NviperO
KonsoliFIN Alumni
Microsoftin konsolitehtailun suurin saavutus kiteytyy monien mielestä erään John-117:n tarinaan. Voisi jopa olettaa, että ilman Haloa Xbox ja Xbox 360 eivät olisi koskaan saavuttaneet nykyistä suosiotaan. Halo 3 vie tuon kuusi vuotta sitten alkunsa saaneen trilogian päätökseensä ja tarjoilee siinä sivussa lisää huippusuosittua verkkopeliä.
Pelisarjan kehittänyt Bungie on luvannut, että kaikki kahden ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksen kolmannessa osassa. Ja jos totta puhutaan, jo siinä on monille faneille riittävästi syytä 60 euron investointiin.
Kerran vielä, ja tunteella
Halo 3 jatkaa siitä mihin toinen osa tarinan jättää. Master Chief on yksin palaamassa Truth-profeetan perässä maahan, tekoäly Cortanan jäätyä Gravemindin vangiksi. Master Chiefin tehtävänä onkin paitsi estää koko ihmiskunnan varma tuho, myös pelastaa hyvä ystävä suuren uhan lonkeroista.
[[{"fid":"28420","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Peli ei paljon lämmittele tarinan aloituksen kanssa, vaan pelaaja putoaa keskelle roihuavaa taistelua. Bungien näkökulma on selvä: aikaisempia tapahtumia ei selitellä, vaan tällä kertaa luotetaan siihen, että pelaaja tietää missä mennään. Ensimmäistä kertaa Haloon koskeville kolmososan kampanja voikin tästä syystä jäädä hämäräksi, jopa suoranaiseksi pettymykseksi.
Halo 3:n kohdalla on lisäksi hyvä muistuttaa, että jos sarja ei ole aiemmin sytyttänyt, ei kolmososa riko tuttua kaavaa. Tarjolla on nimittäin pohjimmiltaan sitä samaa muukalaisjahtia kuin kahdessa edellisessäkin osassa, mutta moninkertaisesti hienommalla kuorrutuksella.
Toki muutoksiakin on tapahtunut. Päällimmäisenä erona tarinankerronta on aikaisempaa elokuvamaisempaa, ja juonta kuljetetaan ahkerasti eteenpäin myös kenttien välisten videopätkien ulkopuolella. Helpommilla vaikeustasoilla alle kymmenessä tunnissa ohi kiitävä tarina on intensiivinen paketti, jossa ei pidetä paljoa hengitystaukoja. Mikä tärkeintä, juoni pysyy lujasti kasassa koko pelin keston ajan.
Maailman pelastamista helpottamaan asepajoilta on kaivettu uutta tykkiä kakkososaa runsaammin. Kaikki vanhat tutut ovat toki mukana, mutta tällä kertaa Brute-sotilaiden aseistus on aikaisempaa keskeisemmässä roolissa. Kranaattivalikoimaan on myös ilmestynyt pari uutta vaihtoehtoa, mutta nyt mukaansa saa vain kaksi kappaletta kutakin mallia. Täysin uutena juttuna pelisarjaan tulevat X-napin takaa käytettävät vekottimet, kuten trailereissakin nähtävä kuplasuoja. Sarjan aikaisempia pelejä pelanneita X-napin taakse sijoittaminen saattaa alkuun vaivata, sillä tottumus aseen lataamiseen siitä on piirtynyt vahvasti päähän. Suurta mullistusta lisukkeilla ei saada aikaiseksi, mutta ne lisäävät kieltämättä hauskoja ratkaisukeinoja taisteluihin ja osoittautuvat elintärkeiksi vaikeimmalla vaikeustasolla.
[[{"fid":"28421","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Aseiden käyttäminen tuplana ei ole sarjalle mikään uusi juttu, mutta tällä kertaa kyseiseen toimintoon on saatu tasapaino kuntoon. Kun haluamansa aseen voi ladata sitä vastaavasta olkanapista, ei taistelussa jää aseettomaksi käytännössä koskaan jos ajoittaa lataukset oikein. Needler on puolestaan saanut melkoisen arvonnousun, sillä kun kaataa nyt isotkin viholliset pelottavan tehokkaasti.
