Taitaa muute olla pysyvä sekin. Eihä niit sit tartte ostaa uusia, vislaa vanhan takas?
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Kingdom Come: Deliverance (2018) - pelti kiinni keskiajalla!
Kyllä se kaakki jossain kohtaa pitää parempaan päivittää mutta aika näyttää missä kohtaa. Kulutusvehkeitähän ne on. Toivon mukaan on kierrätettävissä meetwurstiksi niin saa kaiken irti.
Tosin en ikinä olisi lausunut mitään tuollaista vaikka Geraltin Roachista. Saa nähdä tuleeko tuohon mitään tunnesidettä vai jääkö vain kulkupeliksi.
Viimeisimpiin Henryn seikkailuihin kuului taas monenlaista eikä häsläykseltäkään vältytty. Ensimmäiseksi lähdettiin kotikylään jemmakätköä etsimään. Paikalla oli jonkinlainen rähinä menossa mutta eipä se miekkosta kiinnostanut, joten tämä ratsasteli vain ohi. Palattuaan hetken päästä katsomaan tilannetta, seisoskeli paikalla enää yksi ryövärismies, joka oli helppo hiippailen tainnutella pelistä pois. Tai ei pelistä, sillä sinne se jäi maahan makaamaan alusvaatteisillaan.
Kätkön löydyttyä iski pienehkö ärsytys, sillä lapiohan oli jäänyt matkasta kun ei sen tarvetta ollut tajunnut. Edes kotitalon nurkilla ei enää lapiota ole, joten ei auta, pakko palata nöyrin mielin Rattayhin. Ei reissu tosin täysin hukkaan mennyt, sillä maasta löytyi hirmu määrä sotisopia, aseita ja muuta mukavaa, sen kun vähän kaiveli ruumiiden taskusta. Ryövärikin ehti herätä maasta eikä enää jostain syystä mennyt hiippailutainnutukseen, joten Henkka mätti tätä niin kauan turpaan että ryövärin oli pakko luovuttaa. Henkensä sai pitää mutta aseet piti jättää, tosin eipä ukolla mitään jätettävää edes ollut.
Rattayssa loppui kauppiaalta rahatkin kesken kun Henryllä oli sen verran myytävää mukana. Yli 2000 rahayksikköä rikkaampana oli helppo miettiä seuraavaa suuntaa. Kätkölle oli aikomus palata mutta matkan varrella oli lähempänä useampi muukin tehtäväkohde, joten ukkeli löysi itsensä taas paristakin uudesta paikasta, joista yhdestä vuokrasi - vaiko osti - huoneen pidemmäksi aikaa.
Seuraavaksi olisi tehtävälistalla hevosen pölliminen, jonka jälkeen voisi ehkä jo harkita pääjuonenkin jatkamista.
Se täytyy kyllä mainita että vaikka taskuvarkaudesta ehdittiin jo varoitella, niin sehän toimii todella hyvin ja on mekaniikkanakin tosi hauskasti toteutettu. Välillä vähän sattumanvaraisen oloista että herääkö/huomaako uhri heti kättelyssä touhut mutta jos edes pääsee homman aloittamaan niin mukavan jännää puuhaa se. Tiirikointi on pysynyt mekaanisena suorituksena, jossa ei oikeastaan enää ole mitään ihmeellistä puoleen tai toiseen. Tähän asti on jäänyt jopa lunastamatta perkki, jolla saisi pyöritysmatkasta lyhyemmän, sillä jo kestävämmät tiirikat on tehneet hommasta täysin triviaalia - ainakin jos ei lähde liian kovia arkkuja testailemaan.
Arkkujen testaamisesta tulikin mieleen, että niitä olisi kai silti hyvä testailla jotta kyvyt kehittyisi kovempia kohteita varten. Siinä kohtaa ehkä lähtee lisäperkitkin lunastukseen.
Mutta näillä on nyt menty. Aika vähän ylipäänsä on ensimmäisiä perkkejä tullut lunastettua kun tuntuu että siellä seuraavilla tasoilla on parempia tarjolla.
