Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide
Ihan vakavasti ajatellen, kulttuurintutkimus on varsin monimuotoinen ala, jonka painopisteet riippuvat paljolti yliopistosta ja omasta suuntautumisesta. Periaatteessa 95% meistä päätyy (toivottavasti) noin kuuden vuoden opiskelun jälkeen/ohella töihin pr:n mukaan: "Koulutusohjelma antaa valmiuksia toimia asiantuntijana kulttuurin alalla mm. valtion, kuntien ja järjestöjen palveluksessa, vapaassa sivistystyössä, arkistoissa sekä tiedotusvälineissä."
Jatkokoulutuskelpoisuus tuntuu olevan täällä päin keskittynyt tuohon tekstintutkimukseen (pääaine kirjallisuus) ja folkloristiikkaan (perinteentutkimus, henkinen kansanperinne, eli kaikki mitä suustasi päästät ja kielellisesti abstrahoit ympäristöösi näin väljästi määritellen). Lisäksi nykyään voi lukea pääaineena etnomusikologiaa (musiikin merkitys kulttuurissa ja musiikki kulttuurisena ilmiönä), kulttuuriantropologiaa (kulttuureja vertailevaa tutkimusta) ja taiteensosiologiaa (taiteen ilmiöiden tutkimista ja selittämistä sosiaalitieteiden käsitteiden avulla). Lisäksi tutkintoa voi kukittaa esim. taideaineilla, mediakulttuurilla, yhteiskuntatieteillä ja oikeastaan millä huvittaa. Suoraan sanoen välillä on hankalaa edes kertoa kenellekään mitä oikeasti opiskelen ilman tällaista litaniaa, koska kuvaus olisi liian yleistävä tai epätarkka. Ainakaan kulttuurialalla opiskelevista nuo uudet tutkintovaatimusmuutokset tuntuvat aika käsittämättömiltä, milloin päättäjät muka odottavat meidän oikeasti valmistuvan tällaisesta sillisalaatista, on varmaan heille itselleenkin todella hämärää...
Ach, mitä oikeasti haluasin tehdä? Varmaan toimia jonkinlaisena vapaana mediatutkija/besserwisserinä "sivistämässä" maailmaa hämmentävillä kirjoittajankyvyilläni ja metapsykologisoivilla mielipiteilläni. Kunhan vain keksin miten sillä tavalla voi tienata rahaa, niin olen läpeensä tyytyväinen... *kehrää*