Näin seitsemännen pelikonsolisukupolven kääntyessä kohti loppusuoraa, alkaa nostalgia nostamaan rumaa päätään.
Samalla kuitenkin GTA V:stä julkaistut tiedot ja mutu-fiilis siitä ettei peliä nähdä lähellekkään samaan aikaan PC:llä kuin konsoleilla, alkoi mielessä pyörimään ajatus xboxin uudelleen hankinnasta. Samalla pääsisi pelaamaan viimeisen parin vuoden aikana julkaistut pelit, jotka olen konsolievakossa missannut.
Ajatus on jalostunut ideaksi kerätä suppeahko kokoelma tämän sukupolven parhaita, erikoisia, omaperäisiä tai sukupolvea kuvaavia pelejä. Joten kysynkin teiltä, hyvät konsolifinin pelaajat, mitä tällaiseen kokoelmaan kuuluisi (perusteluiden kanssa).
Rajoitetaan vaihtoehtoja niin, että ainoastaan Xbox360 fyysisellä medialla julkaistut pelit kelpaavat (ehkä nettipelitkin pitäisi rajata pois, sillä ei niillä juuri ole arvoa uudelleen pelaamiseen, jos serverit ovat suljettuina tai niissä ei ole muita pelaajia?)
Nopeasti omalta saavutuslistalta katsottuna seuraavat pelit ovat jääneet positiivisina mieleen, peleinä joita pelaa mielellään uudemmankin kerran kyllästymättä:
Assassin's creed
-Puutteistaan huolimatta ajankuvaus on todella vahvaa, kontrollit riittävän toimivat, pelattavaa löytyy. Olen pelin ostanut jo kahteen kertaan Xboxille ja kerran PC:lle.
Batman: Arkham asylum
- Edellinen Batman-peli jota jaksoin pelata oli nuoruusvuosina kasibittisellä nintendolla. Tämä räjäytti kuitenkin pankin loistavalla ääninäyttelyllä, toimivilla kontrolleilla ja upealla pelimaailmalla.
Call of duty 4: Modern warfare
-CoDit olivat jo ennen nelososaa hyviä, mutta MW nosti ne ihan uudelle tasolle. Vaikka peliohjain ja pelaajan hermot olivat kovalla koetuksella peliä pelatessa Veteranilla, palaa muistoihin aina todella hyvät fiilikset pripyatissa hiiviskelystä ja yllättävistä ratkaisuista tarinankerronnassa (ehkä kokoelmaan pitää ottaa koko trilogia?)
Dead rising
-Tätä mä olen aina halunnut siitä lähtien kun joskus kakarana näin ensimmäisen kerran Dawn of the Dead-elokuvan.
Dead space
-Survival-kauhu Event Horizon-elokuvan hengessä, joka ei perustunut surkeisiin kamerakulmiin, jatkuvaan pulaan ammuksista ja surkeisiin kontrolleihin. Ja silti se onnistui luomaan kauhua.
Forza 3
-Se realistisempi autopeli boksille. Ehkä nelonen on parempi, en tiedä?
GTA IV
-Laaja ja vakavampi ote GTA-maailmaan. Minä tykkäsin sen verran että kahteen kertaan peli on tullut pelattua läpi.
Lost planet
-Kuten Assassin's creedissä, tässäkin on omat puutteensa, mutta joku niissä kerrostalon kokoisissa hirviöissä miellyytti.
Mirror's Edge
-Skeptisten ennakkofiilisten jälkeen peli olikin täysi timantti. Kolme kertaa tullut pelattua peli läpi ja kyllähän sen vielä kerran tai pari helposti jaksaa.
PGR4
-Loistavan pelisarjan viimeinen osa, sarja jota on tullut seurattua aina dreamcastilta asti. Sarja sai ansaitun päätöksensä tässä hienossa arcaden ja realismin välimaastoihin sopivassa autopelissä.
Mainittakoot loppuu, että onhan tässä toki aikaa ja kuten GTA V osoittaa, on 7. sukupolvella vielä paljon annettavaa. Tästä huolimatta pelejä on tullut niin paljon, että jo nyt voidaan puhua peleistä jotka jäävät historian lehdille.