PS. Vajaa 20 tuntia nyt peliä takana, olikohan tarkka luku joko 16 tai 19. Aika iso määrä kun ottaa huomioon että pääjuonta on menty lähinnä tutoriaaliksi ajateltava osuus, joka taitaa vielä jatkuakin, jos kerran hepankin saisi sieltä vasta edempänä. Seikkailu on myös imaissut sen verran mukaansa että Mario RPG on jäänyt pelaamatta nyt useampana päivänä. On tässä oikeasti imua kunhan pääsee noista alun hidasteista eteenpäin. Vähän siis samaa kuin koin Witcher 2:ssa. Voin vain todeta tässä kohtaa että olen tyytyväinen etten valituksesta huolimatta luovuta helpolla. Toisaalta saatan valittaa paljon yksittäisistä, pienistäkin jutuista, joista on helppo ymmärtää asia niin että inhoaisin koko peliä, mikä tilanne harvoin on. Kakkosen kanssa taitaa silti käydä ne Remnantit, eli jauhan tuntikaupalla ekaa osaa, johon tykästyn, mutta ei jaksa heti pelata jatkoa, joten se jää odottelemaan parempia hetkiä.
Kätkön löydyttyä iski pienehkö ärsytys, sillä lapiohan oli jäänyt matkasta kun ei sen tarvetta ollut tajunnut. Edes kotitalon nurkilla ei enää lapiota ole, joten ei auta, pakko palata nöyrin mielin Rattayhin. Ei reissu tosin täysin hukkaan mennyt, sillä maasta löytyi hirmu määrä sotisopia, aseita ja muuta mukavaa, sen kun vähän kaiveli ruumiiden taskusta. Ryövärikin ehti herätä maasta eikä enää jostain syystä mennyt hiippailutainnutukseen, joten Henkka mätti tätä niin kauan turpaan että ryövärin oli pakko luovuttaa. Henkensä sai pitää mutta aseet piti jättää, tosin eipä ukolla mitään jätettävää edes ollut.
Rattayssa loppui kauppiaalta rahatkin kesken kun Henryllä oli sen verran myytävää mukana. Yli 2000 rahayksikköä rikkaampana oli helppo miettiä seuraavaa suuntaa. Kätkölle oli aikomus palata mutta matkan varrella oli lähempänä useampi muukin tehtäväkohde, joten ukkeli löysi itsensä taas paristakin uudesta paikasta, joista yhdestä vuokrasi - vaiko osti - huoneen pidemmäksi aikaa.
Seuraavaksi olisi tehtävälistalla hevosen pölliminen, jonka jälkeen voisi ehkä jo harkita pääjuonenkin jatkamista.
Se täytyy kyllä mainita että vaikka taskuvarkaudesta ehdittiin jo varoitella, niin sehän toimii todella hyvin ja on mekaniikkanakin tosi hauskasti toteutettu. Välillä vähän sattumanvaraisen oloista että herääkö/huomaako uhri heti kättelyssä touhut mutta jos edes pääsee homman aloittamaan niin mukavan jännää puuhaa se. Tiirikointi on pysynyt mekaanisena suorituksena, jossa ei oikeastaan enää ole mitään ihmeellistä puoleen tai toiseen. Tähän asti on jäänyt jopa lunastamatta perkki, jolla saisi pyöritysmatkasta lyhyemmän, sillä jo kestävämmät tiirikat on tehneet hommasta täysin triviaalia - ainakin jos ei lähde liian kovia arkkuja testailemaan.
Arkkujen testaamisesta tulikin mieleen, että niitä olisi kai silti hyvä testailla jotta kyvyt kehittyisi kovempia kohteita varten. Siinä kohtaa ehkä lähtee lisäperkitkin lunastukseen.
Mutta näillä on nyt menty. Aika vähän ylipäänsä on ensimmäisiä perkkejä tullut lunastettua kun tuntuu että siellä seuraavilla tasoilla on parempia tarjolla.
