Mario täyttää tänä vuonna jo kunnioitettavat 40 vuotta. Epäilyttävän samalta näyttävä haalarityyppi pelasti neitoa Donkey Kongin kynsistä jo muutamaa vuotta aiemmin nimellä Jumpman, mutta Nintendon virallisen kaanonin mukaan kaikille tutun putkimiehen tarinan alkupisteenä toimii nimenomaan Super Mario Bros.
Pyöreitä on vietetty jopa yllättävän matalalla profiililla. Nintendon vuoden merkittävin tasoloikkapanostus keskittyi Donkey Kongin ympärille, jättäen Marion nuolemaan näppejään. Pienoisena kulttuuritekona Switcheille julkaistaan kuitenkin putkimiehen kaksi kenties timanttisinta 3D-seikkailua yksissä kansissa, kovin kapulakielisesti nimetyn Super Mario Galaxy 1 + 2 Switchin muodossa.
Ensimmäinen Galaxy on jo kertaalleen nähty Switchillä, sillä se kuului osaksi Super Mario 3D All-Stars -kokoelmaa. Nintendon mielenvikaisen politiikan vuoksi paketti oli kuitenkin myynnissä ainoastaan hyvin rajallisen ajan ja täten miltei mahdotonta hankkia enää kohtuuhinnalla. Tuorein painos tulee sen osalta tarpeeseen. Nerokasta rahastusta, voisi joku todeta.
Suositellaan nautittavaksi kahden kapulan kera
Marion molemmat galaktiset seikkailut julkaistiin alun perin Nintendo Wiille. Jättimenestyneen konsolin nimestä tulee useimmille mieleen luultavasti kaksi asiaa – laitteen leivänpaahtimen tehot kilpailijoihinsa verrattuna sekä ennen kaikkea liiketunnistuskontrollit, jotka mullistivat koko tuon ajan pelimarkkinat, niin hyvässä kuin etenkin pahassa.
[[{"fid":"97185","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Galaxytkaan eivät säilyneet immuuneina heilumisen ja huitomisen ilosanoman levittämiselle. Sarjan ummikoiden ei kannata kuitenkaan ihan vielä lopettaa lukemista, sillä Marioissa kyseinen ohjaustyyli integroitiin keskimääräistä hienovaraisemmin osaksi kokonaisuutta, eikä ominaisuutta tungettu väkisin kurkusta alas. Suurin osa matkasta loikitaan yhä melko perinteisin menoin näppäinten ja tattien voimin. Oikean käden kapulaa hyödynnetään satunnaisten heilautteluiden ohella ennen kaikkea tähtäämiseen, kuten jatko-osassa Yoshin kielen käyttöön.
Omintakeisen ohjaustavan vuoksi Joy-Conien käyttäminen on ehdottoman suositeltavaa myös Switch-versioissa. Toki muitakin tyylejä tuetaan, mutta esimerkiksi Pro-ohjaimiinsa ihastuneiden kannattaa varautua kertaluokkaa kankeampaan tähtäilyyn, vaikka niistäkin liiketunnistus löytyy. Kannettavassa moodissa osa toiminnoista suoritetaan ruutua lääppimällä, mikä on suoraan sanoen hieman hankalaa – tai ainakin poistaa ison osan kehittäjien visioimasta sulavuudesta.
Edelleen rautaisannos loikkailua
Molemmat Galaxyt olivat aikanaan Wiin näyttävimpiä pelejä, jotka toisinaan tuntuivat pyörineen jopa kertaluokkaa jykevämmän konsolin sisuksissa, kun niitä peilasi laitteen muuhun tarjontaan. Tuoreille versioille ei vieläkään tehdä järin massiivista remonttia, mikä varmasti harmittaa osaa faneista. Nykypäivään nostetun resoluution sekä poikkeuksetta sulavan ruudunpäivityksen vuoksi lopputulos miellyttää silmää joka tapauksessa yllättävän paljon lähdemateriaalin ikää ajatellen.
[[{"fid":"97186","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Samoin lataustauot loistavat tyystin poissaolollaan ainakin testatussa Switch 2 -versiossa. Mario on ilmeikäs kaveri, jonka liihottelut värikylläisissä ja ennen kaikkea mielikuvituksellisissa maailmoissa saavat kyynisemmänkin pelaajan vääjäämättä hyvälle tuulelle. Toisin sanoen erinomaisella kuvasuunnittelulla paikkaa yllättävän paljon puuttuvia pintakoristeita. Talouden nuoremmat kanssaeläjät pitivät niin ikään lopputulosta vallan nättinä vailla sen tarkempaa tietämystä lähdemateriaalin historiasta.
