Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Iltasanomat pelaamisen rajoittamisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Xbugs
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Xbugs

New Member
Tämänpäiväisissä Iltasanomissa on juttu siitä, miten lasten tietokone- ja konsolipelaamista voi rajoittaa. Tiivistelmä jutusta löytyy netistä - vielä tänään osoitteesta http://www.iltasanomat.fi/ ja huomisesta lähtien varmaankin osoitteesta http://www.iltasanomat.fi/arkisto/uutishakutulos.asp?hakutapa=uutinen&hakusana=6.2.2004.

Jutussa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä - ehkä kiinnostavinta antia ovat parin haastatellun vanhemman kehittämät säännöt siitä, miten heidän perheessään pelaamista rajoitetaan. Värikkäämpää tekstiä sen sijaan löytyy Iltalehden kotisivuilla käytävästä keskustelusta - asia on nimittäin tämänpäiväisen yleisöäänestyksen aiheena.
 
On se kumma, jos eivät muksut saa rauhassa pelata pelejä. Pelit tutkitusti kehittävät reaktiokykyä ja sorminäppäryyttä, sekä ehdottomasti kielitaitoa - viimeinen hyöty on kiistaton. Olivat pelit kuinka epärealistisia tahansa, niissä käytettävä kieli on yleensä vastaavaa, mitä oikeastikin puhutaan.
 
Kaipa tuossa haetaan sitä kohtuupelaamista. Kyllä mukuloiden pitää minusta edes joskus kirmata pihalla keskenään leikkien ja saada hieman liikuntaa, konsolipelaamisen vastapainoksi. Mielenkiinnolla oikeastaan odotankin millaisia taitoja pennut oppivat kun ovat lapsuudesta saakka saaneet pelata moninpelejä netin läpi toisia ihmisiä vastaan.
 
Ihan asiallinen aihe nostaa pinnalle ja Buranalla olikin hyvä postaus, jota voisi jatkaa nimenomaan tuon pelaamisajan tiimoilta lisää.

Vanhempien pitäisi olla enemmän huolissaan ajasta, joka pelaamiseen menee. Ei pelistä, jota lapsi pelaa.
Säännöllinen päivittäinen tunnin tai parin sessio vaikkapa väkivaltapelin parissa on täysin normaalia nassikoilla, mutta jos koneen ääressä pelaamiseen menee koko päivä tai venyen pitkälle aamuyön puolelle, pitäisi miettiä asioita uudelleen.

Itsellä koneen ääressä menee iso osa päivästä joko pelaamiseen tai muuhun puuhailuun(KonsoliFINiin muun muassa).
Varsinkin ilta/yö-pelaaminen tahtoo monituntisiksi maratoneiksi venyessään viedä niin yöunet kuin ihmiselle tärkeän unirytminkin pois radaltaan. Kunto on pelaamisen kestoon nähden hyvä, eikä ulkoilu onneksi unohdu virtuaalimaailmassa samoamisen jalkoihin...kuin ehkä joskus. ;)
26v-ikäisenä jannuna analysoi omaa pelaamistaan jo huomattavasti paremmin, mutta itse pelaamisaddiktiota se ei poista. Voisi tietysti kysyä tarvitseeko sitä edes poistaa....no ei, mutta järkeä saa käyttää, kuinka paljon sille antaa tilaa päivittäin.

Mutta pienemmillä nappuloilla ja normaaleilla koululaisella tilanne on hieman toinen. Jos lapsi pelaa koulun jälkeen koko päivän hievahtamatta muualle kuin jääkaapille ja vessaan, ei kaikki ole kunnossa. Asia on vielä kurjempi, jos pelaaminen painottuu yöhön ja viimeiset pelit tulee pelattua 03:een aamuyöstä ja koulu alkaa klo 08...silloin ollaan väsyneitä koulussa, mutta silti venyy päivät aina aamuyön pikkutunneille pelien takia. Tämä erittäin huono pelikierre vie taatusti yleiskunnon ja tekee mielialasta rauhattoman. Näihin tapauksiin vanhempien pitää ehdottomasti puuttua, sillä lapsi ei välttämättä itse tiedosta tilannettaan.

Lapsien tulee siis saada rauhassa pelata, mutta ajalliseen kestoon pitää kiinnittää huomiota. Varsinkin "viimeinen" peli" iltasella on hyvä sopia perheen kesken loppuvaksi tiettynä kellonaikana, jolloin unirytmi pysyy ruodussa, eikä kouluunlähtö ja siellä oleminen nouse itseään isommaksi kynnykseksi.

"Päivän motto" - Unta palloon.
 
