Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Iältään varttuneemmat eli yli 30-vuotiaat pelaajat
- Viestiketjun aloittaja Blackdawn
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Tammikuussa tuli täytettyä tuo 30v ja pelihistoriaa lienee kertynyt jo n. 23 vuotta siitä kun sain papalta sellaisen viiva-grafiikkaisen tennispelin jota ohjattiin pyöritettävillä nuppiohjaimilla...
Sen jälkeen sainkin jo jalkapallopelin, jossa pikselit olivat 5x5 mm, joista oli kasattu tikku-ukkoja ja neliön mallinen pallo! Ohjaimessa oli kaikille pelaajille omat nappulat joilla määrättiin ketä pelaajaa kulloinkin ilotikusta ohjailtiin...
64:sta eteenpäin pelit ovatkin jo varmaan aika tuttuja monillekin...!?
Tällä hetkellä pelailen vain PS2:lla Guitar Hero I+II:sta sekä jonkin verran Battlefield 2: Modern Combattia verkossa... Siinäpä ne parhaat pelit mielestäni, ennen kuin pääsen testaamaan PS3 kunnolla kunhan siihen ensin löytyy massia tarpeeksi kaikkien muiden menojen jälkeen...!
Tammikuussa tuli täytettyä tuo 30v ja pelihistoriaa lienee kertynyt jo n. 23 vuotta siitä kun sain papalta sellaisen viiva-grafiikkaisen tennispelin jota ohjattiin pyöritettävillä nuppiohjaimilla...
Sen jälkeen sainkin jo jalkapallopelin, jossa pikselit olivat 5x5 mm, joista oli kasattu tikku-ukkoja ja neliön mallinen pallo! Ohjaimessa oli kaikille pelaajille omat nappulat joilla määrättiin ketä pelaajaa kulloinkin ilotikusta ohjailtiin...
64:sta eteenpäin pelit ovatkin jo varmaan aika tuttuja monillekin...!?
Tällä hetkellä pelailen vain PS2:lla Guitar Hero I+II:sta sekä jonkin verran Battlefield 2: Modern Combattia verkossa... Siinäpä ne parhaat pelit mielestäni, ennen kuin pääsen testaamaan PS3 kunnolla kunhan siihen ensin löytyy massia tarpeeksi kaikkien muiden menojen jälkeen...!
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
No, jos minäkin avaisin sanaisen arkkuni näin 5 vuoden jäsenyyden ja hiljaiselon jälkeen. Ikää tuli mittariin viime viikolla 36 vuotta.
70-luvun lopulla eno toi Amerikasta Simonin ja siitä alkoi innostus näihin elektronisiin vimpaimiin. Ihan tuli tippa silmään, kun kyseinen peli löytyi Red Kawan valikoimista, joten pakkohan sitä oli PS3:llakin kokeilla. Alkuperäinen lautanen taitaa olla edelleen tallessa jossakin vanhempien vinttikomeron syövereissä. Simonia sitten seurasi erinäinen määrä Nintendon elektroniikkapelejä, joiden paristoihin kului suuri osa viikkorahoista.
80-luvun alkuhämärissä tuli taloon C64, johon sijoitimme isoveljen kanssa kaikki vähäiset säästömme. Kaverin luona oltiin sitä ennen kuolattu VIC20:n perään. 80-luvun alku menikin mukavasti C64:llä pelaillessa, kunnes kaverin isä hommasi IBM AT:n ja sitten oltiinkin tosi pahasti koukussa Tetrikseen.
90-luvun alkupuoli oli sitten vähän hiljaisempaa, kunnes 1995 tuli hankittua 60 MHz Pentium (muka nopeuttamaan opiskelua/valmistumista) ja alkoi mahdoton Doomin ja Hexenin mättö. 1999 tein sitten periaatepäätöksen, että PC:llä tehdään töitä ja konsolilla pelataan ja alkoi PlayStationien aikakausi.
2002 hyvin palvellut PS1 siirtyi komeroon PS2:n tieltä ja nyt sekin on päässyt ansaittuun lepoon, kun PS3 tuli taloon.
Useamman kerran olen saanut myyjiltä kunnioittavia ja pelonsekaisia katseita myyjän yrittäessä paketoida peliä lahjapaperiin kieltäessäni moisen touhun, koska se on tulossa ihan vain omaan käyttöön!
Merkittävimmät pelikokemukset:
- C64: M.U.L.E., Sentinel, Elite
- PC: Tetris, Doom
- PS1: Sentinel Returns (nostalgiasyistä), Colin McRae 2.0
- PS2: ICO, GTA 3
- PS3: GTA IV:sta odotellessa...
Kyllä siitä lähdetään, että lapsi on terve kun se leikkii!
jor palaa takaisin kiikkustuoliin pelaileen Motorstormia (on muuten mukavaa, kun ei tarvi enää pelätä ohjaimen johdon jäävän jalasten alle) ja palaa asiaan ehkä jo ennen 40-vuotissyntymäpäivää...
No, jos minäkin avaisin sanaisen arkkuni näin 5 vuoden jäsenyyden ja hiljaiselon jälkeen. Ikää tuli mittariin viime viikolla 36 vuotta.