Samalla kuitenkin GTA V:stä julkaistut tiedot ja mutu-fiilis siitä ettei peliä nähdä lähellekkään samaan aikaan PC:llä kuin konsoleilla, alkoi mielessä pyörimään ajatus xboxin uudelleen hankinnasta. Samalla pääsisi pelaamaan viimeisen parin vuoden aikana julkaistut pelit, jotka olen konsolievakossa missannut.
Ajatus on jalostunut ideaksi kerätä suppeahko kokoelma tämän sukupolven parhaita, erikoisia, omaperäisiä tai sukupolvea kuvaavia pelejä. Joten kysynkin teiltä, hyvät konsolifinin pelaajat, mitä tällaiseen kokoelmaan kuuluisi (perusteluiden kanssa).
Rajoitetaan vaihtoehtoja niin, että ainoastaan Xbox360 fyysisellä medialla julkaistut pelit kelpaavat (ehkä nettipelitkin pitäisi rajata pois, sillä ei niillä juuri ole arvoa uudelleen pelaamiseen, jos serverit ovat suljettuina tai niissä ei ole muita pelaajia?)
Nopeasti omalta saavutuslistalta katsottuna seuraavat pelit ovat jääneet positiivisina mieleen, peleinä joita pelaa mielellään uudemmankin kerran kyllästymättä:
Assassin's creed
-Puutteistaan huolimatta ajankuvaus on todella vahvaa, kontrollit riittävän toimivat, pelattavaa löytyy. Olen pelin ostanut jo kahteen kertaan Xboxille ja kerran PC:lle.
Batman: Arkham asylum
- Edellinen Batman-peli jota jaksoin pelata oli nuoruusvuosina kasibittisellä nintendolla. Tämä räjäytti kuitenkin pankin loistavalla ääninäyttelyllä, toimivilla kontrolleilla ja upealla pelimaailmalla.
Call of duty 4: Modern warfare
-CoDit olivat jo ennen nelososaa hyviä, mutta MW nosti ne ihan uudelle tasolle. Vaikka peliohjain ja pelaajan hermot olivat kovalla koetuksella peliä pelatessa Veteranilla, palaa muistoihin aina todella hyvät fiilikset pripyatissa hiiviskelystä ja yllättävistä ratkaisuista tarinankerronnassa (ehkä kokoelmaan pitää ottaa koko trilogia?)
Dead rising
-Tätä mä olen aina halunnut siitä lähtien kun joskus kakarana näin ensimmäisen kerran Dawn of the Dead-elokuvan.
Dead space
-Survival-kauhu Event Horizon-elokuvan hengessä, joka ei perustunut surkeisiin kamerakulmiin, jatkuvaan pulaan ammuksista ja surkeisiin kontrolleihin. Ja silti se onnistui luomaan kauhua.
Forza 3
-Se realistisempi autopeli boksille. Ehkä nelonen on parempi, en tiedä?
GTA IV
-Laaja ja vakavampi ote GTA-maailmaan. Minä tykkäsin sen verran että kahteen kertaan peli on tullut pelattua läpi.
Lost planet
-Kuten Assassin's creedissä, tässäkin on omat puutteensa, mutta joku niissä kerrostalon kokoisissa hirviöissä miellyytti.
Mirror's Edge
-Skeptisten ennakkofiilisten jälkeen peli olikin täysi timantti. Kolme kertaa tullut pelattua peli läpi ja kyllähän sen vielä kerran tai pari helposti jaksaa.
PGR4
-Loistavan pelisarjan viimeinen osa, sarja jota on tullut seurattua aina dreamcastilta asti. Sarja sai ansaitun päätöksensä tässä hienossa arcaden ja realismin välimaastoihin sopivassa autopelissä.
Mainittakoot loppuu, että onhan tässä toki aikaa ja kuten GTA V osoittaa, on 7. sukupolvella vielä paljon annettavaa. Tästä huolimatta pelejä on tullut niin paljon, että jo nyt voidaan puhua peleistä jotka jäävät historian lehdille.