Ajoneuvojen puolelta löytyy niin ikään uutukaisia, mutta mielenkiintoisinta on valtavien Scarabien näkyminen taistelukentillä. Kun pelaaja vielä voi tuhota kaiken liikkuvan, myös Covenantin maihinnousualukset, peli saa reilun annoksen aitouden tunnetta ja sitä kuuluisaa Hollywood-tunnelmaa. Parasta Halo 3:n taisteluissa on kuitenkin joukkojen lukumäärä, sillä parhaimmillaan kentällä tapahtuu enemmän kuin aikaisemmissa osissa yhteensä.
Tuttuun tyyliin kampanjaa pääsee pelaamaan myös yhteistyötilassa. Tosin aikaisemmasta poiketen, tällä kertaa se onnistuu niin yhdellä koneella, lähiverkossa kuin Livenkin puolella maksimissaan neljän pelaajan voimin. Aikaisempaan kahteen pelaajaan verrattuna neljä pelaajaa tarjoaa huomattavasti enemmän hupia sekä taktikointimahdollisuuksia. Yhdistettynä mahdollisuuteen kilpailla kampanjan puolella sijoituksista pistetauluilla, nostaa kavereiden kanssa pelaaminen pelin uudelleenpeluuarvon aivan uuteen luokkaan.
Nettipelaajien joulu
Halo 3 on varmasti Xbox Liven pelatuin verkkopeli kolmen vuoden kuluttua. Väitettä tukee jo pelkästään Halo 2:n suosio vielä uutukaisen julkaisun aattona. Liki puoli miljoonaa pelaajaa joka päivä on sellaista mihin yksikään Xbox 360:n peli ei ole vielä pystynyt. Eikä syyttä. Halo 3:n verkkototeutukseen on jälleen panostettu, minkä ansiosta se on paitsi teknisesti erittäin toimivaa, myös nautinnollista pelata. Matchmaking-järjestelmä pitää huolen, että jopa tavallinen deathmatch on mielekästä. Erilaiset pelilistat rankatun moninpelin puolella on suunniteltu yksinkertaisen toimivasti ja etenkin periaatteella jokaiselle jotain. Halo 3:n verkkopelistä voi nauttia yksinkin, mutta etenkin joukkuemuodoissa peli nousee massan yläpuolelle.
[[{"fid":"28422","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Pelejä pääsee luonnollisesti järjestämään myös itse, maksimissaan 16 pelaajan auloissa. Säätömahdollisuuksia löytyy kerrankin riittävästi, sillä peli tarjoaa 35 eri variaatiota moninpeliin. Kun jokaista pääsee vielä käsin muuttamaan haluamakseen, on pelaamisen mahdollisuuksia käytännössä loputtomasti.
Yksi Halo 3:n uusista ominaisuuksista on Halon oma kenttäeditori Forge, jollaista ei ole vielä nähty yhdessäkään konsolipelissä. Forgen erikoisuutena on, että kuten kaikki muu pelissä, senkin pelaaminen onnistuu kavereiden kanssa. Kerralla yhteen Forge-aulaan pääsee mukaan 16 pelaajaa, jotka voivat jokainen liikutella kentässä objekteja, uudelleensyntymisalueita sekä esimerkiksi lippujen sijaintia haluamallaan tavalla. Kartat voi luonnollisesti tallentaa myöhempääkin käyttöä varten.
Mikä parasta, edes editorissa ei tarvitse tyytyä pelkkään editointiin vaan vastustajia pääsee jahtaamaan aivan kuten muissakin pelitiloissa. Pelaajatila on normaalia taistelua varten, kun taas editoritilassa kykenee lentämään nopeasti paikasta toiseen, mutta ei voi tehdä samoja asioita kuin pelaajana. Ei pelaaja ole editoidessakaan aseeton, aseet vain muuttavan muotonsa esimerkiksi jättimäisiksi laatikoiksi. Forgen monimuotoisuutta on alkuun hankala edes tajuta, mutta sen mahdollisuuksia voi kukin pyöritellä mielessään. Forgessa on varmasti valjastamatonta potentiaalia.