Duon parissa vietetty aika muistuttaa muutenkin siitä tosiasiasta, miten rautaisia tasoloikan tekijöitä Nintendon tallista löytyy. Kokonaisvaltainen kekseliäisyys sekä alati uusien ja toinen toistaan hauskempien pikkujippojen tykittäminen ruudun kautta koettavaksi on jotain, mitä ani harvassa genren tuotoksessa nähdään tänäkään päivänä. Juuri sopivasti hauskuuden ja haastavuuden välimaastossa tasapainottelevien kenttien aikana voi vain haaveilla, milloin seuraava aidosti uusi Mario-seikkailu näkisi päivänvalon. Niin mainio tapaus kuin esimerkiksi Donkey Kong Bananza olikin, veitsenterävästi suunniteltu loikkailu päihittää lopulta päättömän kohelluksen. Super Mario Galaxy 2 nostaa kokemuksen vielä uudelle tasolle, kun ensimmäisestä osasta mukaan napatut opit on selvästi sisäistetty kehitystiimissä, ja hauskuusruuvia saadaan kiristettyä pykälän verran.
[[{"fid":"97187","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Lähdemateriaalin laatua ei tarvitse sen enempää hehkuttaa. Kuten sanottua, kyseinen parivaljakko edustaa yhä 3D-tasoloikkien ehdotonta parhaimmistoa. Sen sijaan Marion himoitsemien tähtien kannalta loppuarvosanan heittäminen on yhtä hankalaa kuin tällaisissa tapauksissa aina. Rehellisyyden nimissä Nintendo olisi voinut tehdä juhlavuoden paketin eteen paljon enemmänkin kuin tyytyä varsin kevyeen pintaremonttiin. Ainoa konkreettinen pelillinen uudistus on helpotuksia suova Assist Mode -vaikeustaso, mikä on toki kiva esimerkiksi perheen pienimmille, mutta ei juuri lämmitä muita.
duon tuontia kokonaan uudelle yleisölle voidaan pitää jonkinlaisena kulttuuritekona
Kuitenkin alkuperäisten julkaisuista on kulunut sen verran aikaa, että duon esittelemistä kokonaan uudelle yleisölle voidaan pitää jonkinlaisena kulttuuritekona. Myös Galaxy-veteraaneille mahdollisuus virkistää muistiaan kahden huipputeoksen parissa kätevästi modernin konsolin kautta on luonnollisesti loistava asia.
Eikä Nintendo sentään veloita molemmista nimikkeistä täysiä euroja, vaan tarjolla on niin sanotusti ohittamaton ”kaksi yhden hinnalla” -tarjous. Mahtavia pelejä, näitä sietääkin vaalia.
Lue juttu sivustolla...
Pyöreitä on vietetty jopa yllättävän matalalla profiililla. Nintendon vuoden merkittävin tasoloikkapanostus keskittyi Donkey Kongin ympärille, jättäen Marion nuolemaan näppejään. Pienoisena kulttuuritekona Switcheille julkaistaan kuitenkin putkimiehen kaksi kenties timanttisinta 3D-seikkailua yksissä kansissa, kovin kapulakielisesti nimetyn Super Mario Galaxy 1 + 2 Switchin muodossa.
Ensimmäinen Galaxy on jo kertaalleen nähty Switchillä, sillä se kuului osaksi Super Mario 3D All-Stars -kokoelmaa. Nintendon mielenvikaisen politiikan vuoksi paketti oli kuitenkin myynnissä ainoastaan hyvin rajallisen ajan ja täten miltei mahdotonta hankkia enää kohtuuhinnalla. Tuorein painos tulee sen osalta tarpeeseen. Nerokasta rahastusta, voisi joku todeta.
Suositellaan nautittavaksi kahden kapulan kera
Marion molemmat galaktiset seikkailut julkaistiin alun perin Nintendo Wiille. Jättimenestyneen konsolin nimestä tulee useimmille mieleen luultavasti kaksi asiaa – laitteen leivänpaahtimen tehot kilpailijoihinsa verrattuna sekä ennen kaikkea liiketunnistuskontrollit, jotka mullistivat koko tuon ajan pelimarkkinat, niin hyvässä kuin etenkin pahassa.
[[{"fid":"97185","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Galaxytkaan eivät säilyneet immuuneina heilumisen ja huitomisen ilosanoman levittämiselle. Sarjan ummikoiden ei kannata kuitenkaan ihan vielä lopettaa lukemista, sillä Marioissa kyseinen ohjaustyyli integroitiin keskimääräistä hienovaraisemmin osaksi kokonaisuutta, eikä ominaisuutta tungettu väkisin kurkusta alas. Suurin osa matkasta loikitaan yhä melko perinteisin menoin näppäinten ja tattien voimin. Oikean käden kapulaa hyödynnetään satunnaisten heilautteluiden ohella ennen kaikkea tähtäämiseen, kuten jatko-osassa Yoshin kielen käyttöön.
