Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Mikä kirja on luettavana nyt?

Kirjan olen lukenut viimeksi 2016, mutta nyt niitä on tullut kuunneltua töissä boobeatin kautta. Noiturit juurikin ne mitkä kaikki hommasin ja luin silloin 2016, niin aloittanut niiden kuuntelun nyt. Kiva verestää muistoja taas. Suomeksi mennään ja on tosi hyvä lukija. Youtubeen joku uppaillut ekoja kirjoja ja laittanut jotain kuvia tapahtumista siihen kanssa. Tai ei ne kaikki ainakaan ole mitään virallisia, mutta jotain consept artteja ja peleistä napsittuja kuvia. Kahvitauolla sitten rullaillut äkkiä videolta sen verran mitä kerkesin kuuntelemaan, ja kattelen näyttääkö ne siinä yhtään samalla mitä itse kuvittelin :D Ihan hauska lisä tuohon kuunteluun. Vähän kun pienenä kuunneltii autossa c-kassulta äänikirjoja, ja äänimerkissä käännettiin aina sivua että nähtiin mitä Miinalle ja Manulle kävi.
 
jryi sanoi:
Mutta sitten tartuin Ernest Clinen opukseen Ready Player Two. Sarjan edellistä osaa lukematonkin varmaan osaa arvata, mille kirjalle tämä on jatkoa...

RPO:sta jäi mieleen, että se oli hyvin rullaavaa joskin köykäistä tekstiä, mutta RPT tuntuu suorastaan umpihuonolta. Clinelta tuntuu puuttuvan alkeellisinkaan ymmärrys siitä, mitä jättimäisen korporaation pyörittäminen käytännössä tarkoittaa, sillä kirjojen välissä umpirunkuksi muuttunut päähenkilö tuntuu johtelevan maailman isointa (ja jos sama kehityskulku jatkuisi, pian maailman ainoata) yritystä 12 tunnin VR-sekoilusessioiltaan yli jäävällä ajalla.

Periaatteessa surkeat kirjat pitäisi vain jättää kesken, mutta onneksi tämä on vain ärsyttävä ja typerä mutta ainakaan toistaiseksi ei tylsä. Silti suosittelen kaikkia itseään kunnioittavia lukemisen harrastajia skippaamaan koko paskan. (Kerron ehkä mietteitä paremmin, kun saan kirjan luettua.)
Klikkaa laajentaaksesi...
Okei, tuli vetäistyä tuo loppuun.

RPT muuttui jossain kohtaa vähemmän huonoksi. Siis mitään laatukirjallisuuttahan se ei ole, mutta vauhtiin päästyään se onnistui tempaamaan mukaansa. Tuossa näkyy kuitenkin sellainen tietty mielikuvituksen laiskuus, joka paistoi pahasti läpi jo ekassa kirjassa: Clinelta loppuvat ideat kesken, joten hän joko toistaa käytettyjä ideoita tai turvautuu johonkin tosi löysään ratkaisuun.

Cline ei myöskään ole mikään suuri yhteiskuntateoreetikko, mikä näkyy siinä lapsellisessa tavassa, jolla hän käsittelee ympäristöongelmia, korporatismia ja poliittista korrektisuutta. Kirjaan on ympätty joitain irrallisia kohtia, joilla on ilmeisesti tarkoitus kosiskella woke-kansaa, mutta lopputulos on onnettoman päälleliimattu. (Tulee mieleen James Pattersonin ja Bill Clintonin The President Is Missing, joka on äärimmäisen hyvin rullaavaa tekstiä, kunnes törmätään heikosti peiteltyyn Clintonin poliittiseen julistukseen. Mutta se siitä.)

Jos haluaa nähdä, miten inklusiivisuus esitetään alleviivamatta ja tyylikkäästi, niin palaan aikaisempaan Murderbot-suositukseen. Welles ei tee ei-binäärisistä hahmoista mitään numeroa, he vain ovat osa tarinaa.

Mutta joo, isoin ongelma Ready Player Two'ssa on se, että Cline on huono kirjoittaja, minkä seurauksena RPT on huono kirja. Ehdottoman viihdyttävä ja silkkaa fan-serviceä 80-/90-lukujen populaarikulttuurin ja videopelien tietäjille, mutta kirjallisilta ansioiltaan äärimmäisen vajavainen. Jos tykkäsi ekasta kirjasta, niin todennäköisesti tykkää tästä.

