Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Kesken jääneet pelit

Mass Effect, tämä on jotenkin outo tapaus. Peli pitäisi olla kuin tehty minulle, scifi ja avaruusteema lähellä sydäntä jne., mutta ei. Kolme kertaa kokeillut aloittaa ja aina sama, kolme tuntia taitaa olla pisin mihin alusta pääsen. Ensimmäisen persoonan kuvakulma taitaa olla se mikä tässä tökkii.

Red dead redemption 2, tämän tilasin jopa diginä ennakkoon kun hype oli valtava…. Miten siinä sitten kävikin niin että taitaa olla maks 10h peliä pelattu. Pelin ”kankeus” ja hitaus uuvuttaa ja saa aikaan sen että tämä on enemmän unilääke kuin mestarillinen peliteos omaan makuun.

Ja kun ihminen ei kerrasta usko niin pitihän se hypen mukana tilata myös Cyperpunk 2077 ennakkoon. Onneksi fyysisen pelin sai halvalla. Luottoa oli että CD Project Red studiona Witcherin jälkeen toimittaa pelkkää priimaa… alkua tästä sen 10h pelattu. Ei vain tarina lähde ja jaksa pitää otteessaan. Uskoisin että tässäkin ongelma saattaa olla omalla kohdalla kuvakulma, mutta samalla kun miettii niin uudemmat Fallout pelit ollut mieleisiä ja pelattu läpi asti FPS kuvakulmasta riippumatta.
 
Mass Effect, tämä on jotenkin outo tapaus. Peli pitäisi olla kuin tehty minulle, scifi ja avaruusteema lähellä sydäntä jne., mutta ei. Kolme kertaa kokeillut aloittaa ja aina sama, kolme tuntia taitaa olla pisin mihin alusta pääsen. Ensimmäisen persoonan kuvakulma taitaa olla se mikä tässä tökkii.
Olenkohan pelannut ihan eri Mass Effectiä, mutta minulla on peli aina ollut kolmannen persoonan kuvakulmasta.
 
Olenkohan pelannut ihan eri Mass Effectiä, mutta minulla on peli aina ollut kolmannen persoonan kuvakulmasta.
Siis mitä? Nyt pitää käynnistää peli neljännen kerran uudestaan ja katsoa jos aivot muutta sen 3rd Person muotoon. Tämä on tosi Scifi juttu…

Edit.
Jännä juttu miten ihmismieli välillä tekee tepposet. Mass Effect on tosiaan 3rd person peli, muistikuvat oli jotain ihan muuta ‍. Ilmeisesti se että kamera on melko liki hahmon selkää ja ”tähtäin” on kokoajan läsnä sai effektin että pelaisin FPS peliä.

Alkua nyt uusilla silmillä katsoen ja pähkäillen, ehkä tässä on tuo kameran hyppiminen minkä takia en saa immersiota syntymään pelattavan päähahmon kanssa. En siis tunne että olisin itse siellä ”pelimaailmassa” ja joskus se on vain pienestä kiinni miksi ei toimi itselle.

Kameran hyppimisellä tarkoitan dialogin erillaiset kamerakulmat, itse gameplay, gameplay välivideot, suojasta räiskintä, tähtäimen läpi katselu, CGI välivideot jne.
 
Viimeksi muokattu:
The Medium
Scorn
Hellblade: Senua's Sacrifice
Plague tale (Molemmat niistä)

En oikein ikinä osannut eritellä syitä miksi nuo jäi kaikki kesken. Yhden kerran vain kokeillut kutakin mutta kaikkia vähintään sen 7-10 tuntia. Ei vaan ole lähtenyt - saattaa hyvinkin olla että on ollut elämässä jotain muuta menossa ja jaksanut keskittyä. Ja sitten kun taas jaksaa niin onkin joku muu peli pöydällä. Hellblade oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen muistini mukaan että odotan tuota kakkosta saapuvaksi.
Ihan jo trailerin musiikin takia (terv. pakanalliset messut ja 'kallomäki' bändinsä kanssa vuosaaressa 2022 ;))
 
Viimeksi muokattu:
The Medium
Scorn
Hellblade: Senua's Sacrifice
Plague tale (Molemmat niistä)

En oikein ikinä osannut eritellä syitä miksi nuo jäi kaikki kesken. Yhden kerran vain kokeillut kutakin mutta kaikkia vähintään sen 7-10 tuntia. Ei vaan ole lähtenyt - saattaa hyvinkin olla että on ollut elämässä jotain muuta menossa ja jaksanut keskittyä. Ja sitten kun taas jaksaa niin onkin joku muu peli pöydällä. Hellblade oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen muistini mukaan että odotan tuota kakkosta saapuvaksi.
Ihan jo trailerin musiikin takia (terv. pakanalliset messut ja 'kallomäki' bändinsä kanssa vuosaaressa 2022 ;))

En lainkaan ylläty listastasi vaikka The Mediumin jaksoin lopulta läpi pelata kuten Plaguen. Hellblade oli äärettömän tylsä jumipulla jota ei vaan jaksanut pelata. The Mediumissa oli erittäin lupaava alku mutta lässähti nopeasti. Harmi sinällään koska peli oli niin poikkeuksellinen kaikinpuolin.
 
Elden Ring ja Horizon Zero Dawn ovat ehkä ainoat mitkä on jääneet kesken. Elden Ringiin palaan vielä varmasti koska peli on ihan huikea, mutta se vaan jäi kesken päästyäni Leyndelliin koska tuli pieni peliburnoutti.

Horizon jäi kesken vähän samasta syystä mutta koska en enää omista Playstationia niin tuskin tulee sen takia hommattua.

Itsellä tuo peli mielenkiinto tulee vähän sykleissä. On kuukausi kun en muuta teekkään kun pelaa ja sitten voi mennä puolivuotta kun en jaksa edes katsoa konsoliin päin. Liekö ihan normaalia tai sitten osittain johtuen omasta ADD:sta. Ei ole sellaista välimaastoa =)

Ai niin ja Halo Infinite ei vaan jaksanut kiinnostaa puolenvälin kohdalla enää. Vaikka kuinka rakastin Bungien alkuperästä trilogiaa niin jotenkin ajanut aika ohi Halosta itellä.
 
Täälläkin A Plague Tale: Requiem saattaa päätyä tälle kesken jääneiden listalle. Otin välillä pelattavaksi Vampire Survivorsin, jonka pelaaminen on mukavan rentouttavaa. Se on kuin oppikirjaesimerkki koukuttavasta pelistä.

Vampire Survivorsin jälkeen Plague Talen hiiviskele, kunnes joku huomaa sinut ja lähtee henki -pelimekaniikka ei tunnu kovin houkuttelevalle. Jaksoin pelata sitä nyt johonkin pomotaisteluun, joka oli kaukana rentouttavasta pelaamisesta. Pelin juoni ja maailma tuntuvat kiinnostavilta, mutta sen pelaaminen ei vain ole kivaa.
 
Täälläkin A Plague Tale: Requiem saattaa päätyä tälle kesken jääneiden listalle. Otin välillä pelattavaksi Vampire Survivorsin, jonka pelaaminen on mukavan rentouttavaa. Se on kuin oppikirjaesimerkki koukuttavasta pelistä.

Vampire Survivorsin jälkeen Plague Talen hiiviskele, kunnes joku huomaa sinut ja lähtee henki -pelimekaniikka ei tunnu kovin houkuttelevalle. Jaksoin pelata sitä nyt johonkin pomotaisteluun, joka oli kaukana rentouttavasta pelaamisesta. Pelin juoni ja maailma tuntuvat kiinnostavilta, mutta sen pelaaminen ei vain ole kivaa.
Tuohon kuvailemaasi ongelmaan voisi auttaa vaihto helpommalle vaikeustasolle. Silloin saisi seurata tarkemmin vain tarinaa, eikä pelaaminen turhauttaisi. Ainakin mahdollisesti näin. :)
 
The Medium
Scorn
Hellblade: Senua's Sacrifice
Plague tale (Molemmat niistä)
Tasan samat sillä poikkeuksella että ensimmäinen Plague Tale maistui ihan hyvin, toista en jaksanut alkua pidemmälle. Syytän enemmän omia pelitottumusmuutoksia kuin itse peliä näistä.
 
Elden Ring ja Horizon Zero Dawn ovat ehkä ainoat mitkä on jääneet kesken. Elden Ringiin palaan vielä varmasti koska peli on ihan huikea, mutta se vaan jäi kesken päästyäni Leyndelliin koska tuli pieni peliburnoutti.

Horizon jäi kesken vähän samasta syystä mutta koska en enää omista Playstationia niin tuskin tulee sen takia hommattua.