70-luvun lopulla eno toi Amerikasta Simonin ja siitä alkoi innostus näihin elektronisiin vimpaimiin. Ihan tuli tippa silmään, kun kyseinen peli löytyi Red Kawan valikoimista, joten pakkohan sitä oli PS3:llakin kokeilla. Alkuperäinen lautanen taitaa olla edelleen tallessa jossakin vanhempien vinttikomeron syövereissä. Simonia sitten seurasi erinäinen määrä Nintendon elektroniikkapelejä, joiden paristoihin kului suuri osa viikkorahoista.
80-luvun alkuhämärissä tuli taloon C64, johon sijoitimme isoveljen kanssa kaikki vähäiset säästömme. Kaverin luona oltiin sitä ennen kuolattu VIC20:n perään. 80-luvun alku menikin mukavasti C64:llä pelaillessa, kunnes kaverin isä hommasi IBM AT:n ja sitten oltiinkin tosi pahasti koukussa Tetrikseen.
90-luvun alkupuoli oli sitten vähän hiljaisempaa, kunnes 1995 tuli hankittua 60 MHz Pentium (muka nopeuttamaan opiskelua/valmistumista) ja alkoi mahdoton Doomin ja Hexenin mättö. 1999 tein sitten periaatepäätöksen, että PC:llä tehdään töitä ja konsolilla pelataan ja alkoi PlayStationien aikakausi.
2002 hyvin palvellut PS1 siirtyi komeroon PS2:n tieltä ja nyt sekin on päässyt ansaittuun lepoon, kun PS3 tuli taloon.
Useamman kerran olen saanut myyjiltä kunnioittavia ja pelonsekaisia katseita myyjän yrittäessä paketoida peliä lahjapaperiin kieltäessäni moisen touhun, koska se on tulossa ihan vain omaan käyttöön!
Merkittävimmät pelikokemukset:
- C64: M.U.L.E., Sentinel, Elite
- PC: Tetris, Doom
- PS1: Sentinel Returns (nostalgiasyistä), Colin McRae 2.0
- PS2: ICO, GTA 3
- PS3: GTA IV:sta odotellessa...
Kyllä siitä lähdetään, että lapsi on terve kun se leikkii!
jor palaa takaisin kiikkustuoliin pelaileen Motorstormia (on muuten mukavaa, kun ei tarvi enää pelätä ohjaimen johdon jäävän jalasten alle) ja palaa asiaan ehkä jo ennen 40-vuotissyntymäpäivää...
hartzu
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Leviltä pääsiäslomalta palattua ja kivettyneiden jalkojen kanssa könyän koneen ääreen, niin jo on virallinen Nuorisoseura perustettu! Sweet.. itsekin ajattelin, että setä-osastoa olisi paikalla, mutta en ajatellut näin montaa löytyvän Itselläni lasiin tuli 37 maanantaina.
Sama kivinen, karu polku on tullut tallattua, kuten monella muullakin. Eka kosketus videopeleihin tuli jonkun kaverin kotona klassikko Pongin kautta, eli se "tennis"-peli jossa pari viivaa merkkasi mailoja jne. Myös kaikki ensimmäinen sukupolven konsolit tuli kokeiltua, eli Atari 2600, Colecovision, Philips ja mitä niitä nyt oli, mutten omaa omistanut koskaan. Omat laitteet oli aina tietokoneita ja homma alkoi VIC-20:llä ja eka peli oli moduli Radar Rat Race, sen jälkeen C64 ja satojen pelien kokoelma, jonka jälkeen PC maailmassa oikeastaan PS3:n tuloon asti. Käsikonsoleiksi voitaneen lukea Nintendon ekat yhden pelin laitteet, eli DonkeyKong jne. joita myös omistin muutamia, samoin kuin jonkin Space Invaders/Galaxian "konsolin".
PC puolella eka kova juttu pelirintamalla taisi olla Decathlon, eli 10 ottelu, jota taidettiin pelata ihan sillä ekalla PC:llä, jos siinä vaan oli CGA näytönohjain (eli huimat 6 väriä ja joku huimaava reso), vai olisiko se vaatinut jo peräti AT:n? Noh, ei voi muistaa.. ankeaa kuitenkin, mutta peli oli loistava. Tosin, silloin PC maksoi henkilöauton verran ja pelaamaan pääsi kauppojen näytekoneiden kanssa ja messuilla siihen asti kunnes joku noheva konsulentti tuli jaagaamaan pois. Hauska muisto tähän liittyy, kun menin faijan kanssa jollain konttoritekniikkamessuilla IBM:n osastolle ja siellä oli PC:llä Decathlon pyörimässä, ja messuesittelijä koppavana näyttämään että näin tätä pelataan.. no, meikäläinen tietysti kepitti kaverin joka lajissa 6-0
Commodore puolella VIC-20:n 5 kilotavun kokonaismuisti (juu.. luit oikein), josta oli käytössä n. 3.5kt, asetti hienoisia rajoituksia pelien näyttävyydelle. Tosin modulipelit (ne oli sellaisia koteloituja piirikortteja, joissa peli oli, jotka tungettiin koneen persuksiin, ja hankalia kopioida) hieman kaiketi laajensivat vehkeen kapasiteettiä. Vic aikoina pelejä hakattiin lehdissä olevista sorsakoodeista sisään ja toivottiin ettei tulisi kirjoitusvirheitä.. yleensä niitä tuli, ja sitten vaan lukemaan koodia läpi, että missä.. kasvatti kovasti luonnetta C64 peleistä mieleen jäivät erityisesti Zork-sarja (tekstipohjaisia pelejä, johtivat myöhemmin D&D tyyppisiin peleihin) Ultima-sarja (Warcraft esi-isä), Elite (avaruussimu esi-isä), Summer/Winter Games, Mission Impossible, Way of the Exploding Fist (Tekken yms. esi-isä) ja Castle of Wolfenstein (niin, se ilmestyi alunperin jo tuolloin) noin muutamia mainitakseni. C64 pelitarjonnassa ilahduttavaa oli tietysti käsittämättömän laajan tarjonnan lisäksi ihmelliset ja kiehtovat peli-ideat, eli mikään ei ollut liian outoa ja hommassa oli vielä anarkiaa ja hullua luovuutta. Nykyisten megatuotantojen kanssa pitänee pelata hieman varmanpäälle, mutta ilokseni PS storen ladattavat pelit ovat kunnioitettavasti taas palanneet oldskool meininkiin.
PC osastolla tietysti normaalit Wolfensteinit, Doomit, Quaket jne. on tahkottu ja verkkopelattu nollamodeemikaapelilla, ja Command&Conquer oli aivan uskomaton tapaus ilmestyessään.. myös Ultima sarja jaksoi kiinnostaa edelleen. Eikä pidä unohtaa pelien aatelia, eli Nethackiä, joka taasen oli ja on edelleen merkkipohjainen dungeon nuohouspeli.
Pelaamisessa oli jonkun aikaa taukoa, kun piti tehdä töitä ja perhettä perustella jne. ja aika ei muka riittänyt.. Well, back to saddle, Tonto.
Konsot ei tosiaan minua aiemmin juuri sytyttäneet.... onnettomat ja kalliit pelit, paska pad-ohjaus ja surkea grafiikka pitivät minut tiukasti PC leirissä aina PS3:een asti. Tosin, minulle kulkeutui muutama vuosi sitten PS1, joka oikeastaan vain vahvisti aiemmat käsitykseni, vaikka välillä huomasinkin pelaavani Spyroa.
Nyt pelaaminen taas maistuu uudella innolla, "harmi" vaan että joudun kilpailemaan pelivuoroista 6 vuotiaan poikani kanssa Pelit, ovat tietysti isällä ja pojalla vielä hieman erilaiset.
Leviltä pääsiäslomalta palattua ja kivettyneiden jalkojen kanssa könyän koneen ääreen, niin jo on virallinen Nuorisoseura perustettu! Sweet.. itsekin ajattelin, että setä-osastoa olisi paikalla, mutta en ajatellut näin montaa löytyvän
Itselläni lasiin tuli 37 maanantaina.Sama kivinen, karu polku on tullut tallattua, kuten monella muullakin. Eka kosketus videopeleihin tuli jonkun kaverin kotona klassikko Pongin kautta, eli se "tennis"-peli jossa pari viivaa merkkasi mailoja jne. Myös kaikki ensimmäinen sukupolven konsolit tuli kokeiltua, eli Atari 2600, Colecovision, Philips ja mitä niitä nyt oli, mutten omaa omistanut koskaan. Omat laitteet oli aina tietokoneita ja homma alkoi VIC-20:llä ja eka peli oli moduli Radar Rat Race, sen jälkeen C64 ja satojen pelien kokoelma, jonka jälkeen PC maailmassa oikeastaan PS3:n tuloon asti. Käsikonsoleiksi voitaneen lukea Nintendon ekat yhden pelin laitteet, eli DonkeyKong jne. joita myös omistin muutamia, samoin kuin jonkin Space Invaders/Galaxian "konsolin".
PC puolella eka kova juttu pelirintamalla taisi olla Decathlon, eli 10 ottelu, jota taidettiin pelata ihan sillä ekalla PC:llä, jos siinä vaan oli CGA näytönohjain (eli huimat 6 väriä ja joku huimaava reso), vai olisiko se vaatinut jo peräti AT:n? Noh, ei voi muistaa.. ankeaa kuitenkin, mutta peli oli loistava. Tosin, silloin PC maksoi henkilöauton verran ja pelaamaan pääsi kauppojen näytekoneiden kanssa ja messuilla siihen asti kunnes joku noheva konsulentti tuli jaagaamaan pois. Hauska muisto tähän liittyy, kun menin faijan kanssa jollain konttoritekniikkamessuilla IBM:n osastolle ja siellä oli PC:llä Decathlon pyörimässä, ja messuesittelijä koppavana näyttämään että näin tätä pelataan.. no, meikäläinen tietysti kepitti kaverin joka lajissa 6-0
Commodore puolella VIC-20:n 5 kilotavun kokonaismuisti (juu.. luit oikein), josta oli käytössä n. 3.5kt, asetti hienoisia rajoituksia pelien näyttävyydelle. Tosin modulipelit (ne oli sellaisia koteloituja piirikortteja, joissa peli oli, jotka tungettiin koneen persuksiin, ja hankalia kopioida) hieman kaiketi laajensivat vehkeen kapasiteettiä. Vic aikoina pelejä hakattiin lehdissä olevista sorsakoodeista sisään ja toivottiin ettei tulisi kirjoitusvirheitä.. yleensä niitä tuli, ja sitten vaan lukemaan koodia läpi, että missä.. kasvatti kovasti luonnetta
C64 peleistä mieleen jäivät erityisesti Zork-sarja (tekstipohjaisia pelejä, johtivat myöhemmin D&D tyyppisiin peleihin) Ultima-sarja (Warcraft esi-isä), Elite (avaruussimu esi-isä), Summer/Winter Games, Mission Impossible, Way of the Exploding Fist (Tekken yms. esi-isä) ja Castle of Wolfenstein (niin, se ilmestyi alunperin jo tuolloin) noin muutamia mainitakseni. C64 pelitarjonnassa ilahduttavaa oli tietysti käsittämättömän laajan tarjonnan lisäksi ihmelliset ja kiehtovat peli-ideat, eli mikään ei ollut liian outoa ja hommassa oli vielä anarkiaa ja hullua luovuutta. Nykyisten megatuotantojen kanssa pitänee pelata hieman varmanpäälle, mutta ilokseni PS storen ladattavat pelit ovat kunnioitettavasti taas palanneet oldskool meininkiin.PC osastolla tietysti normaalit Wolfensteinit, Doomit, Quaket jne. on tahkottu ja verkkopelattu nollamodeemikaapelilla, ja Command&Conquer oli aivan uskomaton tapaus ilmestyessään.. myös Ultima sarja jaksoi kiinnostaa edelleen. Eikä pidä unohtaa pelien aatelia, eli Nethackiä, joka taasen oli ja on edelleen merkkipohjainen dungeon nuohouspeli.
Pelaamisessa oli jonkun aikaa taukoa, kun piti tehdä töitä ja perhettä perustella jne. ja aika ei muka riittänyt.. Well, back to saddle, Tonto.
Konsot ei tosiaan minua aiemmin juuri sytyttäneet.... onnettomat ja kalliit pelit, paska pad-ohjaus ja surkea grafiikka pitivät minut tiukasti PC leirissä aina PS3:een asti. Tosin, minulle kulkeutui muutama vuosi sitten PS1, joka oikeastaan vain vahvisti aiemmat käsitykseni, vaikka välillä huomasinkin pelaavani Spyroa.
Nyt pelaaminen taas maistuu uudella innolla, "harmi" vaan että joudun kilpailemaan pelivuoroista 6 vuotiaan poikani kanssa
Pelit, ovat tietysti isällä ja pojalla vielä hieman erilaiset.Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
PS3 omistavat papat voisivat tänne vastailla
http://www.konsolifin.net/bbs/showthread.php?p=457080#post457080
PS3 omistavat papat voisivat tänne vastailla
http://www.konsolifin.net/bbs/showthread.php?p=457080#post457080
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
36 mittarissa täälläkin.
Eka kosketus peleihin oli tietenkin pikkukylän matkabaarin flipperit ja rahakoneet. Ja jokakesäinen linnanmäen reissu, missä peliluolat olivat se must-juttu. Samoin tuli tehtyä
80-luvun alussa matka jenkkeihin, missä kukoisti arcadehallien kultakausi: Pacmanit, DonkeyKongit, Galaxianit, StarWarsit... Meinasi lähteä tajunta kaikesta siitä audiovisuaalisesta tulvasta mitä yhtenä kesänä koki. Ja Atari 2600 oli jokaisella skidillä.
Kotomaassa sitten tuli joululahjaksi Vic-20, ja pari vuotta sen jälkeen C64 (Ultima 4 ja M.U.L.E., näihin meni lapsuus).
Sitten tulikin tauko. Kunnes näin kaverin luona PS1:n ja Tomb Raiderin. Olin jälleen myyty. Wipeout-peli meinasi tuhota opiskelu-urani. PS2 jäi jostain syystä väliin, mutta XBOX tulikin sitten hankittua, lähinnä Halon vuoksi. Ja sillä tiellä ollaan. Nintendo DS on aina mukana repussa, lähinnä kyllä Tetriksen ja BrainTrainingin vuoksi. Ehkä seuraava ostos on sitten 360, viimeistään kun Halo3 siihen pakottaa. PS3 tuntuu jotenkin kylmän etäiseltä. Suuri hintalappu, eikä mitään must-peliä näköpiirissä...
Nettipelit eivät ole koskaan kolahtaneet. Olen usein ajatellut onko iällä siihen jotain merkitystä. Ehkä suljetulla porukalla tehtäväpohjaisesti olisi mielekästä räiskiä. Mutta nämä päättömät ja itselleni ihan liian nopeatempoiset deathmatchit, joukkueissa omien tappaminen ja jatkuva kiroilu/rasismi/dissaamis-läppä: ne ei näin vanhana enää jaksa kiinnostaa
Hankintalistalla ykkösenä, ja ikuisena unelmana on kuitenkin aito flipperi. Koska siitä se kaikki alkoi, siihen sen täytyy kaiken päättyäkin.
36 mittarissa täälläkin.
Eka kosketus peleihin oli tietenkin pikkukylän matkabaarin flipperit ja rahakoneet. Ja jokakesäinen linnanmäen reissu, missä peliluolat olivat se must-juttu. Samoin tuli tehtyä
80-luvun alussa matka jenkkeihin, missä kukoisti arcadehallien kultakausi: Pacmanit, DonkeyKongit, Galaxianit, StarWarsit... Meinasi lähteä tajunta kaikesta siitä audiovisuaalisesta tulvasta mitä yhtenä kesänä koki. Ja Atari 2600 oli jokaisella skidillä.
Kotomaassa sitten tuli joululahjaksi Vic-20, ja pari vuotta sen jälkeen C64 (Ultima 4 ja M.U.L.E., näihin meni lapsuus).
Sitten tulikin tauko. Kunnes näin kaverin luona PS1:n ja Tomb Raiderin. Olin jälleen myyty. Wipeout-peli meinasi tuhota opiskelu-urani. PS2 jäi jostain syystä väliin, mutta XBOX tulikin sitten hankittua, lähinnä Halon vuoksi. Ja sillä tiellä ollaan. Nintendo DS on aina mukana repussa, lähinnä kyllä Tetriksen ja BrainTrainingin vuoksi. Ehkä seuraava ostos on sitten 360, viimeistään kun Halo3 siihen pakottaa. PS3 tuntuu jotenkin kylmän etäiseltä. Suuri hintalappu, eikä mitään must-peliä näköpiirissä...
Nettipelit eivät ole koskaan kolahtaneet. Olen usein ajatellut onko iällä siihen jotain merkitystä. Ehkä suljetulla porukalla tehtäväpohjaisesti olisi mielekästä räiskiä. Mutta nämä päättömät ja itselleni ihan liian nopeatempoiset deathmatchit, joukkueissa omien tappaminen ja jatkuva kiroilu/rasismi/dissaamis-läppä: ne ei näin vanhana enää jaksa kiinnostaa
Hankintalistalla ykkösenä, ja ikuisena unelmana on kuitenkin aito flipperi. Koska siitä se kaikki alkoi, siihen sen täytyy kaiken päättyäkin.
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Kai tässä pitää ihan rekisteröityä vuosien lurkkauksen jälkeen kun se nyt näyttää olevan muodissa. 37 vuotta nuori perinteisellä zx81-c64-amiga-kolikkopelihistorialla, ja pelihanskat lentää nurkkaan siinä vaiheessa kun pentuja ei enää jollain tavalla pysty kurittamaan. Tosin ei nykysukupolvea kauheasti jaksa kuunnella varsinkaan näin headset-aikana (enkä osaa katu-uskottavasti lausua "omg pwnzor lololol u noob"), eli siinä mielessä nämä pappakerhot kuulostaa lupaavalta.
Kai tässä pitää ihan rekisteröityä vuosien lurkkauksen jälkeen kun se nyt näyttää olevan muodissa. 37 vuotta nuori perinteisellä zx81-c64-amiga-kolikkopelihistorialla, ja pelihanskat lentää nurkkaan siinä vaiheessa kun pentuja ei enää jollain tavalla pysty kurittamaan. Tosin ei nykysukupolvea kauheasti jaksa kuunnella varsinkaan näin headset-aikana (enkä osaa katu-uskottavasti lausua "omg pwnzor lololol u noob"), eli siinä mielessä nämä pappakerhot kuulostaa lupaavalta.
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Heh.
Hyvää terapiaa tällainen viestiketju. Meitä senioripelaajia onkin ilahduttavan paljon.
Itselläni pelaaminen lähti aikoinaan naapurin viivatenniksestä ja Vic20:stä. Jonkun pelikonsolilla pelattiin jotain "Dungeons & Dragons" juttua, en muista mikä laite siinä oli kyseessä. Ensimmäiset omat tietokoneet olivat ZX Spectrum ja C64. Siitä mentiin Amigan kautta PC puolelle.
Peleistä on lähtemättömästi palanut muistiin koulun Apple 2:lla hakatut Lode Runnerit ja Ultima-sarjan pelit. ZX Spectrumissa pelattu Manic Miner ei tule todennäköisesti koskaan unohtumaan. Elite oli kova juttu myös. Hauskin kopiointisuoja oli pelin mukana tullut luuppi (linssi), jonka läpi TV-ruutua katsoen sai jonkin värikoodin selville, peli käynnistyi sillä koodilla. Sitten oli peli nimeltä Eureka, sille joka pelin ensimmäisenä läpäisee luvattiin 25000 puntaa. Joku britti sen kuulemma voitti, mekin kovasti yritimme.
Miten pelejä tuolloin hankittiin? Silloin (siis -83 jotain) Applelle tehdyt pelit myytiin erikoisliikkeissä, joita silloin oli Helsingin keskustassa muistaakseni yksi, Aleksanterinkadulla. Heillä oli lasivitriineissä pelit näkyvillä. Kävelimme sisään liikkeeseen, pyysimme peliä testattavaksi, laitoimme kaupan Apple 2:een pikakopiointisoftan päälle, pelilevy toiseen asemaan ja mukana tuotu tyhjä levy toiseen, noin 5 minuuttia ja 1:1 kopio oli valmis. Koko toimenpiteen aikana sällit seisoi kaaressa koneen ympärillä jottei kaupan myyjä näkisi puuhiamme. Annoimme alkuperäisen takaisin "mahtavan hieno peli, ei ole rahaa nyt sitä ostaa" saatesanoilla, kävelimme ulos kaupasta takaisin kouluun ja sitten jokaiselle tehtiin oma kopio. Vasta joskus paljon myöhemmin ymmärsin että se myyjä tajusi tasan varmasti mitä koneella tapahtuu, sitä ei vain asia liikuttanut suuntaan tai toiseen.
Ensimmäinen pelikonsoli oli ColecoVision, jota taisi pelata isäni enemmän kuin minä!
Noin 1995 hankin PlayStationin, jonka myin muistaakseni miltei heti pois, rahapulan takia uskoisin. Sittemmin on ollut XBOX, PS2 ja GameCube. Ainoastaan GC on jäänyt taloon ja sitä pelaa nyt omat lapset. GBA oli hetken ja PSP on vieläkin. PS2:n aikoihin (2001) liityin tänne Konsolifiniin. Muistan vielä sen ilakoimisen kun 1000 jäsenen raja ylittyi. Kohta menee 10000 rikki.
Tietokoneet ovat vaihtuneet Applen tuotoksiin. Talossa on enään yksi vanha PC.
Vaikka seuraava syntymäpäivä tarkoittaa numerolla 4 alkavaa ikää, olen hankkimassa taas jotain näistä uusista konsoleista. PS3 kiinnostaa tällä hetkellä eniten, mutta toisaalta Wii lämmittäisi eniten koko perhettä. GC on edelleen kovassa käytössä. Tai sitten XBOX360. En vielä tiedä. Olen antanut itseni ymmärtää, että Sony pyrkii täysin suomentamaan kaikki omat julkaisunsa, se on tärkeää lapsiperheelle, ja todennäköisesti tämä ero MS ja Nintendon tuotoksiin ohjaa rahani Sonylle. Mutta onko Sonyn julkaisuissa tulossa mitään 5-10 ikäisille suunnattuja juttua? Ehkä ne netistä ladattavat pelit? Mikä näistä kolmesta konsolista on paras lapsille, vaimolle (joka ei peleistä paljoa perusta) ja senioripelaajalle?
Tulipahan pitkä juttu. Anteeksi pitkäveteisyydestä. Hauskaa muistella wanhoja...
Fabu
Edit1: Se D&D konsoli oli vissiin Atari, siinä oli sellaiset neliön muotoiset ohjaimet, joista nousi tappi suoraan ylöspäin. Ja punainen nappi.
Edit2: Jos tuollainen Pappaklaani perustetaan niin taitaa olla PS3:n osto edessä aika nopeasti!
Heh.
Hyvää terapiaa tällainen viestiketju. Meitä senioripelaajia onkin ilahduttavan paljon.
Itselläni pelaaminen lähti aikoinaan naapurin viivatenniksestä ja Vic20:stä. Jonkun pelikonsolilla pelattiin jotain "Dungeons & Dragons" juttua, en muista mikä laite siinä oli kyseessä. Ensimmäiset omat tietokoneet olivat ZX Spectrum ja C64. Siitä mentiin Amigan kautta PC puolelle.
Peleistä on lähtemättömästi palanut muistiin koulun Apple 2:lla hakatut Lode Runnerit ja Ultima-sarjan pelit. ZX Spectrumissa pelattu Manic Miner ei tule todennäköisesti koskaan unohtumaan. Elite oli kova juttu myös. Hauskin kopiointisuoja oli pelin mukana tullut luuppi (linssi), jonka läpi TV-ruutua katsoen sai jonkin värikoodin selville, peli käynnistyi sillä koodilla. Sitten oli peli nimeltä Eureka, sille joka pelin ensimmäisenä läpäisee luvattiin 25000 puntaa. Joku britti sen kuulemma voitti, mekin kovasti yritimme.
Miten pelejä tuolloin hankittiin? Silloin (siis -83 jotain) Applelle tehdyt pelit myytiin erikoisliikkeissä, joita silloin oli Helsingin keskustassa muistaakseni yksi, Aleksanterinkadulla. Heillä oli lasivitriineissä pelit näkyvillä. Kävelimme sisään liikkeeseen, pyysimme peliä testattavaksi, laitoimme kaupan Apple 2:een pikakopiointisoftan päälle, pelilevy toiseen asemaan ja mukana tuotu tyhjä levy toiseen, noin 5 minuuttia ja 1:1 kopio oli valmis. Koko toimenpiteen aikana sällit seisoi kaaressa koneen ympärillä jottei kaupan myyjä näkisi puuhiamme. Annoimme alkuperäisen takaisin "mahtavan hieno peli, ei ole rahaa nyt sitä ostaa" saatesanoilla, kävelimme ulos kaupasta takaisin kouluun ja sitten jokaiselle tehtiin oma kopio. Vasta joskus paljon myöhemmin ymmärsin että se myyjä tajusi tasan varmasti mitä koneella tapahtuu, sitä ei vain asia liikuttanut suuntaan tai toiseen.
Ensimmäinen pelikonsoli oli ColecoVision, jota taisi pelata isäni enemmän kuin minä!
Noin 1995 hankin PlayStationin, jonka myin muistaakseni miltei heti pois, rahapulan takia uskoisin. Sittemmin on ollut XBOX, PS2 ja GameCube. Ainoastaan GC on jäänyt taloon ja sitä pelaa nyt omat lapset. GBA oli hetken ja PSP on vieläkin. PS2:n aikoihin (2001) liityin tänne Konsolifiniin. Muistan vielä sen ilakoimisen kun 1000 jäsenen raja ylittyi. Kohta menee 10000 rikki.
Tietokoneet ovat vaihtuneet Applen tuotoksiin. Talossa on enään yksi vanha PC.
Vaikka seuraava syntymäpäivä tarkoittaa numerolla 4 alkavaa ikää, olen hankkimassa taas jotain näistä uusista konsoleista. PS3 kiinnostaa tällä hetkellä eniten, mutta toisaalta Wii lämmittäisi eniten koko perhettä. GC on edelleen kovassa käytössä. Tai sitten XBOX360. En vielä tiedä. Olen antanut itseni ymmärtää, että Sony pyrkii täysin suomentamaan kaikki omat julkaisunsa, se on tärkeää lapsiperheelle, ja todennäköisesti tämä ero MS ja Nintendon tuotoksiin ohjaa rahani Sonylle. Mutta onko Sonyn julkaisuissa tulossa mitään 5-10 ikäisille suunnattuja juttua? Ehkä ne netistä ladattavat pelit? Mikä näistä kolmesta konsolista on paras lapsille, vaimolle (joka ei peleistä paljoa perusta) ja senioripelaajalle?
Tulipahan pitkä juttu. Anteeksi pitkäveteisyydestä. Hauskaa muistella wanhoja...
Fabu
Edit1: Se D&D konsoli oli vissiin Atari, siinä oli sellaiset neliön muotoiset ohjaimet, joista nousi tappi suoraan ylöspäin. Ja punainen nappi.
Edit2: Jos tuollainen Pappaklaani perustetaan niin taitaa olla PS3:n osto edessä aika nopeasti!
Viimeksi muokannut moderaattori:
hartzu
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Itsekin olin hieman epäilevä PS3:n tarjonnasta alle kouluikäisille, mutta PS storen tarjonta pelasti tilanteen, ja tietysti vanhat PS1 pelit, eli meidän 6 vuotiasta ainakin tyydyttää PS storen Flow, Rub a Duck jne. myös Motorstorm on kovassa käytössä, Tekkenin olisi mutten vielä anna lupaa . Vaimon kanssa on pelattu erityisesti Virtual Tennistä, jossa voi pelata kahdestaan yhtä aikaa. PS storen pelien etu on tietysti se, että niistä ei tarvitse maksaa kuin n. 5 euroa.
Kouluikäisille sitten jo onkin kaikenlaista, riippuen tietysti mitä penskalleen antaa luvan pelata, mutta esim. Tony Hawk lienee kova sana.
fabu sanoi:
Itsekin olin hieman epäilevä PS3:n tarjonnasta alle kouluikäisille, mutta PS storen tarjonta pelasti tilanteen, ja tietysti vanhat PS1 pelit, eli meidän 6 vuotiasta ainakin tyydyttää PS storen Flow, Rub a Duck jne. myös Motorstorm on kovassa käytössä, Tekkenin olisi mutten vielä anna lupaa
. Vaimon kanssa on pelattu erityisesti Virtual Tennistä, jossa voi pelata kahdestaan yhtä aikaa. PS storen pelien etu on tietysti se, että niistä ei tarvitse maksaa kuin n. 5 euroa.Kouluikäisille sitten jo onkin kaikenlaista, riippuen tietysti mitä penskalleen antaa luvan pelata, mutta esim. Tony Hawk lienee kova sana.
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Tämähän se juju onkin. Kyllä sellaisia pelejä löytyy isot läjät joita lapset haluaisivat pelata. Mutta katsomme todella tarkkaan mitä sallitut pelit ovat. En ole yhtään varma että tuo Motorstorm olisi yksi niistä, ainakin videoiden perusteella siinä on kohtuullisen raju meno päällä.
Suomenkielisyyttä haen siitä syystä että lapsetkin pelaisivat peliä juonen kautta. Jos dialogia ei ymmärrä niin huonosti se onnistuu. Tässä yksi päivä tyttö huusi yläkerrasta "tuu lukemaan nämä jutut". Menin sinne ja Mario oli Saksan kielellä, josta minä en myöskään ymmärtänyt mitään. Tytöllehän sillä ei ollut mitään merkitystä. Saksa tai Englanti, yhtä huono juttu. Tajusin siinä miten vaikeaa dialogin seuraaminen on jos sitä ei ymmärrä.
Tekkenissä ei (kait) paljoa dialogia olekaan, mutta se olisi muutenkin pannassa vielä vuosia.
hartzu sanoi:
Tämähän se juju onkin. Kyllä sellaisia pelejä löytyy isot läjät joita lapset haluaisivat pelata. Mutta katsomme todella tarkkaan mitä sallitut pelit ovat. En ole yhtään varma että tuo Motorstorm olisi yksi niistä, ainakin videoiden perusteella siinä on kohtuullisen raju meno päällä.
Suomenkielisyyttä haen siitä syystä että lapsetkin pelaisivat peliä juonen kautta. Jos dialogia ei ymmärrä niin huonosti se onnistuu. Tässä yksi päivä tyttö huusi yläkerrasta "tuu lukemaan nämä jutut". Menin sinne ja Mario oli Saksan kielellä, josta minä en myöskään ymmärtänyt mitään. Tytöllehän sillä ei ollut mitään merkitystä. Saksa tai Englanti, yhtä huono juttu. Tajusin siinä miten vaikeaa dialogin seuraaminen on jos sitä ei ymmärrä.
