Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Metro 2033 [X360]
- Viestiketjun aloittaja Cobretti
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: Metro 2033 [X360]
Ok, kiitos tiedosta. Sen verran tuote tuttavuus vielä etten ole kerinnyt perehtymään tarpeeksi. Onneksi täältä löytyy apua nopeasti.
Ok, kiitos tiedosta. Sen verran tuote tuttavuus vielä etten ole kerinnyt perehtymään tarpeeksi. Onneksi täältä löytyy apua nopeasti.
Hinin
Active Member
Vastaus: Metro 2033 [X360]
Nytpä tuo vihdoin meni läpi. Aloin jo huolestumaan että kerkeääkö tätä edes pelata, kun niin paljon käsissä tavaraa ja polttelee! Mutta olipa vaan mahtavuutta! Hienoimpia pelejä aikoihin ja jäin vähän jopa heti lopputekstien tullessa kaipailemaan tätä. Ehkä sitä pitää pelata muutama achi napata vielä, sen verran makialta maistaa! Jos jostakin pitää mukista niin supervihollisten superaisteista, mutta tajuamalla jipot tilanteisiin nekin ratkesi. Eli varovaisuutta vain. Harmittaa että oma venäjänkieleni on ameeban tasolla ja en voinut "oikeilla" äänillä vetää. Ehkä myös tuosta tarkemmasta tähtäyksestä oltiin tehty typerää, koska kun tilanne tuli päälle, ammuin suosiolla aina lonkalta. Muuten vaan ei osu. Liikkuvaan kohteeseen osuminen oli kyllä todella hankalaa "olkapäältä".
Mitä tästä voisi sanoa? Ehkä parhaimpia post-apo-pelejä ikuna, virheineenkin oikea persoona ja taitaa mennä tuo kirjakin tilaukseen. Toivottavasti saavat jatkoa tehtyä tälle.
Arvosanaksi 10-
Nytpä tuo vihdoin meni läpi. Aloin jo huolestumaan että kerkeääkö tätä edes pelata, kun niin paljon käsissä tavaraa ja polttelee! Mutta olipa vaan mahtavuutta! Hienoimpia pelejä aikoihin ja jäin vähän jopa heti lopputekstien tullessa kaipailemaan tätä. Ehkä sitä pitää pelata muutama achi napata vielä, sen verran makialta maistaa! Jos jostakin pitää mukista niin supervihollisten superaisteista, mutta tajuamalla jipot tilanteisiin nekin ratkesi. Eli varovaisuutta vain. Harmittaa että oma venäjänkieleni on ameeban tasolla ja en voinut "oikeilla" äänillä vetää. Ehkä myös tuosta tarkemmasta tähtäyksestä oltiin tehty typerää, koska kun tilanne tuli päälle, ammuin suosiolla aina lonkalta. Muuten vaan ei osu. Liikkuvaan kohteeseen osuminen oli kyllä todella hankalaa "olkapäältä".
Mitä tästä voisi sanoa? Ehkä parhaimpia post-apo-pelejä ikuna, virheineenkin oikea persoona ja taitaa mennä tuo kirjakin tilaukseen. Toivottavasti saavat jatkoa tehtyä tälle.
Arvosanaksi 10-
Vastaus: Metro 2033 [X360]
Osasin odottaa tunnelmallista peliä, mutta silti metron tunnelma räjäytti tajuntani. Aivan uskomatonta. Metrotunnelien syövereissä asustavien ihmisten ahdinko oli käsinkosketeltavaa. Ennen kaikkea metro tuntui elävältä. Väliin kuului lapsen itkua, väliin raavaiden miesten naurua ja ihmisten puheensorinaa. Päätin alkutaipaleella istahtaa nuotion ääreen ja vanha mies alkoi puhua minulle väsyneellä äänellä, muiden nuotiolla istuvien kuunnellessa tarkkaavaisesti. Taustalla kuului akustisen kitaran katkeransuloinen ääni. Siinä oli jotain syvästi liikuttavaa. Pelin suurin anti löytyikin kohdista joissa ei taisteltu.
Itse pelaaminen oli varsin toimivaa. Liikkuminen hieman tahmeaa, mutta se ei häirinnyt lainkaan. Itseasiassa tahmeat kontrollit sopivat varsin oivasti Metroon. Taistelut pitkälti perusräimettä, mutta ne eivät olekaan se pääasia. Paras ja tyydyttävin tapa on välttää taisteluita viimeiseen asti, sillä niissä tulee helposti noutaja. Aseiden äänet olivat varsin mainiot. Tykästyin jostain syystä eritoten yhden surkean konepistoolin ääneen, sillä siinä oli ihana metallinen sointi.
Kaasunaamari ja sen käyttö oli toimivaa ja hieno lisä peliin. Kokoajan täytyi pitää huoli, että filttereitä oli tarpeeksi. Taistelun tiimellyksessä taas oli vaarana kaasunaamarin särkyminen. Naamari oli myös omiaan lisäämään tunnelmaa. Artyomin hengitys kuului selvemmin ja filttereiden ollessa tukossa hengitys muuttuu tuskaiseksi. Muutamaan otteeseen iski oikein paniikki, kun filtterit oli lopussa ja käytössä ollut filtteri oli tukossa. Täytyi juosta läpi vihollisten lyijysateen etsimään filtteriä tahi uutta kaasunaamaria, Artyomin hengittäessä raskaasti ja vaivalloisesti.
Metrossa eteen tulevissa vihollisissa oli sopivasti vaihtelua. Välillä sai tapella verenhimoisia nosaliineja vastaan ja paikoin täytyi ottaa mittaa ihmisten kesken. Myös erikoisempiinkin mölleihin tuli aina välillä törmättyä. Ahdistavin vihollinen -palkinnon sai librarian. Sydän hakkasi satasta ja huudot kaikuivat kämpässä, jos yksi niistä pääsi yllättämään.
Peli on graafisesti upeimmista peleistä joita olen koskaan pelannut. Paikoin sain pyyhkiä kuolaa lattialta. Viimeinen kenttä oli se, joka aiheutti tajuntani lopullisen räjähtämisen. Pelin pelanneet tietävät missä kohtaa viimeistä kenttää henkeni salpautui. Metron loppu oli muutenkin todella upea. Yksi upeimmista näkemistäni. Omaperäisimmästä päästä se nyt ei välttämättä ollut, mutta siinä oli sitä jotain.
Metro 2033 ei kerro vain Artyomin tarinaa, vaan se kertoo myös metron tarinan, jonka osa Artyomin oma seikkailu on. Tarina sisälsi nähdäkseni rahtusen vähän syvempääkin pohdiskelua ihmisestä sekä moraalisista ja eettisistä arvoista, mikä on aina tervetullutta.
Metro on ehdottomasti FPS-pelien parhaimmistoa ellei sitten ihan kruununjalokivi. Tunnelma ja tarina ovat aivan omaa luokkaansa ja näin ollen pelikokemuskin on jäätävän maittava.
Osasin odottaa tunnelmallista peliä, mutta silti metron tunnelma räjäytti tajuntani. Aivan uskomatonta. Metrotunnelien syövereissä asustavien ihmisten ahdinko oli käsinkosketeltavaa. Ennen kaikkea metro tuntui elävältä. Väliin kuului lapsen itkua, väliin raavaiden miesten naurua ja ihmisten puheensorinaa. Päätin alkutaipaleella istahtaa nuotion ääreen ja vanha mies alkoi puhua minulle väsyneellä äänellä, muiden nuotiolla istuvien kuunnellessa tarkkaavaisesti. Taustalla kuului akustisen kitaran katkeransuloinen ääni. Siinä oli jotain syvästi liikuttavaa. Pelin suurin anti löytyikin kohdista joissa ei taisteltu.
Itse pelaaminen oli varsin toimivaa. Liikkuminen hieman tahmeaa, mutta se ei häirinnyt lainkaan. Itseasiassa tahmeat kontrollit sopivat varsin oivasti Metroon. Taistelut pitkälti perusräimettä, mutta ne eivät olekaan se pääasia. Paras ja tyydyttävin tapa on välttää taisteluita viimeiseen asti, sillä niissä tulee helposti noutaja. Aseiden äänet olivat varsin mainiot. Tykästyin jostain syystä eritoten yhden surkean konepistoolin ääneen, sillä siinä oli ihana metallinen sointi.
Kaasunaamari ja sen käyttö oli toimivaa ja hieno lisä peliin. Kokoajan täytyi pitää huoli, että filttereitä oli tarpeeksi. Taistelun tiimellyksessä taas oli vaarana kaasunaamarin särkyminen. Naamari oli myös omiaan lisäämään tunnelmaa. Artyomin hengitys kuului selvemmin ja filttereiden ollessa tukossa hengitys muuttuu tuskaiseksi. Muutamaan otteeseen iski oikein paniikki, kun filtterit oli lopussa ja käytössä ollut filtteri oli tukossa. Täytyi juosta läpi vihollisten lyijysateen etsimään filtteriä tahi uutta kaasunaamaria, Artyomin hengittäessä raskaasti ja vaivalloisesti.
Metrossa eteen tulevissa vihollisissa oli sopivasti vaihtelua. Välillä sai tapella verenhimoisia nosaliineja vastaan ja paikoin täytyi ottaa mittaa ihmisten kesken. Myös erikoisempiinkin mölleihin tuli aina välillä törmättyä. Ahdistavin vihollinen -palkinnon sai librarian. Sydän hakkasi satasta ja huudot kaikuivat kämpässä, jos yksi niistä pääsi yllättämään.
Peli on graafisesti upeimmista peleistä joita olen koskaan pelannut. Paikoin sain pyyhkiä kuolaa lattialta. Viimeinen kenttä oli se, joka aiheutti tajuntani lopullisen räjähtämisen. Pelin pelanneet tietävät missä kohtaa viimeistä kenttää henkeni salpautui. Metron loppu oli muutenkin todella upea. Yksi upeimmista näkemistäni. Omaperäisimmästä päästä se nyt ei välttämättä ollut, mutta siinä oli sitä jotain.
Metro 2033 ei kerro vain Artyomin tarinaa, vaan se kertoo myös metron tarinan, jonka osa Artyomin oma seikkailu on. Tarina sisälsi nähdäkseni rahtusen vähän syvempääkin pohdiskelua ihmisestä sekä moraalisista ja eettisistä arvoista, mikä on aina tervetullutta.
Metro on ehdottomasti FPS-pelien parhaimmistoa ellei sitten ihan kruununjalokivi. Tunnelma ja tarina ovat aivan omaa luokkaansa ja näin ollen pelikokemuskin on jäätävän maittava.
Vastaus: Metro 2033 [X360]
Tuli pelattua tämä läpi tässä. Aika kaksinaiset fiilikset jä pelistä. Tunnelma oli parasta antia mutta tässäkin jotenkin ehkä loistavista lähtökohdista ei olla saatu kovin kummoista peliä aikaiseiksi. Jotenkin vähän hukattu mahdollisuus tästä paistaa ikävästi läpi vaikka pelissä paljon hyvää olikin. Parhaimmillaan peli oli loistava, huonoimmillaan taas todella huono.
Hyvää:
-tunnelma ihan omaa luokkaansa. Itse pidin eniten ulkoilmakohtauksista missä olit yksin, kaasunaamarin läpi hengitys kuuluu ja näkyvyys on välillä todella huono. Aivan mielettömän ahdistava fiilis pelata. Mahtavaa.
- Grafiikat oli upeat.
- Pelattavuus siinä mielessä että ei ollut liikaa kädestä pitelyä ja välillä oli vähän haastettakin. Akun lataaminen, kaasunaamari, lasi rikkoutuu iskusta, ulkona korkealla tuulee ja tähtäys heiluu välillä tuulen mukana minne sattuu. Kaikki nämä hienot pienet jutut tuki loistavasti tuota ahdinkoa ja armottomutta maailmassa jossa peli tapahtuu.
-
Huonoa:
- Tekoäly välillä aika huono.
- Räiskintä oli usein kämästä. Ammut päähän ja välillä kaveri kuolee yhdestä iskusta ja välillä saa ampua 4 iskua päähän eikä vieläkään kaadu.
- Tarina jäi kyllä aika puolitiehen.
- Liikaa skripattuja kohtauksia ja putkea. Liian ohjattua, liikaa jonkun kaverin perässä kävelemistä ja vaunuissa istumista. Jotkut pelin kohtaukset ja taistelut olivat jäätävän huonoja. Hieman laajemmat kentät ja astetta avoimempi maailma olisi tehnyt paljon. Koko peli olis voinut olla samaa mitä parhaimmillaan noi ulkoilmakohtaukset oli, hieman vapaammalla ympäristöllä.
- Lopputapahtumat aika tylsää. Lopun tornikiipeily oli aika antikliimaksi.
Tunnelma pelasti paljon ja tällainen maailmanlopun meininki iskee kyllä mulle mutta kokonaisuus tökki monella osa-alueella pahasti.
Onko Metro: Last Light parempi peli vai onko samaa skripattua putkea?
Tuli pelattua tämä läpi tässä. Aika kaksinaiset fiilikset jä pelistä. Tunnelma oli parasta antia mutta tässäkin jotenkin ehkä loistavista lähtökohdista ei olla saatu kovin kummoista peliä aikaiseiksi. Jotenkin vähän hukattu mahdollisuus tästä paistaa ikävästi läpi vaikka pelissä paljon hyvää olikin. Parhaimmillaan peli oli loistava, huonoimmillaan taas todella huono.
Hyvää:
-tunnelma ihan omaa luokkaansa. Itse pidin eniten ulkoilmakohtauksista missä olit yksin, kaasunaamarin läpi hengitys kuuluu ja näkyvyys on välillä todella huono. Aivan mielettömän ahdistava fiilis pelata. Mahtavaa.
- Grafiikat oli upeat.
- Pelattavuus siinä mielessä että ei ollut liikaa kädestä pitelyä ja välillä oli vähän haastettakin. Akun lataaminen, kaasunaamari, lasi rikkoutuu iskusta, ulkona korkealla tuulee ja tähtäys heiluu välillä tuulen mukana minne sattuu. Kaikki nämä hienot pienet jutut tuki loistavasti tuota ahdinkoa ja armottomutta maailmassa jossa peli tapahtuu.
-
Huonoa:
- Tekoäly välillä aika huono.
- Räiskintä oli usein kämästä. Ammut päähän ja välillä kaveri kuolee yhdestä iskusta ja välillä saa ampua 4 iskua päähän eikä vieläkään kaadu.
- Tarina jäi kyllä aika puolitiehen.
- Liikaa skripattuja kohtauksia ja putkea. Liian ohjattua, liikaa jonkun kaverin perässä kävelemistä ja vaunuissa istumista. Jotkut pelin kohtaukset ja taistelut olivat jäätävän huonoja. Hieman laajemmat kentät ja astetta avoimempi maailma olisi tehnyt paljon. Koko peli olis voinut olla samaa mitä parhaimmillaan noi ulkoilmakohtaukset oli, hieman vapaammalla ympäristöllä.
- Lopputapahtumat aika tylsää. Lopun tornikiipeily oli aika antikliimaksi.
Tunnelma pelasti paljon ja tällainen maailmanlopun meininki iskee kyllä mulle mutta kokonaisuus tökki monella osa-alueella pahasti.
Onko Metro: Last Light parempi peli vai onko samaa skripattua putkea?