojen menevän tulevaisuudessa: yksi iso hiekkalaatikko, jota tutkia ja joka avautuu sitä enemmän, mitä pidemmälle pelissä etenee. Kivasti erilaisia tasohyppelyhaasteita ja pomotappeluitakin. Tuntui Bowser's Fury oli napannut sekä 3D Wordista (jonka tyyppiset 3D Mariot ei yleisesti ole niin mun mieleen) ja Odysseystä molemmista näiden parhaita puolia. Tätä lisää toivottavasti joskus.

3. Final Fantasy VII Remake Intergrade
Tämä varmaan kuuluisi tuonne PS4 backlog kategoriaan, mutta koska tässä oli uutena Yuffien Intermission lisäri, niin lasken tämän nyt tämän vuoden julkaisuksi :D
FF7 on mun lemppari ps1 ajan Final Fantasy ja kun vihdoin sain hankittua laitteen, jolla tämän remaken pääsi pelaamaan, niin pakkohan tämä oli kokea. Maltoin odottaa tämän kanssa vielä PS5:n käsiin saamisenkin jälkeen sen verran, että PS5 version Yuffie-lisärin kanssa julkaistiin ja sen hainkin heti julkaisupäivänä pelattavaksi.
Peli on taas tällainen 3. persoonan seikkailupeli, jotka aina kutkuttelee aina mun makuhermoja. Pidin pelissä erityisesti kauniiden grafiikkojen lisäksi pelin taistelusysteemistä: tämä oli hauska välimuoto action-pelien ja vuoropohjaisten rpg:iden taistelua. Varsinkin lisäosassa vielä vähän pidemmälle hiottu Yuffien taistelusysteemi oli vaan todella toimiva mulle ja nautin siitä tosi paljon.
Mistä pelissä en sitten ihan täysin pitänyt oli jo liikakin putkimaisuus, jonka vuoksi peli on vuoden listalla vasta kolmantena. Pidän seikkailupeleissä vähän isommasta vapaudesta ja jatko-osat toivottavasti ovatkin vähemmän putkimaisia, kun päästään Midgarista ulos. Mielenkiinnolla odotan tämän jatkoa kyllä, kun ei tämä juonen osalta sitten ollutkaan niin tuttu, kuin ennestään kuvittelin.
 
Me ollaan totuttu liian hyvälle, onhan noi hyviä pelejä ei siinä mitään mutta tapaukset RDR2, Uncharted 4 sekä Last of us 2 vaan vedellyt itselleni rimaa niin korkealle että jos puhutaan vuoden pelistä niin aika halvalla menee. Ei joka vuosi vaan voi tulla ulos spektaakkelia näemmä. Toisaalta varmaan hyväkin näin niin ei kaikki aika mene nenä ruudussa kiinni :)

'Halvalla menee' <- huono sanavalinta, on erittäin hyviä pelejä, mutta.. No, niin. Aina siellä on se mutta.
Nämähän ovat tietenkin taas niin makuasioita. Yksikään mainitsemasi peli ei olisi minulla edes top viidessä, mikäli ne olisi tänä vuonna julkaistu. RDR 2 ja TLoU 2 ovat jääneet kesken, eikä kumpaakaan oikein millään jaksa jatkaakaan, vaikka varmaan joskus pitäisi.

Uncharted 4 jäi myös aikoinaan yli vuodeksi tauolle, kun alkoi tuntua geneeriseltä tylsässä putkessa puurtamiselta ilman kiinnostavaa tarinaa, vaikka toki upean näköinen peli olikin. Sentään jatkoin loppuun sitten sen pitkän tauon jälkeen, mutta pettymys oli päällimmäinen tunne kyseisestä pelistä, vaikka se näyttävä olikin.

