J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Koulun uusi tulokas, vuosien jälkeen Afrikasta Amerikkaan palannut Cady Heron (Angourie Rice) päätyy keskelle lukion valtataistelua, kun opinahjon klikkien johtava kuningatar Regina George (Reneé Rapp) kutsuu hänet mukaan Plastikeihin, ryhmään, joka käyttää valtaansa muista piittaamatta. Mutta ystävästä tuleekin vihollinen, kun Cady ihastuu Reginan exään Aaroniin (Christopher Briney), mitä tämä ei vasalleineen (Bebe Wood ja Avantika) katso hyvällä. Tukea vallankumoukseen Cady saa luusereiksi leimatuilta Janisilta (Auli´i Cravalho) ja Damianilta (Jaquel Spivey).
2004 sitten sai ensi-iltansa elokuva Mean Girls, joka nopeasti kohosi suuren yleisön suosikiksi ja on säilyttänyt kulttimaisen maineensa jo kaksi vuosikymmentä. Vuonna 2018 Mean Girls koki uuden tulemisen musikaalina ja nyt, 2024, on jälleen uuden tulkinnan aika, tulkinnan, joka olisi saanut jäädä tekemättä.
Kaikkihan sen tietävät, että koulu voi olla vaarallisempi paikka kuin viidakko ja opinahjossa isot syövät pienet välittömästi. Universaalia dilemmaa on käsitelty niin draaman, kauhun kuin komediankin keinoin, mutta harvoin niin muovisesti kuin nyt. Mean Girls vuosimallia 2024 on sieluton rahastus, joka kopioi muutamalla modernilla käänteellä (sosiaalinen media) alkuperäisen juonen, mutta ei kasva sen paremmin musikaaliksikaan, sillä lyyristen osuuksien lisääminen keskelle kulunutta juonikuviota tuntuu tehdyn arpaa heittämällä. Nostalgiannälkäisille faneille Mean Girls 2024 on vain kopio pirtsakasta originaalista, eikä uudetkaan katsojat siitä sen suuremiin irti saa.
Pahiten kohdellaan musikaalien ystäviä, sillä tyylilajin teokseksi tämä on harvinaisen rytmitön ja väärässä nuotissa soiva. Jeff Richmondin yhdentekevät popbiisit eivät vie tarinaa eteenpäin vaan ainoastaan lisäävät jo nyt pitkäksi venähtänyttä kokonaiskestoa. Ohjaajina ovat ensikertalaiset Arturo Perez Jr. sekä Samantha Jayne, ja niin tämän version kuin originaalinkin käsikirjoittajana on toiminut Tina Fey, pohjana Rosalind Wisemanin 2002 julkaistu kirja Queen Bees and Wannabes.
Tv-sarjoissa kasvanut Angourie Rice muistetaan ehkä parhaiten Ryan Goslingin suulaana tyttärenä Shane Blackin mainiossa elokuvassa The Nice Guys (2016), eikä nuori neito nytkään huono ole keskushenkilö Cadyna. Sääli vain, ettei tylsä käsikirjoitus tarjoa materiaalia edes yrittää. Reneé Rapp saa huomattavasti enemmän irti syntymäikävästä Reginastaan. Alkuperäisestä Mean Girlsista paluun kameran eteen tutuissa rooleissa tekevät niin Fey kuin Tim Meadowskin, sekä musikaaliversiossa nähty Ashley Park. Jon Hamm on koulun valkku Carr, jonka roooli on tyystin vesitetty alkuperäisestä.
Yhteenveto
Nyt on turha odottaa originaalin kaltaista teinihttiä, jonka pariin fanit palaavat vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Mean Girls on surullinen esimerkki Hollywoodia riivaavasta kierrätyskulttuurista ja itsensä kopioimisesta.
Lue sivustolla...