Itsellä tuo peli mielenkiinto tulee vähän sykleissä. On kuukausi kun en muuta teekkään kun pelaa ja sitten voi mennä puolivuotta kun en jaksa edes katsoa konsoliin päin. Liekö ihan normaalia tai sitten osittain johtuen omasta ADD:sta. Ei ole sellaista välimaastoa =)

Ai niin ja Halo Infinite ei vaan jaksanut kiinnostaa puolenvälin kohdalla enää. Vaikka kuinka rakastin Bungien alkuperästä trilogiaa niin jotenkin ajanut aika ohi Halosta itellä.
Mulla melkein tismalleen sama homma. Molemmat pelit edelleen kesken, vaikkakin Eldenissä luulen olevani aika lopussa. Toki itsellä tauot kestää vain päiviä, mutta kuitenkin välillä ei kiinnosta yhtään mitään pelata. Ei ole tosin nykyään paljon aikaakaan johtuen perheenlisäyksestä.
 
Runkutirunk. Kahden minuutin jälkeen tuli jotain savunhajua.
Se Plague jäi kesken, ihan vitun paska ja sitten Forbitten West, jää kyllä kesken, ihan paska jos suoraan sanotaan.

On niitä muitakin...
 
Nyt tässä kävi sellainen homma, että avasin äsken WRC 3:ssa (PS2) viimeisen lukossa olleen auton, ja peli tuli näin läpäistyä. Aloitin pelin 24.12.2003, joten eihän siinä kestänyt kuin 19 vuotta ja kolme viikkoa! Pelasin kyllä muitakin pelejä välissä. :)

Tämä oli myös ensimmäinen konsolipelini koskaan, joten luonnollisesti kyseessä on henkilökohtainen ennätys pelin aloittamisen ja läpäisyn välillä kuluneessa ajassa - kaikki edistyminen siis koko ajan samassa tallennuksessa. Hiukan epäilen, ettei sitä ihan heti tule rikottuakaan.
 
Dead Stranding jäi kesken parin tunnin jälkeen, ei jaksanut. Ensimmäinen Palgue Tale loppui viimeiseen pomotaisteluun, meni hermot. Uusin Plague Tale pelasin pc mutta on niin buginen paskakasa että ei sitä pystynyt. Horizon Forbitten West tarina hologrammeineen ei kiinnosta yhtään. Cyberpunk 2077 aloitin joitain tunteja mutta ei pysty.
 
The Chantia pelannut neljä tuntia mutta meni hermot siihen sysipaskaan taistelumekaniikkaan ja vihollisiin. Melkein joka vihollisen kohdalla kuolee. Katoin YouTubesta miten peli loppuu.
 
Näitähän ei vielä pelaamisen ekoina vuosikymmeninä käynyt, koska kaikki todellakin pelattiin loppuun jos oli aloitettu. Mutta nyt kun pelejä saa helpommin "kokeiluun" digipalveluiden kautta tai kaverilta lainaamalla tai peräti kirjastosta, niin näitähän jää kesken aivan jatkuvasti. Horizoneita testasin, aivan pölöjä tuhanteen kertaan nähtyjä open world -algoritmin tekemiä pelejä, ei jatkoon. GTA IV ja V hinkkasin aika pitkään, mutta en kumpaakaan loppuun asti. Chorusta en jaksanut kuin vähän alusta: Avaruusaluksella lentely oli hienoa, mutta muuten tämä oli ihan samaa kuin Horizonit, vain sillä avaruusaluksella.
Kaikkien lempparipeli Witcher 3 ei myöskään oikeastaan missään vaiheessa iskenyt sen suuremmin. Sen jonkun +10h pelailin ja sitten sai jäädä ja olen jo aika ansiokkaasti unohtanut koko pelin olemassaolon.
Control oli kuluneeseen genreensä eli 3. personnan toimintaräiskintään nähden ihan virkistävä, muttei niin kiinnostava etteikö joku punaisessa huoneessa lentelee punaisia asioita sinua päin, ammu punaista pomoa -tihrustustappelu olisi saanut jättämään kesken.
Detroit: Become a Human oli lopulta liian dorka ja mä sentään olin aikoinaan jossain määrin tykännyt Heavy Rainistä, turhautumisesta huolimatta.

Metal Gear Solid V vaikutti oikeastaan ihan hyvältä, mutta jäi kesken koska olin tuohon aikaan pelannut aivan liikaa samanlaisia pelejä. Ehkä vielä joku päivä.
Samoin Persona 5 on mielestäni oikeasti hyvä peli, mutta jotenkin en vain näe itseäni pelaamassa sitä +100h. Mutta ehkä jatkan taas jossain vaiheessa. Jos Persona 6 ilmestyy joskus, niin voi olla että kuitenkin ostan sen.
Alien: Isolationin laskisin myös hyvien pelien joukkoon, mutta kesken jäi silti, kun oli vain lainassa ja ei kuitenkaan imaissut aivan riittävästi mukaansa. Tai en tiedä, ehkä samaa kuin tuossa avausviestin jutussa, saattoi olla liiankin ahdistavaa, kun en ole täysi kauhupelien fani kuitenkaan.

