Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Mikä kirja on luettavana nyt?

HerraNenä sanoi:
Tämä täytyykin jo pelkän nimen perusteella etsiä kirjastosta, jahka saan kesken olevan Captain Beefheart - Through the eyes of magicin luetuksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oletan että puhe Nenästä :D Se on tosiaan hauska novelli, oletan että kirjastosta löytyy osana jonkinlaista novellikokoelmaa, sellaisessa olen itsekin sen aikoinaan lukenut.

Edit: Veikkaan, että ajatukseni harhautuivat aivan ensimmäisenä tällaiseen suuntaan, kun tuli tovi sitten luettua se Grimmin saduista Controliin -esseekokoelma ja siinä oli kiinnostava kirjoitus Kafkan kirjallisuuteen perustuvasta pelistä. Jos kerta Kafkaa niin miksei sitten Gogoliakin :D
 
PeWi sanoi:
Oletan että puhe Nenästä :D Se on tosiaan hauska novelli, oletan että kirjastosta löytyy osana jonkinlaista novellikokoelmaa, sellaisessa olen itsekin sen aikoinaan lukenut.

Edit: Veikkaan, että ajatukseni harhautuivat aivan ensimmäisenä tällaiseen suuntaan, kun tuli tovi sitten luettua se Grimmin saduista Controliin -esseekokoelma ja siinä oli kiinnostava kirjoitus Kafkan kirjallisuuteen perustuvasta pelistä. Jos kerta Kafkaa niin miksei sitten Gogoliakin :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Nenä on tosiaan hauska novelli. Siitä on myös tehty loistava kuunnelma(lukijana Antti Litja). Suosittelen kuuntelemaan myös sen. Ja nyt kun on Gogol ja Kafka mainittu niin pistetääs vielä Daniil Harms siihen kolmanneksi. Voisi tulla mielenkiintoisia pelejä näiden pohjalta.:)
 
Nyt on luettavana Anneli Kannon Rottien pyhimys, joka on historiallinen romaani Hattulan kirkon maalaamisesta. Taiteilijoiden ja kirkkoväen kesken tulee kiistaa mitä pitää maalata, minne ja millaisia maalauksista pitää tulla. Lisäksi maalareiden oppipoika Vilppu loukkaantuu työtapaturmassa, jonka tilalle löytyy onneksi sijainen läheisestä kylästä. Jos tykkää fantasiakirjojen muinaismeiningistä, voi innostua myös tästä. Tässä ei vaan ole mitään pahaa loordia mikä pitää kukistaa, vaan kirkkoa maalataan rauhan merkeissä.
 
Vastikään sain 2016 alkaneen Expanse-sarjan maaliin asti. Olipahan hieno scifi-saaga, joka lunasti isoksi kasvaneet odotukset.

Isoja päätöksiä aina elämässä on arpoa mitä sitä sitten lukisi seuraavaksi. Kätevästi Kindlessä oli tyrkyllä puoli-ilmaiseksi Pierce Brownin Red Rising -sarjan ensimmäinen osa. Vähän huumekauppiaan elkein koukuttavat minut taas seuraavaan sarjaan. Tätähän on näemmä kuusi kirjaa julkaistu ja keväällä tulee lisää. Alku on ainakin ollut ihan lupaava. Uusi maailma, johon uppoutua.
 
George R.R. Martinin Targaryen-historiikki, Fire & Blood, alkaa nyt olla niillä holleilla, johon tv-sarjasovitus, House of the Dragon, tällä erää päättyi. Ajattelin jättää lukemisen toistaiseksi kesken, koska koen tulevat tapahtumat mieluummin kokonaisvaltaisessa tv-sarjamuodossa, kuin suoraviivaisempana historiaopuksena.

Historiikkimaisessa toteutuksessa ei tosin ole ollut tähän mennessä mitään vikaa. Yksityiskohtia ja maustetta löytyy juuri riittävästi, että tapahtumien kiihtyessä kirja imaisee mukaansa siinä missä Tulen ja jään laulukin ja moniin hahmoihin on kiintynyt siinä määrin, että näiden loppuvaiheita lukiessa meinaa ihan herkistyä. Pääteoksia kritisoisin ennemmin liiasta pöhöttyneisyydestä, kuin haukkuisin Fire & Bloodia kuivaksi.

