Vastaus: inFamous 2
Tänään tuli saatua tämä peli päätökseen. Aloitin pelaamisen pahiksena, koska se on ainoa muoto, jonka olen saattanut loppuun ensimmäisessä osassa, joten sitä jatkoin. Normaalilla pelailin ja keräsin kaikki mahdolliset tavarat sekä hoidin sivutehtävät. Toisella pelikerralla hoidin pelin Hardilla ja hyvistelin. Yllätyin siitä, kuinka helppo peli on kyseessä, jopa Hardilla. Olisin ehkä kaivannut enemmän haastetta, muutakin kuin parikymmentä tyyppiä ampuu samaan aikaan enkä ehdi karkuun, kun jään jumiin seinään tms
Muutama Trophy vielä puuttuu, saa nähdä jaksaako niitä joskus hankkia. Ensimmäisen osan voisi vielä saattaa loppuun hyvistellen.
Ääninäyttelystä pidin ja molempien puolten lopetukset olivat sopivia. Yllätyin tosin siitä, että tämä peli oli nyt tässä, jotenkin aivot tottunut siihen, että pelejä tulee jatkuvasti trilogioina, heh. Vastustajat ärsyttivät. Ne isommat vastustajat olisivat menneet mielestäni mainiosti sellaisina vähän haastavampina välitappeluina, mutta sitten niitä isompia örriäisiä alkoi ilmestyä joka paikkaan. Ja ne örrimörriäiset muutenkin, olisivat mieluummin pysyneet ihmisissä.
Jotenkin luulen, että pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, jos muisti palvelee oikein. Johtunee siitä, että ensimmäisessä osassa kaikki paitsi Zeke olivat vain puhelimen kautta minuun yhteydessä, mutta tässä toisessa osassa tapailin Nixiä ja Kuoa koko ajan. Hahmot tulivat tällä tavalla paljon läheisemmiksi ja oli merkityksellisempää, mitä heille tapahtui. Ensimmäisen osan Trish otti vain päähän koko pelin ajan... Kiitettävä pelihän tämä oli, ei paljon muuta tullut tehtyä taas muutamaan päivään
Hyvin samanlainen ensimmäisen osan kanssa, mitäpä sitä toimivaa kaavaa hirveästi muuttamaan, toimii näinkin.