Seuraavaksi sitten työn alle Katie Mackin The End of Everything (Astrophysically Speaking).
 
Nyt olen lukenut Elisa Kirjasta ostetut Noituri kirjat, osat 1-8. Aloitin keväällä lukemisen. Minusta on hauskaa kun saa lukea Noituri pelistä ja tv-sarjasta tuttujen hahmojen seikkailuista. Pelkäsin että kun siirrytään novelleista jatkuvajuonisiin romaaneihin niin hirviöt jäisivät taka-alalle, mutta kyllähän noiturin palveluksia tarvitaan aina silloin tällöin. Kirjat luettuani osaan arvostaa Noituri peliä entistä enemmän, miten hyvin kirjasarja on otettu huomioon peliä tehdessä. Esim. kirjoissa Geralt sanoo useampaan kertaan vihaavansa portaaleja ja sama asenne näkyy pelissä.

Nyt on menossa Annukka Salaman pelikulttuuri aiheinen nuortenkirja Ripley - Nopea yhteys. Tuosta kirjasta oli keväällä Hesarissa iso artikkeli. Kirjassa on tehty hyvää taustatyötä. Esim. kun päähenkilö autoilee, hän kuuntelee Chris Huelsbeckin ja Rob Hubbarin C64 musiikkia. Spotifystähän nuo löytyy.
 
Nyt on menossa Ray Bradburyn Ukkosen jyrähdys scifi novellikokoelma. Novelleista moni on kirjoitettu 1950-luvulla. Vuonna 1953 kirjoitettu Murhaaja novelli kuvaa hyvin nykyajan älylaitteita ja somea.
Tavoitettavissa! Siinä vasta niljakas sana. Tavoitettavissa, paskanmarjat. Pikemminkin tartuttavissa! Radioaaltoäänten murjottavana, mukiloitavana ja moukaroitavana. Autostaan ei voi poistua ilmoittamatta 'Menin käymään huoltoaseman vessassa'.​
 
Tuli sitten hommattua läjä tälläisiä (peli)kirjoja. Ne jotka näitä lukee ja pelailee, niin tietää kyllä mistä näissä on kyse. Nämä lähtee nyt seuraavaksi sitten itsellä lukuun/pelailuun. :D Näistä itseltä löytyy 5kpl suomenkielisiä kirjoja, jotka ilmestyivät aikanaan 80-luvulla. Nyt oli pakko saada lisää näitä englanninkielisiä versioita. 20220819_173455.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on luettavana David Draken Vettius ja kumppanit fantasia novellikokoelma, joka sijoittuu antiikin Roomaan. Novellit on kirjoitettu 1970- ja 1980-luvuilla. Novellien perusrakenne on sellainen, että ensin on pohjustus ja sitten novellin lopussa taistellaan yliluonnollista hirviötä vastaan. Vuonna 1978 kirjoitetussa Nemesiksen talo -novellissa kohdataan Terminator 2 tyylinen nestemäisestä metallista koostuva hirviö. Hirviö ei kuitenkaan ole robotti vaan se on yliluonnollista alkuperää. Mukavia nämä lyhyet tarinat. Ei sitä aina jaksa lukea eeppisiä kirjasarjoja.
 
Tässä luettavaa syksyksi kirpputorilta 1€/kirja. o_O Ilmeisesti perinteinen kirja ei enää kaikille kelpaa. No, se on minun voittoni.:D Ja, jos joku huomaa kahden kirjan (keisarin käsky ja kristallitähti) puuttuvan tuosta kokoelmasta, niin ne löytyy jo omasta takaa. Ja saattaapa nuokin löytyä, mutta tuohon hintaan oli PAKKO ostaa.:p Tulipa hamsterimainen olo.:D
 

Liitetiedostot

  • 20220831_134338.jpg
    20220831_134338.jpg
    3,9 MB · Lukukerrat: 34
Viimeksi muokattu:
Alita battle angel - Mars chronicle

Pelin pelaamisen jälkeen iski viimein into hankkia se viimeinen osa Alitan saagaa ja tuo viimeinen albumi julkaistiin englanniksi vasta heinäkuussa joten en mä hirveän myöhässä ole.
Käsitykseni mukaan tässä siis on kaksi aikakautta joista toinen tapahtuu ennen alkuperäistä mangaa ja toinen last orderin jälkeen.
Valitettavasti adlibriksella ei vitos albumia ollut varstossa kuin saksaksi joten se jäi vielä uupumaan.

Kaikki yhteensä 97e posteineen.

WP_20220831_20_44_44_Pro.jpg
 
Tuli tässä aamusella luettua nuo alitat ja eihän se ole lähelläkään valmista vielä.
Joskus likemmäs vuosi sitten googlettelin ja silloin jo luki kuinka tuossa on kahdeksan albumia ja se enkku käännöskin taisi kestää likemmäs vuoden saapua niin oletin tuossa olevan kaiken, mutta jäähän tuo täysin kesken vielä.
Noh odotellaan taas useampi vuosi jos joskus saisi Alitan tarinan loppuun.

Hyvänä puolena tämä oli paljon kiinnostavampi mitä last order jossa keskityttiin siihen taisteluturnaukseenkin useamman albumin verran ja Alitaa nähtiin yhteensä muutaman sivun verran.
Tässä sitä nähdään joka albumissa, mutta last orderin jälkeiset tapahtumat kestää muutaman sivun ja kaikki loppu keskittyy siihen aikaan kun Alita oli vielä pieni tyttö.
Muutenkin oikeastaan kaikki on kiinnostavampaa mitä last orderissa.

Tuon puuttuvan vitos albumi ongelman ratkaisin ostamalla sen digitaalisena bookwalkerista.
Se typeryys tuolla on, että jos käytössä on kännykkä tai tabletti niin albumit voi ladata offline lukemista varten, mutta pc:lla ne luetaan netin kautta.
Itse ratkaisin tämänkin ongelman helposti ottamalla screenshotin joka aukeamasta joten nyt se on ihan omassa tallessa.
 
Nyt on luettavana Katri Alatalon Älä riko pintaa fantasia novellikokoelma. Kirjan novellit sijoittuvat kaikki samaan maailmaan, jota asuttavat ihmiset, lyhyet navadit ja pitkänhuiskeat krionit. Kirjassa on hyvä satukirjamainen muinaiskansa fiilis. Esim. kohtauksessa, jossa kiertävä tarinankertoja tulee kylään, kyläläiset ovat juuri saaneet saaliiksi peuran ja eräs emäntä sanoo siihen että täytyy kiittää metsän henkiä hyvästä metsästysonnesta. Tämä vaikuttaa olevan hyvin kirjoitettu.
 
Nyt on luettavana useiden kirjoittajien kirjoittama Varjojen Lumo - suomalaisia goottinovelleja. Kirjan novellit sijoittuvat meidän maailmaamme 1800-luvulta nykyaikaan. Nämä ovat pikemminkin uuskummaa kuin fantasiaa. Tarinoissa on käytetty mielikuvitusta. Löytyy ihmeellisiä parannuskeinoja ihosairauksiin, puuhakartano taiteilijoille, jossa on jotain outoa meneillään, keskieurooppalainen linna, jonka valtiatar harjoittaa hämäräperäistä okkultismia. Mukavaa luettavaa näin syksyn pimeinä iltoina.
 
Tullut luettua pitkästä aikaa Clive Barkerin teoksia. Löysin vihdoinkin hyllyyni Jalavan aikoinaan julkaiseman Outoja tarinoita 2-antologian, toimittanut Markku Sadelehto, mistä löytyy suomennettuna Clive Barkerin The Hellbound Heart nimellä Helvetilliset, tuohonhan novelliin perustuu Barkerin itsensä ohjaama Hellraiser, ja kun sen sain luettua, oli vuorossa Clive Barkerin The Great And Secret Show. Se tuli päätökseensä toissapäivänä ja sen sijaan, että olisin lukenut "jatko-osan" Evervillen heti perään, otin luettavaksi Imajican ja olen sitä mieltä, että ehkä yksi parhaimpia lukemiani kirjoja ikinä. Sakki ylistää Stephen Kingiä, Tolkienin fantasiaa, mutta voi luoja, Clive Barkerin luomat maailmat ne vasta ovatkin eeppisiä. Varsinkin tuo Imajica, siitä kun saisi tv-sarjan tai elokuvan... Huh huh.

