Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Keskustellaanpas tästä Aasian ohjaajaneropatista. Luulisi ainakin Jalkasen Vesalla olevan inspiraatiota kertoa miehestä mielipidettä, sillä ylläpitäähän miekkonen Woolle omistettua fanisivustoa.
Threadi piti nyt perustaa kun katsoin eilen putkeen nuo kaksi kovasti kehuttua Woo-klassikkoa eli The Killer ja Hard Boiled. Onhan niissä sitä toimintaa ja kaikkea, mutta sitä on liikaa realisminpuutekaan ei häiritse kuin revolveriammuskeluissa, joissa kuteja on 20 sen "normaalin" kuuden sijaan. Ja voi luoja sitä kuperkeikkojen ja pöydän yli hyppelyiden määrää. Eli olin hieman pettynyt noihin tekeleisiin. FilmiFINiltä voikin kuka tahansa luke Windtalkers arvostelun(i), jossa tulee kyllä esille mielipide siitä kuonasta.
Woon parasta antia mielestäni ovat elokuvat Once a Thief, Mission:Impossible 2 ja luonnollisesti myös Face/Off. Ovathan miehen elokuvat, vaikka Hollywoodia päin on kokoajan mentykin, jalostuneet koko ajan - mutta Windtalkers oli kyllä pari askelta taaksepäin.
Sama mieshän aikoo ohjata He-Man -elokuvan ja Spy Hunter -videopeliin perustuvan leffan. Tuottajana hän aikoo toimia Metroid ja Rainbow Six -elokuville.
Mitäs mieltä muut ovat tästä ohjaajasta? Mielestäni hieman yliarvostettu, jolta kuitenkin löytyy muutama hyväkin elokuva.
Minä en lämpene. Pökkelöä melodramatiikkaa, korneja juonia ja toimintaa, joka säväytti lukioiässä, mutta ei juurikaan enää. Kyllähän noillakin eväillä Killer on hyvä, mutta vaikka Hongkong-tuotoksilla on kova maine, minusta mm. Bullet in the Head, Hard Boiled ja Better Tomorrow ovat aika huttua. Jenkkituotoksista Face/Off toimi ihan ok, mutta muu on kyllä enemmän tai vähemmän paskaa.
Mainittakoon kuitenkin, että en honkkareista juuri pidä muutenkaan.
Itse en ole Woon kaikkia kasariklassikkoleffoja nähnyt. Mm. Bullet In The Head ja A Better Tomorrow ovat vielä katsomatta, mutta muuten kaverin tuotanto on suht tuttu. Itselle kolisee kaikenlainen tyylitelty väkivalta, ylenpalttinen hylsyjen tuhlaus ja veriplasmapussien lossauttelu. Erityinen fanittaja en ole, mutta kyllähän noissa John-pojan kasari/90-luvun muutamissa toimintapätkissä ihan asiallinen meno on päällä
Nykyiset Woon toimintaleffat ovat sen sijaan merkillisen hengettömiä ja itseääntoistavia. Hard Target, Face/Off ja nippa nappa vielä Broken Arrow ovat Hollywood-rainoista vielä jees, mutta mitä ihmettä tapahtui MI:2:n kanssa? Woo-leffoja voi harvoin sanoa tylsiksi, mutta MI:2:ssa edetään siinä määrin lobotomiavaihteella, että paria minuuttia vajaan 120 minuutin pituudelle olisi reilu editointi tehnyt hyvää ja varsinkin, kun itse toimintakohtauksia säästellään Woo-leffaksi harvinaisen paljon. Odotuksiin nähden selvä floppi ja pettymys. Paycheckiä en ole vielä tsekannut, mutta kovin mairittelevia tekstejä ei sekään ole saanut.
Alkaako about kuuskymppinen Woo puutua vai puuduttaako Hollywood Woota? On kummin vain, laskusuunnassa mennään nykään.
Jarmon mainitseman Hard Boiledin "loppumattomat lippaat" -huomio on ollut aina leffan klassisia puheenaiheita ja selvää pässinlihaahan se on...kaverilla on vain erikoisvalmisteiset hong-kong -lippaat, johon mahtuu muutama ylimääräinen pati enemmän.