PS. Vajaa 20 tuntia nyt peliä takana, olikohan tarkka luku joko 16 tai 19. Aika iso määrä kun ottaa huomioon että pääjuonta on menty lähinnä tutoriaaliksi ajateltava osuus, joka taitaa vielä jatkuakin, jos kerran hepankin saisi sieltä vasta edempänä. Seikkailu on myös imaissut sen verran mukaansa että Mario RPG on jäänyt pelaamatta nyt useampana päivänä. On tässä oikeasti imua kunhan pääsee noista alun hidasteista eteenpäin. Vähän siis samaa kuin koin Witcher 2:ssa. Voin vain todeta tässä kohtaa että olen tyytyväinen etten valituksesta huolimatta luovuta helpolla. Toisaalta saatan valittaa paljon yksittäisistä, pienistäkin jutuista, joista on helppo ymmärtää asia niin että inhoaisin koko peliä, mikä tilanne harvoin on. Kakkosen kanssa taitaa silti käydä ne Remnantit, eli jauhan tuntikaupalla ekaa osaa, johon tykästyn, mutta ei jaksa heti pelata jatkoa, joten se jää odottelemaan parempia hetkiä.
Viimeksi muokattu:
Niin, saa myös sanoa jos nämä raportit alkaa väsyttää. Voin vähintäänkin heitellä sitten ne spoilereiden sisälle tai jotain. Aika innoissaan tästä nyt tässä vaiheessa on. Joskin myös peloissani, sillä eittämättä juonen mukana enemmän kuvioihin astuva taistelu tuntuu yhä kököltä. Siinäkin idea vaikuttaa hyvältä mutta käytännössä tuntuu että se on pelkkää sähellystä. Tosin personal trainerit tuntuu olevan jonkin sortin jumalia lajissaan kun satunnaiset hemmot saattaa ottaa ihan eri tavalla nyrkkitaisteluissa turpaan, jolloin huomaa että pelko yhteenotoista on turha - ainakin jos ei ole joku liian kova hemmo vastassa.
Yhä jaksaa huvittaa miten nyrkkeilytreeneissä Henkka mätettiin niin pahaan jamaan että piti aika monta tuntia nukkua päätä vähemmän kipeäksi. Muissa treeneissä on jokin tavoite, jonka jälkeen treeni päättyy mutta jostain syystä nyrkkeily vain jatkui ja jatkui, joten oli lopulta luovutettava. Voittoa tuosta ei tuntunut millään voivan saada, ainakaan nykytaidoilla.
Yhä jaksaa huvittaa miten nyrkkeilytreeneissä Henkka mätettiin niin pahaan jamaan että piti aika monta tuntia nukkua päätä vähemmän kipeäksi. Muissa treeneissä on jokin tavoite, jonka jälkeen treeni päättyy mutta jostain syystä nyrkkeily vain jatkui ja jatkui, joten oli lopulta luovutettava. Voittoa tuosta ei tuntunut millään voivan saada, ainakaan nykytaidoilla.
Mossy
Well-Known Member
Itse ainakin ihan mielenkiinnolla luen näitä, että antaa palaa vaan.