[[{"fid":"28417","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Kirsikkana kakun päällä Halo 3 tarjoilee teatteritilan, jossa pääsee katsomaan ja tallentamaan automaattisesti jokaisesta moninpelistä sekä kampanjan kentästä tallentuvia videoita. Videoista puolestaan pääsee vielä ottamaan kuvia. Kun näitä, sekä itse luotuja kenttiä ja pelitiloja, pääsee kaikkia jakamaan muille File Share toiminnon kautta, aletaan jo olla lähellä Microsoftin visioimaa pelien Youtubea. Jokaiselle käyttäjälle on varattu oma kuusipaikkainen ja 25 megatavun kokorajoituksella varattu laatikkonsa, mutta maksamalla saa isommankin laatikon käyttöönsä. Peruskokoinen laatikko on kuitenkin enemmän kuin riittävä perustason käyttäjille. Jaettua sisältöä pääsee puolestaan ihmettelemään niin Halo 3:n sisällä kuin bungie.net verkkosivuillakin.
Kokonaisuutena moninpelitilat sekä toteutuksen laatu ovat suorastaan mykistäviä ja paikkaavat mainiosti kampanjan pieniä puutteita.
Halo on Halo
Toiminta tykitetään ruudulle jouhevasti ilman ruudunpäivitysongelmia, vaikka ulkoasu on kokenut huomattavia parannuksia sitten kesäkuisen beta-version. Halo 3 ei kärsi niistä teknisistä epätasaisuuksista, jotka olivat kakkosessa läsnä. Lisäksi peli on vielä huomattavasti beta-versiota paremman näköinenkin. Kysessä ei todellakaan ole mikään mittatikku Xbox 360:n graafisista tehoista, mutta ei peliä rumaksikaan voi haukkua.
Taistelua tahditetaan edelleen Marty O’Donnelin eeppisillä musiikeilla, joissa tuntuu tällä kertaa olevan astetta enemmän potkua. Kyse voi toki olla vain pelin edellisosia dramaattisemmasta näkökulmasta tarinaan, mutta Halo 3:n musiikkeihin ei vain kyllästy. Ääniraitaa on parannettu aikaisemmista osista, mutta se tuntuu joitain uutuuspelejä ontommalta. Tosin se missä Bungie häviää teknisesti, se voittaa tyylitajussa. Kaikki pelissä viittaa siihen, että suunnittelupöydän äärestä ei ole ollut kiire pois, vaan rakkaalle lapselle on annettu sen kaipaama huomio.
[[{"fid":"28418","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Onhan se ollut alusta saakka selvää, ettei Halo ole kaikista erikoisin peli, mutta yksi asia sarjassa on vakio: Kun kerran pääsee pelin hienouksiin sisään, siihen ei kyllästy. Tuntien ja taas tuntien mittaisten moninpelisessioiden pariin palaa aina uudestaan.
Jättimittoihin paisuneen hypen riivaamaa peliä ei uskalla varauksetta suositella ihan jokaiselle. Jos kuitenkin Master Chiefin tarina ja Xbox 360:n teknisesti ylivoimaisin moninpelikokemus kiinnostavat, ei Halo 3:n hankintaa kannata liiemmin arvailla. On vaikea kuvitella, että peli jättäisi yhtään sarjasta kiinnostunutta kylmäksi.
Entä se pakollinen vertailu Bioshockiin? Pelit ovat kuin yö ja päivä, eikä niitä voi asettaa rinnakkain lähtöviivalle. Kummallakin on oma roolinsa. Bioshock on kuin hyvä elokuva, intensiivinen paketti alusta loppuun. Halo 3 puolestaan on kuin suosikkisarjan ensimmäisen tuotantokauden päätösjakso. Juonikuvioita on rakenneltu jo hyvän aikaa ja odotuksen tuoma lisäjännite muodostaa lopetuksesta kliimaksin, joka on aivan pakko nähdä.
