seuraavassa hyvin epäselvää ja epäonnistunutta mössötekstiä, en saanut ajatuksiani selkeästi jäsenneltyä kun otin ne ulos päästäni(suurin osa perusteista ym. jäi vieläpä kertomatta, kun en yksinkertaisesti saanut moniulotteisia ja -tasoisia ajatuksia kaksiulotteiselle näytölle
väittäisin, että jokaisen lapsen elämässä on hetkiä, jolloin on valmis tappamaan. vaikka vanhempansa. tämä ei useinkaan johda mihinkään, sillä lapsilla tunnetusti ei ole voimia tai tietoja toteuttaakseen moiset aikeet. lapset elää ihan sikaintensiivisessä maailmassa, tilaa voisi melkeinpä luonnehtia psykoottiseksi(jep, arkifiilistelytasolla). peloissaan/kiihdyksissään oleva lapsi on kuin nurkkaan ahdisteltu eläin.
jos vihaan maailmaa ja haluan tappaa jonkun, mutta olen pelannut ikäni vain super marioa(jota en ole aivoissani mieltänyt lainkaan tappamispeliksi, ei ole tullut moinen koskaan mieleenkään), niin varmaankin otan puukon ja tuikkaan sen sopivassa tilanteessa(tappelu esimerkiksi) johonkuhun, kuten isäni ja heidän isänsä ovat tehneet.
mikäli taas olen hengannut porukassa jossa ihannoidaan mahdollisimman "sairasta" tappamista, toimin luultavasti sen porukan ihannoimien mallien mukaan. hoidan homman siis "sairaammin".
yksinkertaistava ja karkea esimerkki, jonka sanavalintani tekevät vielä naurettavamman kuuloiseksi mutta toivottavasti kaikki tajuaa jo tästä tuon pointin. joka siis on, että kulttuuri vaikuttaa toimintaan, mallit haetaan arvostusten kohteista.
näin ollen, minun mielestäni on olemassa miljoonia sortteja potentiaalisia tappajia. suurin osa näistä ei ole lainkaan millään tapaa "hulluja".
jos tuo nyt tapahtunut tappo oli tosiaan esim. huumevelkojen perintää tai vastaavaa, niin uskoisin että homma ois saanut lievemmät mittasuhteet, mikäli tappajan maailmankuva olisi ollut jotakin muuta, kuin väkivaltaa ihannoiva ja vihaan pohjautuva(gangstaräp, rikollisuus, huumekauppa, tappaminen eivät ole missään määrin harvinaisia ihailun kohteita). en väitä että näin olisi, spekuloin vain mahdollisuuksilla.
media käsittelee asioita niin pinnallisesti, että oikein ahdistaa. tämä pinnallisuus on sitä luokkaa, että niitä voisi verrata valheisiin.
mielestäni manhunt saattaa hyvinkin olla paha asia. ei kuitenkaan suoranaisesti sisältönsä vuoksi, vaan markkinoinnin(joka on hoidettu nimenomaan teinejä/lapsia silmälläpitäen IMHO). rockstar on mielestäni samalla viivalla tupakkayhtiöiden kanssa. paheksuttavaa touhua siis.
sinänsä realistinen väkivalta on minun makuuni: en ymmärrä miksi väkivalta pitää esittää jotenkin nättinä tai muuten vain täysin epärealistisena(joka jäpä kestää vaikka 10000 tikariniskua). mielestäni tällainen "leikkiväkivalta" on huomattavasti irstaampaa, kuin realistisesti kuvattu väkivalta. realistista väkivaltaa toivoisin kaikenlaisiin sotasimuihin ja roolipeleihin. saattaa myös hyvin olla, että tällainen seuraamuksia piilotteleva leikkiväkivalta johtaa huomattavasti herkemmin väkivallan IRL-ilmenemiseen.
jos oletetaan, että pelit tosiaan suoraan lisäävät/antavat vaikutteita IRL-väkivaltaa(n), niin siltikin pitää toki muistaa, että kaikki ei ole samasta lähteestä kotoisin: esimerkiksi vaikkapa cool-leikkiväkivallan ilmeneminen IRL johtuu hyvin eri syistä, kuin realistisen "ällöväkivallan": cool-leikkiväkivaltaa aiheuttavat heebot jotka eivät tajua seuraamuksia("mä en tienny, et ampumisella on NOIN vakavat seuraamukset"), kun taas ällöväkivallan tekijät ovat astetta vaarallisempaa porukkaa(vetävät käteensä manhuntin parissa 9h/päivä ja nimenomaan siksi että näkevät seuraamukset
.
siis, porukka joka oikeesti ihannoi realistista väkivaltaa, on varmaankin vaarallisempaa kuin porukka joka väkivaltailee vain tietämättömyyttään, piloillaan.
manhuntiakin voi pelata niin monella tavalla. jos minun lapseni pelaisi sitä lumoutuneena useita tunteja päivässä, huolestuisin. en kuitenkaan välttämättä siksi, että epäilisin tän johtavan suoraan tappamiseen, vaan lähinnä siksi että kuolema tosiaan tuntuisi olevan hyvin jännä asia ko. lapselle.
toisaalta mä varmasti myös miettisin, et mitähän tollasesta altistumisesta seuraa. miten mä toimisin? paha sanoa, mä en oikeesti tiedä miten lasten aivot toimii, kaikenlaiset tutkimukset antavat hyvin paljon pelottavaa näyttöä: empatiaa ei koeta, vaan "oikein" toimitaan vain mallioppimisen pohjalta jne... ei tällaisen kanssa keskustelusta ole välttämättä mitään hyötyä, ellei aivot kerran pysty ymmärtämään tiettyjä juttuja, niin eivät pysty. silloin ei auta kuin pitää pentu altistumatta kaikenlaiselle hämäräperäiselle materiaalille...
mut millä senkin sitten tekee, jos koko muu kaveriporukka saa tehdä mitä tykkäävät, ja vetävät ystävänsä jopa puoliväkisin mukaan("aijaa, et saa tul pelaa manhunttii, vitu peelo ähäähähä"). sitku tollasessa porukassa aina se sairain jätkä saa helpoiten sen johtajanpaikan ja saa muutkin auktoriteetillään villittyä enemmän tai vähemmän ihmeellisiin touhuihin... seuraamukset voivat olla suorastaan katalat.
huhhuh, kuten sanottua, masentavan paljon masentavan paskaa tekstiä. toivottavasti tuosta nyt edes jotakin saa irti, en viitsi näin pitkää enää tuhoamaankaan lähteä... pfft, mur.