Toimintaelokuvista yleisesti puhuttaessa voi aina keskustella realismista, mutta totuudenmukaisuudessa pysyminen tekisi monestakin action-leffasta täysin torsoja. Esim: Yksi reilu humautus sankarihahmon leukaperiin ja leukanivel rikkoutuu murtaen samalla eturivistön hampaita => sairaalahoitoa loppuleffan ajaksi ja jatko-osaan ex-siloposki saa tukirautakehikon ruhjeisen sinipunaiselle turpavärkilleen. Ja eikun tsemppiä tuleviin nujakointikohtauksiin.
accurate realism is lousy solution for pure action movies.
John Woo, siinä kyllä ohjaaja, joka jakaa mielipiteeni kahtia. Hollywood-tuotanto on ollut kyllä aika tasapaksua koko miehen siellä olonsa ajan. Face/Off on paikoitellen ihan menevää toimintaa, kuin myös Windtalkers on suht ok sotaleffa. Vastaavasti Paycheck ja MI:2 olivat sellaisia pökäleitä että oksat pois.Yllättäjinä voidaan kyllä pitää Blackjackia ja Hard Targettia, jotka ovat näyttelijäkaartistaan huolimatta viihdyttäviä.
Kun taas siirrytään miehen HK-tuotantoon, niin tämä iskee todella hyvin. Kaikkia miehen leffoja tuolta ajalta en ole nähnyt (pääasiassa tätä 60- ja 70-luvun tuotantoa). Last Hurrah for Chivalry taitaa olla aikajanalla ensimmäinen miehen ohjaus, jonka olen nähnyt. Tuokin varsin menevä miekkailupätkä. Better Tomorrow-trilogia puolestaan on sitä itseään, loistavaa Woota. Vaikka viimeisen ohjasikin Hark Tsui, niin on tuokin mainettaa parempi pätkä. Better Tomorrow't (ainakin ne kaksi ensimmäistä) ovatkin sen verran loistavia, että nuo tarvitsee nostaa Woon tuotannon kärkipäähän. Tästä päästäänkin hyvin sitten Hard Boilediin ja Killeriin. Molemmat toimintaelokuvien ehdotonta eliittiä. Monien suusta kuulee usein tuon, että ne eivät ole realistisia. Totta, eivät olekaan, mutta ne ovat toteutukseltaan visuaalisuudeltaan sellaista asebalettia, että ei voi kuin ihailla. Elokuvien koreografia on vaikuttavaa ja tarina kulkee varsin juohevaan. Lisäksi Chow'n mukana tuoma karisma on omiaan lisäämään tehoa elokuviin.
Sen sijaan Woon Bullet in the Head ei ole koskaan sen suuremmin allekirjoittaneeseen toiminut. Tämä Aasia-Kauriinmetsästäjä on omasta mielestäni paikoitellen liian verkkainen ja hahmot jotenkin yksiulotteisia. No, enpä tuota Kauriinmetsästäjääkään juuri korkealla arvota. Ehdottomasti hiekoin Woon HK-leffa, jonka olen nähnyt.
Se Woon tuotannosta, puhutaanpa hetki miehestä itsestään. Woo on toimintaelokuvien saralla kiistatta vaikutusvaltaisimpia ohjaajia 80- ja 90-luvulla. Monet ovat hänelle paljon velkaa toimintakohtauksistaan (Matrix anyone) ja miehen vaikutus genreen on ollut valtaisa. Vaikea kuvitella nykytoimintaa ilman Woota. Vaikutus ulottuu niin Aasiaan kuin myös Hollywoodiin. Mies on vienyt toimintaa uusille tasoille elokuviensa myötä.