Lue juttu sivustolla...
Pelisarjan kehittänyt Bungie on luvannut, että kaikki kahden ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksen kolmannessa osassa. Ja jos totta puhutaan, jo siinä on monille faneille riittävästi syytä 60 euron investointiin.
Kerran vielä, ja tunteella
Halo 3 jatkaa siitä mihin toinen osa tarinan jättää. Master Chief on yksin palaamassa Truth-profeetan perässä maahan, tekoäly Cortanan jäätyä Gravemindin vangiksi. Master Chiefin tehtävänä onkin paitsi estää koko ihmiskunnan varma tuho, myös pelastaa hyvä ystävä suuren uhan lonkeroista.
[[{"fid":"28420","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Peli ei paljon lämmittele tarinan aloituksen kanssa, vaan pelaaja putoaa keskelle roihuavaa taistelua. Bungien näkökulma on selvä: aikaisempia tapahtumia ei selitellä, vaan tällä kertaa luotetaan siihen, että pelaaja tietää missä mennään. Ensimmäistä kertaa Haloon koskeville kolmososan kampanja voikin tästä syystä jäädä hämäräksi, jopa suoranaiseksi pettymykseksi.
Halo 3:n kohdalla on lisäksi hyvä muistuttaa, että jos sarja ei ole aiemmin sytyttänyt, ei kolmososa riko tuttua kaavaa. Tarjolla on nimittäin pohjimmiltaan sitä samaa muukalaisjahtia kuin kahdessa edellisessäkin osassa, mutta moninkertaisesti hienommalla kuorrutuksella.
Toki muutoksiakin on tapahtunut. Päällimmäisenä erona tarinankerronta on aikaisempaa elokuvamaisempaa, ja juonta kuljetetaan ahkerasti eteenpäin myös kenttien välisten videopätkien ulkopuolella. Helpommilla vaikeustasoilla alle kymmenessä tunnissa ohi kiitävä tarina on intensiivinen paketti, jossa ei pidetä paljoa hengitystaukoja. Mikä tärkeintä, juoni pysyy lujasti kasassa koko pelin keston ajan.
Maailman pelastamista helpottamaan asepajoilta on kaivettu uutta tykkiä kakkososaa runsaammin. Kaikki vanhat tutut ovat toki mukana, mutta tällä kertaa Brute-sotilaiden aseistus on aikaisempaa keskeisemmässä roolissa. Kranaattivalikoimaan on myös ilmestynyt pari uutta vaihtoehtoa, mutta nyt mukaansa saa vain kaksi kappaletta kutakin mallia. Täysin uutena juttuna pelisarjaan tulevat X-napin takaa käytettävät vekottimet, kuten trailereissakin nähtävä kuplasuoja. Sarjan aikaisempia pelejä pelanneita X-napin taakse sijoittaminen saattaa alkuun vaivata, sillä tottumus aseen lataamiseen siitä on piirtynyt vahvasti päähän. Suurta mullistusta lisukkeilla ei saada aikaiseksi, mutta ne lisäävät kieltämättä hauskoja ratkaisukeinoja taisteluihin ja osoittautuvat elintärkeiksi vaikeimmalla vaikeustasolla.
[[{"fid":"28421","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Aseiden käyttäminen tuplana ei ole sarjalle mikään uusi juttu, mutta tällä kertaa kyseiseen toimintoon on saatu tasapaino kuntoon. Kun haluamansa aseen voi ladata sitä vastaavasta olkanapista, ei taistelussa jää aseettomaksi käytännössä koskaan jos ajoittaa lataukset oikein. Needler on puolestaan saanut melkoisen arvonnousun, sillä kun kaataa nyt isotkin viholliset pelottavan tehokkaasti.