Yksi varmaan ihan hyvä tapa rajoittaa lasten pelaamista olis, ettei anna pelikonetta lasten huoneeseen. Tällöin ne eivät voi pelata salaa, vanhempien uskoen lapsen olevan nukkumassa. Perheen päätelvisioon kytkettynä, peli sessiot joutuis lopettamaan, kun muu perhe haluaa katsoa telvisiota. Tuo toimii varmaan silloin jos perheessä ei ole kovin montaa jäsentä.
Myös pelipäivät on varmaan hyvia kans, jos vanhemmat saavat pidettyä linjansa.

Lasten ajantaju on aivan erillainen kuin aikuisten, ja pelien maailmoissa ajantaju voi kadota aikuiseltakin. Mutta nuorilla/aikuisilla on myös muita tekemisiä jotka vähentävät pelaamista. Lapsilla näitä muita tekemisiä ei välttämättä ole, kun pelaaminen korvaa perinteisen leikkimisen. Eli lapset on patistettava välillä ulos kavereiden kanssa vaikka lumisotaan ja ostaa joskus pelien sijasta tekniikka Lego paketti (vai onko tekniikka Legoja enään olemassa?)
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Slash80
Yksi varmaan ihan hyvä tapa rajoittaa lasten pelaamista olis, ettei anna pelikonetta lasten huoneeseen. Tällöin ne eivät voi pelata salaa, vanhempien uskoen lapsen olevan nukkumassa. Perheen päätelvisioon kytkettynä, peli sessiot joutuis lopettamaan, kun muu perhe haluaa katsoa telvisiota. Tuo toimii varmaan silloin jos perheessä ei ole kovin montaa jäsentä.
Myös pelipäivät on varmaan hyvia kans, jos vanhemmat saavat pidettyä linjansa.

Erittäin hyvä ajatus. Itselläni tulee mieleen myös tuo J. J. Kasvin kehotus, että vanhemmatkin tutustuisivat lasten peleihin. Tämä ei mielestäni johda suoraan yksityisyyden katoamiseen, vaan antaa pohjaa kriittiselle keskustelulle peleistä ja pelaamisesta perheen sisällä, eikä niihin liittyviin ennakkoluuloihin ole enää niin helppo sortua. Vanhempihan se yleensä sen pelinkin sille vesselilleen ostaa. Game Boykin on helppo piilottaa, jos läksyjken luku jää vähemmälle... :D
 
Mun mieli pide on, että alle neljäs luokkalaisten ei sais pelata enempää, kuin muutaman tunnin päivässä. (eli ei 10t maratonii!!) Itse kun olin nelos luokalla vielä, niin ei tullu mielenkää pelata snes:ssii, jos oli pienikin mahdollisuus päästä leikkii naapurin kans pihalle. (no olenpa mie vapaehtosesti hiihtänyki nuorempana metsässä kamujen kanssa...)
 
On tämä kyllä ihan totinen aihe, sillä itse tänään huomasin että pikkuveljeni pelasi Spyroa PS2:lla vähintään 6 tuntia. Se on ERITTÄIN paljon liikaa vieläpä kun veljeni on 3½ vuotias. Eikä hän suostu lähtemään TVn edestä edes syömään, ellei uhkaa että ottaa pleikkarin pois tai muuta vastaavaa. Sain minä tuossa loppuillasta veljeni lähtemään ulos kanssani, mutta huolestuin kyllä suuresti. Ei pikkuveljeni kyllä pelaa noin paljoa kuin viikonloppuisin, eikä kyllä koskaan ennen ole noin pitkää putkea pelannut. Taisi hieman innostua kun tajusi enemmän tuosta Spyrosta (I admit, it's my fault! I teached him a trick or two!).

Huomenna on pleikkarihuone lukittu veljeltäni :P
 
Kieltämättä hyvä ehdotus tuo että vanhemmat tutustuvat peleihin joita lapset pelaavat. Tietyssä iässä varmasti onnistuu myöskin yhteispelaaminen omien lasten kanssa, tai ainakin näin toivon omalla kohdallani käyvän kun muksuja ehtii ilmaantua. Toivottavasti silloin on myöskin aikaa ja voimia pelata lasten kanssa :rolleyes:
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Knight
On se kumma, jos eivät muksut saa rauhassa pelata pelejä. Pelit tutkitusti kehittävät reaktiokykyä ja sorminäppäryyttä, sekä ehdottomasti kielitaitoa - viimeinen hyöty on kiistaton. Olivat pelit kuinka epärealistisia tahansa, niissä käytettävä kieli on yleensä vastaavaa, mitä oikeastikin puhutaan.

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Burana
Kaipa tuossa haetaan sitä kohtuupelaamista. Kyllä mukuloiden pitää minusta edes joskus kirmata pihalla keskenään leikkien ja saada hieman liikuntaa, konsolipelaamisen vastapainoksi. Mielenkiinnolla oikeastaan odotankin millaisia taitoja pennut oppivat kun ovat lapsuudesta saakka saaneet pelata moninpelejä netin läpi toisia ihmisiä vastaan.

Nyt taisi Knighilta mennä asian ydin ohi, mutta Buranahan sen tuossa tosin jo selvitti.

Kyllähän pelaamisesta on hyötyä, mutta kohtuu pelaamisessakin pitää olla. Lapselle pitää saada muutakin virikettä kuin pelaaminen. Ihmissuhteet ja liikunta ovat minun mielestä paljon tärkeämpiä kuin pelaaminen.

Reaktiokyvystä ja sorminäppäryydestä ei ole hirveesti hyötyä, jos ei enään tahdo voimat riittää vartalon liikuttamiseen vaan hengästyy kun hivenen pelin äärestä liikahtaa.

Ja kielitaidolla ei pelien ulkopuolella ole hyötyä, jos ei ole ihmissuhteita keneenkään. Kiistaton tosiasia.

Itse olen pelannut koko pienen ikäni. Vanhempani eivät rajoittaneet pelaamistani kun olin "nuori". Mutta ehkä vain olin sen verran viisaampi, että liikunta ja kaverit olivat suuremmassa osassa kuin päivästä toiseen pelien ääressä istuminen. Ja näin se pitäisi olla myös nykyajan lapsilla/nuorisolla.

Peleillä vain täydennetään lapsien elämää muun tärkeämmän ohessa. Mutta valvominen on vanhempien vastuulla ja pelaamiseen on puututtava jos lapsi/nuori ei osaa itse rajoittaa sitä. Aikuisilla vastuu on sitten itsellään.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Burana
Kieltämättä hyvä ehdotus tuo että vanhemmat tutustuvat peleihin joita lapset pelaavat.

Näin on, eikä sitten itkeä yleisöpalstoilla asiaa miksi K-18 pelejä myydään. Kun itselle on selvinnyt että onkin ostanut lapselleen GTA3 ja he ovat sitä pelanneet jo monta kuukautta. huoh.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Slash80
...ja ostaa joskus pelien sijasta tekniikka Lego paketti (vai onko tekniikka Legoja enään olemassa?)

He, onhan niitä olemassa. Eilen viimeksi ihmettelin Legoja kaupassa ja mietin miten nekin ovat muuttuneet vuosien aikana :)

Asiaa kirjoitat ja toivottavasti osa vanhemmista tajuaa tämän. Nykyisin vaan tuntuu, että vanhemmilla on hirveä aikapula ja lapset heitetään videoiden ja pelejen eteen iltaisin. Että vanhemmat kerkeäät muuta tekemään.

Sinäänsä ihme homma, miten maailma on muuttunut aika lyhyessä ajassa todella kiireiseksi. Mihinkään ai aika tahdo riittää ja kaikki pitäisi saada tehtyä nopeasti.

Tosin ennen ei ollut kiirettä eikä ihmisiä edes saanut kiinni yhdellä soitolle, kuten nykyisessä kännykkä maailmassa. Nyt jos puhelimeen ei heti vastata, repii soittaja välittömästi pelihousunta.

Tosin löytyy niitä ei kiireellisiä ihmisiä kanssa, kuten esimerkiksi veljeni. Joka saattaa soittaa takaisin 3-päivän päästä...."olit soittanut"
 
Ei se asia ohi mennyt, en vain viitsinyt toistaa kommenttiani täällä.

Turha luulla, että peliaddiktoituneet lapset/nuoret kokisivat yhtäkkisen vimman lähteä ulos lenkille ja kaverien kanssa pyöräilemään, jos konsoli otettaisiinkin yhtäkkiä pois. TV ja elokuvat tms. ottavat kyllä nopeasti paikan, tai vaikka se kaverin pleikkari. Jos minulta yhtäkkiä tuhottaisiin kaikki pelivälineeni, niin ei tuo ulkomaailma juurikaan nykyistä enemmän houkuttelisi.

Enkä sillä reaktiokykykommentillani tarkoittanut, että ihmisen elämä muuttuu reaktiokyvyn paranemisen myötä olennaisesti parempaan suuntaan, sattuipahan vain hyvä paikka kertoa tämä asia. Kun on ihmisiä, joiden mielestä peleistä on pelkkää haittaa. Mutta se kielitaito on kyllä tärkeä seikka.

