J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Syksy 1944. Tieto aselevosta Venäjän kanssa kantautuu Karjalankannakselle, ja toivo kotiinpaluusta herää sotilaiden keskuudessa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun tulee käsky kääntyä entisiä aseveljiä, Saksan armeijaa vastaan ja häätää nämä Suomen Lapista. Keskiöön nousevat nuori sotamies Heikki Ojala (Luukas Niskanen), aseveli Pauli (Vilho Rönkkönen) sekä tämän komppaniaan liittyvä isoveli Arvo (Pyry Kähkönen), jotka päätyvät saattamaan saksalaisten kanssa toimineita ja pettureiksi leimattuja suomalaisia naisia Torniosta Ouluun kuulemaan tuomionsa.
Aku Louhimiehen Lapin sota käsittelee kansallista traumaa keskushenkilön kautta, jonka silmin myös katsojalle moraalisesti tulenarat tilanteet avautuvat. Samalla se kuvaa sodan mielettömyyttä ja raadollisesti sitä, miten nopeasti sankarista voi tulla petturi, kun kaukana kaikesta tehdyt sopimukset muuttavat rintamalinjoja ja kumppanuuksia. Vaikka taisteluita riittää, lopulta sota onkin vain kulissi humaanin ja hienon draaman ottaessa pääosan.
Oma tarinansa tarinan keskellä on myös kolmiodraama Peter Franzénin kenttäpastori Vainion ja tämän saksalaiseen majuri Duisbergiin (Volker Bruch) rakastuneen tulkkivaimo Saaran (Sannah Nedergård) välillä. Lapin sota pohjaa vapaasti Antti Tuurin vuonna 2012 julkaistuun romaaniin Rauta-antura.
Teknisesti Lapin sota on hyvännäköistä elokuvaa, vaikkei se mitään uutta taistojen kuvaukseen tuokaan. Ari Viremin kameratyöskentely on taitavaa, kuten myös Benjamin Mercerin editointi. Oma osansa tunteikkaassa lopputuloksessa on myös jo Louhimiehen Tuntemattomasta sotilaastakin (2017) tutun säveltäjän Lasse Enersenin hienolla scorella. Fokuksen karkaileminen, rytmitys ja selkeä tapahtumien jaksotus viittaavat vahvasti siihen, että valkokankailla pyöriii nyt tulevaisuudessa nähtävästä tv-sarjasta tiivistelty versio.
Nuoret ja tuoreet kasvot Luukas Niskanen, Pyry Kähkönen, Sannah Nedergård ja erityisesti Olli Rahkonen alikersantti Ilolana tekevät kaikki hyvää työtä ja saavat tukea veteraaneilta, kuten aina varmalta Peter Franzénilta, Petteri Summaselta ja Taisto Oksaselta. Muutama pahasti ylivedetty sivurooli rikkoo muuten vahvaa näyttelijätyötä.
Yhteenveto
Napakasti alkavan, mutta matkan varrella suuntaansa etsivän elokuvan viimeiset näytökset ovat siinä määrin onnistuneita, että Lapin sotaa voi hyvillä milein kutsua erittäin onnistuneeksi.
Lue sivustolla...