Ajoneuvojen puolelta löytyy niin ikään uutukaisia, mutta mielenkiintoisinta on valtavien Scarabien näkyminen taistelukentillä. Kun pelaaja vielä voi tuhota kaiken liikkuvan, myös Covenantin maihinnousualukset, peli saa reilun annoksen aitouden tunnetta ja sitä kuuluisaa Hollywood-tunnelmaa. Parasta Halo 3:n taisteluissa on kuitenkin joukkojen lukumäärä, sillä parhaimmillaan kentällä tapahtuu enemmän kuin aikaisemmissa osissa yhteensä.
Tuttuun tyyliin kampanjaa pääsee pelaamaan myös yhteistyötilassa. Tosin aikaisemmasta poiketen, tällä kertaa se onnistuu niin yhdellä koneella, lähiverkossa kuin Livenkin puolella maksimissaan neljän pelaajan voimin. Aikaisempaan kahteen pelaajaan verrattuna neljä pelaajaa tarjoaa huomattavasti enemmän hupia sekä taktikointimahdollisuuksia. Yhdistettynä mahdollisuuteen kilpailla kampanjan puolella sijoituksista pistetauluilla, nostaa kavereiden kanssa pelaaminen pelin uudelleenpeluuarvon aivan uuteen luokkaan.
Nettipelaajien joulu
Halo 3 on varmasti Xbox Liven pelatuin verkkopeli kolmen vuoden kuluttua. Väitettä tukee jo pelkästään Halo 2:n suosio vielä uutukaisen julkaisun aattona. Liki puoli miljoonaa pelaajaa joka päivä on sellaista mihin yksikään Xbox 360:n peli ei ole vielä pystynyt. Eikä syyttä. Halo 3:n verkkototeutukseen on jälleen panostettu, minkä ansiosta se on paitsi teknisesti erittäin toimivaa, myös nautinnollista pelata. Matchmaking-järjestelmä pitää huolen, että jopa tavallinen deathmatch on mielekästä. Erilaiset pelilistat rankatun moninpelin puolella on suunniteltu yksinkertaisen toimivasti ja etenkin periaatteella jokaiselle jotain. Halo 3:n verkkopelistä voi nauttia yksinkin, mutta etenkin joukkuemuodoissa peli nousee massan yläpuolelle.
[[{"fid":"28422","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Pelejä pääsee luonnollisesti järjestämään myös itse, maksimissaan 16 pelaajan auloissa. Säätömahdollisuuksia löytyy kerrankin riittävästi, sillä peli tarjoaa 35 eri variaatiota moninpeliin. Kun jokaista pääsee vielä käsin muuttamaan haluamakseen, on pelaamisen mahdollisuuksia käytännössä loputtomasti.
Yksi Halo 3:n uusista ominaisuuksista on Halon oma kenttäeditori Forge, jollaista ei ole vielä nähty yhdessäkään konsolipelissä. Forgen erikoisuutena on, että kuten kaikki muu pelissä, senkin pelaaminen onnistuu kavereiden kanssa. Kerralla yhteen Forge-aulaan pääsee mukaan 16 pelaajaa, jotka voivat jokainen liikutella kentässä objekteja, uudelleensyntymisalueita sekä esimerkiksi lippujen sijaintia haluamallaan tavalla. Kartat voi luonnollisesti tallentaa myöhempääkin käyttöä varten.
Mikä parasta, edes editorissa ei tarvitse tyytyä pelkkään editointiin vaan vastustajia pääsee jahtaamaan aivan kuten muissakin pelitiloissa. Pelaajatila on normaalia taistelua varten, kun taas editoritilassa kykenee lentämään nopeasti paikasta toiseen, mutta ei voi tehdä samoja asioita kuin pelaajana. Ei pelaaja ole editoidessakaan aseeton, aseet vain muuttavan muotonsa esimerkiksi jättimäisiksi laatikoiksi. Forgen monimuotoisuutta on alkuun hankala edes tajuta, mutta sen mahdollisuuksia voi kukin pyöritellä mielessään. Forgessa on varmasti valjastamatonta potentiaalia.