Tässä vielä pikainen arvotuslistaus miehen elokuvista:
HK:
Better Tomorrow 1 & 2: 4½/5 (kokonaisuutena)
Hard Boiled: 4/5
Killer: 4½/5
Bullet in the Head: 2½/5
Last Hurrah for Chivalry: 3½/5
Heroes Shed No Tears: 3/5
Just Heroes: 3½/5
No kirjoitellaanpas jotakin henkilöstä nimeltä John Woo, etenkin, kun menin kusemaan tuon osittain valmiin postauksen painamalla maagista ruksia yläkulmassa. Eli aluksi lyhyet mielipiteet näkemistäni elokuvista ja sitten vasta herrasta yleisemmin.
A Better Tomorrow - 4/5
Se Elokuva, joka nosti Woon taivaisiin.. tai näin minulle on ainakin kerrottu. ABT tuli vasta kuukausi sitten katsottua ensimmäisen kerran, kun tuo ABT-trilogia boksi tuli osteltua. Elokuvassa tuli vasta ensimmäistä kertaa havaituksi kunnollinen Woon "Bullet ballet"-tyyli, eli luotia lentää ja ukkoihin ei osuta vaikka seisovatkin vieressä. Itse olen enemmän realismin (Edes osittaisen, ei tuollaisen corca-realismin ;p ) miehiä, mutta kyllä tällainen tyylitelty taistelu uppoaa aina silloin tällöin. Woo vain tyylittelee välillä aika pahasti harhaan. ABT oli kuitenkin kokonaisuudessaan ihan tyylikäs pätkä, vaikka jokusia harha-askelia ottaakin. En menisi loistavaksi sanomaan, mutta hyvä ja katsottava pätkä.
Pisteet erityisesti elokuvan lopusta..
edit: Toinen katselukerta paranti elokuvaa kyllä roimasti paremmaksi, kun ei enää odottanut "vain toimintaa", vaan tiesi, että elokuva painottuu enemmän elokuvallisiin teemoihin.
A Better Tomorrow 2 - 2/5
..joka sitten pilataan täysin.
ABT:n menestyksen myötä päädyttiin tekemään jatko-osa samoilla näyttelijöillä. Elokuvamaailma kääntyi 'haudassaan' (?). Täysin käsittämätön alkutilanne täysin käsittämättömin juonenkäänteineen.
Kaksoisveli, duh? Mark Lee löytää enonsa(?) jostain mielisairaalsta täysin vahingossa ja ilman, että hänellä on edes asiaa koko paikkaan, duh x 2?
Elokuvan ainoa kohokohta on loppu, jossa kaikki vedetään niin ylin, että elokuva alkoi olla hauska.
Kaksi miestä ampuu pistooleilla käytävään, joka vain täyttyy ja täyttyy vihuista, jotka juoksevat suoraan tulilinjalle
Pelkästään lopun ansiosta pari pistettä. Muuten elokuva onkin huono.
edit: Taso pysyi samana. Eli huono leffa, jonka ainoaksi anniksi jää lopun puolituntinen.
A Better Tomorrow 3 - 2½/5
Tiedän ettei Woon leffa ole, mutta haluan silti sanoa sanani tästä. Ohjaaja Tsui Hark tajuaa siirtää aikaa taaksepäin, kiertäen näin kakkososan käsittämättömän mokan. Mark Leen 'Nam-aikaan sijoittuvat pätkä on mielestäni lähes ykkösosan veroinen, ellei jopa parempi. Tyylliteltyä taistelua, joka ei heitä kuitenkaan aivan liiallisuuksiin. Toimintaakin on suhteellisen vähän ja tarina on pääosin kolmiodraamaa, joka toimii mielestäni hyvin.
Lopun tankki kaksintaistelu pilaa hieman kokonaisuutta
ABT3 on ABT1 veroinen tai jopa parempi, mutta kuten sanoin aikaisemmin, olen vissiin tämän asian kanssa ainoa maailmassa.
edit: Toinen katselukerta ja sen vertailu ylempään kommenttiin pudottaa silmät päästä ja tekisi mieli kaivautua koloon. Tiedä missä aineissa katsellut ABT3 eka kerran, mutta ei se todellakaan niin hyvä ollut kuin muistelin. Päihittää ABT2, mutta jää ykkösestä valovuosien päähän.
The Killer
En ole katsonut, mutta pitkään olen halunnut. Ei kommenttia.
Bullet in the Head
En ole katsonut, mutta vielä enemmän haluaisin nähdä kuin Killerin. Vietnam-taustalla/juonella on vaikutusta asiaan.
Once a Thief
En ole nähnyt, ehkä joskus.
Hard-Boiled
En ole nähnyt, ehkä joskus,
Hard Target
Todella, todella pitkä aika kun olen katsonut, mutta muistelisin elokuvan olevan suht. huono. Eihän mikään elokuva, jossa näyttelee Van Damme voi olla hyvä, eihän?
Broken Arrow
Pari kertaa katsottu ja maikkarin "näytetään kerran puolessa vuodessa"-elokuvia. Muutamia hienouksia lukuun ottamatta aika keskinkertainen tekele, jota ei kovinkaan usein jaksa katsoa.
Face/Off
Tyylikäs ja omasta mielestäni näkemistäni Woo-leffoista paras. Idea voi olla hieman kaukaa haettu, mutta toiminta tai tarkemmin äkshön on mitä maittavinta. Hienoa aivot nollille viihdettä, eikä liiallista "Bullet ballettia" ole nähtävissä, vaan kaikkea on sopivissa määrin. Tykkään suhteellisen paljon.
Blackjack
Kyllä, olen nähnyt tämän. Erittäin, erittäin, erittäin surkea tekele. Parveke + tramboliini + akimbo + Dolph Lundgren kertonee tarvittavan.
Mission: Impossible 2
Suhteellisen hyvän ykkösosan jälkeen jäi luonnollisesti odottamaan sitä samaa, mutta käteen sai sen sijaan jotain action-täytteistä jöötiä. Toimintakin oli suhteellisen huonoa, mistä lopputaistelun "Kuolen vasta kolmannen kuoleman jälkeen, vaikka oikeasti se on vasta neljäs, kunhan huijjasin"-kikkailu vei viimeisetkin hohdot. Sekä tusina epäloogisuuksista, mutta ei niistä enempää. Huono elokuva.
Windtalkers
Ei tekisi edes mieli kommentoida kyseistä elokuvaa. Pitkään panttasin näkemistä ja sitten kun vihdoin katsoin, niin toivoin, että olisin pantannut pidempään. Minä menin odottamaan realistista sotaa Woon ohjauksesta huolimatta, mutta sain käsiini epärealistista kökköä. Ei, en pidä "hypätään kierrevoltti, pyöritään kolme metriä kuperkeikkaa (samaan aikaan kun pataljoona ampuu kohti), noustaan polvilleen, otetaan Tomppsoni lonkalle ja rätkitään lipas pohjassa vihollisia päin, jolloin teurastetaan koko pataljoona, sekä kilometrin päässä ollut komentaja yhdellä lippaallisella"-realismista. Elokuvan aikana tuli useamman kuin kerran mieleen pitäisikö rueta nukkumaan.. en ruennut Ja kaikkein pahinta koko elokuvassa on se, että tästä pitäisi hommata tuo 3-levyn julkaisu hyllyyn (Sotaleffat on must).. Itkettää jo pelkkä ajatus.
Paycheck
En ole nähnyt, mutta varmaan joskus tulee katsottua. Hirveitä odotuksia ei löydy kuitenkaan.
John Woo
Noh, eipä ole kovin kaksinen herran meriittiluettelo minun silmissäni. Kyllä herra tyylikkään toiminnan osaa, mutta ajoittain tässä lyödään vähän liiaksi yli. Face/Off on tähän astisista ylivoimaisesti paras, joka myös toimii Ei-Woo leffana varsin hyvin, ollen eräitä mielekkäimpiä toimintaelokuvia. Paljon on vielä mieheltä näkemättä, että lopullista mielipidettä voisin antaa.
Toistaiseksi ei elokuvallista ansiota hirveämmin löydy, mutta toiminta on paikoittain hienoa, paikoittain ei. Killerin, Bullet in the Headin ja Hard-Boiledin jälkeen lisää mielipiteitä, kun on miehen "tärkeimmät" nähty.
