Gamasutralla oli varsin näppärä artikkeli pelien vaikeustasosta. Tuon jutun innoittamana ajattelin pystyttää kyselyn tänne foorumille KonsoliFIN-pelaajien tottumuksista. Millä vaikeustasolla pelaat siis pelisi?
Oma valintani riippuu yleensä vahvasti tilanteesta. Esimerkiksi Halo 3: ODST:n kohdalla suoritin ensimmäisen läpipeluukerran Heroicilla (toiseksi vaikeimmalla), koska olin arvostelemassa peliä. Tavallisesti pyrin valitsemaan jonkin muun vaikeustason kuin sen oletuksena tarjottavan (normaali). Toisinaan haluan rentoutua ilman puristusta ja normaalikin käy.
Olen huomannut, että vaikeustason valinnalla on merkittävä vaikutus pelinautintoon. Esimerkiksi Call of Dutyt olen pelannut läpi suoraan vaikeimmalla tasolla läpi, mikä on tavannut tuoda pelien suunnitteluvirheet kärjistetysti esille (Call of Duty 3, katseeni etsii sinua).
Saauvutkset / pokaalit ovat tuoneet sen hauskan aspektin vaikeustasoon, että läpäisemisestä tosiaan jää näkyvä merkki muidenkin tiirailtavaksi, mikäli näin vain haluaa. Joku saattaa ehkä saavutusten innoittamana väkisinkin jauhaa peliä liian haastavalla tasolla, mikä taasen heikentää pelinautintoa. Useimmiten saatu nautinto on kuitenkin suoraan verrannollinen palkitsevuuteen ja onnistumiseen, mikä taasen on rakentuu pitkälti etenemisen varaan.
Onhan sen tiukan kohdan läpäiseminen palkitsevaa kahden tunnin jauhamisen jälkeen, mutta pidemmässä juoksussa se heikentää varmasti tarinan ja rytmityksen tehoa, minkä seurauksena pelikokemus ei enää ole sellainen kuin tekijät ehkä halusivat. Tosin myönnän sortuvani tähän saavutushakuiseen vaikeustason nostamiseen toisinaan, vaikka paras ratkaisu voisikin olla jättää haaste vähemmälle ensimmäisellä pelikerralla. Onhan se noloa, jos arvostellun pelin kohdalla lukee merkintä vain Casualilla läpäisemisestä. =P
Vaikuttavatko saavutukset tai muut tekijät muiden käyttäjien vaikeustasotottumuksiin? Tunnustaako joku pelaavansa aina helpoimmalla mahdollisella tasolla? (Jaime Griesemer kertoi GDC-puheessaan tasapainottaneensa Halo: Combat Evolvedin ohjaamalla peliä nenällään).
Oma valintani riippuu yleensä vahvasti tilanteesta. Esimerkiksi Halo 3: ODST:n kohdalla suoritin ensimmäisen läpipeluukerran Heroicilla (toiseksi vaikeimmalla), koska olin arvostelemassa peliä. Tavallisesti pyrin valitsemaan jonkin muun vaikeustason kuin sen oletuksena tarjottavan (normaali). Toisinaan haluan rentoutua ilman puristusta ja normaalikin käy.
Olen huomannut, että vaikeustason valinnalla on merkittävä vaikutus pelinautintoon. Esimerkiksi Call of Dutyt olen pelannut läpi suoraan vaikeimmalla tasolla läpi, mikä on tavannut tuoda pelien suunnitteluvirheet kärjistetysti esille (Call of Duty 3, katseeni etsii sinua).
Saauvutkset / pokaalit ovat tuoneet sen hauskan aspektin vaikeustasoon, että läpäisemisestä tosiaan jää näkyvä merkki muidenkin tiirailtavaksi, mikäli näin vain haluaa. Joku saattaa ehkä saavutusten innoittamana väkisinkin jauhaa peliä liian haastavalla tasolla, mikä taasen heikentää pelinautintoa. Useimmiten saatu nautinto on kuitenkin suoraan verrannollinen palkitsevuuteen ja onnistumiseen, mikä taasen on rakentuu pitkälti etenemisen varaan.
Onhan sen tiukan kohdan läpäiseminen palkitsevaa kahden tunnin jauhamisen jälkeen, mutta pidemmässä juoksussa se heikentää varmasti tarinan ja rytmityksen tehoa, minkä seurauksena pelikokemus ei enää ole sellainen kuin tekijät ehkä halusivat. Tosin myönnän sortuvani tähän saavutushakuiseen vaikeustason nostamiseen toisinaan, vaikka paras ratkaisu voisikin olla jättää haaste vähemmälle ensimmäisellä pelikerralla. Onhan se noloa, jos arvostellun pelin kohdalla lukee merkintä vain Casualilla läpäisemisestä. =P
Vaikuttavatko saavutukset tai muut tekijät muiden käyttäjien vaikeustasotottumuksiin? Tunnustaako joku pelaavansa aina helpoimmalla mahdollisella tasolla? (Jaime Griesemer kertoi GDC-puheessaan tasapainottaneensa Halo: Combat Evolvedin ohjaamalla peliä nenällään).
.
