Kirjoitan tämän nyt spoiler-tageihin, ettei kenellekään vahingossakaan tule juonipaljastuksia / vast.
Sain pelin pelattua juuri äsken läpi, tai no reilu tunti sitten, ja sen jälkeen katsoin YLI TUNNIN sitä ylipitkäksi venytettyä loppua. Päällimmäisiä tuntemuksia:
MGS4 on helposti kaunein peli mitä olen koskaan nähnyt. ...muitakin hyviä puolia on lukemattomasti, mutta jostain syystä ihmisen mieli tahtoo aina ensin miettiä negatiivisuuden kautta. Niin myös minä.
Pelit-lehdessäkin haukutut ylipitkät välivideot todellakin olivat välillä todella tuskallisia katsoa. Dialogi oli paikoitellen todella kökköä, ja muutamassa kohtauksessa tuli jopa myötähäpeän tunteita (mm. kun Otacon itkee itsensä tappaneen Naomin perään, ämmähän sai just mitä ansaitsikin... ja kun lopussa Big Boss ei vaan kuollut, aina kun luulin että NYT, niin vielä se köhii ja sanoo sitten Solid Snakelle jotain todella latteaa).
Kohtaukset olivat eittämättä juonen kannalta tärkeitä, ja ne olivat periaatteissa hemmetin hienoja, mutta niistä ainakin omalla kohdalla hävisi teho huonon ohjaustyöskentelyn takia. Kojiman olisi pitänyt vain kylmästi saksia niistä turhat pois.
Ja ne pomomatsit.... ainoastaan Screaming Mantis oli sellainen matsi (tähän ei nyt lasketa ollenkaan mukaan lopun Liquidia vastaan käytyä huikeaa taistelua, se oli kyllä eeppinen) jonka hyvillä mielin taisteli läpi. Mutta ne jälkipyykit... siis niiden kaunottarien "traagiset taustat". Ne oli niin päälleliimatun oloisia, ettei mitään järkeä!! Eihän niillä nyt ollut mitään tekemistä koko muun pelin tai MGS-saagan osalta.
Ja missä hitossa oli MGS-tunnari sieltä lopusta?! Odotin kovasti, että tuttu biisi tulisi soimaan, mutta ei.
Aika ristiriitaiset fiilikset kyllä jäi. Ei todellakaan "PARASTA IKINÄ", vaan hiton hyvä osiltaan ja hiton huono toisilta osiltaan...
No niin, vuodatus loppuu tähän. ehkä.