Vastaus: Kesä 2005 ja festivaalit
miksu sanoi:
Nirvanan toiselle keikalle ei taida enää päästä.
Miksuhan on älykäs poika. Hjuva hjuva.
Itse Ruisrockista ja sen kahdesta ensimmäisestä festaripäivästä, jotka ovat nyt onnellisesti takana; Olo on väsynyt - kerta kaikkiaan. Perjantain ja lauantain välinen yö tuli vietettyä kaverin luona ja tuutimaan pääsin vasta noin neljän aikaan yöllä. Viime yö tulikin nukuttua jokseenkin pitempään, nukuttua tuli jo puoli neljästä asti aina yhteen. Silti on väsynyt olo.
PE
Alkupäivä näytti lupaavalta sään puolelta. Aurinkoa riitti, eikä sateesta näyttänyt olevan tietoakaan sääennustuksista huolimatta. Tyhmä kun olin, vaatekerta oli vääränlainen eikä kertakäyttösadeviitta riittänyt ollenkaan torjumaan alavaatekertaa iltapuolen monsuunisateelta. Alunperin piti mennä paikalle vasta noin klo 21.00-22.00 Rammsteinin takia. Perjantaina ei nimittäin ollut mitään muuta kiinnostavaa bändiä. Tulimme naisväen pyynnöstä silti jo n. klo. 16.30 festarialueelle. Stam1naa emme ehtoneet nähdä ja Childrenof Bodom jätettiin väliin Rammsteinin lavan edessä tapahtuneen paikkojen varauksen takia. Ensimmäinen esiintyjä oli
Turmion Kätilöt, joka oli jokseenkin... paska? Muusiikki on industriaalista metallia hieman Rammsteinin malliin, mutta tyyli puuttuu tyystin lateksine vaatetuksineen ja surkeine lyriikoineen. Ei iske. Ironisesti festarin ensimmäinen esiintyjä ehti soittaa vain kaksi(?) biisiä, jonka jälkeen sähköt pistetiin poikki ukkosuhan takia. HAHA! Siirryimme toiselle lavalle pois Kätilöiden sähellyksen lähettyviltä.
Fantomas, Slash80:lle terkut ja pahoittelut, mutta bändi oli kerta kaikkiaan surkea ja kamala. Itse asiassa jopa Kätilöitä kuunteli mielummin. Suru tuli puseroon, kun muisti, että Velvet Revolverin piti olla alunperin Fantomasin paikalla.
Rammstein oli vaatinut esityksen takeeksi täysin omat mittasuhteen omanneen lavan (niittylava). Kyseessä oli ja on Suomen isoin lava, jonka maksimikannatus oli 19 tonnia ja korkeus valoihin parisen kymmentä metriä. Ja härreguud kun oli Rammstein taas vireessä! 1,5 h kestäneen keikan ainoat heikkoudet olivat omalta osaltani ne, että verrattuna Helsingin marraskuiseen keikkaan esitykset olivat läheas identtiset. Pari biisiä vain uupui marraskuisesta. Ensimmäisen kolmen biisin aikana ihmismassat eivät tosin osanneet käyttäytyä ollenkaan ja tönivät ihmeellisesti jo tiukkana seissyttä massaa. Ihme uunoja. Onneksi loppu oli siisti ja hienoa. Ilman Rammsteinia perjantai olisi mennyt täysin hukkaan.
LA
Paikalle tultiin n. klo 14.00 taas naisväen pyynnöstä. Nyt sää oli puolellamme, koko päivän lähes paistoi aurinko kuumasti ja rusketusta karttui (ja juomaa virtasi).
Sonata Arcticaa piti kuulemma päästä katsomaan, mutta ehdimme nähdä vain viimeiset biisit. Ihan hyvä meininki oli kumminkin.