Miekkailuista sanoisin sen verran, että tässä ykkösessä on oikeastaan kaksi tutoriaalia siihen liittyen. En tiedä ihan missä kohtaa olet nyt, mutta vasta siinä jälkimmäisessä oppii mm. master striken, joka kyllä muuttaa koko taistelusysteemin aika perustavanlaatuisesti. Suosittelen tuon taidon harjoittelemaan, kun se aukeaa. Muutenkin miekkailu tämän toisen opettajan kanssa oli itselleni ainakin hyvin hyödyllistä ja vasta sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että vihollisia voi tässä jopa saada piestyä. Jossain määrin kökköä se on kuitenkin ihan loppuun asti
.On noita ehtinyt jo harjoitella mutta ajattelin kokeilla "no kill"-tyylillä pelata, joten nyrkkitaistelu tai nuija pitäisi olla valinta. Voin myöntää etten ainakaan helpoksi tätä peliä itselleni tee.Miekkailuista sanoisin sen verran, että tässä ykkösessä on oikeastaan kaksi tutoriaalia siihen liittyen. En tiedä ihan missä kohtaa olet nyt, mutta vasta siinä jälkimmäisessä oppii mm. master striken, joka kyllä muuttaa koko taistelusysteemin aika perustavanlaatuisesti. Suosittelen tuon taidon harjoittelemaan, kun se aukeaa. Muutenkin miekkailu tämän toisen opettajan kanssa oli itselleni ainakin hyvin hyödyllistä ja vasta sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että vihollisia voi tässä jopa saada piestyä. Jossain määrin kökköä se on kuitenkin ihan loppuun asti
On tuolla pikamatkustuksessa tullut nyt useampikin 1 vs. 1 -taistelu voitettua. Ritariksi aikova hemmo taas tyytyi ihan keskusteluun.
Aivan mahtavia tarinoita. Saa ehdottomasti jatkaa. Pääsee kivasti fiilikseen ja muistelee omia vastaavia koettelemuksia. Ihan parhaita seikkailuhetkiä, kun tapahtuu jotain randomia ja henkihieverissä pääsee karkuun ja menee suunnitelmat täysin uusiksi. Moni peli ei näitä hetkiä tarjoa.
Aloitin kakkosen heti ykkösen pelattuani ja siinä 40t kellossa. Ei kyllästytä ainakaan vielä. Se on samaa, mutta kaikki vaan tehty paljon paremmin.
Ryövärismieheltä ei hommat lopu. Seuraavaksi oli pöllittävä kauppiaan sinetti/leimasin ja toisesta paikkaa vahva/hyvä hevonen. Näiden lisäksi pitäisi vielä kaivaa ylös se kotikylän kätkö, jota varten lapio oli jo reppuun hommattu - viime kerrasta oppineena. Matkaan siis!
Kauppiaan kylään saapuessaan Henkka tosiaan ikivuokrasi ensin huoneen ja lähti sen jälkeen kauppiaan luo tilannetta katselemaan. Sitä miekkonen ihmetteli että keskiajalla kaupat ja muut aukeavat erikoisen myöhään, kun yleensä vasta 9-10 aikaan pääsee ovista sisään. Miekkonen kun oli kuvitellut että elämällään aikakaudella herättäisiin aikaisin ja mentäisiin myöhään nukkumaan. Itse asiassa myös tutulla myllärillä tuntuu olevan varsin outo rytmi elämässään, sillä tämä tuntuu olevan aina hereillä ja kantelevan säkkejään täysin pimeässäkin keskellä yötä. No mikä jottei, täytyyhän kulissit pitää yllä, kova ja rehellinen tyämies kun on, eikä suinkaan mikään musta pörssin hämärämies.
Kauppiaan pihan liepeillä odottelun jälkeen alkoi olla rosvoilulle sopiva hetki. Tosin melko ihmeellistä elämää sai Henry todistaa kauppiaan talolla. Talon naiset erityiset tuntuivat ramppaavan ovesta sisään ja ulos jatkuvasti, keskeyttäen miekkosen tiirikointipuuhat. Tämän jälkeen nämä ihmettelivät että olivat varmasti nähneet tai kuulleet jotain, Henkan ihmetellessä ihmettelyä parin metrin päästä. Sisällä oudot tavat jatkuivat, sillä Henkkahan oli useamman kerran schnappsaillut itsensä samaan tilanteeseen, vain huomatakseen että talon väen nukkumisjärjestelyt ovat vähintäänkin erikoiset. Ne tuntuvat ratkeavan ilmeisesti nopan heitolla, sillä porukka nukkuu milloin missäkin paikassa ja huoneessa. Herra itse voi olla tuvan penkillä tai ihan toisen huoneen lattian pedillä. Ellei siellä ole tämän vaimo ja kaupan vartija. Kenties kyseessä voi olla jonkinlainen ovela keskiajan taskuvarkauden estokin, sillä onhan kiinnijäämisen mahdollisuus suurempi kun varas ei voi uusintayrityksillään oppimilla asioilla mennä heti oikeaan huoneeseen? On ne ovelia kettuja, perhana!
