Petri Leskisen blogi
Ennen kaikki oli paremmin. Väite, joka on lähtökohtaisesti täysin väärä, mutta muistini on jo niin hatara, että elän siinä uskossa.
[[{"fid":"92619","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Onkin hieman typerää varoittaa tämän blogikirjoituksen sisältävän spoilereita, koska käsittelemme ennakkomarkkinointimateriaalia, mutta nykyisin useat leffatrailerit paljastavat aivan liikaa lopullisesta käsikirjoituksesta. Samaisesta syystä olen vuosia sitten lopettanut niiden katsomisen, pois lukien elokuvat, jotka eivät minua ihmeemmin kiinnosta.
Tästä päästäänkin Sonyn autopelisarja Gran Turismon kahteen ennakkomaistiaiseen, jotka periaatteessa esittelevät koko parituntisen juonikaaren kronologisessa järjestyksessä. Osalle videopeliharrastajista tositapahtumiin pohjautuvan teoksen tarina on jo ennalta tuttu, mutta Neill Blomkampin taustatiimi olisi voinut jättää hieman mysteerin varjoa tuhkimotarinan päälle. Eipä ohjaajan mielipidettä ole asiassa todennäköisesti edes tiedusteltu...
Kaksi traileria paljastavat käytännössä alkuasetelman, vastoinkäymiset ja fiilistelee kisamateriaalillakin. Vain loppuratkaisu uupuu sekä lihaa luiden päältä. On vaikea nähdä ketä kyseiset trailerit palvelevat, ja miksi kyseisiin lopputuloksiin on päädytty. Lyhyitä maistiaisia voisi tehdä myös paljastamatta liikaa, mutta samalla herättämällä mielenkiinnon. Barbie on oiva esimerkki viime ajoilta.
Viime vuosina olen istunut teatteripenkkiin katsomaan elokuvia kuten Nope, Everything Everywhere All at Once ja John Wick: Chapter 4 – tietämättä niiden juonesta käytännössä mitään, näkemättä hienoimpia stuntteja etukäteen tai kuulematta parhaita dialogeja. Suosittelen lämpimästi unohtamaan trailerit ja muut ennakkomateriaalit, vaikka se pientä vaivaa teettääkin. Yllätetyksi tuleminen on vaivan arvoista.
Minä olen se, joka räplää puhelinta teatterissa esitettävien trailerien aikana tai tuijotan omituisesti lattiaa. Antakaa anteeksi, tarkoitusperäni ovat jalot.
Lue juttu sivustolla...
Ennen kaikki oli paremmin. Väite, joka on lähtökohtaisesti täysin väärä, mutta muistini on jo niin hatara, että elän siinä uskossa.
[[{"fid":"92619","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Onkin hieman typerää varoittaa tämän blogikirjoituksen sisältävän spoilereita, koska käsittelemme ennakkomarkkinointimateriaalia, mutta nykyisin useat leffatrailerit paljastavat aivan liikaa lopullisesta käsikirjoituksesta. Samaisesta syystä olen vuosia sitten lopettanut niiden katsomisen, pois lukien elokuvat, jotka eivät minua ihmeemmin kiinnosta.
Tästä päästäänkin Sonyn autopelisarja Gran Turismon kahteen ennakkomaistiaiseen, jotka periaatteessa esittelevät koko parituntisen juonikaaren kronologisessa järjestyksessä. Osalle videopeliharrastajista tositapahtumiin pohjautuvan teoksen tarina on jo ennalta tuttu, mutta Neill Blomkampin taustatiimi olisi voinut jättää hieman mysteerin varjoa tuhkimotarinan päälle. Eipä ohjaajan mielipidettä ole asiassa todennäköisesti edes tiedusteltu...
Kaksi traileria paljastavat käytännössä alkuasetelman, vastoinkäymiset ja fiilistelee kisamateriaalillakin. Vain loppuratkaisu uupuu sekä lihaa luiden päältä. On vaikea nähdä ketä kyseiset trailerit palvelevat, ja miksi kyseisiin lopputuloksiin on päädytty. Lyhyitä maistiaisia voisi tehdä myös paljastamatta liikaa, mutta samalla herättämällä mielenkiinnon. Barbie on oiva esimerkki viime ajoilta.
Viime vuosina olen istunut teatteripenkkiin katsomaan elokuvia kuten Nope, Everything Everywhere All at Once ja John Wick: Chapter 4 – tietämättä niiden juonesta käytännössä mitään, näkemättä hienoimpia stuntteja etukäteen tai kuulematta parhaita dialogeja. Suosittelen lämpimästi unohtamaan trailerit ja muut ennakkomateriaalit, vaikka se pientä vaivaa teettääkin. Yllätetyksi tuleminen on vaivan arvoista.
Minä olen se, joka räplää puhelinta teatterissa esitettävien trailerien aikana tai tuijotan omituisesti lattiaa. Antakaa anteeksi, tarkoitusperäni ovat jalot.
Lue juttu sivustolla...