Saul Ahola
New Member
Tony Scottin uusin ohjaustyö Man on Fire on juuri rantautunut maamme teattereihin. Millaisia ajatuksia elokuva on herättänyt?
Denzel Washington siis esittää alkoholisoitunutta kovan luokan tappaja-kehäraakkia, joka ottaa pestin pienen tytön henkivartijana Mexicossa.
Ensiksi täytyy mainita, että odotin elokuvalta suhteellisen paljon. Tony Scott on onnistunut tekemään lähes poikkeuksetta erinomaista viihdettä visuaalisilla kikkailuillaan höystettynä. Vielä kun mukaan heitetään äijämäinen Denzel Washington (joka on sanonut jättäneensä kiltin pojan roolit) sekä äärimmäisen tyly kostotarina, olivat omat odotukseni viihteellisen kostopaketin osalta huipussaan. Sainko toivomani elokuvaelämyksen? No jaa, ehkäpä.
Denzel Washington on roolissaan todella vakuuttava. Mies on samaan aikaan erittäin inhimillinen heikkouksineen, mutta myös äärimmäisen tyly ja rujo kertasinkoineen ja haulikkoineen. Hieman vyötäröään kasvattanut Denzel oli kuin nakutettu jo parhaat päivänsä nähneen ammattitappajan rooliin. Mies paikallaan, ehdottomasti.
Tony Scottin ohjauksesta, erityisesti leikkauksesta, voi olla montaa mieltä. Itseäni alati vilisevät kuvat ja vaihtuvat väripaletit alkoivat jo alun jälkeen hieman häiritsemään. Kuva ei anna tippaakaan hengähdystaukoa vaan tykittää kuin Denzel käsiaseensa kanssa. Tämä jopa musiikkivideo-leikkaukseksi luonnehdittu leikkaustyyli saa monet näkemään punaista. Scottin elokuvissa tuohon ollaan jo totuttu, mutta Tony tuntuu lisäävään tätä yhä enemmän elokuva elokuvalta. Man on Fire löi kokonaisuutena jo reippaasti yli.
Kokeilevasta tyylistään huolimatta Scott onnistui kuitenkin luomaan erittäin upeita ja vaikuttavia kohtauksia. Elokuvan kokonaisuus oli myös melkoisen onnistunut ja hallittu, joskin 2½ tunnin pituus tuntui ehkä hieman liioitellulta. Kolikon kääntöpuolella taas loistavat hyvin pohjustetut henkilöhahmot, joiden kohtalot todella kiinnostivat - asia, joka yhä useimmissa elokuvissa jää merkityksettömäksi.
Lapsinäyttelijät ovat aina omiaan ajamaan katsojan hermoromahduksen partaalle. Dakota Fanning nuoren pikkutytön, Pitan, roolissa tekee kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvää työtä. Pikkuviisas tyttö vaikutti ensimmäisissä kohtauksissaan tuhoon tuomitulta tapaukselta täysi-ikäisen reaktioineen, mutta kokonaisuutena hahmo kuitenkin toimi yllättävänkin hyvin. Dakota selvisi tärkeimmästä tavoitteestaan mainiosti - hellyyttävänä olemisesta.
Kukapa ei nauttisi Christopher Walkenin roolisuorituksista. Man on Firessa Walken oli tapansa mukaan jälleen täyttä rautaa. Myös muut näyttelijät tekivät osaavaa työtä - tällä saralla elokuva ei tuottanut pettymystä.
Kostotarinat ovat kiehtovia. Man on Fire on Hollywood-tuotannoksi jopa yllättävän tyly ja raju kuvaus - se on myös sen parhaimpia valttikortteja. Jos Tony Scott olisi jättänyt mahdolliset ekstaasipillerit vähemmälle leikkaushuoneessa, olisi Man on Fire ollut miltei mahtava kostoelokuva. Eipä se huono nytkään ole, itseasiassa varsin hyvä, mutta ainekset parempaan elokuvaan leijuivat koko ajan ilmassa.
Tähdet pyörivät 3½ ja aika ajoin verrattain ruhtinaalliselta tuntuvan 4 rajoilla.