VR-puolella tuli hommattua ainakin Skyrim ja Blood & Truth, jotka ovat vielä pelaamatta läpi, koska tuo VR-pelaaminen on niin satunnaista.

Itsellä on ehkä kokemuksen + muiden harrastusten ja elämäntilanteiden myötä käynyt niin, että videopelejä tulee vieläkin pelattua ja niistä innostuttua tasaisin väliajoin kovastikin, mutta sellaista "ihan ok"-tason ja/tai jo tuhanteen kertaan nähtyihin peleihin ei jaksa paneutua. Ja sitten sen lähemmäs 100h jaksaa upottaa johonkin Zeldaan kerran neljässä vuodessa. Omaperäisyyden arvostus nousee jatkuvasti.

Ai niin, saas nähdä koska tälle listalle nousee Returnal. Joka vaikuttaa kyllä todella kiinnostavalta, mutta epäilen että seinä tulee vastaan ennen kuin jaksan hinkata taitojani riittävästi. Tai ei sitä toki vielä kannata luovuttaa :D
Noin yleensäkin ottaen hyvin vähän jää pelejä kesken mutta jos jäisi ja jättäisin, niin Death Stranding ja BOTW tuntuivat kyllä molemmat aika usein ajanhukalta.
Kaks viimeisen +5 vuoden ylivoimaisesti parasta AAA-peliä tässä, mutta minkäs sille mahtaa ettei jengi snaijaa :cool::p
Hauskasti näkyy erilaiset maut tässäkin topikissa.
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä on ehkä kokemuksen + muiden harrastusten ja elämäntilanteiden myötä käynyt niin, että videopelejä tulee vieläkin pelattua ja niistä innostuttua tasaisin väliajoin kovastikin, mutta sellaista "ihan ok"-tason ja/tai jo tuhanteen kertaan nähtyihin peleihin ei jaksa paneutua. Ja sitten sen lähemmäs 100h jaksaa upottaa johonkin Zeldaan kerran neljässä vuodessa. Omaperäisyyden arvostus nousee jatkuvasti.
Vähän sama myös minulla. Siis videopelejä pelaan tosi paljon ja hyvinkin säännöllisesti melkein päivittäin, mutta sitten kun löytyy se joku peli mikä iskee kuin tuhat volttia, niin innostus on edelleen hurjaa. Silloin kello pyörähtää yön pikkutunneille huomaamatta.

Sitten taas joku toinen peli ei meinaa millään innostaa ja tässä ehkä on juuri tuo "ihan ok" -tason dilemma. Pitää tietysti tuntea itsensä siinä mielessä, että mikä kutittelee omaa pelimakua. Nostan esimerkiksi Scornin. Ei varmasti ole kaikkien makuun, eikä nauti kovista arvosanoista, eikä sellaisesta yleisestä arvostuksesta, mutta minulle toimi äärimmäisen hyvin. Toki on omaperäinen, eikä missään nimessä tuhanteen kertaan nähty, joten siitä pisteet.

Itsellä on myös sellaisia kestosuosikkeja, jotka eivät mene tavallaan koskaan läpi, mutta eivät myöskään jää kesken. Tähän on helppo laskea kaikki autosimut ja osa nettiräiskinnöistä.
 
Niin ja siis herttileijaa miten multa unohtuikin, toki näistä olen maininnut jo muualla:

Last of Us ja Last of Us Part II - Jee, pelaa tv-sarjaa. Laadukkaasti tehtyjä ja näyteltyjä tarinavetoisia pelejä, harmi vain että Naughty Dogin tarinankerronta ja hahmot eivät iske ihan sillä tavalla kuin pitäisi. Remaken myötä on saanut lukea esim. kyyneleet silmiin nostavasta ekan pelin aloituskohtauksesta, joka ei herättänyt allekirjoittaneessa oikein muuta kuin "noh, jopas nyt revitellään"-fiiliksiä. Makuasioissa ei ole oikeaa tai väärää vaihtoehtoa. Yleissivistyksen kannalta toki hyvä, että olen nähnyt mistä puhutaan, mikä tietty pätee moneen muuhunkin kesken jääneeseen peliin. Kakkososasta pidin ehkä tavallaan enemmän, mutta en niin paljoa että olisin tarponut sen läpi.
Uncharted 3 & 4 - Kaksi ekaa osaa meni, näiden kohdalla ei enää jaksanut.

edit: Lisätty yksi käytännön esimerkki.
 