Teräsbetoni oli ensimmäinen täysmittainen keikka lauantaina, jonka ehdimme katsomaan. Varsin edessä tunnelma oli katossaan. porukkaa hyvällä päällä ja Ahola valisti metallitotuuden voimaa. Viimeistään hittien kohdalla yleisö oli täysin villinä. Läppä keikka, mútta niin se pitää ollakin.
Sentenced seuratiin aurinkoa samalla ottaen makuulta varsin hyvältä etäisyydeltä. Ihan hyvää settiä, mutta biisit olivat myös liikaa samanlaisia. Suht hyvä keikka silti.
Negative mentiin katsomaan taas naisväen pyynnöstä. Tai no, ne meni pomppimaan eteen ja me karskit kundit jäätiin nojaamaat taaemmaksi aitaa vasten. Negative on paskaa IMO, mutta bändin faneille keikka oli varmasti antoisa. Setissä oli kieltämättä paljon yhtäläisyyksiä Hanoi Rocksiin ja siitä plussaa. Bändi osasi ottaa yleisönsä.
The 69 Eyes Ei iske minuun ollenkaan, mutta sen verran iso nimi kyseessä, että olimme ahtautuneet n. 15 metriä lavasta hyville paikoille. Yleisö oli hyvin mukana liikkeineen ja artisti tokaisikin useasti astuessan korkemmalle paikalle, että "näyttää vitun hyvältä hei." Vaikken tyylistä ja musiikista erityisemmin välittänytkään, niin keikkana esitys oli kiitettävä. Propsit erityisesti rumpalille, joka hajoitti kapulat ja lopussa alkoi hakata rumpuja kuin heikkopää.
Ismo Alanko Säätiö Oli parin biisin perusteell hyvässöä vedossa
Kotiteollisuus Samoin.
The Soundtrack of Our Lives Oli suuri yllättäjä, sillä hitaamman puoleinen musiikki toi kivasti vaihteluá ja mukaan mahtui pari täysin tuttuakin biisiä. Ja aina saa plussaa, kun laulaja hyppii uimaan!
Zen Cafe Loistava, mahtava esiintyminen ja jos olisin suurempi bändin fani, voisin nostaa juuri ja juuri Rammsteinin taakse.
HIM Liika väenpaljous, fyysinen rasitus ja jano vievät hieman terää päivän pääesiintyjästä, mutta vaikka bändi lopettikin n. 15 minuuttia ennen aikojaan, oli keikkan hyvä. Valo oli kieltämättä karismaattinen ja soundit olivat kohdallaan. Valon kaveri Bam Margera perheineen aloitti muuten keikan puheellaan, ihan näppärä yllätys. Lisäksi lopussa festivaali tarjoi hienon ja pitkän ilotulituksen.
Yhteenveto
+
Parhaat esiintyjät olivat Rammstein, Zen Cafe, Soundtrack of Our Lives ja HIM. Laatu oli silti korkea ja hyviä sekä kuunnteltavia bändejä oli paljon. Rahat eivät menneet hukkaan. Lauantain sää oli loistava ja suurin osa ihmisistä fiksua porukkaa, joiden kanssa tuli rupateltuakin paljon.
-
Perjantain sää ja musiikkitarjonta, jonka ainoa helmi oli Rammstein. Lisäksi erityisesti Rammsteinin konsertissa oli yllättän paljon tunkeilevia ja töniviä kusipäitä. Kaveriltani paloi toisen biisin aika täysin biisit eräisiin tyyppeihin. Järjestysmiehiä ei ollut tarpeeksi eivätkä turvatarkastukset olleet lähelläkään sitä, mitä niiden pitäisi olla. Liikenneyhteydet ja poistumisjärjestelyt olivat huonosti järjestetyt ottaen huomioon suuret ihmismassat (kesti tunnin päästä jo asfaltille!).
Hienot festarit, rahat eivät menneet hukkaan ja musiikkipuoli oli suomalaiseksi festariksi tasokas.
Sori typoista joita lienee paljon.