Omintakeisen ohjaustavan vuoksi Joy-Conien käyttäminen on ehdottoman suositeltavaa myös Switch-versioissa. Toki muitakin tyylejä tuetaan, mutta esimerkiksi Pro-ohjaimiinsa ihastuneiden kannattaa varautua kertaluokkaa kankeampaan tähtäilyyn, vaikka niistäkin liiketunnistus löytyy. Kannettavassa moodissa osa toiminnoista suoritetaan ruutua lääppimällä, mikä on suoraan sanoen hieman hankalaa – tai ainakin poistaa ison osan kehittäjien visioimasta sulavuudesta.
Edelleen rautaisannos loikkailua
Molemmat Galaxyt olivat aikanaan Wiin näyttävimpiä pelejä, jotka toisinaan tuntuivat pyörineen jopa kertaluokkaa jykevämmän konsolin sisuksissa, kun niitä peilasi laitteen muuhun tarjontaan. Tuoreille versioille ei vieläkään tehdä järin massiivista remonttia, mikä varmasti harmittaa osaa faneista. Nykypäivään nostetun resoluution sekä poikkeuksetta sulavan ruudunpäivityksen vuoksi lopputulos miellyttää silmää joka tapauksessa yllättävän paljon lähdemateriaalin ikää ajatellen.
[[{"fid":"97186","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Samoin lataustauot loistavat tyystin poissaolollaan ainakin testatussa Switch 2 -versiossa. Mario on ilmeikäs kaveri, jonka liihottelut värikylläisissä ja ennen kaikkea mielikuvituksellisissa maailmoissa saavat kyynisemmänkin pelaajan vääjäämättä hyvälle tuulelle. Toisin sanoen erinomaisella kuvasuunnittelulla paikkaa yllättävän paljon puuttuvia pintakoristeita. Talouden nuoremmat kanssaeläjät pitivät niin ikään lopputulosta vallan nättinä vailla sen tarkempaa tietämystä lähdemateriaalin historiasta.
Duon parissa vietetty aika muistuttaa muutenkin siitä tosiasiasta, miten rautaisia tasoloikan tekijöitä Nintendon tallista löytyy. Kokonaisvaltainen kekseliäisyys sekä alati uusien ja toinen toistaan hauskempien pikkujippojen tykittäminen ruudun kautta koettavaksi on jotain, mitä ani harvassa genren tuotoksessa nähdään tänäkään päivänä. Juuri sopivasti hauskuuden ja haastavuuden välimaastossa tasapainottelevien kenttien aikana voi vain haaveilla, milloin seuraava aidosti uusi Mario-seikkailu näkisi päivänvalon. Niin mainio tapaus kuin esimerkiksi Donkey Kong Bananza olikin, veitsenterävästi suunniteltu loikkailu päihittää lopulta päättömän kohelluksen. Super Mario Galaxy 2 nostaa kokemuksen vielä uudelle tasolle, kun ensimmäisestä osasta mukaan napatut opit on selvästi sisäistetty kehitystiimissä, ja hauskuusruuvia saadaan kiristettyä pykälän verran.
[[{"fid":"97187","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Lähdemateriaalin laatua ei tarvitse sen enempää hehkuttaa. Kuten sanottua, kyseinen parivaljakko edustaa yhä 3D-tasoloikkien ehdotonta parhaimmistoa. Sen sijaan Marion himoitsemien tähtien kannalta loppuarvosanan heittäminen on yhtä hankalaa kuin tällaisissa tapauksissa aina. Rehellisyyden nimissä Nintendo olisi voinut tehdä juhlavuoden paketin eteen paljon enemmänkin kuin tyytyä varsin kevyeen pintaremonttiin. Ainoa konkreettinen pelillinen uudistus on helpotuksia suova Assist Mode -vaikeustaso, mikä on toki kiva esimerkiksi perheen pienimmille, mutta ei juuri lämmitä muita.
duon tuontia kokonaan uudelle yleisölle voidaan pitää jonkinlaisena kulttuuritekona
Kuitenkin alkuperäisten julkaisuista on kulunut sen verran aikaa, että duon esittelemistä kokonaan uudelle yleisölle voidaan pitää jonkinlaisena kulttuuritekona. Myös Galaxy-veteraaneille mahdollisuus virkistää muistiaan kahden huipputeoksen parissa kätevästi modernin konsolin kautta on luonnollisesti loistava asia.
Eikä Nintendo sentään veloita molemmista nimikkeistä täysiä euroja, vaan tarjolla on niin sanotusti ohittamaton ”kaksi yhden hinnalla” -tarjous. Mahtavia pelejä, näitä sietääkin vaalia.
Lue juttu sivustolla...