Mutta ei siinä mitään, toki merkkipaalupelejä monelle muulle, ja hyvä niin. Sen takia lähinnä totesin, koska tämäkin pelivuosi voi kuitenkin joillekin olla ihan sen veroinen kuin sinulle olivat ne vuodet jolloin mainitsemasi pelit julkaistiin.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä vuosi oli itselle hieman vaisumpi ”huippu” pelien suhteen. PS5 ei tarjonnut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta mitään ihmeellistä ja pääosan veikin vanhat PS4 ja uudet PSVR pelit. Sainkin pelattua paljon kesken jääneitä pelejä loppuun. VR puolella parhaat tänä vuonna.

1. Song in the Smoke (PSVR)
Ensimmäinen kunnon survival/ craftaamis peli psvr:n puolella. Todella vähälle huomiolle jäänyt pelimedioissa mikä on huutava vääryys. Mahtavaa ja laadukasta luolamies selviytymistä move kapuloilla.

2. After The Fall (PSVR)
Julkaisussa buginen ja vähäisellä sisällöllä varustettu zombie ammuskelu. Mutta niin perkuleen hauskaa ja koukuttavaa pelattavaa coopissa vr:llä. Mukana crossplay muiden vr lasien välillä. Hauskinta mättöä koko vuonna.

3. Vigor (PS4)
Loistava taktinen looter/ shooter ja vieläpä ilmaispeli. Loistaa varsinkin kaveriporukalla pelatessa.
 
1. Diablo 2 Resurrected. Täydellinen remasterointi pelistä. Näin ne pelien remasteroinit pitää tehdä. Kiitos kuluu vicarious visionsille

2. Halo Infinite loistava moninpeli myöskin kamppania rokkaa.

3. Forza Horizon 5 eipä ole vuosiin autopelejä pelannut mutta tämä vei mukanaan.
 

Returnalille yksi GOTY lisää plakkariin. :) Muut listalle yltäneet järjestyksessä Metroid Dread, Wildermyth, Forza Horizon ja Monster Hunter Rise.
 
Otan vain lyhyesti kantaa tähän pelivuoden tarjontaan:

Minulle oikeastaan ei ole vuosiin jäänyt miltään vuodelta mitään erityistä megapeliä mieleen, joten tuntuu että tasaiseen tahtiin on aina jotain pelattavaa. Lisäksi en usein edes osaa sanoa mikä peli on miltäkin vuodelta, joten nämä "vuoden peli"-jutut aina sen vuoksi hankalia itselle. Edelleen sitä hankaloittaa se ettei pelaa kaikkia pelejä juuri julkaisuaikaa tai edes samana vuonna. Sitten osa peleistä on näissä mukana monena vuonna jos niistä julkaistaan jokin eri versio tai uusi julkaisu muille alustoille ja taas on entistä enemmän taas ihmettelee että "eikö tuo tullut jo ajat sitten".

Tämä tuli nyt siis mieleen tuosta Last of Us 2:sta ja RDR2:sta. Pidin molemmista mutta en tiedä olisinko niitä nostanut silti vuotensa mieleen painuvimmiksi kun ovat silti aika varman päälle vedettyjä eepoksia.

Ne omat yllättäjät ja mieleen jäävät teokset tulee yleensä Game Passin tarjonnasta. Tosin enpä nyt osaa sieltäkään sanoa mitään nimikkeitä, joten tässä tulee taas se fiilis mitä jo kirjoitin: taso on niin tasaisen kova ja hyvä että mikään ei oikein nouse mieleen. Lisäksi kun pelaa niin monen genren pelejä niin on senkin vuoksi vaikea nostaa jotain yksittäisiä pelejä toisen ylitse.
 