"Creasey's art is death. He's about to paint his masterpiece."
Ei muuta kuin keskustelua kehiin.
Denzel Washington siis esittää alkoholisoitunutta kovan luokan tappaja-kehäraakkia, joka ottaa pestin pienen tytön henkivartijana Mexicossa.
Ensiksi täytyy mainita, että odotin elokuvalta suhteellisen paljon. Tony Scott on onnistunut tekemään lähes poikkeuksetta erinomaista viihdettä visuaalisilla kikkailuillaan höystettynä. Vielä kun mukaan heitetään äijämäinen Denzel Washington (joka on sanonut jättäneensä kiltin pojan roolit) sekä äärimmäisen tyly kostotarina, olivat omat odotukseni viihteellisen kostopaketin osalta huipussaan. Sainko toivomani elokuvaelämyksen? No jaa, ehkäpä.
Denzel Washington on roolissaan todella vakuuttava. Mies on samaan aikaan erittäin inhimillinen heikkouksineen, mutta myös äärimmäisen tyly ja rujo kertasinkoineen ja haulikkoineen. Hieman vyötäröään kasvattanut Denzel oli kuin nakutettu jo parhaat päivänsä nähneen ammattitappajan rooliin. Mies paikallaan, ehdottomasti.
Tony Scottin ohjauksesta, erityisesti leikkauksesta, voi olla montaa mieltä. Itseäni alati vilisevät kuvat ja vaihtuvat väripaletit alkoivat jo alun jälkeen hieman häiritsemään. Kuva ei anna tippaakaan hengähdystaukoa vaan tykittää kuin Denzel käsiaseensa kanssa. Tämä jopa musiikkivideo-leikkaukseksi luonnehdittu leikkaustyyli saa monet näkemään punaista. Scottin elokuvissa tuohon ollaan jo totuttu, mutta Tony tuntuu lisäävään tätä yhä enemmän elokuva elokuvalta. Man on Fire löi kokonaisuutena jo reippaasti yli.
Kokeilevasta tyylistään huolimatta Scott onnistui kuitenkin luomaan erittäin upeita ja vaikuttavia kohtauksia. Elokuvan kokonaisuus oli myös melkoisen onnistunut ja hallittu, joskin 2½ tunnin pituus tuntui ehkä hieman liioitellulta. Kolikon kääntöpuolella taas loistavat hyvin pohjustetut henkilöhahmot, joiden kohtalot todella kiinnostivat - asia, joka yhä useimmissa elokuvissa jää merkityksettömäksi.
Lapsinäyttelijät ovat aina omiaan ajamaan katsojan hermoromahduksen partaalle. Dakota Fanning nuoren pikkutytön, Pitan, roolissa tekee kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvää työtä. Pikkuviisas tyttö vaikutti ensimmäisissä kohtauksissaan tuhoon tuomitulta tapaukselta täysi-ikäisen reaktioineen, mutta kokonaisuutena hahmo kuitenkin toimi yllättävänkin hyvin. Dakota selvisi tärkeimmästä tavoitteestaan mainiosti - hellyyttävänä olemisesta.
Kukapa ei nauttisi Christopher Walkenin roolisuorituksista. Man on Firessa Walken oli tapansa mukaan jälleen täyttä rautaa. Myös muut näyttelijät tekivät osaavaa työtä - tällä saralla elokuva ei tuottanut pettymystä.
Kostotarinat ovat kiehtovia. Man on Fire on Hollywood-tuotannoksi jopa yllättävän tyly ja raju kuvaus - se on myös sen parhaimpia valttikortteja. Jos Tony Scott olisi jättänyt mahdolliset ekstaasipillerit vähemmälle leikkaushuoneessa, olisi Man on Fire ollut miltei mahtava kostoelokuva. Eipä se huono nytkään ole, itseasiassa varsin hyvä, mutta ainekset parempaan elokuvaan leijuivat koko ajan ilmassa.
Tähdet pyörivät 3½ ja aika ajoin verrattain ruhtinaalliselta tuntuvan 4 rajoilla.
"Creasey's art is death. He's about to paint his masterpiece."
Ei muuta kuin keskustelua kehiin.