Viimeksi muokattu:
Niin ja siis herttileijaa miten multa unohtuikin, toki näistä olen maininnut jo muualla:

Last of Us ja Last of Us Part II - Jee, pelaa tv-sarjaa. Laadukkaasti tehtyjä ja näyteltyjä tarinavetoisia pelejä, harmi vain että Naughty Dogin tarinankerronta ja hahmot eivät iske ihan sillä tavalla kuin pitäisi. Yleissivistyksen kannalta toki hyvä, että olen nähnyt mistä puhutaan, mikä tietty pätee moneen muuhunkin kesken jääneeseen peliin.
Uncharted 3 & 4 - Kaksi ekaa osaa meni, näiden kohdalla ei enää jaksanut.
Jatkan nyt meidän kaksinpuhelua, kun nostat jälleen esiin pelejä, joista voisi itsekin mainita.

Last of Us -pelit on siitä hauska kaksikko, että ykkösen pelasin PS3:lla läpi ja tykkäsin tosi paljon. Kakkososasta olen kuullut tarpeelliset jutut ja tiedän sen olevan melkein tuplasti pidempi kuin ykkönen, joten en viitsisi edes aloittaa, kun tiedän sen lähes satavarmasti jäävän kesken.

Uncharted on kokonaisuutena mielestäni Sonyn paras pelisarja. Kuten tavallaan vihjaatkin niin ykkönen ja kakkonen ehkäpä ne parhaat osat. Ykkönen oli mukavan kompakti ja esitteli uuden sankarin. Siinä vielä näkyi selviä parannuksen aiheita, mutta ensimmäiseksi osaksi erittäin hyvä. Kakkonen sitten paransi ihan kaikessa. Sarjan paras osa. Taso laski kolmoseen ja nousi taas vähän nelosessa, vaikkakin nelonen oli hitusen liian pitkä tämän kaltaiselle pelille. Ykkösen ja kakkosen olen pelannut useamman kerran läpi. Kolmosen uusintakierrosta aloitin, mutta kesken jäi. Nelosen uusintakierros ei houkuttele yhtään.
 
Itselläni nykyään kynnys jättää peli kesken on madaltunut huomattavasti. Lähes poikkeuksetta pelit tulee hommattua isosta alesta ja backlogista löytyy aina seuraava peli.
Keskenkertaisuus ja ihan ok eivät jaksa enää innostaa, varsinkaan jos puhutaan kymmenien tuntien peleistä.
Pelistä pitää löytyä joku koukku. Enää ei jaksa liian tuttua ja turvallista, geneeristä menoa.

Isketään nyt omakin lusikka tähän yllä käytyyn soppaan.
Itsellä näin jälkikäteen taas Uncharted ykkönen on jäänyt pelisarjan heikoimmaksi. Kakkonen paransi huomattavasti ja onkin näistä varmaankin se paras. Pidin silti kovasti kolmosesta ja nelonen taas paransi tätä ennestään. Lisäosa Lost Legacy taas toi sen uuden koukun, joka toimi erittäin hyvin.

Last of Us ykkösen tarina taas ihan huippua. Kakkonen paransi pelillisiä mekaniikkoja ja toi omanlaisen tarinan, jonkalaista ainakaan itse en ole koskaan aiemmin nähnyt. Paremmuudesta voi kiistellä, ehkä ykkönen näistä kuitenkin se oma suosikki.
 
Unchartedeissa kävi itselle vähän niin, että vaikka kolmonen ja nelonen olisivatkin parantaneet (no nelonen ainakin mielestäni paransi) menoa, niin aika ajoi omalta osalta ohi. Sain aika nopsaan tarpeekseni "no niin, näetkös nuo sopivan korkeat muurit, kohta räiskitään"-pelaamisesta.

Tämä toki pätee moneen muuhunkin kesken jääneeseen peliin, kuten pelien omissakin topikeissa on tullut mainittua. Esim. Horizonit ois olleet best thing ever joskus 2010-luvun taitteessa.
Kakkososasta olen kuullut tarpeelliset jutut ja tiedän sen olevan melkein tuplasti pidempi kuin ykkönen, joten en viitsisi edes aloittaa, kun tiedän sen lähes satavarmasti jäävän kesken.
Editoinkin aiempaa viestiäni, mutta omaan makuun kakkososa tempaisi hiukan paremmin mukaansa kuin ykkönen. Mutta kun meno ei kuitenkaan iskenyt ja tiesi pituutta olevan siihen nähden liikaa, niin kesken jäi. Lyhyempänä olisin saattanut tarpoa loppuunkin asti.
 
Ylös Bottom