Vastaus: Metro Redux
Tänään napsahti Redux paketti PS4:lle kotiin, hintaan 32€. Ei ollenkaan paha hinta kahdesta uudelleenmasteroinnista joiden arvostelut ovat olleet huippuhyviä.
Parin lyhyen session perusteella grafiikat ovat ok, eivät mitään varsinaista next gen silmänkarkkia mutta mielestäni melkein samassa linjassa esimerkiksi Wolfensteinin kanssa, varsinkin sisätilat ovat täynnä hienoja yksityiskohtia ja valoefektejä ja ihmishahmot ovat elävän näköisiä. Jo tässä vaiheessa voin vahvistaa että näiden pelien vahvin puoli on nimenomaan niiden esittelemä miljöö ja olenkin ottanut tarinan tähän mennessä naatiskelun kannalta ja jopa hieman hidastellut etenemisessä.
Miinuspuolella mainittakoon että joskus repliikit jäävät ilman tekstityksiä vaikka laitoin ne päälle. Äänissä taas on se erikoisuus että edes vieressä seisovan kaverin puhetta ei kuulu ollenkaan jos et käännä päätäsi siihen suuntaan, ainoastaan tekstit ilmestyvät ruutuun jolloin ymmärtää että joku puhuu... Myöskin alun hirviöt ovat jotenkin pliisun oloisia eivätkä ollenkaan vakavasti otettavia, lentävät demonit poislukien.
Päivitystä: Sain molemmat pelit viimein tänään läpi. Pelailin joka päivä tunnin-pari ja aikaa meni lähes kaksi viikkoa, kestoltaan pelit vaativat suunnilleen saman ajan, joskis Last Light tuntui jostain syystä pitemmältä kun taas 2033 tuntui loppuvan aivan liian pian. Sanonpa heti alkuun että Redux paketti on aivan älyttömän hyvä! Grafiikat ovat hyvällä tasolla ja kestävät vertailun muihin uuden konsolisukupolven ensipeleihin. Molemmissa peleissä valolla on suuri merkitys sekä taktisena tekijänä että tunnelman luojana ja valoefektit ovatkin joka tilanteessa älyttömän hienot. Kuten aiemmin mainitsin, myös ihmishahmot ja sisätilat ovat hienoja ja eläväisiä, ulkotiloissakaan ei ole valittamista vaan silmänkarkkia riittää varsinkin kun kesä koittaa Moskovassa.
Peli on käytännössä putkijuoksu ja tehtävät koostuvat yleensä paikasta A paikkaan B liikkumisesta, samalla ammutaan tai väistellään vastaan tulevia vaaroja. Turvapaikan tarjoavat yhdyskunnat joihin törmätään tietyin väliajoin ja näistä voi ostaa itselleen ammuksia ja tarvikkeita. Juuri näissä yhdyskunnissa liikkuminen ja ihmettely olivat pelin suola itse vihollisten ampumisen ja vihamielisessä ulkoilmassa liikkumisen ohella. Jokaisessa paikassa oli lukemattomia keskusteluja kuultavana ja yksityiskohtaiset hahmot reagoivat pelaajan tuijotukseen täysin oletettavalla tavalla. Myös tarinan skriptatut välinäytökset limittyvät toimintaan niin hyvin että välillä niiden erottaminen oli vaikeaa. Samanlaista seikkailun tuntua uudessa maailmassa en ole rehellisesti sanottuna kokenut sitten Half-Life 2:n ja sen episodien. Kuitenkin rajatut liikkumismahdollisuudet jättävät H-L:n omaan kuninkuusluokkaansa.
Taistelut ovat Metrossa hyvin yhdenmukaiset muiden shootereiden kanssa. Kuitenkin asimerkiksi aseiden lataaminen ja pelaajan liikkeet ovat nihkeähköjä, joskus jopa ärsyttävässä mitassa. Myös pelin tavaravalikot ovat ensialkuun hieman haastavia, itse löysin käsikranaatin heittomahdollisuuden vasta viikon pelaamisen jälkeen
. Pelasin pelit läpi survival moodilla ja medium vaikeudella jolloin ihmisvastustajat olivat lähinnä vastaantulijoita, suurimman osan sai ammuttua etäisyyden päästä ennen kuin vihollinen ehtii edes avata tulta. Hirviöistä oli vastusta suurina laumoina jolloin pelaaminen muistuttaa lähinnä old school räiskintämättöä kun pelaaja juoksentelee sivuittain väistellen hyökkäileviä petoja samalla lipasta tyhjentäen. Ammusten loppumista huomattavasti suurempi uhka on hengityssuodattimien loppuminen joka voi pahimmillaan tarkoittaa chapterin aloittamista alusta jos pelaaja ei ole sattunut löytämään tarpeeksi suodattimia ja ulkoilmassa olisi silti vietettävä aikaa.
Näistä kahdesta Redux pelistä 2033 oli ehdottomasti parempi. Tarina oli loistava ja pelin hahmot motiiveineen ja reaktioineen uskottavia, peli myös vilisi vaihtelevia tehtäviä ja muistettavia hetkiä. Ainoa harmitus oli 2033:n nopealta tuntuva loppuminen ja peli olisi selkeästi jäänyt tyngäksi ilman Last Lightia joka sekin olisi melko turha ilman edeltävää osaa, niin tiiviisti ne liittyvät toisiinsa. Jostain syystä Last Light jättää sittenkin hieman väljähtyneen fiiliksen ja tuntuu jopa ajoittain hieman pitkästyttävältä. Pelissä on hieman naiivilta ja sanoisinko "klassiselta" vaikuttavia kohtauksia ja hahmoja, onneksi loppuratkaisu ei jätä kylmäksi. Myös Last Lightin jotkut kentät vaikuttavat lähinnä täytteeksi laitetuilta ampumaradoilta kun pelaajan tehtävä on esimerkiksi edetä teollisuushallista toiseen ampuen se aina tyhjäksi. Toisaalta Last Lightissa on paljon monipuolisempia ja "hienompia" hirviöitä toisin kuin 2033:ssa jossa 99,5% hirviöistä tuntuu olevan sitä yhtä ja samaa lajia. Myös Last Lightin keväiset ulkoilmat tuovat vaihtelua 2033:n rujoihin talvimaisemiin.
Varsinaiselle vikalistalle on nostettava jo alussa mainitsemani ääniongelmat. Hahmon puhe ei yksinkertaisesti kuulu jos pelaaja ei katso suoraan puhujan suuntaan, tämä nakertaa hieman pelin luomaa seikkailun illuusiota ja on suorastaan ärsyttävää. Vaikka löysin pelistä virheitä ei monituisia hyviä puolia käy kiistäminen ja Redux onkin timanttinen kokonaisuus. Kouluarvosanaksi peli ansaitsee mielestäni ainakin 9 1/2.