Kovasti mies nauttii "tietyissä piireissä" arvostusta. Woon pätkiä olen nähnyt suhteellisen vähän ja varsinkin Hong Kong-tuonnosta en tiedä käytännössä mitään mutta mutta...
Paljon parjattu Mission Impossible 2 on mielestäni mainettaan parempi elokuva. Vaikka se uusintakatselulla tuntuikin jonkin verran heikommalta kuin ensinäkemällä niin silti olisin melkeinpä valmis antamaan jonkun 3:n tähtösen arvosanan. Naurettavasta lopusta huolimatta. MI2:ssa toimii kuitenkin moni asia, pari toimintakohtausta on oikein nättiä ja vaikka juoni onkin mitä on niin ainakin se kulkee lujaa ja elokuva kokonaisuutena on varsin viihdyttävä.
Face-Off on näinstä näkemistäni Woo-elokuvista paras. Toiminta toimii, näytteijät ovat kauttaltaan ihan hyviä ja hommassa on paikka paikoin ihan tekemisen meininki. Loppupeleissä Face Off ei kuitenkaan ole mikään taivaspaikkaan oikeuttava työ, sen verran keskitason tomintaräime on kuitenkin kyseessä. Myös se, että olen nähnyt Face-Offin aivan liian monta kertaa, laskee arvosanaa.
Killer onkin sitten se HK-tuonnon ainut elokuva jonka olen nähnyt ja yleisesti tätä kai pidetään kauneimpana kruununa. Itselleni elokuva ei uponnut oikein millään tasolla. Draama ei toiminut, eikä toimintakaan tarjonnut mitään ennennäkemätöntä.
Replacement Killersin näkemisestä on jo useampi vuosi ja nykyisin mielipide voisi olla paljonkin negatiivinen mutta tuolloin tuo ainakin toimi. Pääosan esittäjät olivat muistaakseni ihan hyviä, eikä toimintakaan ollut hullumpaa. Mutta tässä on nyt aika iso pelivara.
Replacement Killers on kylläkin Antoine Fuquan ohjaama, ei John Woon.
Itse olen nähnyt Woon leffoista Face/Offin, Windtalkersin, The Killerin, Hard Boiledin, M:I 2:n ja A Better Tomorrow-sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Face/Off on ehdottomasti miehen paras eivätkä HK-ohjaukset pääse lähellekään sen tasoa. Yleinen mielipide tuntuu olevan se, että Woon taso on Hollywoodissa laskenut mutta kyllä se mielestäni on melkein samalla tasolla aina ollut (näkemieni perusteella). Vain Face/Off erottuu edukseen. Täysin yliarvostettu ohjaaja mielestäni.
Itse en sisnänsä Woon tason laskua pidä siitä, että Hollywood-tuottajat häntä rajoittaisivat. Vaan pikemminkin sen takia, että mies on jo antanut kaikkensa mitä hänellä on annettavana, eikä pysty enää toimittaan uutta elokuviinsa. Ne alkavat toistaan itseään. He-Man-produktio ainakin poikkeaa miehen muusta tuotannosta sen verran, että ehkäpä tähän saataisiin hieman uutta nostetta. Tuo ainakin kuulostaa omalaatuiselta yhdistelmältä.
He-Man-produktio ainakin poikkeaa miehen muusta tuotannosta sen verran, että ehkäpä tähän saataisiin hieman uutta nostetta. Tuo ainakin kuulostaa omalaatuiselta yhdistelmältä.
Kuulostaa vähän samalta kuin Ang Lee ja HULK toivottavasti ei silti homma/arvostus romahda samalla tavalla kuin Leen kohdalla. Tämän lisäksi He-Manin rooliin on kaavailtu... (ylläri pylläri) vapaapainistara The Rockia. Samalta äijältä ei kyllä takuulla luonnistu prinssi Adamin näytetteleminen
Toivon kuitenkin, että tuosta tulee jotain paljon PALJON parempaa kuin männävuosien hirveästä Masters of the Universe-pelleilystä. Kaikkea hyvää tälle projektille.
Jeps. Tarkoitus olisi kommentoida tähän hieman, kun vain ehtisi joskus. Woolla on tosiaankin erityinen paikka meikäläisen elokuvantekijöiden kunniataulukossa. Aikanaan joskus, olisiko ollut 1990, näin muutamia Woon elokuvia: Better Tomorrow 1 ja 2 sekä The Killer, ja ne jättivät pysyvän jäljen sieluni sopukoihin ja tavallaan samalla muuttivat käsityksiäni hyvästä elokuvasta.
Vaikutusta ei niinkään tehnyt väkivalta vaan pikemminkin elokuvien tyyli ja henkilöhahmot. Better Tomorrowin traagis-melodramaattinen kerronta toimii minun kohdalla paremmin kuin hyvin. Myös lahjakkaat ja osiinsa hyvin sopivat näyttelijät olivat omiaan lisäämässä mielenkiintoa niin Woon tuotoksia kuin laajemmin ottaen hongkongilaista elokuvatuotantoa kohtaa ylipäätään.
Voidaankin sanoa, että kolmea edellä mainittua elokuvaa voikin syyttää innostuksestani hongkongilaiseen, ja sitä kautta laajemminkin aasialaiseen elokuvaan. Aiemmin minulle tuttua oli pelkästään klassinen japanilainen elokuva tyyliin Kurosawa ja Mimizoguchi. Joka tapauksessa Woon elokuvat omalta osaltaa ionnostamassa ja rohkaisemassa etsimään yhä uusia, entistä koskettavampia elokuvakokemuksia ja voidaankin spekuloida olisinko iman kyseisiä elokuvakokemuksia koskaan intoutunut yrittämään elokuvakritiikin omatoimista tuottamista.
Omalla asteikollani ensimmäinen Better Tomorrow ja Bullet in the Head lukeutuvat elokuvataiteen kirkkaimpaan kärkeen ja ovatkin kautta aikojen mitattuna eräitä eniten arvostamiani elokuvia. Vaikka gangsteritoimintadraamat ovatkin Woon tunnetuimpia teoksia nykyään, on hän tehnyt monia muitakin varsin hyviä ja mielenkiintoisia töitä. Esimerkiksi matrial arts leffa Last Hurrah for Chivalry ja komedia From Riches to Rags ovat kumpikin omassa lajissaan vakuuttavia teoksia. Tosin oman aikakautensa tuotteina ne eivät ehkä saane kovinkaan laajaa kannatusta tämän päivän katsojien silmissä. Varsinkin hongongilainen kreisikomedia on aivan oma, länsimaiselle yleisölle vaikeahkosti avautuva huumorin lajinsa. Tästä tuleekin mieleeni aivan uskomattoman hulvaton To Hell With The Devil, ei ehkä mikään mestariteos, mutta mielenkiintoinen ja erilainen yhtä kaikki.
Harmi vaan, ettei Woon varhaisempia tekeleitä ole oikein saatava missään muodossa. Epäilen suuresti ettei niitä olla lähiaikoina, jos koskaan tulossakaan, vaikka olisin heti ensimmäisenä jonottamassa Dragon Tamersin Collector's Special Edition DVD julkaisua. Tai vaikka vain bare-bones julkaisua, jos siinä vain olisi tekstitys jollakin ymmärrettävällä kielellä.
