Miksi yleensäkään pistetään maalille puolikuntoinen Jani Hurme? Mies ei ollut pelannut kuin jumbo-otteluissa ja Aravirta oli tietoinen, että miehellä ilmeni ennen ottelua kuumeen oireita. Ennen kuin yhtäkään maalia oli tehty, Hurmeesta huomasi jo selvästi, että kaikki ei ole kunnossa. Hän ei ollut hereillä, ei ollut tarpeeksi aggressiiviinen. Nurmisen tuominen kolmanteen erään sai Suomen entistä pahemmin varpailleen. Kaikki hätääntyivät maalivahdin vaihdon jälkeen. Ensimmäinen erä oli taas kerran Suomelta vahva esitys, mutta voi herranjestas kun sitä tasoa ei voi pitää loppuun asti.
Nämä kisat, ja etenkin Ruotsi-matsi taas todistivat, kuinka tärkeää on otteluun asennoituminen. Ensin ilmeetön 2-2 tasapeli Saksaa vastaan. Sitten Suomi syttyy heti, kun saa vanhan kilpakumppaninsa vastaan. Pelaaminen loppui Suomelta pelin puolessavälissä totaalisesti. On ymmärrettävä, että edes 5-1 tilanteessa Ruotsia vastaan ei voi alkaa nukkumaan ja yrittää voittaa ottelua pelkällä puolustamisella ja purkukiekoilla. Emotionaalinen pelaaminen on kaikessa urheilussa kaiken Alpha ja Omega.
Näin päättyi Aravirran valmennuskausi kenties viime vuosien järkyttävimpään katastrofiin. Jotain positiivistakin turnauksessa oli. Pasi Nurminen todisti maailmalle toden teolla olevansa maailmanluokan maalivahti. Uskomattomat refleksit ja fantastinen hanskakäsi. Mutta se ei paljoa lohduta, kun Suomi on pettänyt katsojat kotiyleisönsä edessä. Suomi ei todellakaan kuulu maailman viiden parhaimman jääkiekkomaan joukkoon, se on kylmä fakta. Paljon on vielä parannettavaa. Ehkä ensi vuonna sitten... seuraavat kotikisat tosin ovat todennäköisesti vasta ensi vuosikymmenellä...