En siis tarkoita, että kaikki olisi paremmin, jos jokainen pelaisi kaiken vapaa-aikansa. Mutta rajansa sillä rajoittamisellakin. Antaa lasten itse oppia, mihin pelit vaikuttavat ja keksiä itse paljonko pelataan. Itsellä on sellainen tapa, että tehdään kouluhommat ensin ja pelataan jos huvittaa, mutta ei tingitä "välttämättömistä" asioista.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Knight
Turha luulla, että peliaddiktoituneet lapset/nuoret kokisivat yhtäkkisen vimman lähteä ulos lenkille ja kaverien kanssa pyöräilemään, jos konsoli otettaisiinkin yhtäkkiä pois.

Sanoinko että pelit heti ja lopullisesti lukkojen taakse ja kakarat ulos.

huoh

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Knight
En siis tarkoita, että kaikki olisi paremmin, jos jokainen pelaisi kaiken vapaa-aikansa. Mutta rajansa sillä rajoittamisellakin. Antaa lasten itse oppia, mihin pelit vaikuttavat ja keksiä itse paljonko pelataan. Itsellä on sellainen tapa, että tehdään kouluhommat ensin ja pelataan jos huvittaa, mutta ei tingitä "välttämättömistä" asioista.

Valitettavasti kaikki eivät ole yhtä fiksuja kuin sinä. Otetaan nyt esimerkiksi tuo VeroKarhun veli. Mikäli hänen pelaamistaan ei vanhempi rajoittaisi, niin luuletko että noin nuori tajuaa rajoittaa sitä itse kun on kerran kiinnsotunut.

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja kaikki eivät tosiaan ole yhtä loistoyksilöitä kuin sinä, vaan tarvitsevat vanhempien valvovaa silmää pärjätäkseen elämässään.

Ideahan oli, että vanhempien pitää ottaa vastuu lapsensa kehityksestä ja hyvinvoinnista. Mikäli lapsi osaa itse rajoittaa pelaamsita, kaikki on kunnossa. Mutta jos aletaan aamuisin nukkumaan pommiin peleemisen takia, niin silloin vanhempien pitää asialle jotakin tehdä.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan XShava
Sanoinko että pelit heti ja lopullisesti lukkojen taakse ja kakarat ulos.

huoh

En tarkoittanut sinua.

Kyllä pelibuumin haitat tulevat pian selviksi, kun sitä harrastetaan oikein olan takaa. Ei kukaan jaksa edes pelata, jos ei nuku ja syö.

Lähinnä ideana oli se, ettei pidä ottaa mitään typeriä pelipäiviä tai tiukkoja aikarajoja käyttöön (eihän kaikissa peleissä edes voi savettaa kun olisi tarvis), vaan antaa lasten itse muodostaa terve käsitys pelaamisen määrästä ja seurauksista. Siinä kohtaa vanhemmat auttavat kertomalla ja näyttämällä faktoja näistä asioista.
 
Voi vi...! Mistähän perärööristä löytänyt ne psykologit? Pitää olla aika paljon sahajauhoa päässä, jos väkivaltapelien takia rupeaa huligaaniksi. Ja miten niin menettää kaverinsa ja laiminlyö koulunsa? Minun kaverit pelaavat myös, vieläpä paljolti samoja pelejä kuin minä, ja luulen, että ainakin suurin osa tekee ensin kotitehtävät, ennen kuin pelaa, ellei ole jonkinmoinen luupää.
Ottaa päähän tuommoinen. Eikös muutama kymmentä vuotta sitten sarjakuvat olleet "kiellettyjä"? Montakohan vuotta menee siihen, että keksitään jokin muu "kielletty" asia josta paasataan lehdissä? Jos ne Amerikassa ammuskelee kouluissa ja muualla, niin ei se ole pelissä vika, vaan pelaajan päässä.

Itsellä on sellainen tapa, että tehdään kouluhommat ensin ja pelataan jos huvittaa, mutta ei tingitä "välttämättömistä" asioista.

Samalla lailla teen esim. MINÄ! Ensin läksyt, kokeeseenlukemiset, vessassakäymiset, syömiset ja juomiset. Sitten pelaan jos pelaan. Nyt ei hirveästi pelitä, mutta maaliskuun alussa varmasti, kun ostan socom2 ja nettiadapt.(ps2).
Koeviikkojen aikaan en saa edes katsoa kun joku pelaa, vaan se on pelkkää lukemista ja lukemista.
Ulkoilen myös mielestäni riittävästi. Lenkitän koiraa, pelaan jalkapalloa ja joskus saatan mennä vaikka lumisotasille tai pulkkamäkeen!

Isällä on jokin pakkomielle ammuskelun kieltämiseen pelaamissani peleissä. Ei ilmeisesti luota aivotoimintaaani... Auttaisikohan se, jos hän itse kokeilisi pelaamiani pelejä?
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Ylös Bottom