Woon hongkongilaiseen tuotantoon verrattuna hänen Hollywood elokuvansa parhaimmillaankin jäävät mielestäni kaipaamaan sitä viimeisintä silausta. Esimerkiksi Hard Target tyytyy ainoastaan jäljittelemään Woon visuaalista tyyliä unohtaen tyystin vähintään yhtä tärkeän moraalis-filosofisen puolen. Face/Off pääsee jo lähelle ollen miltei samaa tasoa, mutta olisi silti kaivannut tiettyjä juonellisia ja dramaturgisia muutoksia ollakseen täydellinen John Woo elokuva. Esimerkiksi Broken Arrow ja M:I-2, vaikka Woon tekemiä ovatkin, eivät sinällään ole John Woo elokuvia. Niissä Woo enemmän tai vähemmän muiden painostuksesta teki suuria kompromisseja muiden toiveiden vuoksi. Esimerkiksi Broken Arrowin taustalla oli Woon halu todistella kykenevänsä tekemään perihollywoodilainen ja umpiamerikkalainen toimintaelokuva, kun tietyt tahot olivat sitä epäilleet mainiten Hard Targetin olleen vain hongkongilainen, enlanniksi filmattu toimintaelokuva.
Tässä lyhyesti muutamia kommentteja, ehkä jossain vaiheessa, kun minulla on enemmän aikaa, saatan palata aiheeseen.
Ei yliarvostettu vaan väärin ymmärretty. Välillä vähän hamitti, kun kaikki puhui vain Woon toiminnasta ja kahdesta pistoolista, vaikka hänen elokuvissaan villakoiran ydin on jossain aivan muualla.
Ei Woo kuitenkaan mielestäni ole tippaakaan yliarvostettu. Ei ainakaan yhtään enempää kuin esimerkiksi joku Tarantino.
Totta, Tarantinoon miestä onkin hyvä verrata, kummallakin on ollut selvä tason lasku tuotoksissa, ja kummankin tuoreimmat ovat parhaillaankin keskinkertaista tavaraa. Mutta ei pidä unohtaa että kummatkin ovat aikanaan tehneet loistavia elokuvia.
Yliarvostettu, mutta kyllä hän erittäin hyvää äksönhömppää osaa tehdä. En sanoisi niitä miksikään älyn riemuvoitoiksi, mutta ainakin John Woo osaa hommansa paljon paremmin verrattuna näihin miljooniin "tulen musiikkivideobisneksestä tekemään toimintaelokuvia" ohjaajiin.
Pitkän linjan toimintaelokuvaohjaaja-tuottaja John Woo ja tämän tuottajakollega Terence Chang Lion Rock Productions -yhtiöineen ovat tehneet ranskalaisen Studio Canal -elokuvayhtiön kanssa yhteistyösopimuksen maan kolmen trilleriklassikon uudelleenfilmatisoinnista.
Charles Bronsonin ja Alain Delonin tähdittämä Honor Among Thieves (1968), Bronsonin ja Marlene Jobertin Rider on the Rain (1968) sekä Delonin The Prone Gunman (1982) saattavat poikia myöhemmin lisää remake-projekteja, joihin Studio Canalin massiivinen 3000 elokuvan arkisto antaa hyvät edellytykset. Budjettiraamitus on kaavailtu 15-20 miljoonan dollarin paikkeille per elokuva ja filmejä työstetään samanaikaisesti loppuvuodesta alkaen. Trillerikolmosten kippariksi palkataan ulkopuolinen ohjaaja, joskin Woo väläyttää olevansa kiinnostunut ohjaamaan "Thievesin" itse.
Veteraaniohjaajan tuoreimpina projekteina ovat Paramountin The Red Circle (Le Cercle rouge, 1970), joka on niinikään ranskalaistrillerin uudelleenfilmatisointi sekä tämän jälkeinen tositapahtumiin perustuva kiinalainen sotahistoriafilmatisointi The Battle of the Red Cliff. Woo kerkesi vastikään jättämään Universalin ensi vuodeksi kaavaillun Spy Hunter -toimintaseikkailun ratkaisemattomien aikatauluongelmien vuoksi, joten kaikesta päätellen 59-vuotiaan honkkarispesialistin työtahti on kova.
Monta rautaa tulessa, vaan kestääkö itse rauta tulta? John Woolle toivoo kaikkea hyvää, vaan nykykurssi on miehen viimeisten elokuvien osalta vahvasti laskusuunnassa. Uusiutumiskykyä tarvitaan. Kyyhkyset ja mustiin pukeutuneet prätkäjätkät on jo moneen kertaan nähty.
