Täällä tuli kesällä jo 53 mittariin. Vielä porskutellaan eteenpäin ihan ok meiningissä. Pelaaminen innostaa niinkuin aina ennenkin, ja työssäkin on paljon mielekkyyttä ja mielenkiintoisuutta, vaikka ajoittain pukkaa päälle myös aika kovaa stressiä. Pojan kasvamista on myös antoisaa seurata, vaikka alkaakin olla jo orastavia murrosiän merkkejä pian 12 vuotta täyttävällä kaverilla. Eli haasteita saattaa isänä olemiseen olla vielä enemmänkin tulossa, kun murrosikä etenee.
Niin kauan kuin itsellä pää pelaa, kulkeminen onnistuu hyvin ja vakavammilta sairauksilta on välttynyt, niin elämä on kyllä vuosi vuodelta yhtä mukavaa ja antoisaa. Toki ikä on tuonut joitain vaivoja, muttei mitään, mitä ei olisi saatu hallintaan. Tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja minulla ei ole onneksi lainkaan, mutta painonhallinta on sinänsä haasteena, koska ylipaino on tuonut matkan varrella verenpainetta ja diabetes 2:n. Toki pahimmista ajoista on tultu painon osalta alaspäin sellaiset 12-13 kiloa, mutta syytä olisi varmaankin ainakin 20 kg enemmän vielä tiputtaa. Mennyt sellaiseksi jojoiluksi viime vuosina. Kesällä putoaa useita kiloja, mutta synkän syksyn ja talven aikana yleensä taas nousee muutaman kilon verran.