Tuli tässä mieleen FelisLeon loistavasta mitä et haluaisi tehdä pelissä ketjusta mieleen, tehdä tälläinen ketju jossa voi purkaa mieltään tekemistään 'kauheuksista' peleissä, jotka ovat jääneet kaivelemaan mieltä tai kolkuttaneet omatuntoa teko hetkellä. Asioita joista on siis jäänyt suoraan sanoen p*ska fiilis henkisesti.
Varmasti useimmilla pelaajilla on näitä kokemuksia, niin olisi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksista ja purkaa painolastia sydämmeltä yhdessä, terapiahengessä
.
Tässä alkuun muutamia omia kokemuksia, mitkä nyt päällimmäisinä nousi mieleen, lähinnä uusista peleistä:
-----Saattaa sisältää spoilereita-----
Call of duty: Modern Warfare 2 - No Russian
Kyseessä siis se pahamainen lentokenttä kohtaus, yksinpeli kampanjassa jonka päämääränä on tappaa viattomia, puolustuskyvyttömiä siviilejä niin paljon kuin on mahdollista. Olen pelannut kyseisen tehtävän vain kerran enkä silloinkaan oikeasti pystynyt ampumaan ensimmäistäkään laukausta siviilejä kohti, niin pahalta koko idea tuntui välittömästi kun sai tietää mistä tässä nyt on edes kyse. Tiedän että ko. tehtävää ei ole pakko edes pelata pelin läpäistäkseen mutta pakkohan se oli nähdä, varsinkin kuin pelin ensikertaa käynnistäessä lävähtää ruutuun jonkinsortin tivaus siitä että kokeeko tulevansa loukatuksi 'näistä ja noista' asioista. Ristiriitaista tässä silti on se että en kadu valintaani suorittaa tehtävä, mutta se kuvotti minua silloin ja tekee sitä edelleen kun asiaa vaivaudun miettimään..
Grand Theft Auto IV - Annanko Dimitrille uuden mahdollisuuden vai kostanko?
Muista en tiedä mutta, itse tykästyin kovasti GTA IV:n hahmoihin. 'Hyviksistä' oli helppo pitää ja niihin kiintyi myös helposti. Vastineeksi 'pahiksia' oli helppo inhota. Nikon Liberty Cityn kokemuksien myötä oppi uudestaan ne vanhat viisaudet kostosta ja kostonhimon sokaisusta jonka jälkeen päästään itseasiaan eli tähän itsessäni vatutusta aiheuttaneeseen dilemmaan.
Tämä on ehkä yksi rasittavimmista valinnoista mitä olen joutunut peleissä tekemään ja valinta on pakollinen jos pelin meinaa läpäistä. Siinäkin mielessä peli on tietysti onnistunut että siitä jää se "kaikkea ei voi saada", fiilis.
Fallout 3 - Megatonin räjäyttäminen
Kaikki peliä pelanneet ovat varmasti tehneet tämän vähintään kerran ja varmasti myös nauttineet siitä. Itsekkin tunnustan saman. Se on vaan helvetin siistiä rullata vahvistimesta volat kaakkoon ja kuunnella tuo koko asuntoa tärisyttävä räjähdys hienon valoshown kera. Mutta eräs kerta katsellessani dokumenttia Hiroshiman ja Nagasagin tuhoista alkoi päässäni raksuttamaan että mitä jos olisi peli jossa minä saisin olla Yhdysvaltain asevoimien komentaja ja saisin päättää tiputanko A-pommit kauniille Japanin saarelle vai en, niin mitä tekisin? Tajusin että olinkin jo käytännössä tehnyt sen, enempiä ajattelematta.. Omassa liikoja pohtivassa päässäni voisin ainakin rinnastaa nämä keskenään. En ole sen jälkeen enää Megatonia räjäyttänyt ..
Metal Gear Solid (1998) - Revolver Ocelotin kidutettavana
Ai sitä tuskaa kun eka kertaa tässä kohtauksessa olin. Tallentanut en ollut aikoihin, ja kohtaus oli suunniteltu niin pirullisesti ettet voinut tallentaa sen aikana, eikä continueta ollut käytettävissä.. Pirun Kojima.
En oikeasti varmaan koskaan unohda sitä pettymyksen tunnetta ja inhoa mitä tunsin silloin itseäni kohtaan, hyhhyh..
Tässäpä näitä oli sitten muutama omalta osalta. Ja kyllä, minä osaan edelleen erottaa todellisuuden ja pelimaailman toisistaan, eläydyn vain vahvasti peleihin ja niiden juoniin.
Varmasti useimmilla pelaajilla on näitä kokemuksia, niin olisi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksista ja purkaa painolastia sydämmeltä yhdessä, terapiahengessä
.Tässä alkuun muutamia omia kokemuksia, mitkä nyt päällimmäisinä nousi mieleen, lähinnä uusista peleistä:
-----Saattaa sisältää spoilereita-----
Call of duty: Modern Warfare 2 - No Russian
Kyseessä siis se pahamainen lentokenttä kohtaus, yksinpeli kampanjassa jonka päämääränä on tappaa viattomia, puolustuskyvyttömiä siviilejä niin paljon kuin on mahdollista. Olen pelannut kyseisen tehtävän vain kerran enkä silloinkaan oikeasti pystynyt ampumaan ensimmäistäkään laukausta siviilejä kohti, niin pahalta koko idea tuntui välittömästi kun sai tietää mistä tässä nyt on edes kyse. Tiedän että ko. tehtävää ei ole pakko edes pelata pelin läpäistäkseen mutta pakkohan se oli nähdä, varsinkin kuin pelin ensikertaa käynnistäessä lävähtää ruutuun jonkinsortin tivaus siitä että kokeeko tulevansa loukatuksi 'näistä ja noista' asioista. Ristiriitaista tässä silti on se että en kadu valintaani suorittaa tehtävä, mutta se kuvotti minua silloin ja tekee sitä edelleen kun asiaa vaivaudun miettimään..
Grand Theft Auto IV - Annanko Dimitrille uuden mahdollisuuden vai kostanko?
Muista en tiedä mutta, itse tykästyin kovasti GTA IV:n hahmoihin. 'Hyviksistä' oli helppo pitää ja niihin kiintyi myös helposti. Vastineeksi 'pahiksia' oli helppo inhota. Nikon Liberty Cityn kokemuksien myötä oppi uudestaan ne vanhat viisaudet kostosta ja kostonhimon sokaisusta jonka jälkeen päästään itseasiaan eli tähän itsessäni vatutusta aiheuttaneeseen dilemmaan.
Dimitri. Se paskiainen.. Peli tarjoaa mahdollisuuden juonen loppupäässä antaa Dimitrille tämän 'synnit' anteeksi ja alkaa jälleen bisneksiin tämän kanssa. Jos on niin sinisilmäinen että tämän valitsee niin poskelleenhan se menee kun pelaaja parkaa taas viilataan linssiin kun hetkeksi erehtyy uskomaan että pahikset voi muuttua. Ja mikä pahinta, tämän valinnan seurauksena Nikon rakas serkkupoika, Roman kuolee. Ei stna..
Jos taas valitset kostaa Dimitrille kaiken pahan mitä hän serkuksille on aiheuttanut, menetät rahakkaan diilin jolla turvata Bellicien tulevaisuus, saat vihaiset Liberty Cityn mafiosot perääsi ja mikä pahinta, ainoa järkevä ja tasapainoinen nainen jonka olet tavannut koko kaupungissa, kuolee käsiisi.. Ei stna!
Jos taas valitset kostaa Dimitrille kaiken pahan mitä hän serkuksille on aiheuttanut, menetät rahakkaan diilin jolla turvata Bellicien tulevaisuus, saat vihaiset Liberty Cityn mafiosot perääsi ja mikä pahinta, ainoa järkevä ja tasapainoinen nainen jonka olet tavannut koko kaupungissa, kuolee käsiisi.. Ei stna!
Tämä on ehkä yksi rasittavimmista valinnoista mitä olen joutunut peleissä tekemään ja valinta on pakollinen jos pelin meinaa läpäistä. Siinäkin mielessä peli on tietysti onnistunut että siitä jää se "kaikkea ei voi saada", fiilis.
Fallout 3 - Megatonin räjäyttäminen
Kaikki peliä pelanneet ovat varmasti tehneet tämän vähintään kerran ja varmasti myös nauttineet siitä. Itsekkin tunnustan saman. Se on vaan helvetin siistiä rullata vahvistimesta volat kaakkoon ja kuunnella tuo koko asuntoa tärisyttävä räjähdys hienon valoshown kera. Mutta eräs kerta katsellessani dokumenttia Hiroshiman ja Nagasagin tuhoista alkoi päässäni raksuttamaan että mitä jos olisi peli jossa minä saisin olla Yhdysvaltain asevoimien komentaja ja saisin päättää tiputanko A-pommit kauniille Japanin saarelle vai en, niin mitä tekisin? Tajusin että olinkin jo käytännössä tehnyt sen, enempiä ajattelematta.. Omassa liikoja pohtivassa päässäni voisin ainakin rinnastaa nämä keskenään. En ole sen jälkeen enää Megatonia räjäyttänyt
..Metal Gear Solid (1998) - Revolver Ocelotin kidutettavana
Ai sitä tuskaa kun eka kertaa tässä kohtauksessa olin. Tallentanut en ollut aikoihin, ja kohtaus oli suunniteltu niin pirullisesti ettet voinut tallentaa sen aikana, eikä continueta ollut käytettävissä.. Pirun Kojima.
Kohtauksessahan tuo aina yhtä hilpeä veijari, Revolver Ocelot kiduttaa Snakea johtamalla sähköä tämän ruumiiseen. Pelaaja taistelee kuolemaa vastaan hakkaamalla sydämmensä pohjasta O näppäintä tai vaihtoehtoisesti luovuttaa painamalla selectiä, jos kuolemanpelko käy liian suureksi. No se kävi silloin! Vähän aikaa jaksoin rämpyttää mutta healthit vaan tippui ja tippui silmissä ja kun näytti että kuolema korjaa väistämättä --> SELECT . Huh, se oli ohi! Aluksi sitä ajatteli ei tästä mitään pahempaa seuraa mutta vielä mitä! Meryl, tuo kipakka punapää kuolee.. Sen takia että tässä kohtauksessa luovuttaa. Ei helvetti! Ja pelaaja saa tästä luovuttamisesta palautetta sitten tasaisella syötöllä koko pelin loppuajan, eniten vielä siltä omalta sankariltaan eli Snakelta..
Tässäpä näitä oli sitten muutama omalta osalta. Ja kyllä, minä osaan edelleen erottaa todellisuuden ja pelimaailman toisistaan, eläydyn vain vahvasti peleihin ja niiden juoniin
.