Vuoden peli 2021 kärkikaksikko on helppo nimetä: Halo Infinite ja Forza Horizon 5. Näiden välinen paremmuus on kiinni päivästä. Haluanko pelata letkeää arcadekaahailua upean näköisissä maisemissa vai haluanko hypätä Master Chiefin saappaisiin räiskimään ja tutkimaan Zeta -rengasta, unohtamatta huikeaa moninpeliä. Molempia yhdistää loppuun asti hiottu pelattavuus, valtava sisällön määrä ja pelaamisen jatkuvuus moninpelin puolella. Pitkäikäisiä huippupelejä, jotka viihdyttävät pitkälle ensi vuoteen. Sinänsä jopa vähän harmi, että heti ensi vuoden ensimmäisinä kuukausina julkaistaan paljon mielenkiintoisia pelejä. Näitä kahta ei siis ehdi millään pelata niin paljon kuin haluaisi.

Kärkikaksikon takana kilpailu seuraavista sijoista on vieläkin tiukempaa. Psychonauts 2 tarjoili erinomaisen tasohyppelyn mieleenpainuvalla tarinalla, kun taas Sable näytti kuinka tyhjältä vaikuttava aavikko voi olla huikean kiinnostava paikka tutkia ja rakentaa tarinaa haluamallaan tavalla. Kena: Bridge of Spiritsin disneymäinen ulkoasu ja perinteisiin luottava kolmannen persoonan seikkailua vain yksinkertaisesti toimi, pienistä vaikeuspiikeistä huolimatta. 12 Minutes ja Forgotten City osoittivat, että tarina on kaikki kaikessa ja sen kertominen pelaajaa yllättävällä tavalla todellinen taiteenlaji. Death's Door oli sen sijaan minimalistisen tarinan siivittämää pelattavuuden juhlaa. Vaikeustaso osui täydellisesti nappiin, kuten myös Zeldoista ja Souls-peleistä lainatut elementit. F1 2021 on vuosipäivitys, mutta samalla sarjan paras ja "täydellisin" osa. Eniten tänä vuonna pelaamani peli ansaitsee maininnan ja onhan cooppiuran lisääminen vain niin hieno piste iin päälle. The Medium jäi mieleen alkuvuoden valopilkkuna. Tunnelmallinen trilleri ja kädenojennus vanhojen kauhupelien suuntaan aina staattisia kuvakulmia myöten.

Kaksi selkeää listalle pyrkivää ehdokasta on vielä pelaamatta. Metroid Dread ja Resident Evil Village. On siellä toki paljon muitakin, mutta nuo ehkä nähdyn ja kuullun perusteella selkeimmät, jotka voisivat kolkutella paikkaa kympin kärjessä.

Täytyy myös mainita kaksi remastered julkaisua, jotka itseasiassa kuuluisivat tänäkin vuonna aika korkealle listalla, mutta annetaan nyt oikeasti uusille peleille edes mahdollisuus. :) Ihan listan kärkeä niinkuin alkuperäisinä julkaisuvuosinaan: Alan Wake Remastered ja Mass Effect Legendary Edition.
 
Täälläkin vähän sama tilanne kuin toverilla @shamaniac . Mitään megapeliä ei tule itsellenikään mieleen, vaikka ilmeisen paljon on tullut pelattua. Varovaisen arvion perusteella on tullut pelattua/kokeiltua pelkästään Playstationilla ja Xboxilla yli 100 eri nimikettä kuluvan vuoden aikana. Näistä arviolta 20 on tänä vuonna julkaistuja. Isoista nimistä on pelaamatta ainakin Deadloop, Rachet & Clank, Returnal ja Demon's Souls. Halo Infiniten yksinpeli on myöskin korkkaamatta, mutta pelisarja onkin osaltani menossa vasta neljännessä osassa.

Parempi valita jonkinlainen GOTY-lista niistä peleistä, joita on tänä vuonna pelannut ja jotka ovat jääneet erityisen positiivisella tavalla mieleen. Ehkä Deadly Premonitionia lukuunottamatta mikään luetelluista ei yllä tämän pelaajan GOAT-listalle, joten ei tämä pelivuosi nyt erityisen maagisena jää mieleen.

- Resident Evil 7
- Resident Evil Village
- Yakuza 0
- Days Gone
- Hades
- Deadly Premonition
- Alan Wake (X360)
 
Ylös Bottom