Barkeriltahan on suomennettu Veren kirjat 1-6, Yön kansa (edelleen kaikkien aikojen suosikkini), Kadotuksen peli, 3 osaa Abarat-sarjaa (tämä on nuorille tarkoitettu kirjasarja mikä omasta mielestäni voisi aivan hyvin kilpailla vaikkapa Pottereiden kanssa, harmi että jäänyt niin vähälle huomiolle, Disneykin osti elokuvaoikeudet jo vuonna 2004, 4. osaa Barker työstänyt jo useamman vuoden) sekä muutama satunnainen novelli suomalaisissa kauhuantologioissa. Paljon on jäänyt suomentamatta, mikä on harmi. Mielestäni Clive Barker pitäisi nostaa kanssa ylös sinne Stephen Kingin, Lovecraftin ja Tolkienin pariin, nimetäkseni nyt muutamia. Koska siis Barker osaa luoda maailmoja, ihmeellisiä tarinoita, kauhua, järjettömyyttä, fantasiaa. Aivan uskomaton kirjailija.
 
Nyt on luettavana brittiläisen Matt Haigin Keskiyön kirjasto, joka on uuskummaa. Kirjan päähenkilö Nora asuu Englannissa Bedfordissa, jossa yhdelle päivälle sattuu paljon vastoinkäymisiä. Kaikki kaverit ja tutut haukkuvat että olet elänyt elämäsi väärin ja koska vastoinkäymisiä kasaantuu liikaa kerralla, Nora päätyy lopulliseen ratkaisuun. Tässä kohtaa olin hieman epäluuloinen kirjaa kohtaan, mikähän tämän opetus mahtaa olla? Itsemurhayritys siirtää Noran välitilaan, jossa hän pääsee kokeilemaan vapaasti erilaisia mitä jos -skenaarioita, jos hän olisi valinnut aiemmin toisin. Käy humoristisesti ilmi, että Noran kavereiden ja tuttujen elämänohjeet ovatkin ihan perseestä, kun Nora päättää kokeilla mitä tapahtuu jos olisi noudattanut heidän neuvojaan. Olin turhaan epäluuloinen kirjan ensimmäisten sivujen jälkeen. Tämähän on tosi mukaansatempaava ja hauska!
 
JTahti sanoi:
Nyt on luettavana brittiläisen Matt Haigin Keskiyön kirjasto, joka on uuskummaa. Kirjan päähenkilö Nora asuu Englannissa Bedfordissa, jossa yhdelle päivälle sattuu paljon vastoinkäymisiä. Kaikki kaverit ja tutut haukkuvat että olet elänyt elämäsi väärin ja koska vastoinkäymisiä kasaantuu liikaa kerralla, Nora päätyy lopulliseen ratkaisuun. Tässä kohtaa olin hieman epäluuloinen kirjaa kohtaan, mikähän tämän opetus mahtaa olla? Itsemurhayritys siirtää Noran välitilaan, jossa hän pääsee kokeilemaan vapaasti erilaisia mitä jos -skenaarioita, jos hän olisi valinnut aiemmin toisin. Käy humoristisesti ilmi, että Noran kavereiden ja tuttujen elämänohjeet ovatkin ihan perseestä, kun Nora päättää kokeilla mitä tapahtuu jos olisi noudattanut heidän neuvojaan. Olin turhaan epäluuloinen kirjan ensimmäisten sivujen jälkeen. Tämähän on tosi mukaansatempaava ja hauska!
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyllyssä odottaa tämä kirja lukemista, paljon on kehuttu kyllä, sanottu positiiviseksi sekä elämänmyönteiseksi teokseksi.
 
Nyt on luettavana Jenni Räinän Suo muistaa, joka on kansallisromanttinen romaani ekoyhteisöstä, joka ostaa huonosti kuivatulta suolta homeisen koulurakennuksen ja alkaa ennallistaa suota. Hesarin arvostelussa valitettiin että hahmot ovat tympeitä. Ehkä se johtuu siitä että kirjan hahmot puhaltavat yhteen hiileen ja ketään ei kiusata? Teksti näyttäisi olevan muuten taitavasti kirjotettua, mutta jos kaipaa vähän äksöniä niin tulee pettymään.
 
Tuli hankittua hyllyyn Kingin Musta Torni-sarja, kaikki 8 kirjaa, ja päätin nyt lukea putkeen kaikki. On hyvä aloittaa nyt kun on tammikuu, saa nähdä kauan menee. Ja päätin etten lue mitään muuta kunnes olen nuo lukenut. :D
 
Nyt on luettavana norjalaisen Nina Lykken Kohonnut riski, joka on humoristinen kolmiodraama, joka kertoo naispuolisesta terveysaseman lääkäristä, joka on juoppo ja kuulee ääniä. Terveysaseman tiloissa oleva muovinen luuranko puhuu hänelle ja hän juttelee takaisin. Edellisen kirjan, eli Suo muistaa kanssa ihmettelin kun Hesarin kriitikko oli haukkunut hahmoja tympeiksi, mutta tämähän pitää paikkaansa jos vertaa Kohonneen riskin hahmoihin, jotka ovat hauskasti kuvattu. Terveysasemalla käy asiakkaana ihme säätäjää ja päähenkilön uuden rakkauden vaimo on kunnon pirttihirmu. Esiintyy ystävällisesti kun kylässä käy vieraita, mutta ollessa miehensä kanssa kahdestaan keksii autistisia sääntöjä ja uhkaa avioerolla jos niitä ei noudata.
 
P33RO sanoi:
Tehtiin tämmöinen ajatusleikki:

www.konsolifin.net

Mistä kirjasta olisi oivaksi videopeliksi The Witcherin tapaan? Toimitus kertoo aimo määrän hyviä ehdotuksia

Mitkä pelit kääntyisivät oivasti videopeleiksi?
www.konsolifin.net www.konsolifin.net
Klikkaa laajentaaksesi...
Nikolai Gogolin Nenä, jossa kirjaimellisesti ohjataan nenänsä menettänyttä päähahmoa etsimässä nokkaa ympäri vanhan ajan Pietaria. Surrealistinen pieni seikkailupeli täynnä ihmeellisiä käänteitä.

Tai no miksei samalta kirjailijalta Kuolleet sielut, jossa tavoitteena on kierrellä maaseutua ja kerryttää omiin nimiinsä nokkelalla kaupankäynnillä mahdollisimman suuri määrä juuri kuolleita talonpoikia. Tämä olisi enemmänkin jonkinlainen strategiapeli, mutta mukana myös roolipelielementtejä tiukkojen keskusteluiden kautta. Tai miksei suorastaan LA Noiremaista tunteiden tulkintaa, kun pitää yrittää saada kierrettyä erilaisten tilanpitäjien kanssa keskustelut siihen, että haluaa ostaa nimiinsä "kuolleita sieluja".
Tästähän tulisi ihan pirun hyvä!

Tämähän olisi hauska ajatusleikki pidemmällekin vietynä, mutta nämä huvittivat jo minuutin mietinnällä :p
 
Viimeksi muokattu:
PeWi sanoi:
Nikolai Gogolin Nenä, jossa kirjaimellisesti ohjataan nenänsä menettänyttä päähahmoa etsimässä nokkaa ympäri vanhan ajan Pietaria. Surrealistinen pieni seikkailupeli täynnä ihmeellisiä käänteitä.

Tai no miksei samalta kirjailijalta Kuolleet sielut, jossa tavoitteena on kierrellä maaseutua ja kerryttää omiin nimiinsä nokkelalla kaupankäynnillä mahdollisimman suuri määrä juuri kuolleita talonpoikia. Tämä olisi enemmänkin jonkinlainen strategiapeli, mutta mukana myös roolipelielementtejä tiukkojen keskusteluiden kautta. Tai miksei suorastaan LA Noiremaista tunteiden tulkintaa, kun pitää yrittää saada kierrettyä erilaisten tilanpitäjien kanssa keskustelut siihen, että haluaa ostaa nimiinsä "kuolleita sieluja".
Tästähän tulisi ihan pirun hyvä!

Tämähän olisi hauska ajatusleikki pidemmällekin vietynä, mutta nämä huvittivat jo minuutin mietinnällä :p
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä täytyykin jo pelkän nimen perusteella etsiä kirjastosta, jahka saan kesken olevan Captain Beefheart - Through the eyes of magicin luetuksi.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom