Vastaus: Jääkiekon MM - 2008 (HUOM! sisältää maalispoilereita)
Vanha, mutta toimii.
Jääkiekko naisen silmin
Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden
kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt
aiheeseen varsin laajasti.
Kävin 80-luvun alussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Tampereella ja
heti perään toisessa Helsingissä 2000-luvun alussa. Lisäksi olen
nähnyt Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani
televisiota.
Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja
pelaajia.
Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on
vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen
vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.
Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman
vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien
jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen
joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on
se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy
mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan
kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät
haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat
aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä
kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin,
mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää
yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies,
kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen,
häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua
privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten
hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi
ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He
seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen
laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi.
Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin
raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota
lyödään em. mailoilla.
Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on
kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava
em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla
maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava
salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka
maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti
"paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi
huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi
"Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä
on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin
fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan
esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä
useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla
"homoo-o- o" -huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun
ymmärtää pelin juonen.