Mitä realistisempi, sitä... parempi?

[stammy]

Vastaus: Mitä realistisempi, sitä... parempi?

Viihteellistetty realismi lienee sopiva termi kuvaamaan omaa ideaaliani. Monesti tietynasteisesta realismista on hyötyä immersion säilyttämisessä ja tunnelman luomisessa. Jos taas realismi viedään niin pitkälle, että se vaikuttaa negatiivisesti pelattavuuteen ja hauskuuten, on se minulle useimmiten myrkkyä. Markkinavoimat tuntuvat olevan kanssani samaa mieltä. Suosituimpia autopelejä ovat sinnepäin-simut Gran Turismo ja Forza, kun taas räiskerintamalla jyräävät modernia sotaa leffarealistisesti kuvaavat nimikkeet arcade-sinkohippojen sijaan. Todelliset simut ovatkin sitten huomattavasti pienemmän yleisön mieleen.

 

[Nisupulla]

Vastaus: Mitä realistisempi, sitä... parempi?

Joskus pelit voivat olla jollekin liian tosia ja tämän jälkeen jälki ei ole enään kaunista. Niin myös tässä tapauksessa, Suomesta reilun 20 vuoden takaa:

Laine oli aktiivinen Suomi–Neuvostoliitto-Seuran (SNS) jäsen ja hän havaitsi herkästi neuvostovastaisuuksia. Helmikuussa 1985 Laine tovereineen teki eduskuntakyselyn Raid Over Moscow -tietokonepelistä, joka tulkinnan mukaan vahingoitti "naapuriystävyyttä ja lasten rauhankasvatustavoitteita".[2] Aloitteellisuus huomattiin tiedotusvälineissä ja kohun seurauksena kyseinen – "sinänsä keskinkertaiseksi" luonnehdittu – peli nousi myyntilistojen kärkeen.[3]

Lähde: Ensio Laine – Wikipedia

[video=youtube;QpPZvNPouCc]http://www.youtube.com/watch?v=QpPZvNPouCc[/video]

 

[kapulasta]

Vastaus: Mitä realistisempi, sitä... parempi?

Kuten monelle muullekin täällä, itselleni pelit ovat monesti irtiotto elämästä ja realismista, jossa en tosiaankaan kaipaa realistisuutta. Kuitenkin, silloin kun pelaan puhtaasti tästä syystä, pelaan yleensä esim. jotain värikästä tasoloikkaa, hulppeata fantasiaropea tai aivotonta räiskintää. Yhdistävänä tekiänä se, että pelin ehdottomista vahvuuksista joku on täysin realismin vastainen(värimaailma, hahmot tai uudelleensyntyminen). Usein tällöin on mielestäni aivan turha pyrkiä realismiin, kun koko pelin lähtökohta on täysin realismin poissulkeva. Toisaalta logiikka on mielestäni yleensäkin peleissä hyvä, sitä täällä keskustelussa on usein tunnuttu sekoittavan realismiin(Esim lapset ei kuole tapauksessa, enemmän se on logiikan mukaista, että kaikki lapsetkin kuolevat, jossei ole erityistä syytä, kuin realismiin liittyvä asia. Ei se että lapsien suojeluspyhimys suojelee ole sekään realismiä, mutta loogista kylläkin, koska on joku syy siihen miksi osa kuoli, osa ei)

Ehkä tästä viisastuneena olisi hyvä aloittaa podcast määrittelemällä, mitä on realismi. Onko se sitä, että asiat menevät niinkuin ne tässä meidän elämässämme elämässä fysiikan yms. lakien mukaan menevät, vai sitä, että asiat menevät niin kuin ne pelin maailman luonnonlakien yms. mukaan menevät. Esim lähes FPS:ssä kuin FPS:ssä, jossa on yksinpeluu kampanja, pelastetaan muutaman miehen voimin maailma yms, joka ei todellakaan ole realismia. Kuitenkin voi peli olla sellainen, että hahmon liikeradat, grafiikka, fysiikka ja terveys ovat realistisia ja vahinkomallinnus olla sellainen, että oikeasti kuolee osumasta päähän ja jalkaosumasta nilkuttaa kunnes saa hoitoa, jolloin pystyy vähän paremmin kävelemään. Silti peli voi olla kovinkin epäreilistinen, jos pystyt heräämään henkiin tuosta vaan muutaman metriä taaksepäin, koska olet juuri tehnyt quicksaven tai mukana voi pitää 18 asetta. Mutta ehkä tarkoitus oli tosiaan miettiä oman hahmon kykyihin ja mallinukseen liittyvää realismia, ei niinkään tarinaa yms, joten lopetetaan hiusten halkominen.J

Sitten se toinen näkökulma, realististen pelien hienous. Vaikka on siistiä olla supersankari, on jopa siistimpää tuntea pelaavansa hahmoa, joka on juuri niin hyvä kuin minä itse olen.

 

[benew]

Vastaus: Mitä realistisempi, sitä... parempi?

Viihteellistetty realismi lienee sopiva termi kuvaamaan omaa ideaaliani.

Löytyihän tämä termi täältä kun vähän selasi. Itse törmäsin tuohon aikoinaan nimellä leffarealismi, mutta samasta asiasta on varmasti kyse. Annetaan anteeksi niitä epärealistisia piirteitä mitkä parantavat pelikokemusta. Marginaalinen osa tykkää pelaajista tykkää FPS peleissä poterokyykinnästä ja paikallaan makuultaan ampumisesta. Suuri massa pitää siitä että liikkeestäkin voit ampua kohtuullisen tarkasti ja ensimmäinen osuma ei tuo kuoloa eikä välttämättä edes hidasta matkaa. Parantaa pelikokemusta, mutta ei missään nimessä ole realistista. Re-gen health tuntuu jakavan tämän hetken räiskintäpelaajat kahteen kastiin. Itse pidän enemmän tyylistä, jossa parantumiseen vaaditaan ainakin medicin kosketusta, ettei vain maagisesti katoa mansikkahillot ruudulta ja 100% näkyy hudin kulmassa.

Pienellä googlettamisella löytyi ihan hyvä kirjoitus aiheesta. Laiskimmille siteeraan vaan viimeistä virkettä: "It's important that you respect the fantasy in your game and not violate it through the game mechanics."

 

[TUHOMURSU]

Vastaus: Mitä realistisempi, sitä... parempi?

Vielä ehtii sanomaan sen mitä kielellä on!

Illasta huurteiset hurmurit käyvät inhorealismin äyräillä, and beyond!

 

[kepeli]

Vastaus: Mitä realistisempi, sitä... parempi?

Yksi havainto tullut vastaan itsellä realistisissa peleissä. Valtaosa niistä todella huonoja selittämään mitä tulisi tehdä. Eli lähestymiskynnys todella korkea. Kunnon tutoriaalit/ohjeistukset puuttuu, tai vaihtoehtoisesti satasivuinen pdf. Tykkäsin vanhan koulunkunnan Gran tourismon autokoulusta/ajokokeista, väännettiin rautalangasta kuinka pelata.