Vastaus: Killzone 3 [Hype]
Eilen tätä oli tarkoitus kokeilla, ja kyllähän siinä sitten pari tuntia menikin yhdeltä istumalta. Alku oli toki yhtä jäätävä kokemus kuin verkkoräiskinnöissä aina: about ensimmäisen 30 sekunnin aikana kuolin kahdesti, enkä kummallakaan kerralla ehtinyt edes nähdä, mistä se tappava laukaus/sarja tuli. En siitä lannistunut, vaan rohkeasti lähdin tutkimaan paikkoja ja opettelemaan vähän karttaa. Olin toki ensimmäisen erän pisteissä viimeinen saatuani niitettyä vain kolme vastustajaa ja kuoltuani itse ties montako kertaa.
Toisessa erässä kyyti oli vielä kylmempää, ja tappoja kertyi pyöreät nolla, kun taas oma henki lähti varmaan kymmenen kertaa. Tällä kertaa kuitenkin keksin, että insinöörinähän voin korjailla sieltä täältä löytyviä ammuslootia. (Joo-o, Killzone 2:takin tuli pelattua niin olemattoman vähän, että tuollainen pieni seikka tuli keksittyä vasta nyt.)
Kierros toisensa jälkeen sainkin "Most repairs" -bonukset, vaikka KDR aina olikin reippaasti pakkasen puolella. Kertyneet pisteet kuitenkin nostivat tasoja, ja pian sainkin käyttööni turretin, ja jonkin ajan kuluttua parantelin sitä "kykyä" entisestään. Samalla oman tuliaseen ja kranaattien käyttökin alkoi sujua, ja lopulta tuli erä, jossa sain peräti seitsemän tapon mittaisen kill streakin. US-KO-MA-TON-TA! Kokeneita nettiräiskijöitä moinen varmastikin hihityttää, mutta itselleni kokemus oli aivan uusi. Missään nettipelissä IKINÄ en ole noin pitkään tappoputkeen pystynyt.
En muista, oliko kyseessä sitten tuo sama kierros vai jokin muu, mutta toinen historiallinen hetki tuli vastaan oltuani jossain erässä oman puolen ykköspistehai. Tosin meidän puolen jengi jostain syystä hävisi miltei joka kerta. Jos oltaisiin voitettu useammin, olisi lopun isommalla pistekertoimella oma arvo noussut entistä nopeammin. Mutta olin tyytyväinen tuohonkin, sillä oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten Warhawkin (ja ehkä BF 1943 -trialkokeilun) tuntui siltä, että jossain määrin jopa pärjään nettipelissä. Eli kyllä se vaan niin on, että onnistumiset ruokkivat onnistumisia, kun taas jatkuvasti itsensä huonoksi tunteminen tappaa pelihalut hyvin nopeasti.
PS. Illan parissa viimeisessä erässä vastapuolella oli eräs Nisu, joka oli joka kerta eränsä kunkku, ja kurmotti meikkuakin useamman kerran. On se vaan kone.