Tekkenissä ei (kait) paljoa dialogia olekaan, mutta se olisi muutenkin pannassa vielä vuosia.
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Toisaalta ei se englannin kielinen dialogi aina pahaa tee. Itse osasin jo pienenä penskana helvetisti enemmän englantia kuin monet muut ja syy oli melko varmasti pelaamani PC-pelit. Vieläkin osaan hyvin tietynlaista peleissä käytettyä sanastoa, jota ei välttämättä muuten osaisi.
Toisaalta ei se englannin kielinen dialogi aina pahaa tee. Itse osasin jo pienenä penskana helvetisti enemmän englantia kuin monet muut ja syy oli melko varmasti pelaamani PC-pelit. Vieläkin osaan hyvin tietynlaista peleissä käytettyä sanastoa, jota ei välttämättä muuten osaisi.
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Jep samma häär! Kyllä pelien ja ameriikanleffojen myötä enkun taito hieman kehittyi.
Jännä homma miten muutaman ilopirtelön jälkeen osaa lähes kaikkia kieliä varsinkin verkossa pelatessaan!
tanhu sanoi:Toisaalta ei se englannin kielinen dialogi aina pahaa tee. Itse osasin jo pienenä penskana helvetisti enemmän englantia kuin monet muut ja syy oli melko varmasti pelaamani PC-pelit. Vieläkin osaan hyvin tietynlaista peleissä käytettyä sanastoa, jota ei välttämättä muuten osaisi.
Jep samma häär! Kyllä pelien ja ameriikanleffojen myötä enkun taito hieman kehittyi.
Jännä homma miten muutaman ilopirtelön jälkeen osaa lähes kaikkia kieliä varsinkin verkossa pelatessaan!
hartzu
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Joo, onhan se aika vauhdikas peli, itseltäni se pääsi sensuurin läpi 6 vuotiaalle vaikka virallinen luokitus onkin 12. Mitään väkivaltaa tms. siinä ei sinänsä ole, mutta autojen ja varsinkin pyörien kolareiden jälkeen on romua ja ukkoa ilmassa. Se on lokalisoitu, eli kaikki on suomeksi. Samoin useimmat PS storen pelit tukevat suomea. Suosikkeja ovat silti edelleen PS storesta haetut pelit ja vanhat PS1 ja PS2 pelit.
Itse olen ostanut vanhoja PS2 pelejä, jotka kelpaavat vielä ihan hyvin. Stokkan hulluilta päiviltä ostin Franklin PS2 pelin 19.90, joka on suomeksi ja on tarkoitettu alle kouluikäisille. PS2 pelien kanssa pitää tietysti varmistua niiden toimivuudesta.
fabu sanoi:
Joo, onhan se aika vauhdikas peli, itseltäni se pääsi sensuurin läpi 6 vuotiaalle vaikka virallinen luokitus onkin 12. Mitään väkivaltaa tms. siinä ei sinänsä ole, mutta autojen ja varsinkin pyörien kolareiden jälkeen on romua ja ukkoa ilmassa. Se on lokalisoitu, eli kaikki on suomeksi. Samoin useimmat PS storen pelit tukevat suomea. Suosikkeja ovat silti edelleen PS storesta haetut pelit ja vanhat PS1 ja PS2 pelit.
Itse olen ostanut vanhoja PS2 pelejä, jotka kelpaavat vielä ihan hyvin. Stokkan hulluilta päiviltä ostin Franklin PS2 pelin 19.90, joka on suomeksi ja on tarkoitettu alle kouluikäisille. PS2 pelien kanssa pitää tietysti varmistua niiden toimivuudesta.
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?
Fabu: Lähes kaikki SCEEn (Sony Computer Entertainment Europe) pelit ovat lokalisoitu, eli käännetty. Lapsillekin on tulossa tulossa pelejä, tottakai, ja samoin on koko perheen pelit tuettu ja lisää tulossa.
Alkuun jokainen laite on suunnattu ns. HC pelaajille, mutta Sonyn omia pelejä (joita lapsetkin pelaavat) löytyy jo paljonkin, Super Rub-a-Dub, Lemmings, Super Stardust, Nucleus, ja lisää on tulossa tuonne storeen.
Ratchet jatkuu, Buzzit toimivat PS3lla, SingStar on tulossa, ja niin poispäin. Ei ihan samaa settiä kuin PS2lla, mutta kone on ollut ulkona vasta puolisen vuotta.
Fabu: Lähes kaikki SCEEn (Sony Computer Entertainment Europe) pelit ovat lokalisoitu, eli käännetty. Lapsillekin on tulossa tulossa pelejä, tottakai, ja samoin on koko perheen pelit tuettu ja lisää tulossa.
Alkuun jokainen laite on suunnattu ns. HC pelaajille, mutta Sonyn omia pelejä (joita lapsetkin pelaavat) löytyy jo paljonkin, Super Rub-a-Dub, Lemmings, Super Stardust, Nucleus, ja lisää on tulossa tuonne storeen.
Ratchet jatkuu, Buzzit toimivat PS3lla, SingStar on tulossa, ja niin poispäin. Ei ihan samaa settiä kuin PS2lla, mutta kone on ollut ulkona vasta puolisen vuotta.
