Vastaus: Mitä mieltä olette pelien ikärajoituksista?
Kaiken uhallakin auon suurta suutani ja totean, ettei noilla ikärajoilla oikeasti sen kummempaa merkitystä ole. Jos äiti tai isä nyt eivät ostakaan 8v Peralle sitä kovasti kinuttua GTA:ta niin sitä pelataan kuitenkin vaikka naapurin Ilpon luona.
Kuten on nähty ja kuultu, ei kaupoissakaan tuota ikäraja-asiaa kauheasti jakseta noudattaa, mitä nyt muutamia tapauksia tulee vastaan joissa K18 -leiman saanutta peliä havittelevaa ostajaa vähän syynätään ja iän todistamisia vaaditaan. Hattua nostan näille, kyseessä kuitenkin on lain kirjain. Ei oikeasti mitään muuta. "Myyjän tulee tuntea vastuunsa" jne.
Jossain vaiheessa ketjua joku taisikin mainita, ettei ennen näitä ikärajaälämölöjä ketään oikeasti kiinnostanut millaisia pelejä oli myynnissä ja kenelle sitä myytiin. Kulta-aikaa, veljet ja sisaret, kulta-aikaa. Ei kenelläkään riittänyt uskallus tehdä vaikka Mariosta sieniä ja kilpikonnia pilkkovaa kirvesmurhaajaa (pyromaaniviittaus lisättiin silti *vinkvink* ) ^^
Pointtina siis se, että kovin yksilöllistä on, saako joku alaikäisenä painajaisia ja/tai pahaa mieltä sekä traumoja silmittömästä väkivallasta pelien välityksellä. Siskonpoikani (7v) ei ainakaan vielä ole koittanut vetää kurkkuani leipäveitsellä auki, vaikka pelaa (tälläkin hetkellä) God of Waria. Skidillä on hauskaa eikä toistaiseksi ole kuolaa erittänyt Kratoksen mässäillessä vihulaistensa verellä.
Väkivaltaiset pelit eivät ole kasvattaneet minusta kieroa paskapäätä, sen teki äitini.
Kaiken uhallakin auon suurta suutani ja totean, ettei noilla ikärajoilla oikeasti sen kummempaa merkitystä ole. Jos äiti tai isä nyt eivät ostakaan 8v Peralle sitä kovasti kinuttua GTA:ta niin sitä pelataan kuitenkin vaikka naapurin Ilpon luona.
Kuten on nähty ja kuultu, ei kaupoissakaan tuota ikäraja-asiaa kauheasti jakseta noudattaa, mitä nyt muutamia tapauksia tulee vastaan joissa K18 -leiman saanutta peliä havittelevaa ostajaa vähän syynätään ja iän todistamisia vaaditaan. Hattua nostan näille, kyseessä kuitenkin on lain kirjain. Ei oikeasti mitään muuta. "Myyjän tulee tuntea vastuunsa" jne.
Jossain vaiheessa ketjua joku taisikin mainita, ettei ennen näitä ikärajaälämölöjä ketään oikeasti kiinnostanut millaisia pelejä oli myynnissä ja kenelle sitä myytiin. Kulta-aikaa, veljet ja sisaret, kulta-aikaa. Ei kenelläkään riittänyt uskallus tehdä vaikka Mariosta sieniä ja kilpikonnia pilkkovaa kirvesmurhaajaa (pyromaaniviittaus lisättiin silti *vinkvink* ) ^^
Pointtina siis se, että kovin yksilöllistä on, saako joku alaikäisenä painajaisia ja/tai pahaa mieltä sekä traumoja silmittömästä väkivallasta pelien välityksellä. Siskonpoikani (7v) ei ainakaan vielä ole koittanut vetää kurkkuani leipäveitsellä auki, vaikka pelaa (tälläkin hetkellä) God of Waria. Skidillä on hauskaa eikä toistaiseksi ole kuolaa erittänyt Kratoksen mässäillessä vihulaistensa verellä.
Väkivaltaiset pelit eivät ole kasvattaneet minusta kieroa paskapäätä, sen teki äitini.