[[{"fid":"28417","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Kirsikkana kakun päällä Halo 3 tarjoilee teatteritilan, jossa pääsee katsomaan ja tallentamaan automaattisesti jokaisesta moninpelistä sekä kampanjan kentästä tallentuvia videoita. Videoista puolestaan pääsee vielä ottamaan kuvia. Kun näitä, sekä itse luotuja kenttiä ja pelitiloja, pääsee kaikkia jakamaan muille File Share toiminnon kautta, aletaan jo olla lähellä Microsoftin visioimaa pelien Youtubea. Jokaiselle käyttäjälle on varattu oma kuusipaikkainen ja 25 megatavun kokorajoituksella varattu laatikkonsa, mutta maksamalla saa isommankin laatikon käyttöönsä. Peruskokoinen laatikko on kuitenkin enemmän kuin riittävä perustason käyttäjille. Jaettua sisältöä pääsee puolestaan ihmettelemään niin Halo 3:n sisällä kuin bungie.net verkkosivuillakin.
Kokonaisuutena moninpelitilat sekä toteutuksen laatu ovat suorastaan mykistäviä ja paikkaavat mainiosti kampanjan pieniä puutteita.
Halo on Halo
Toiminta tykitetään ruudulle jouhevasti ilman ruudunpäivitysongelmia, vaikka ulkoasu on kokenut huomattavia parannuksia sitten kesäkuisen beta-version. Halo 3 ei kärsi niistä teknisistä epätasaisuuksista, jotka olivat kakkosessa läsnä. Lisäksi peli on vielä huomattavasti beta-versiota paremman näköinenkin. Kysessä ei todellakaan ole mikään mittatikku Xbox 360:n graafisista tehoista, mutta ei peliä rumaksikaan voi haukkua.
Taistelua tahditetaan edelleen Marty O’Donnelin eeppisillä musiikeilla, joissa tuntuu tällä kertaa olevan astetta enemmän potkua. Kyse voi toki olla vain pelin edellisosia dramaattisemmasta näkökulmasta tarinaan, mutta Halo 3:n musiikkeihin ei vain kyllästy. Ääniraitaa on parannettu aikaisemmista osista, mutta se tuntuu joitain uutuuspelejä ontommalta. Tosin se missä Bungie häviää teknisesti, se voittaa tyylitajussa. Kaikki pelissä viittaa siihen, että suunnittelupöydän äärestä ei ole ollut kiire pois, vaan rakkaalle lapselle on annettu sen kaipaama huomio.
[[{"fid":"28418","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Onhan se ollut alusta saakka selvää, ettei Halo ole kaikista erikoisin peli, mutta yksi asia sarjassa on vakio: Kun kerran pääsee pelin hienouksiin sisään, siihen ei kyllästy. Tuntien ja taas tuntien mittaisten moninpelisessioiden pariin palaa aina uudestaan.
Jättimittoihin paisuneen hypen riivaamaa peliä ei uskalla varauksetta suositella ihan jokaiselle. Jos kuitenkin Master Chiefin tarina ja Xbox 360:n teknisesti ylivoimaisin moninpelikokemus kiinnostavat, ei Halo 3:n hankintaa kannata liiemmin arvailla. On vaikea kuvitella, että peli jättäisi yhtään sarjasta kiinnostunutta kylmäksi.
Entä se pakollinen vertailu Bioshockiin? Pelit ovat kuin yö ja päivä, eikä niitä voi asettaa rinnakkain lähtöviivalle. Kummallakin on oma roolinsa. Bioshock on kuin hyvä elokuva, intensiivinen paketti alusta loppuun. Halo 3 puolestaan on kuin suosikkisarjan ensimmäisen tuotantokauden päätösjakso. Juonikuvioita on rakenneltu jo hyvän aikaa ja odotuksen tuoma lisäjännite muodostaa lopetuksesta kliimaksin, joka on aivan pakko nähdä.
Lue juttu sivustolla...
Viimeksi muokattu: