Kauhun tunteen luominen videopeleissä ei ole mikään ihan yksinkertainen juttu. Taidokkaasti toteutetut tuotokset saattavat aiheuttaa pelaajille hirvittäviä painajaisia, kun taas vähemmän laadukkaat pläjäykset saavat aikaan vain tylsyyden tuskaisia huokauksia. Tsekkiläisen CBE Softwaren psykologinen kauhuseikkailu Someday You’ll Return tipahtaa ikävä kyllä siihen jälkimmäiseen lokerikkoon.
Älä mene metsään!
Alkuasetelma on tuttu kymmenistä muista kauhunimikkeistä. Danielin esiteini-ikäinen tytär Stela katoaa syvälle tsekkiläisen luonnonpuiston uumeniin, ja mitäpä muuta rakastava isä tekisi, kuin ryntäisi suin päin tytön perään. Tästä alkaa puuduttava hippaleikki, jonka pyörteissä juostaan tyttären jalanjäljissä samalla väistellen metsässä lymyäviä, yliluonnollisia voimia.
Heti alkumetreiltä lähtien takaraivossa jyskyttää kivistävä tunne siitä, että teoksessa on jotakin hyvin tuttua. Pikaisen mietinnän päätteeksi tajuaa sen muistuttavan tunnelmaltaan ja tyyliltään hyvin vahvasti viime vuonna ilmestynyttä Blair Witch -kauhuilua. Yksi keskeinen seikka kuitenkin erottaa tämän B-luokan kauhupelikaksikon toisistaan: Someday You’ll Return on vielä vähemmän pelottava kuin Blair Witch.
Sillä paha sinut perii, ja paha sinut vie
Kehittäjät yrittävät kertoa tunteisiin vetoavan tarinan isyyden vaikeudesta ja menneisyyden tuskasta, mutta epäonnistuvat siinä. Vaikka muutamia hyviä hetkiä koetaankin, jää juoni kovin pintapuoliseksi ja mitäänsanomattomaksi, eikä hahmoihin ehdi missään vaiheessa kiintymään sen kummemmin. Kaiken lisäksi Daniel on totaalinen kusipää ja käyttäytyy vihamielisesti muita henkilöitä kohtaan – monesti täysin ilman syytä. On aivan mahdotonta hurrata epämiellyttävän sankarin puolesta.
Someday You’ll Returnin pari ensimmäistä tuntia ovat ihan mukiinmenevää psykologista kauhuseikkailua. Aika kuluu maailmaa tutkien ja pulmia ratkoen. Pian kaikki alkaa kuitenkin menemään päin mäntyä, ja leppoisa vaellusretki muuttuu hektiseksi häsläämiseksi. Danielin tie vie hänet ahtaisiin bunkkereihin ja luolastoihin, joiden uumenissa ei muuta tehdä kuin juosta karkuun mörökölleiltä tai hiivitä hiirenhiljaa niiden ohitse. Aseeton mies ei pysty taistelemaan pahiksia vastaan, ja jos ne ennättävät hänen kintereilleen, kohtaloksi koituu kivulias kuolema yhdestä iskusta.
Älä mene metsään!
Teoksessa on muutamia positiivisia asioita, jotka erottavan sen muista saman genren luomuksista. Perinteisten pulmien lisäksi tarjolla on aivopähkinöitä, joiden ratkaisemisessa käytetään apuna sankarin nikkarointitaitoa. Ensin kerätään tarvittavat palaset ympäröivästä maailmasta, ja lopuksi vasaroidaan ne toisiinsa kiinni työpöydällä. Daniel kantaa mukanaan työkaluvyötä, joten välineet kulkevat näppärästi mukana matkassa. Piristävää vaihtelua mörköjen välttelemiseen tuo myös kasvien kerääminen ja erilaisten rohdosten valmistaminen.
Pelin mielenkiintoisimpiin mekaniikkoihin lukeutuu jyrkkiä kallioita pitkin kiipeäminen. Loistavasti toteutettu korkeuksiin kipuaminen tuntuu aidolta: Molempia käsiä siirrellään vuorotellen, eikä Daniel ylety tarttumaan liian kaukaisiin ulokkeisiin. Reitti kannattaa suunnitella etukäteen, tai muuten joutuu palaamaan muutaman askeleen taaksepäin ja yrittämään uudestaan. Tipahtamaan ei onneksi pääse.
Yksin olet siellä missä vain pimeys tuntee tien
Tsekkiläinen metsämaisema näyttää kaukaa katsottuna melkoisen nätiltä, mutta lähemmällä tarkastelulla huomaa kauniin ulkokuoren pintapuolisuuden. Animaatiot eivät tee kovin suurta vaikutusta, vaan näyttävät suunnattoman jäykiltä. Suureen, avoimeen maailmaan eksyy turhauttavan helposti, varsinkin kun karttaa tai kompassia ei takataskusta löydy. Onneksi ympäriinsä ripotelluista infotauluista pystyy tarkistamaan oman sijaintinsa.
Someday You’ll Return kuuluu keskinkertaisten selviytymiskauhuseikkailujen yhä kasvavaan kaartiin. Tapahtumapaikkana synkkä hongisto on erittäin kulunut eivätkä lattea juoni, huonosti toteutetut hiipiskohtaukset tai tympeät hahmot onnistu kietomaan pelaajaa pauloihinsa. Vaikka esineiden rakentelu ja muut minipelit tuovat mukanaan pienen piristysruiskeen, jää teos silti keskinkertaisuuden mörön tukahduttavien kourien puristukseen. Kun metsästä pääsee viimein lähtemään, ei sinne tule palattua ikipäivänä.
Lue juttu sivustolla...
Älä mene metsään!
Alkuasetelma on tuttu kymmenistä muista kauhunimikkeistä. Danielin esiteini-ikäinen tytär Stela katoaa syvälle tsekkiläisen luonnonpuiston uumeniin, ja mitäpä muuta rakastava isä tekisi, kuin ryntäisi suin päin tytön perään. Tästä alkaa puuduttava hippaleikki, jonka pyörteissä juostaan tyttären jalanjäljissä samalla väistellen metsässä lymyäviä, yliluonnollisia voimia.
Heti alkumetreiltä lähtien takaraivossa jyskyttää kivistävä tunne siitä, että teoksessa on jotakin hyvin tuttua. Pikaisen mietinnän päätteeksi tajuaa sen muistuttavan tunnelmaltaan ja tyyliltään hyvin vahvasti viime vuonna ilmestynyttä Blair Witch -kauhuilua. Yksi keskeinen seikka kuitenkin erottaa tämän B-luokan kauhupelikaksikon toisistaan: Someday You’ll Return on vielä vähemmän pelottava kuin Blair Witch.
Sillä paha sinut perii, ja paha sinut vie
Kehittäjät yrittävät kertoa tunteisiin vetoavan tarinan isyyden vaikeudesta ja menneisyyden tuskasta, mutta epäonnistuvat siinä. Vaikka muutamia hyviä hetkiä koetaankin, jää juoni kovin pintapuoliseksi ja mitäänsanomattomaksi, eikä hahmoihin ehdi missään vaiheessa kiintymään sen kummemmin. Kaiken lisäksi Daniel on totaalinen kusipää ja käyttäytyy vihamielisesti muita henkilöitä kohtaan – monesti täysin ilman syytä. On aivan mahdotonta hurrata epämiellyttävän sankarin puolesta.
Someday You’ll Returnin pari ensimmäistä tuntia ovat ihan mukiinmenevää psykologista kauhuseikkailua. Aika kuluu maailmaa tutkien ja pulmia ratkoen. Pian kaikki alkaa kuitenkin menemään päin mäntyä, ja leppoisa vaellusretki muuttuu hektiseksi häsläämiseksi. Danielin tie vie hänet ahtaisiin bunkkereihin ja luolastoihin, joiden uumenissa ei muuta tehdä kuin juosta karkuun mörökölleiltä tai hiivitä hiirenhiljaa niiden ohitse. Aseeton mies ei pysty taistelemaan pahiksia vastaan, ja jos ne ennättävät hänen kintereilleen, kohtaloksi koituu kivulias kuolema yhdestä iskusta.
Älä mene metsään!
Teoksessa on muutamia positiivisia asioita, jotka erottavan sen muista saman genren luomuksista. Perinteisten pulmien lisäksi tarjolla on aivopähkinöitä, joiden ratkaisemisessa käytetään apuna sankarin nikkarointitaitoa. Ensin kerätään tarvittavat palaset ympäröivästä maailmasta, ja lopuksi vasaroidaan ne toisiinsa kiinni työpöydällä. Daniel kantaa mukanaan työkaluvyötä, joten välineet kulkevat näppärästi mukana matkassa. Piristävää vaihtelua mörköjen välttelemiseen tuo myös kasvien kerääminen ja erilaisten rohdosten valmistaminen.
Pelin mielenkiintoisimpiin mekaniikkoihin lukeutuu jyrkkiä kallioita pitkin kiipeäminen. Loistavasti toteutettu korkeuksiin kipuaminen tuntuu aidolta: Molempia käsiä siirrellään vuorotellen, eikä Daniel ylety tarttumaan liian kaukaisiin ulokkeisiin. Reitti kannattaa suunnitella etukäteen, tai muuten joutuu palaamaan muutaman askeleen taaksepäin ja yrittämään uudestaan. Tipahtamaan ei onneksi pääse.
Yksin olet siellä missä vain pimeys tuntee tien
Tsekkiläinen metsämaisema näyttää kaukaa katsottuna melkoisen nätiltä, mutta lähemmällä tarkastelulla huomaa kauniin ulkokuoren pintapuolisuuden. Animaatiot eivät tee kovin suurta vaikutusta, vaan näyttävät suunnattoman jäykiltä. Suureen, avoimeen maailmaan eksyy turhauttavan helposti, varsinkin kun karttaa tai kompassia ei takataskusta löydy. Onneksi ympäriinsä ripotelluista infotauluista pystyy tarkistamaan oman sijaintinsa.
Someday You’ll Return kuuluu keskinkertaisten selviytymiskauhuseikkailujen yhä kasvavaan kaartiin. Tapahtumapaikkana synkkä hongisto on erittäin kulunut eivätkä lattea juoni, huonosti toteutetut hiipiskohtaukset tai tympeät hahmot onnistu kietomaan pelaajaa pauloihinsa. Vaikka esineiden rakentelu ja muut minipelit tuovat mukanaan pienen piristysruiskeen, jää teos silti keskinkertaisuuden mörön tukahduttavien kourien puristukseen. Kun metsästä pääsee viimein lähtemään, ei sinne tule palattua ikipäivänä.
Lue juttu sivustolla...