Leimasin/sinetti löytyi lopulta, joten seuraavaksi oli matka hevosia katselemaan. Sitä ennen Henry otti kuitenkin yhden noppamatsin, jossa huomasi että vastapelurilla oli jokin spessunoppa. No perhana! Aiemmin joltain tyypiltä niitä eksyi hänenkin inventarioon parikin kappaletta, joten ne oli haettava testiin. Epäonnen noppa jäi testaamatta mutta onnen nopalla tuli ensiheitolla 1-6 suora: ehkä tuossa jotain taikaa on? Voiton jälkeen olikin vihdoin aika lähteä kaakkeja katsastamaan.
Hevostalleille päästyään Henkka jutteli ensin tuttuun tapaansa työntekijän kanssa. Juu, juu, hienoja hepoja, mietin vielä. Miettiessä ehti aika kulua niin että tuli pimeää ja yö, joten eipä siinä auttanut kuin ottaa heponen alle, kun ei kehdannut enää työntekijääkään herättää, ja lähteä ratsastelemaan kohti mylläriä, joka ratsua jo kai innolla odotteli.
Ratsastus pimeässä metsän kautta oikoen oli omanlaisensa elämys. Matkalla miehemme ehti jo säikähtää, sillä vastaan tuli "onnettomuus": mitä ihmettä, mitä minulle tapahtui, ehti Henkka ajatella, kunnes tajusi että onnettomuus olikin jonkun muun. Kuopassa makasi mies, pari nuolia selässään. Voi mikä ikävä onnettomuus olikaan sattunut, nuolet olivat varmasti puusta tippuneet ja miehen kuoppaan kaataneet. Mitäpä sitä onnettomuutta pahentamaan, käyttökelpoiset nuolet mukaan ja matka jatkuu.
Perillä odotti yllätys, sillä mylläri nukkui! Mitä helvettiä! Minun myllärini ei nuku ikinä mutta tämä peeveli kehtaa laiskotella! Keskellä yötä?! Mitä ihmisetkin ajattelevat?! No, onneksi herra edes reagoi puhekehoitukseen ja hevosdiili saatiin kuitattua. Aikoi kuulemma lähteä heti testirundillekin mutta vähän Henkka epäili että taitaa vätys painua takaisin pehkuihin.
Hevosen palautuksen jälkeen iski flashback: kävikö taas sama kuin aiemmin? Kätköjemma perhana! Se piti hakea samalla reissulla! Nyt oltiin käyty siellä ja tultu takaisin tänne, mikä tarkoitti helvetinmoista matkaa. No, ei auta, oma heppa alle ja pikana matkaan. Kotikylässä oli tuttuun tapaan remakka menossa mutta miehemme tyytyi kätkölle ratsastelemaan. Palatessa rähinäpaikalle, oli enää pystyssä kolme vartijaa, jotka lähtivät pian paikalta johonkin juoksemaan. Hyvät saaliit taas mukaan, tai ainakin osa, sillä eihän kaikki mahtunut edes mukaan.
Rattayssa oli viekas varkaamme erittäin väsynyt, joten pikaisen myyntireissun päälle mentiin nukkumaan, unissa ehkä seuraavaa päivää suunnitellen. Hevosvarkauden kautta heräsi ainakin into hankkia pystyvämpi ratsu, sillä sotahevonen oli helvetin kova kulkemaan!
Kauppiaan kylään saapuessaan Henkka tosiaan ikivuokrasi ensin huoneen ja lähti sen jälkeen kauppiaan luo tilannetta katselemaan. Sitä miekkonen ihmetteli että keskiajalla kaupat ja muut aukeavat erikoisen myöhään, kun yleensä vasta 9-10 aikaan pääsee ovista sisään. Miekkonen kun oli kuvitellut että elämällään aikakaudella herättäisiin aikaisin ja mentäisiin myöhään nukkumaan. Itse asiassa myös tutulla myllärillä tuntuu olevan varsin outo rytmi elämässään, sillä tämä tuntuu olevan aina hereillä ja kantelevan säkkejään täysin pimeässäkin keskellä yötä. No mikä jottei, täytyyhän kulissit pitää yllä, kova ja rehellinen tyämies kun on, eikä suinkaan mikään musta pörssin hämärämies.
Kauppiaan pihan liepeillä odottelun jälkeen alkoi olla rosvoilulle sopiva hetki. Tosin melko ihmeellistä elämää sai Henry todistaa kauppiaan talolla. Talon naiset erityiset tuntuivat ramppaavan ovesta sisään ja ulos jatkuvasti, keskeyttäen miekkosen tiirikointipuuhat. Tämän jälkeen nämä ihmettelivät että olivat varmasti nähneet tai kuulleet jotain, Henkan ihmetellessä ihmettelyä parin metrin päästä. Sisällä oudot tavat jatkuivat, sillä Henkkahan oli useamman kerran schnappsaillut itsensä samaan tilanteeseen, vain huomatakseen että talon väen nukkumisjärjestelyt ovat vähintäänkin erikoiset. Ne tuntuvat ratkeavan ilmeisesti nopan heitolla, sillä porukka nukkuu milloin missäkin paikassa ja huoneessa. Herra itse voi olla tuvan penkillä tai ihan toisen huoneen lattian pedillä. Ellei siellä ole tämän vaimo ja kaupan vartija. Kenties kyseessä voi olla jonkinlainen ovela keskiajan taskuvarkauden estokin, sillä onhan kiinnijäämisen mahdollisuus suurempi kun varas ei voi uusintayrityksillään oppimilla asioilla mennä heti oikeaan huoneeseen? On ne ovelia kettuja, perhana!
Leimasin/sinetti löytyi lopulta, joten seuraavaksi oli matka hevosia katselemaan. Sitä ennen Henry otti kuitenkin yhden noppamatsin, jossa huomasi että vastapelurilla oli jokin spessunoppa. No perhana! Aiemmin joltain tyypiltä niitä eksyi hänenkin inventarioon parikin kappaletta, joten ne oli haettava testiin. Epäonnen noppa jäi testaamatta mutta onnen nopalla tuli ensiheitolla 1-6 suora: ehkä tuossa jotain taikaa on? Voiton jälkeen olikin vihdoin aika lähteä kaakkeja katsastamaan.
Hevostalleille päästyään Henkka jutteli ensin tuttuun tapaansa työntekijän kanssa. Juu, juu, hienoja hepoja, mietin vielä. Miettiessä ehti aika kulua niin että tuli pimeää ja yö, joten eipä siinä auttanut kuin ottaa heponen alle, kun ei kehdannut enää työntekijääkään herättää, ja lähteä ratsastelemaan kohti mylläriä, joka ratsua jo kai innolla odotteli.
Ratsastus pimeässä metsän kautta oikoen oli omanlaisensa elämys. Matkalla miehemme ehti jo säikähtää, sillä vastaan tuli "onnettomuus": mitä ihmettä, mitä minulle tapahtui, ehti Henkka ajatella, kunnes tajusi että onnettomuus olikin jonkun muun. Kuopassa makasi mies, pari nuolia selässään. Voi mikä ikävä onnettomuus olikaan sattunut, nuolet olivat varmasti puusta tippuneet ja miehen kuoppaan kaataneet. Mitäpä sitä onnettomuutta pahentamaan, käyttökelpoiset nuolet mukaan ja matka jatkuu.
Perillä odotti yllätys, sillä mylläri nukkui! Mitä helvettiä! Minun myllärini ei nuku ikinä mutta tämä peeveli kehtaa laiskotella! Keskellä yötä?! Mitä ihmisetkin ajattelevat?! No, onneksi herra edes reagoi puhekehoitukseen ja hevosdiili saatiin kuitattua. Aikoi kuulemma lähteä heti testirundillekin mutta vähän Henkka epäili että taitaa vätys painua takaisin pehkuihin.
Hevosen palautuksen jälkeen iski flashback: kävikö taas sama kuin aiemmin? Kätköjemma perhana! Se piti hakea samalla reissulla! Nyt oltiin käyty siellä ja tultu takaisin tänne, mikä tarkoitti helvetinmoista matkaa. No, ei auta, oma heppa alle ja pikana matkaan. Kotikylässä oli tuttuun tapaan remakka menossa mutta miehemme tyytyi kätkölle ratsastelemaan. Palatessa rähinäpaikalle, oli enää pystyssä kolme vartijaa, jotka lähtivät pian paikalta johonkin juoksemaan. Hyvät saaliit taas mukaan, tai ainakin osa, sillä eihän kaikki mahtunut edes mukaan.
Rattayssa oli viekas varkaamme erittäin väsynyt, joten pikaisen myyntireissun päälle mentiin nukkumaan, unissa ehkä seuraavaa päivää suunnitellen. Hevosvarkauden kautta heräsi ainakin into hankkia pystyvämpi ratsu, sillä sotahevonen oli helvetin kova kulkemaan!
Hulikopteri
Well-Known Member
Näistä tarinoista innostuneena päätin itsekkin kuitenkin lopulta kokeilla tätä ensimmäistä peliä ja katsoa mistä tässä on oikein kyse. Onhan tämä kuitenkin joskus tullut ostettua lisäreineen pilkkahintaan.
PS5:llä 30fps tuntuu yllättäen sujuvalta. Muuten peli on välivideoihin siirtymistä myöten hiiidas. Toki ymmärrän, että tämä peli ei ole hirveästi nopeatempoinen, vaan mennään tunnelma ja larppaus edellä. Tämä peli siis tuntui juuri sopivan tuohon hetkeen, kun tulimme talvilomareissulta ja yöllä halusi pelailla jotain rentoa fiilistelypeliä.
Isoihin bugeihin en törmännyt. Immersio taas rikkoutui monta kertaa, kun heti alussa NPC:t jäivät johonkin puuaitaan jumiin. Nyrkkitappelukaan ei oikein tuntunut oikein munakkaalta. Ääninäyttely taas kuulosti tosi hyvältä.
Pääsin siis alkukylästä eli tutoriaalin läpi. Pari tuntia pelasin siis. Pitääpi pelailla lisää ja katsoa koukuttaako tämä.
PS5:llä 30fps tuntuu yllättäen sujuvalta. Muuten peli on välivideoihin siirtymistä myöten hiiidas. Toki ymmärrän, että tämä peli ei ole hirveästi nopeatempoinen, vaan mennään tunnelma ja larppaus edellä. Tämä peli siis tuntui juuri sopivan tuohon hetkeen, kun tulimme talvilomareissulta ja yöllä halusi pelailla jotain rentoa fiilistelypeliä.
Isoihin bugeihin en törmännyt. Immersio taas rikkoutui monta kertaa, kun heti alussa NPC:t jäivät johonkin puuaitaan jumiin. Nyrkkitappelukaan ei oikein tuntunut oikein munakkaalta. Ääninäyttely taas kuulosti tosi hyvältä.
Pääsin siis alkukylästä eli tutoriaalin läpi. Pari tuntia pelasin siis. Pitääpi pelailla lisää ja katsoa koukuttaako tämä.
Viimeksi muokattu:
Laittelehan sinäkin tarinointia jos yhtään lähtee kulkemaan. Samalla toivoisin sellaista spoilerivapautta, että olisi tarpeeksi epämääräisyyttä noissa tarinoissa.
Toivon tietysti etten itsekään ole omilla sepostuksillani aiheuttanut isoja paljastuksia siitä millaisia juonenkäänteitä pelissä on luvassa. Tähän mennessä olen tainnut toki lähinnä kertoilla noista perustehtävistä, joita on joka peli täynnä: hae sitä, tappele tuon kanssa, ryöstä tämä, jne.
Toisaalta spoilasin itselleni kenties pelin isoimman käänteen vahingossa, joten en tiedä voiko tässä kauheasti enää pahemmin spoilaantua.
Toivon tietysti etten itsekään ole omilla sepostuksillani aiheuttanut isoja paljastuksia siitä millaisia juonenkäänteitä pelissä on luvassa. Tähän mennessä olen tainnut toki lähinnä kertoilla noista perustehtävistä, joita on joka peli täynnä: hae sitä, tappele tuon kanssa, ryöstä tämä, jne.
Toisaalta spoilasin itselleni kenties pelin isoimman käänteen vahingossa, joten en tiedä voiko tässä kauheasti enää pahemmin spoilaantua.
Hulikopteri
Well-Known Member
Juu kyllä yritän aina itse olla spoilaamatta mitään. Siksi esimerkiksi myös elokuvista joka kerta kerron aika mystisesti
Viime aikoina Henry on lähinnä juossut paikasta toiseen. Tee sitä, tee tätä, hae tuo, hae tämä. No poika tekee, poika hakee, poika juoksee - tai ratsastaa.
Metsälläkin miekkosemme on käynyt. Hän ei osannut arvatakaan kuinka helppoa ja hauskaa eläinten tapp-- metsästäminen on. Nuijalla possua kylkeen ja kohta on kyljyksiä taskut täynnä. Kauriiden kanssa toimivaksi taktiikaksi on osoittautunut ajaa ne jumiin pusikoihin, johon ne voi viillellä kuoliaaksi. Koira on myös osoittanut hyödylliseksi näissä puuhissa, jolloin Henkan ei ole pakko aina olla ainoa joka juoksee elukoiden perässä.
Voisihan sitä tietysti jouskarin jostain sosialisoida käyttöönsä mutta on tämä näinkin sujunut siltä osin, mitä on elukoiden osia tehtävissä kaipailtu.
Se täytyy sanoa että useampia mieleenpainuvia ja mainioita touhuja on sivupuuhasteluissa tullut vastaan. Varsinainen elämäntehtävähän odottaa yhä tekijäänsä, sillä Rattayssa aikoinaan saadut päätehtävät on yhä kesken. Mihinpä tässä kiire on, joku voi kaivata kauriin kiveksiä, joten ei ehdi mitään muuta nyt harkitakaan.
Henryn aika on siis yhä kulunut kaikessa epäolennaisessa.
Metsälläkin miekkosemme on käynyt. Hän ei osannut arvatakaan kuinka helppoa ja hauskaa eläinten tapp-- metsästäminen on. Nuijalla possua kylkeen ja kohta on kyljyksiä taskut täynnä. Kauriiden kanssa toimivaksi taktiikaksi on osoittautunut ajaa ne jumiin pusikoihin, johon ne voi viillellä kuoliaaksi. Koira on myös osoittanut hyödylliseksi näissä puuhissa, jolloin Henkan ei ole pakko aina olla ainoa joka juoksee elukoiden perässä.
Voisihan sitä tietysti jouskarin jostain sosialisoida käyttöönsä mutta on tämä näinkin sujunut siltä osin, mitä on elukoiden osia tehtävissä kaipailtu.
Se täytyy sanoa että useampia mieleenpainuvia ja mainioita touhuja on sivupuuhasteluissa tullut vastaan. Varsinainen elämäntehtävähän odottaa yhä tekijäänsä, sillä Rattayssa aikoinaan saadut päätehtävät on yhä kesken. Mihinpä tässä kiire on, joku voi kaivata kauriin kiveksiä, joten ei ehdi mitään muuta nyt harkitakaan.
Henryn aika on siis yhä kulunut kaikessa epäolennaisessa.