Brushes with Death (ja nyt vasta sain tietää että tämä on "with" eikä "of")
Tästä olin saanut etukäteen kuvan että ei lisää peliin mitään ihmeellistä. Totta ehkä mutta olihan tämä ihan hiton hyvää ja viihdyttävää pelattavaa ja koko lisärin jatkunut pääjuoni oli ainakin omasta mielestäni todella mielenkiintoinen, hauska sekä surullinen. Ihan kuten KCD:n tehtävät tuppaavat olemaan, eli niitä on maalattu elämän eri sävyillä.
Kilpien maalaaminen ei innostanut ja tein sen vain trophyja varten. Sain tosin tehtyä niin siistin Suomi-kilven (leijonalla varustettuna vieläpä!) että melkein jo meinasin vaihtaa pelityyliä kilpimieheksi.
Legacy of the Forge (päätehtävien jälkeiset fiilikset)
Tätä emmin näistä lisäreistä eniten, sillä seppäily ei pelissä ole ollut kuin pakollista pahaa itselleni. Tämä lisäri kuitenkin tekee hommasta mielenkiintoista eikä se tunnu niin grindaukselta tai työltä mitä pelkäsin. Oman pajan kunnostaminenkin on vain tyydyttävää. Toki joku hevosenkenkien tai kirveiden takominen on vähän tylsää/tympeää mutta jotenkin tämän pelin maailma ja fiilistely aiheuttaa sen, että se vain kuuluu asiaan: ei se sepän homma mitään iloa sinänsä olekaan.
Eikä tämäkään lisäri tule ilman monipuolisia tehtäviä, joten oikein odotan mihin nämä hommat tästä menevät. Ei se pajan kehitys Henkalla luultavasti tule menemään ilman että tullaan tekemään enemmän kuin pari keikkaa, jotka eivät liity pajalla takomiseen yhtään mitenkään. Osa perusasiakkaistakin on ollut jo hauskoja ylläreitä, joten ihan turhaan etukäteen "pelkäsin" pajahommia.
Toki tässä on edessä hanttihommia jonkin verran, sillä viimeistä tehtävää ei saa tehtyä ennen kuin "seppäkunnioitus" on tietyllä tasolla. Se taas vaatii hommien tekemistä. Saa vain toivoa että peruskirveiden ja vastaavien sekaan mahtuisi useampia piristävämpiä toimeksiantoja.
Vaan eihän tässä malta pysyä melkein housuissaan kun tietää että se viimeinen lisäri on näistä paras ja nämäkin on olleet tällaista herkkua. Ei näiltä silti kannata kauheasti odottaa muuta kuin "lisää KCD:a" mutta ainakin itselle se on paljon enemmän mitä moni muu peli tarjoaa edes parhaimmillaan.
Jännä miten sitä on aina pitänyt paljon scifistä ja fantasiastakin (ainakin Witcher 3:sta ja vaikkapa Skyrimistä) mutta sitten kaikista kovimman vaikutuksen tekee peli, josta on riisuttu kaikki fantasia ja joka sijoittuu "kämäiselle" keskiajalle. Ehkä tässä on jotain samaa karuutta mitä soulseissa vaikka niissä sitten sitä fantasiaa onkin roppakaupalla. Tosin ehkä suurin syy löytyy silti pelin tarinoista, sillä niissä taas on paljon samaa kuin Witcherin vastaavissa. Olen myös huomannut tykkääväni paljon westerneistä, jonka kanssa taas on yhteistä simppeliys: on selkeät säännöt, miten maailma toimii ja mihin kukakin kuuluu. Mikä on taas ihan eri ääripäätä kuin usein monimutkaisiksi menevät scifi-tarinat - tai usein fantasiatkin.