Ne tunnetuimmat Woon HK_pätkät on tullut katsottua ja kyllähän toiminta on aina räjähtävän hienoa, eikä killerin tai hard boiledin klassikkoarvoa käy kiistäminen. Nehän ovat toimintaleffoja ja todella hyviä sellaisia, vaikkeivat ehkä juonelta tarjoakkaan mitään erityisen omaperäistä tai syvällistä mietittävää. Woon paras elokuva Bullet in the head on kuitenkin paitsi erittäin hienoa toimintaa, mutta myös oikeasti ajatuksia herättävä elokuva. Täyden viiden tähdena arvoinen mestariteos. Hollywood ura ei sitten olekkaan mennyt ihan putkeen. Face/off edustaa Woon Hollywood parhaimmistoa ja onnistuu olemaan ihan viihdyttävä ja mukavasti etenevä pätkä, vaikkei vertaamista käy Hong Kong aikaisiin leffoihin. M:I 2 vielä menettelee ja kyllähän sen kerran jso toisenkin läpi katselee, mutta eipä se silti mikään mestariteos tai erityisen hyvä leffa ole. Broken Arrow ja Windtalkers ovatkin sitten jo isomman luokan tuubaa, eikä Woon tv-elokuva Blackjack tästä kauaksi jää, vaikka sisälsikin muutami hienoja kohtauksia. Kaikenkaikkiaan Woo on varmasti parhaat päivänsä nähnyt ohjaaja, jonka uusia tuotoksia odotelen aina itsekkin kieli pitkällä.
Hongkongilaisista toimintaelokuvistaan tunnetuksi tullut veteraaniohjaaja John Woo haluaa palata juurilleen kiihkeän Hongkong-tyylisen toiminnan pariin. Tällä kertaa hän siirtää hurmehenkisen toimintansa videopeleihin. Kehitteillä on toimintapeli Strangehold, jonka Woo aikoo ohjata itse. Mukaan on tulossa myös näyttelijä Chow Yun-fat, joka on totuttu näkemään Woon toimintaoopperoiden sankarina. Tiger Hill Entertainment tuottama ja Midayn kehittämä peli aiotaan julkaista vuoden 2006 aikana.
Chow Yun-fat toistaa tulevassa pelissä Tequilan roolin kovaksi keitettynä, mutta oikeidenmukaisena poliisina, joka seikkaili Woon ohjaamassa elokuvassa Hard Boiled (1992). Hongkongiin ja Chigagoon sijoittuva peli tulee Woon mukaan olemaan Hard Boiledin kaltainen seikkailu, jossa pelaaja pääsee Tequilan saappaisiin. Luvassa on siis roisia toimintaa sentimentaalisen tarinan kehystämänä.
Eli John Woo on siirtymässä myös pelimarkkinoille. Toki miehen elokuvat ovat olleet inspiraationa monille peleille vaihtelevalla menestyksellä. Nyt maestro haluaa itse näyttää, kuinka homma toimii.
Saa nähdä mille alustoille peli tulee, seuraavan sukupolven konsoleista on ollut puhe.
Midway on tosiaan kehittelemässä useampaa peliä Xbox 360 -konsolille. Vuosina 2006-2008 julkaisuun aiottuja pelejä on kehitteillä peräti seitsemän tällä hetkellä.
Stranglehold on yksi näistä. Pelistä on kehitteillä myös PS3-versio.
realisminpuutekaan ei häiritse kuin revolveriammuskeluissa, joissa kuteja on 20 sen "normaalin" kuuden sijaan. Ja voi luoja sitä kuperkeikkojen ja pöydän yli hyppelyiden määrää. Eli olin hieman pettynyt noihin tekeleisiin. FilmiFINiltä voikin kuka tahansa luke Windtalkers arvostelun(i), jossa tulee kyllä esille mielipide siitä kuonasta.
Ja kaikkein pahinta koko elokuvassa on se, että tästä pitäisi hommata tuo 3-levyn julkaisu hyllyyn (Sotaleffat on must).. Itkettää jo pelkkä ajatus.