Erittäin viihdyttävää syventävää lukemista Westerosin ystäville. Kuvitelkaa vaikka Tulen ja jään laulu, mutta äärimmäisen hyvän tarinankertojan omin sanoin kertomana. Sitä Fire & Blood suurin piirtein on.
BaDari sanoi:
Tullut luettua pitkästä aikaa Clive Barkerin teoksia. Löysin vihdoinkin hyllyyni Jalavan aikoinaan julkaiseman Outoja tarinoita 2-antologian, toimittanut Markku Sadelehto, mistä löytyy suomennettuna Clive Barkerin The Hellbound Heart nimellä Helvetilliset, tuohonhan novelliin perustuu Barkerin itsensä ohjaama Hellraiser, ja kun sen sain luettua, oli vuorossa Clive Barkerin The Great And Secret Show. Se tuli päätökseensä toissapäivänä ja sen sijaan, että olisin lukenut "jatko-osan" Evervillen heti perään, otin luettavaksi Imajican ja olen sitä mieltä, että ehkä yksi parhaimpia lukemiani kirjoja ikinä. Sakki ylistää Stephen Kingiä, Tolkienin fantasiaa, mutta voi luoja, Clive Barkerin luomat maailmat ne vasta ovatkin eeppisiä. Varsinkin tuo Imajica, siitä kun saisi tv-sarjan tai elokuvan... Huh huh.

Barkeriltahan on suomennettu Veren kirjat 1-6, Yön kansa (edelleen kaikkien aikojen suosikkini), Kadotuksen peli, 3 osaa Abarat-sarjaa (tämä on nuorille tarkoitettu kirjasarja mikä omasta mielestäni voisi aivan hyvin kilpailla vaikkapa Pottereiden kanssa, harmi että jäänyt niin vähälle huomiolle, Disneykin osti elokuvaoikeudet jo vuonna 2004, 4. osaa Barker työstänyt jo useamman vuoden) sekä muutama satunnainen novelli suomalaisissa kauhuantologioissa. Paljon on jäänyt suomentamatta, mikä on harmi. Mielestäni Clive Barker pitäisi nostaa kanssa ylös sinne Stephen Kingin, Lovecraftin ja Tolkienin pariin, nimetäkseni nyt muutamia. Koska siis Barker osaa luoda maailmoja, ihmeellisiä tarinoita, kauhua, järjettömyyttä, fantasiaa. Aivan uskomaton kirjailija.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse luin vuosia sitten Veren kirjat 1:en ja täytyy myöntää, että olen aliarvostanut Barkeria sen jälkeen anteeksiantamattomalla tavalla, koska en ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea tältä mitään muuta. Veren kirjat oli kuitenkin minulle jopa jossain määrin mullistava kokemus, koska jokin Barkerin tyylissä toi kauhun iholle ihan ennen kokemattomalla tavalla. Tapahtumat vilisi melkein kuin filminä silmien edessä, vaikka oikeasti istun tuolissa lukemassa sanoja paperilta.

Alkaisi olla korkea aika korjata tämä vääryys ja ottaa vaikka Veren kirjat 2 lukemistoon.
 
Viimeksi muokattu:
Eilen tuli luettua pikana Paulo Coelhon maasta taivaaseen ylistetty Alkemisti. Löytyi kirpputorilta 50 sentillä ja positiivisinta mitä voin kirjasta sanoa on, että hinta oli tismalleen oikein, eikä lukeminen vienyt turhan paljon aikaa.

Kokoelma latteimpia ja hyödyttömimpiä elämänviisauksia koottuna fiktiivisen tarinan muotoon. Unelmien saavuttamiseksi ei tarvita kirjan mukaan muuta, kuin olla ensin menestynyt lammaspaimen, sitten menestynyt bisnesmies, sen jälkeen menestynyt selvännäkijä, löytää elämänsä rakkaus (tietysti ensisilmäyksellä) ja lopuksi saavuttaa kyky muuttua tuuleksi. Kun nämä kaikki olet saavuttanut, niin onnen avaimet ovat käsissäsi. Muistat vain seurata elämänpolkuasi, niin kaikki on kai mahdollista.

Jos tosiaan uskoo, että elämä on noin yksinkertaista, niin voi tämä olla päiväksi tai pariksi ihan lämmittävä lukukokemus.
 
John Illsleyn(bändin basisti) Dire Straits-kirja minkä joulupukki toi. Hyvä opus mikä valoitti vähän bändin tarinaa, mistä aikaisemmin en pahemmin tiennytkään. Olisin mieluummin lukenut englanniksi, mutta ihan pätevä suomennoskin oli.
 
Jo Nesbo:n Harry Hole - sarja on ihan parhautta... toistamiseen menee tuo 12? kirjan sarja BookBeatissa
 
Nyt on luettavana amerikkalaisen TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, joka on uuskummaa. Kirja sijoittuu vaihtoehtoiseen versioon meidän maailmastamme, jossa maailmaa asuttaa vähemmistönä maagiset olennot, joiden magian laatu voi olla mitä tahansa taivaan ja maan väliltä. Kirjan päähenkilö Linus Baker on lastensuojelu sossutyöntekijä, joka varmistaa että maagisten lasten orpokodeissa on asiat kunnossa. Linus ei mene koskaan "olen jo nähnyt kaiken" -moodiin, vaan pelkää suunnattomasti erään orpokodin antikristuslasta. Paholaislapsesta huolimatta kirjassa ei ole yhtään väkivaltaa, ainakin tähän asti kun kirja on puolivälissä. Kirjassa on mukavan huoleton meininki, mitä nyt päähenkilö vähän stressaa.
 
Nyt on luettavana Raita Jauhiaisen Sae, joka on muinaiseen Suomeen sijoittuvaa maagista realismia. Kirjan päähenkilö, Sae tyttö, löytyy metsästä ja jonka Kontiolan perhe adoptoi. Saella on kylällä onnellinen lapsuus, kunnes kylällä tapahtuva välikohtaus pakottaa Saen pakenemaan metsien halki kohti tuntematonta. Mietin aluksi että onkohan tässä kirjassa joku vika kun se on omakustanne, mutta tämähän on hyvin kirjoitettu. Ehkä kustantajat haluavat kustantaa vain dekkareita kun ne menevät paremmin kaupaksi? Maaginen realismi näkyy kirjassa siten, että tässä on Akvavitix tyyppisiä tietäjiä, joilla on yliluonnollisia kykyjä.

Olen hankkinut suosituksia kirjoihin Kulttuurimedia Kuiskeelta. Tässä muutama arvostelu viime aikoina luetuista kirjoista:
Sae: https://kuiske.fi/raita-jauhiainen-sae/
Rottien pyhimys: https://kuiske.fi/anneli-kanto-rottien-pyhimys/
Kohonnut riski: https://kuiske.fi/nina-lykke-kohonnut-riski/
 
Suomalaista maagista realismia? Pitääpä pistää korvan taakse. Parin viime vuoden aikana tullut luettua yliannostukseen asti kyseisen genren klassikoita latinalaisesta Amerikasta eikä ihan heti tee vielä mieli palata tämän pariin. Mutta hetken sulattelutauon jälkeen voisi tutustua tuohonkin!
 
Strooper12 sanoi:
<3<3<3

Kirjasta luettuna kuitenkin parhautta, kaikki tuo saa oman pään sisään :) Youtubeversiot in aina vähän kuitenkin muiden tulkintoja
Klikkaa laajentaaksesi...
Juu, tuli tuo vaan laitettua kun Geoffilla on niin hyvä ja sopiva ääni etenkin tuohon ja kannattaa vilaista mitä muutakin sen kanavalta löytyy. Ääntä riittää alas ja ylös...
 


Cristopher Lee versio.. kiesus, vetelee kylmiä väreitä (edit:// uusille tulokkaille tämä voipi olla helppo astua Peon maailmaan kun on tekstit ja kaikki)
BaDari sanoi:


Kyllä Vincent Price lukemassa tuon runon on itselleni parhautta. Kylmät väreet aina kun kuulee. :D
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiesus mikä veto, oli mulle uusi tämä, kiitos :)
Hämmentää kun on kelannut olevan omassa kuplassaan omien sekoilujen kanssa mutta tuntuu että onhan täällä populaa jakamassa kaikkea ja kaikessa :) Kiitos teille :) Itse vähän introvertti niin oikein kylillä ja kissanristiäisissä huvita käydä kun tuntuu vähän raskaalta
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on luettavana Maria Turtschaninoffin Suomaa joka on pohjanmaalaiselle suolle sijoittuvaa maagista realismia. Kirjan tapahtumat alkavat 1600-luvulta ja jatkuvat aina nykypäivään asti. Kirja on jaettu kappaleisiin siten, että kun tulee uusi luku niin kerrotaan taas uudesta sukupolvesta, joka asuu suolla. Kirjassa viitataan aina suon edellisiin asukkaisiin, jotka esiintyivät aiemmassa luvussa. Suolla asuu maagisia olentoja, jotka käyvät kauppaa ihmisten kanssa. Isovihaa suolle pakeneva kappalainen (pappi) on järkyttynyt suon liepeillä asuvien taikauskosta, mutta aikansa suomökissä asuttuaan hylkää kirkon opit ja muuttuu suo-olento uskovaiseksi. Kirjassa on kuvattu hyvin muinaissuomalaisten sielunelämää.

Seuraavassa on katkelma 1800-luvun alussa suolla asuneen Sofian aatteista:
Jumala oli yhdistänyt hänet ja Arnen, eikä heidän toisilleen antamia lupauksia voinut perua. Sofia oli kuullut, että oli olemassa jokin sellainen kuin avioero, mutta hän ei tarkkaan tiennyt, mikä se oli. Sen sijaan hän oli kuullut tarinoita miehistä ja naisista, jotka olivat "karanneet kotoa" ja jättäneet puolisonsa ja lapset. Heistä puhuttiin ankarin ja tuomitsevin sanoin.​

Tässä on jotain kirjasuosituksia: https://areena.yle.fi/podcastit/1-64827015
 
Viime viikolla lukaisin 3 Douglas Preston & Lincoln Child-kirjaa. Ensimmäisenä Kirottu kuilu, joka kertoi merirosvoaarteen metsästyksestä. Oli mukavan jännittävä, viihdyttävä. Seuraavaksi luinkin ensimmäisen suomennetun Pendergast-sarjan kirjan, Ihmeiden kabinetti, ja jatkoin heti perään seuraavalla, Kuoleman asetelma.

Pendergast nousi heittämällä yhdeksi suosikkihahmoista kirjallisuudessa. Herranen aika mikä tapaus. Ja nuo hänen tutkimansa jutut nostattaa niskakarvat pystyyn. Ja mielestäni hienosti tehty myös se kuinka avataan hitaasti Pendergastin menneisyyttä. Näitähän on suomennettu 14 kirjaa, 14. saapui juuri myyntiin, yhteensä 20 kirjaa olemassa, mutta kaksi ensimmäistä on jätetty suomentamatta, Relic (josta tehty mielestäni hyvä leffakin, The Relic - Reliikki, pääosassa edesmennyt Tom Sizemore) sekä Reliquary, suoraa jatkoa Relicille. Mutta noissa kirjoissa Pendergast oli vain sivuhahmo, Ihmeiden kabinetti ensimmäinen oma seikkailunsa. Itseltäni löytyy 5 kirjaa omasta hyllystä, pitää metsästää loputkin hyllyyn, kovakantisina tietenkin. Mutta, jos tykkää jännityksestä, kauhusta, okkultismi ja salatieteet kiinnostaa, suosittelen Pendergastia lämpimästi.

Nyt aloin lukemaan Rick Hautalan Kuoleman kivi-romaania. Hänen molemmat isovanhempansa muuttivat aikoinaan Suomesta Amerikkaan, siitä sukunimi Hautala. Kuoleman kivi oli hänen kunnianosoitus suomalaisille juurilleen. Hänen kuolemastaan tuli 10 vuotta 21.3. Surullista on se, että Rick Hautalalta suomennettiin vain kaksi teosta, Haamu ja Kuoleman kivi, sekä satunnainen novelli siellä sun täällä. Hän kuitenkin julkaisi muistaakseni 13 romaania ja yli 40 novellia. Amerikassa hän oli arvostettu kauhukirjailija, mm. Stephen King ylisti Hautalaa. Olisi saanut nauttia menestyksestä Suomessakin.

PS. Huomenna ollaan menossa Pirkkalan kirjastoon tyttöystävän kanssa, siellä on kirjailijavieraana Mikko Kamula. Metsän kansa on vaan uskomaton kirjasarja. Odottelen kovasti kahta viimeistä osaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom