J. Pikkarainen
KonsoliFIN Alumni
Tällainen ajatus (ketju, siis) on jo nyt jonkun aikaa päässä ollut ja viimeinen niitti oli, kun lukaisin Teemu Uotilan I, Robot - elokuva-arvion, jossa mies ilmoitti Asimovin Säätiö-sarjan potentiaalisuutta elokuvafilmatisoinniksi. (Edit: Eli korjailtu hieman oikeampaan muotoon.Minun mokani)
Ettei ketjusta nyt tulisi pelkkää luettelointia, niin jonkinlaiset mielipiteet miksi ja miten, edellyttäen, että jälkimmäistä on suunnitellut, kirjan sopisi tulla kankaalle. Itse aloitan parilla:
Taiko: An Epic Novel of War and Glory in Feudal Japan
by Eiji Yoshikawa
Mikäli herra ei ole entuudestaan tuttu, niin mies on kirjoittanut niinkin loistavan teoksen kuin Musashi, josta muuten löytyy kolmiosainen elokuvasovitus (En ole valitettavasti vielä nähnyt. Tarkoitus olisi). Musashi kuuluu omiin suosikkeihin kirjojen saralla, vaikkakaan itse kirjoja ei nyt kovinkaan montaa, puhumattakaan ahkeraan, tule luettua.
Myönnettäköön, että asiaan vaikuttaa armoton Japani fanitus, mutta Taiko olisi mitä loistavin filmatisointi. Vaikka pääpiirteittäin kirja onkin yhtä valloitusta toisen perään, on poliittiset juonittelut aina niin mukavia aiheita. Kirja on mukaelämänkerrallinen kertomus Toyotomi Hideyoshista, joka oli köyhä maalaispoika, mutta joka tunnetaan nykyäänkin Japanissa nimellä Taiko - Keisarin nimittämä hallitsija. Hideyoshi nousi ankeasta lapsuudesta Nobunagan (Eräs voimakkaimpia kenraaleita Sengoku-kaudella - valloittu suuren osan Japania) alaisuuteen ja lopulta Taikoksi.
Kirjan vajaa tuhat sivua ei käsittele pelkästään Hideyoshia, vaan mukaan on ängetty juurikin poliittista juonittelua ja vastapuolen näkökulman asioita. Itse elokuvaan ei asioita tarvitsisi aivan niin tarkkaan laittaa, vaikka osa asioista tärkeitä ovatkin. Shogun-sarja näytti, miten hienosta kirjasta tehdään lähes yhtä hieno elokuvasarja, vaikka sivuja jätettiinkin kymmenittäin pois. Shogun on Blackthornen tarina, siis Blackthorneen liittyvät asiat jätetään. Taiko on Hideyoshin tarina, siis Hideyoshiin liittyvät asiat jätetään. Tärkeistä asioista toki mainitaan, mutta tunnin mittaisia sessioita ei tarvita.
Hideyoshista riittäisi asiaa useammaksikin elokuvaksi, joten Shogunin kaltainen sarja liene elokuvasovitusta parempi. Kirja kuvailee melko mielenkiintoisella tavalla Hideyoshin älykkyyttä ja nokkeluutta, jotka peittyvät miehen ulkonäön alle. Hideyoshia pilkattiin apinanaamaksi, karkeasti suomennettuna. Hideyoshi työskenteli myös läheisesti erittäin taitavien ihmisten kanssa, kuten Tokugawan (Yhdisti myöhemmin Japanin, Edo-kausi), Nobunagan, sekä useat neuvonantajat (Nimet karkasivat juuri päästä), jotka olivat elintärkeitä mahdottomilta tuntuvien voittojen saavuttamiseksi.
Akira Kurosawan hyvä Kagemusha sijoittuu itse asiassa samaan aikaan, tosin vastapuolen näkökulmasta. Shingen oli eräitä Nobunagan pahimpia vastustajia tuolloin. Hideyoshilla ei sen sijaan ollut asian kanssa kovinkaan suurta merkitystä ja Kagemushan nähneet tietävät mitä Shingenille ja hänen provinssilleen kävi. Kyseinen asia saa useita kymmeniä sivuja Taikossa (, mikä houkutteli minut kirjoittelemaan Kagemushan arvostelun, mutta se nyt jäi.. Eikä se liity tähän asiaan muutenkaan).
