Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Lost Boys

  • Viestiketjun aloittaja Jussi U. Pellonpää
  • Aloituspäivämäärä
J

Jussi U. Pellonpää

Guest
Lostboysposter.jpg

Elokuva

Kun Rovaniemen narkkareista ja heidän vaarallisesta epäelämästään kertonut dokumentti Reindeerspotting - pako joulumaasta sai ensi-iltansa kymmenen vuotta sitten ja osoittautui suureksi menestykseksi, sen päähenkilöt Jani ja Antti sekä ohjaaja Joonas Neuvonen painuivat kauko-itään juhlimaan ja viettämään loputtomia jatkoja. Biletys päättyi Janin kuolemaan ja Antin katoamiseen, ja saa kovia kokeneen Joonaksen palaamaan takaisin etsimään vastauksia siihen, mitä hänen ystävilleen todella tapahtui.

Joonas Neuvosen ja Sadri Cetinkayan ohjaamassa Lost Boysissa Neuvonen yrittää kertoa katsojalle, ja erityisesti itselleen, mitä ja miksi tapahtui. Kotivideopätkistä koostettu Lost Boys on karua katsottavaa, se menee syvälle narkomaanien sielunmaisemaan, pimeyteen, jossa vain seuraava fiksi voi tuoda valoa. Samaan aikaan se on harvinaisen suora ja paljastava puheenvuoro huume- ja seksiturismista, täysin subjektiivinen tulkinta tapahtumista kymmenen vuotta sitten, matka syyllisyyteen, häpeään ja katumukseen.

Huolimatta kuvanlaadultaan eri tasoisista katkelmista Lost Boys on yllättävän elokuvamainen, jota tukee myös hallusinatoorinen väri- ja äänimaailma. Lavastetut vankilakohtaukset erottuvat rupisesta kokonaisuudesta, samalla kun Neuvosen totuudenetsintä muuttuu omanlaisekseen salapoliisitarinaksi tämän kulkiessa halki Thaimaan ja Kamputsean kurjimpien kulmien ja pahimpien baarien.

Pekka Strangin lukema monologi ei ole yksi yhteen valkokankaalla nähtäviin, groteskeihin ja provoisoiviin tapahtumiin, vaan ennemminkin kartta Neuvosen tajunnanvirtaan ja kokemuksiin. K-18 ikäraja ei ole tullut syyttä, sillä Lost Boys on porvokatiivinen reissu, jonka peittelemättömät kuvat seksistä ja huumeiden käytöstä voisivat hyvinkin toimia varsin varoittavana esimerkkinä ensimmäistä kertaansa miettiville nuorille, sillä missään tapauksessa elokuva ei esitä henkilöitään sankareina, tai edes kovina jätkinä, vaan lähinnä säälittävinä idiootteina, jotka aivan itse pilasivat elämänsä.

Yhteenveto

Karun kylmä katharsis ja tylymmän päädyn tilinteko, siitä hinnasta, minkä tyhmyydestä saa aina lopulta maksaa.

Lue sivustolla...
 
Ylös Bottom