Wikipedian infoa Hideyoshista.
--------------
Eipä tuosta kirjasta juuri muuta. Jatkaakseni vielä toisella kirjalla, josta en tosin muista kovinkaan paljoa. Aikoinaan koulussa tuli luettua, pakollisena, Ursula Le Guinin The Left Hand of Darkness, suomeksi Pahan vasen käsi. En ole koskaan scifistä pitänyt kirjallisuutena, vaan olen aina ennemmin halunnut tiirailla scifin telkkarista. Juurikin visuaalisuutensa takia. Nyt pakotettuna tuli sitten tuo luettua ja perhana, sehän oli loistava.
Kirjasta en todellakaan paljoa muista, mutta Genly Ai, galaktisen planeettainliiton edustaja, pyrkii saamaan Gethen-planeetan asukkaan liittoon mukaan. Kirja huokui jotenkin männävuosien Outcast-peliä, jota pelanneet tietänevät mistä puhun - jotenkin kuvastin getheniläiset ulkonäöllisesti Outcastin vastaaviin.
Tämäkin kirja sisälsi loistavaa poliittista kieroilua, joka tuntuu olevan lähellä sydäntäni. Yksinkertaisesta syystä matkaan lähtenyt Ai kohtaa niin vihamielisiä kuin auttavia muukalaisia, joutuu lähes tapetuksi, vangituksi, karkotetuksi ja ties miksikä. Sen vähän, minkä muistan kirjasta, niin vauhtia ei ainakaan puuttunut. Gethen olisi mielenkiintoista nähdä kankaalla, eikä tarinastakaan juuri pahaa sanottavaa ole.
Valitettavasti muistini on todellakin hieman hatara tämän suhteen, joten yhtä paljoa en voi sanoa kuin Taikosta. Pitäisi ehdottomasti lukea joskus uudestaan.
-------------
Mutta siinä minun osanottoni toistaiseksi. Lisää tulee, mikäli mieleen pälkähtää tai hyvän kirjan satun lukemaan. Kuten jo alussa totesin - kertaus on opintojen äiti - niin pelkän listauksen välttämiseksi, jonkin asteinen perustelu olisi suotavaa. Pyrkikäämme myös tähän, kiitos.
-Pjork
Ettei ketjusta nyt tulisi pelkkää luettelointia, niin jonkinlaiset mielipiteet miksi ja miten, edellyttäen, että jälkimmäistä on suunnitellut, kirjan sopisi tulla kankaalle. Itse aloitan parilla:
Taiko: An Epic Novel of War and Glory in Feudal Japan
by Eiji Yoshikawa
Mikäli herra ei ole entuudestaan tuttu, niin mies on kirjoittanut niinkin loistavan teoksen kuin Musashi, josta muuten löytyy kolmiosainen elokuvasovitus (En ole valitettavasti vielä nähnyt. Tarkoitus olisi). Musashi kuuluu omiin suosikkeihin kirjojen saralla, vaikkakaan itse kirjoja ei nyt kovinkaan montaa, puhumattakaan ahkeraan, tule luettua.
Myönnettäköön, että asiaan vaikuttaa armoton Japani fanitus, mutta Taiko olisi mitä loistavin filmatisointi. Vaikka pääpiirteittäin kirja onkin yhtä valloitusta toisen perään, on poliittiset juonittelut aina niin mukavia aiheita. Kirja on mukaelämänkerrallinen kertomus Toyotomi Hideyoshista, joka oli köyhä maalaispoika, mutta joka tunnetaan nykyäänkin Japanissa nimellä Taiko - Keisarin nimittämä hallitsija. Hideyoshi nousi ankeasta lapsuudesta Nobunagan (Eräs voimakkaimpia kenraaleita Sengoku-kaudella - valloittu suuren osan Japania) alaisuuteen ja lopulta Taikoksi.
Kirjan vajaa tuhat sivua ei käsittele pelkästään Hideyoshia, vaan mukaan on ängetty juurikin poliittista juonittelua ja vastapuolen näkökulman asioita. Itse elokuvaan ei asioita tarvitsisi aivan niin tarkkaan laittaa, vaikka osa asioista tärkeitä ovatkin. Shogun-sarja näytti, miten hienosta kirjasta tehdään lähes yhtä hieno elokuvasarja, vaikka sivuja jätettiinkin kymmenittäin pois. Shogun on Blackthornen tarina, siis Blackthorneen liittyvät asiat jätetään. Taiko on Hideyoshin tarina, siis Hideyoshiin liittyvät asiat jätetään. Tärkeistä asioista toki mainitaan, mutta tunnin mittaisia sessioita ei tarvita.
Hideyoshista riittäisi asiaa useammaksikin elokuvaksi, joten Shogunin kaltainen sarja liene elokuvasovitusta parempi. Kirja kuvailee melko mielenkiintoisella tavalla Hideyoshin älykkyyttä ja nokkeluutta, jotka peittyvät miehen ulkonäön alle. Hideyoshia pilkattiin apinanaamaksi, karkeasti suomennettuna. Hideyoshi työskenteli myös läheisesti erittäin taitavien ihmisten kanssa, kuten Tokugawan (Yhdisti myöhemmin Japanin, Edo-kausi), Nobunagan, sekä useat neuvonantajat (Nimet karkasivat juuri päästä), jotka olivat elintärkeitä mahdottomilta tuntuvien voittojen saavuttamiseksi.
Akira Kurosawan hyvä Kagemusha sijoittuu itse asiassa samaan aikaan, tosin vastapuolen näkökulmasta. Shingen oli eräitä Nobunagan pahimpia vastustajia tuolloin. Hideyoshilla ei sen sijaan ollut asian kanssa kovinkaan suurta merkitystä ja Kagemushan nähneet tietävät mitä Shingenille ja hänen provinssilleen kävi. Kyseinen asia saa useita kymmeniä sivuja Taikossa (, mikä houkutteli minut kirjoittelemaan Kagemushan arvostelun, mutta se nyt jäi.. Eikä se liity tähän asiaan muutenkaan).
Wikipedian infoa Hideyoshista.
--------------
Eipä tuosta kirjasta juuri muuta. Jatkaakseni vielä toisella kirjalla, josta en tosin muista kovinkaan paljoa. Aikoinaan koulussa tuli luettua, pakollisena, Ursula Le Guinin The Left Hand of Darkness, suomeksi Pahan vasen käsi. En ole koskaan scifistä pitänyt kirjallisuutena, vaan olen aina ennemmin halunnut tiirailla scifin telkkarista. Juurikin visuaalisuutensa takia. Nyt pakotettuna tuli sitten tuo luettua ja perhana, sehän oli loistava.
Kirjasta en todellakaan paljoa muista, mutta Genly Ai, galaktisen planeettainliiton edustaja, pyrkii saamaan Gethen-planeetan asukkaan liittoon mukaan. Kirja huokui jotenkin männävuosien Outcast-peliä, jota pelanneet tietänevät mistä puhun - jotenkin kuvastin getheniläiset ulkonäöllisesti Outcastin vastaaviin.
Tämäkin kirja sisälsi loistavaa poliittista kieroilua, joka tuntuu olevan lähellä sydäntäni. Yksinkertaisesta syystä matkaan lähtenyt Ai kohtaa niin vihamielisiä kuin auttavia muukalaisia, joutuu lähes tapetuksi, vangituksi, karkotetuksi ja ties miksikä. Sen vähän, minkä muistan kirjasta, niin vauhtia ei ainakaan puuttunut. Gethen olisi mielenkiintoista nähdä kankaalla, eikä tarinastakaan juuri pahaa sanottavaa ole.
Valitettavasti muistini on todellakin hieman hatara tämän suhteen, joten yhtä paljoa en voi sanoa kuin Taikosta. Pitäisi ehdottomasti lukea joskus uudestaan.
-------------
Mutta siinä minun osanottoni toistaiseksi. Lisää tulee, mikäli mieleen pälkähtää tai hyvän kirjan satun lukemaan. Kuten jo alussa totesin - kertaus on opintojen äiti - niin pelkän listauksen välttämiseksi, jonkin asteinen perustelu olisi suotavaa. Pyrkikäämme myös tähän, kiitos.
-Pjork
Viimeksi muokannut moderaattori:
. Mutta aiheeseen:
