MLB 12: The Show [Vita]

[Baron]

Näytä liitetiedosto 9677

Kehittäjä: SCE Studios San Diego
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Julkaisupäivä: julkaistu
Lajityyppi: Urheilu
Pelimuodot: yksinpeli
Alusta: PlayStation Vita, Playstation 3
Ikäraja PEGI: S
Mediatyyppi: Lataa, PS Vita -kortti
Muuta tietoa: Pilvitallennus, yhteensopiva PS3-version kanssa

Baseball on hankala peli. Varmasti yksi hankalimmista selittää ei-peliä-seuraavalle penkkiurheilijalle, joten tämähän oli totta kai minun lataukseni heti julkaisupäivänään PS-Storesta. Olen aina uskonut Baseballin ylivaltaan pesäpalloon nähden. Esimerkiksi MLB:n Philadelphia Phillies on Pohjois-Amerikan vanhin saman nimen alla toimiva ammattilaisseura oltuaan lajin parissa jo vuodesta 1883 alkaen, oliko Pihkala edes syntynyt tuolloin? (vastaus: syntyi 1888 joten ei ollut) Commodore 64:n baseball kului käytännössä lerpusta puhki 80-luvulla, mutta tämä minun henkilökohtaisista fetisseistä, let's play ball !

Näytä liitetiedosto 9680
Commodore 64 -versio, ei liity peliin mitenkään

Ensimmäinen asia mikä pisti silmään oli se, että konsolipelihän tämä. En ymmärrä miten pelkkä health warning- teksti saadaan näyttämään kaksivärisellä ruudulla niin 8-bit konsolimaiselta, mutta kaipa tuohonkin joku lakipykälä löytyy. Onneksi visuaalisuus sitten muuten on siellä paremmalla puolen: ei muilla käsikonsoleilla nähdä tällaista tykitystä. Latausajat ovat valitettavasti vastaavasti pitkähköt. Alkuvalikkoon pääseminenkin tuottaa jo odottelua, mutta onneksi ei mitään ylitsepääsemätöntä. Tosin yhden lyönnin takia en lähde ura-tilan peliä lataamaan vaihtopenkillä ollessani.

Pelivaihtoehtoja on muutamia: näytöspeli, ura (vastava kuin NHL:n Be a Pro), franchise, practise sekä home run höntsäily all stars pelin merkeissä (vastaisikohan rankkarikisaa kiekon puolelta?)

Harjoittelu auttaa tutustumaan kontrolleihin ja Home Run on mukava pikku tykitys kunnareiden muodossa. Pelitiloista huomio kiinnittyy eniten kuitenkin ura-peliin (Road to the Show) franchise pelin ollessa vielä minun kaltaiselle n00bille liian hankalasti avautuvissa; en osaaa edes lukea lyöntitilastoja asiaan kuuluvalla hartaudella, hah. Rakenna siinä sitten dynastiaa, lopputulos olisi jotain Jokereiden dynastian tasoa Virmasen aikana !

Näytä liitetiedosto 9678
Lyöntinäkymä

Mutta mitä tulee itse muuhun pelaamiseen, niin sehän sujuu. Peli antaa valita kolmen erilaisen lyönnin väliltä: ns. power swing antaa paljon voimaa, mutta pienentää mahdollisuutta osua palloon. Contact swing antaa suuren mahdollisuuden osua palloon, mutta voimaa siihen ei tule paljoa ja sitten löytyy niiden väliltä standard swing. Baseball on kissa ja hiiri leikkiä syöttäjän ja lyöjän välillä. Syöttäjä syöttää tarkoituksella mahdollisiamman laittomia syöttöjä ja omalla tavallaan huijaa lyöjää lyömään aivan turhaan heikkoja palloja. Vääriä (ball) syöttöjä saa syöttää yhtä lyöjää kohden peräti kolme kun vasta neljännestä väärästä tulee vapaataival (walk). Pelin suurin heikkous tulee varmastikin tässä: on lähes mahdotonta sanoa syötön ollessa ilmassa, että onko sieltä tulossa laiton vai laillinen syöttö. Näyttö ei vain kerro sitä, vaikka se piirtää pelaajan tueksi lyöntialueen minkä sisällä syöttö olisi laillinen. Jos jäät odottamaan nähdäksesi paremmin pallon liikerataa on jo liian myöhäistä lyödä palloa sen tullessa laillisena kohdalle ja jos riskillä mennään lyömään joka syöttöä, etu menee syöttäjälle pitkässä juoksussa. Toisaalta: näin se menee oikeassakin pelissä: syöttäjä on kuningas.

Näytä liitetiedosto 9679
Pelaajamuokkausta

Oman pelaajan kehittäminen on tyydyttävää puuhaa. Kauden aikana tulee lyönti-, juoksu- ja ulkopeliharjoituksia jotka kehittävät pelaajan kykyjä samoin kuin jokaisesta pelistä tienaa kokemuspisteitä esityksien mukaan. Pelaajan kykyjen kehittymisen huomaa pelien saatossa. Olen itse aloittamassa kolmatta kautta (vieläkin minorseissa eikä The Showsta tietoakaan) alasarjoissa, mutta tasaisesti olen noussut organisaation nokkimajärjestyksessä kohti MLB:tä. Onneksi seura on Mets, niin ei joudu supertähtien kanssa kisaamaan pelipaikasta. Tavoite olisi päästä joskus Yankeesien kokoonpanoon, mutta katsotaan olisiko sinne mahdollisuuksia 15 pelatun kauden jälkeen.

Tähän saakka olen ollut tyytyväinen hankintaani: 29,90€ on käytetty paljon paljon huonommin niin monen monituiset kerrat, että kerrankin pitää hehkuttaa kun siihen aihetta on. Erikoisesta lajivalinnasta huolimatta, tämän pelin sisältö huokuu laatua. Innokkaimmille peli sisältää tropheja loppuelämäksi saakka keräiltäväksi, mutta itsellä taitaa platina jäädä väliin.

Peli on päivittynyt yhden kerran. Päivitys paransi joitakin graafisia bugeja ja pelaajakauppa virheitä, mutta hiukan kaatuilevammaksi peli sen myötä meni. Alkuperäinen peli ei jymähtänyt kertaakaan, mutta nyt päivityksen jälkeen se on kaatunut kolmesti kahteen päivään. Kaipa tuo päivittyy myöhemmin lisää.

 

[Baron]

Vastaus: MLB 12: The Show

Pelin kontrolleista vielä sen verran, että antaumuksella on mukaan onnistuttu änkeämään kaikkea mahdollista kosketusnäytöstä analogiseen lyömiseen, mutta itse on olen toistaiseksi vielä pelannut ihan normaaleilla toimintanäppäimillä.

Muualta mediasta lukeamalla olen huomannut, että syötettäessä kosketusnäyttö rokkaa kun syöttöä ei tarvitse viedä kohdilleen analogisella tikulla vaan näyttöä koskettamalla.

Itse en ole vielä edes ehtinyt koko syöttöä harjoittelemaankaan. Lyöminen on kivempaa (Baseballissa syöttäjät eivät sisävuorolla lyö vaan ovat oman alansa erikoismiehiä) ja tällä hetkellä harjoitellaan sitä.

 

[Chemo]

Vastaus: MLB 12: The Show [Vita]

Minulla olisi MLB menossa vaihtoon kauppa-alueella

 

[Baron]

Vastaus: MLB 12: The Show [Vita]

Road to the Show:

Kausi 2012:
Ura alkoi varaustilaisuudella ja New York Mets varasi minun baseball inkarnaation ja teki 75k $ sopimuksen vuodeksi ja passitti minut minors-liigaan kasvamaan korkoa tulevien vuosien varalle. Pelipaikaksi valikoitui ulkokentällä Shortstoper (SS), koska organisaatiolta puuttui prospect tältä pelipaikalta ja starter paikaksi valikoitui vaihtopenkki. Kauden aikana pääsin rotaation merkeissä osallistumaan 68 peliin lyöntikeskiarvon tullessa .268 eli hiukan alta joka kolmannella kerralla pääsin ensimmäiselle pesälle saakka. Kotiutuksia tuli tehtyä 28 kpl ja kunnareitakin napsahti kolme kappaletta pelaajan kehittyessä saamiensa kokemuspisteiden avulla hitaasti mutta varmasti. Kausi meni joukkueelta penkin alle, jäimme oman divisoonamme viimeisiksi reilulla erolla viimeistä edelliseen. Millainen emoseura, sellainen junioriseura.

Kausi 2013:
Seuraava kausi alkoi sopimustarjouksella Metsin puolelta. Tarjosivat edelleen yhden vuoden jatkosopimusta pienellä palkankorotuksella 85k $. Muilta seuroilta ei tullut tarjouksia, koska Mets omisti pelaajaoikeuteni aina kauteen 17-18 saakka, joten tähän oli tartuttava. Ilokseni huomasin, että edistymiseni oli huomattu toimistolla ja seuraavan kauden pelipaikaksi valikoitui junnuliigojen sijasta farmi ja olin yhden askeleen lähempänä unelmaani MLB:n showta. Nokkimajärjestyksessä oli edellleen vaihtopenkin lämmittäjä joskin peliaikaa siunaantui farmissa kutakuinkin saman verran kuin viime kaudella lyöntilaston hiukan parantuessa lukemiin .278. Kotiutuksien määrä putosi hivenen johtuen huonommasta lyöntipaikasta viimeisessä kolmanneksessa ja kunnarreitakin tuli se samaiset kolme. Kauden ehdoton huippuhetki osui puolivälin paikkeille: pesät täynnä, kaksi paloa pohjalla ja meikäläinen lyömään. Ensimmäinen napsahti laittomaksi, mutta toisella pallo lensi komealla kaarella kentältä ulos. Yhdellä lyönnillä kunnari ja neljä kotiutusta: grand slam. Muuten farmijoukkueen taival jatkui mollivoittoisena: divisioonansa viimeinen reilulla erolla toiseksi viimeiseen, millainen emoseura, sellainen farmi, heh.

Kausi 2014:
Sitten jatkettiin sopimusneuvotteluilla. Palkka nousi jo 115k $, mutta edelleen yhden kauden mittaisena. Kiitoksia, otetaan vastaan ja pelipaikkana säilyi farmi. Organisaation nokkimisjärjestyksessä olin toisena SS:n pelipaikalle, mutta ilman loukkaantumista ei ollut asiaa todellisille pelikentille. Pelaajankehitys polki paikallaan, minua alkoi turhauttaa viimeisessä kolmanneksessa lyöminen. Vaikka itse pääsi kohtalaisella prosentilla kentälle .273, niin seuraavat lyöjät yleensä vain polttivat itsensä lyöntipaikalle. Aloin kokeilemaan pesien "ryöstöjä" etenemistaktiikkana: siitäkös sota syntyi valmennuksen kanssa. Ymmärrän, että noottia tulee jos siinä yhteydessä polttaa itsensä, mutta onnistuneet etenemisetkin johtivat penkitykseen seuraaviksi peleiksi. Jengin peli laahasi alamaissa, itse istuin penkillä valmentajan hampaissa. Onneksi pelissä pystyi pyytämään siirtoa ja sen sainkin.

Baltimore Oriols nappasi minut omaan farmiinsa Norfolkiin. Pääsin heti mukaan rotaatioon ja peliaikaa, ja samalla kehityspisteitä pelaajalle, siunaantui kiitettävästi. Norfolkin joukkue pelasi menestyksekästä peliä ja kauden päätteksi juhlimme farmi-sarjan mestaruutta tehtyäni finaaleissa kunnarin ja kolme kotiutusta.

Kausi 2015
Seuraavalle kaudelle halusin kaksivuotisen pelaajasopimuksen ja sen sainkin, mutta kausi lähti menemään vääriä uria pitkin jo heti alusta ja huomasinkin olevani taas rotaatiossa vaihtopenkillä. Lyöminenkin meni päin sitä itseään arvoilla .253 ollen huonoimmat statsit koko peli-urallani. Onneksi kausi loppui aikanaan runkosarjaan koko jengiltä niin ei tarvinnut sitä kärsimysnäytelmää sen pidemmälle katsoa.

Kausi 2016
Ja jos oli edellinen kausi katastrofi, niin seuraavan alku oli henkilökohtaisesti karmaiseva: kuuteen ensimmäiseen pelii ei yhtäkään kentälle etenemistä ja hups heijakkaa Oriols-lähetti minut takaisin minor-liigaan, farmin farmiin, hakemaan peliaikaa ja sitä kautta kokemuspisteitä pelaajani kehittämiseksi. Nyt minorsissa olen saanut onnistumisia ja sitä kautta hyviä tuloksia pelaajan kehittymisen kannalta, mutta tiukkaa on. Piru, änärissä olisin jo moninkertainen hart-voittaja ja norris/calder/richard pytyn voittaja, mutta baseballissa? Tässä on sitä jotain...

... Palaamme myöhemmin virtuaalisen 21-vuotiaan Baronin #9 urakehitykseen ammattilais-baseballin ihmeellisessä maailmassa...

 

[Chemo]

Vastaus: MLB 12: The Show [Vita]

Road to the Show

Hitsi, pitänee harkita vielä uudestaan tämän pelin kiertoon laittamista, en näköjään ole antanut sille kunnon mahdollisuutta....

 

[Baron]

Vastaus: MLB 12: The Show [Vita]

Road to the Show:
... Palaamme myöhemmin virtuaalisen 21-vuotiaan Baronin #9 urakehitykseen ammattilais-baseballin ihmeellisessä maailmassa...

Kausi 2016:
Eli ura jatkui sitten farmin farmissa, jossa tulikin heti säännöllistä peliaikaa hyvien tuloksien kera, jolloin peli alkoi tuottaa positiivisuuden kierrettä ruokkien onnistumisia. Pelaaja kehittyi edelleen ja lopulta valinta tuli farmin farmin All-Stars peliin jossa pääsin pamauttamaan uran ehdottomana tähtihetkenä home runin ensimmäisen vuoroparin kolmantena lyöjänä etupesien ollessa täynnä tuloksena kolme juoksua johdattaen oman joukkueeni 5-0 voittoon ja pelin MVP-valintaan. No tästähän tuli nosto ylöspäin farmiin ja, kuten sanottua, positiivisuuden kierre tuotti onnistumisia, ja kausi päättyi hyviin tuloksiin voittaessamme oman divisioonamme, liigamme ja häviten vasta mini world seriesin finaalit.

Kausi 2017:
Pääsin mukaan kevätkauden harjoitusotteluihin MLB-joukkueeni, Baltimore Oriolsin, kanssa taskussani uunituore 3 vuoden ja 1,2M sopimus. Kuukauden rupeama tuotti tuloksia ja valmentaja nosti minut kauden aluksi suoraan starter kokoonpanoon. Ja kyllä muuttui peli vaikeammaksi. Areenat ovat isompia, pallot ovat painavempia ja syötöt ovat kovempia: this is the show. Luonnollisesti lyöntiarvot putosivat huomattavasti, jolloin taas asetettujen tavoitteiden saavuttaminen oli hankalampaa, jolloin sitä taas päädyttiin valmentajan hampaisiin. Kauden aikana tipuin vaihtopenkille seuran hankittua vahvistuksen pelipaikalleni ja lopulta en montaa kertaa pääsyt aloittavaan kokoonpanoon kentälle mukaan. Kuitenkin roikuin mukana koko kauden ylhäällä pelaten urani ensimmäisen MLB-kauden. Valintaa ei tullut kauden tulokkaaksi. En tainut olla edes ehdolla.

Kausi 2018:
Jos edellisen kauden alku oli seurausta positiivisuuden kierteestä, niin peli kyllä osaa tuottaa negatiivisuuden kierteen: peli asettaa kolmen viikon välein valmennuksen antamia tavoitteita harjoittelun suhteen. Milloin pitää harjoitella ulkopelillisiä taitoja, milloin venyttelyä, milloin pesien juoksuja ja syöksymisiä jne... Harjoittelua "ostetaan" kokemuspisteillä joita saa hyvistä suorituksista. Jos tulee paljon hyviä suorituksia, niin pisteitä tulee niin paljon, että valmennuksellisien tavoitteiden lisäksi voi panostaa lyöntikykyihin ylimääräistä jolloin seurauksena tulee enemmän onnistumisia ja enemmän pisteitä. Pelin ollessa kohdillaan kaikilla on kivaa. Mutta sitten kun et pääse pelaamaan, vaan jumitat vaihtopenkillä -> vähemmän onnistumisia -> vähemmän pisteitä -> vähemmän saavutettuja tavoitteita -> surkastuva pelaaja -> murjottava valmennusjohto.

Eli näin alkoi seuraava kausi: 17 ensimmäistä peliä, 6 kertaa lyömään, kaksi onnistunutta lyöntiä -> saavuttamattomat tavoitteet -> surkeaa -> häpeää! Palkkanauha 400k $ mutta se ei virtuaalisesti paljoa lohduta. Eikä valmennuskaan paljoa päätä silitellyt. Ruikutin kahden kuukauden jälkeen peliajan perään, mutta hankittu vahvistus oli kuulemma sellaisessa vedossa että se sai pelata. Lyöntitilastoja kun katsoi, niin itselläni oli paremmat: kolmanneksella lyöntimääristä yhtä paljon kotiutuksia ja kunnareita, mutta mitäs näistä. Valmennuksen hampaissa oltiin kun ei harjoittelutavoitteita saavutettu olemattomilla pisteillä. Edes siirtopyyntöön ei reagoitu.

Ja eikun farmiin takaisin. Pelaajani ehdoton heikkous onnettoman kokoisessa lyöntialueessa. Vaikka syöttö olisi oikea (mitä se baseballissa edes harvoin on), niin vaikka ajoitus osuisi täydellisesti kohdilleen, niin osuma palloon on kolme kertaa nejästä niin huono, ettei mitään jakoa pidemmälle menestykselle. Sitten kun haluaisin kehittää tätä sweet spot aluetta isommaksi, niin pisteet eivät riitä valmennuksellisiin tavoitteisiin (mitkä ovat venyttelyä viikosta toiseen) ja sama taas toisin päin. No, hankalaa on ja farmissa nyhjätään. Pelipaikkani MLB-joukkueen kaveri pelaa sopimuskautensa viimeistä kautta ja meikäläinen toivoo ettei tekisi jatkosopimusta.

 

[Baron]

Vastaus: MLB 12: The Show [Vita]

Pakko jakaa yksi hauskimmista Playstation mainoksista mitä on tullut viime aikoina vastaan.

[video=youtube;JVGAfA15U1I]http://www.youtube.com/watch?v=JVGAfA15U1I[/video]

Chicago Cubs on voittanut mestaruuden viimeksi 1908.

 

[Baron]

Vastaus: MLB 12: The Show [Vita]

...

Kausi 2018

Ja pelihän alkoi heti luistaa farmissa. Peli loi positiivisuuden kierteen jolloin onnistumiset loivat onnistumisia ja kausi päättyi ylennykseen MLB-joukkueen rotaatiorinkiin.

Kausi 2019

Ja tämä kausi alkoi hyvällä uutisella. Oman pelipaikkani veteraani lopetti uransa ja minut nostettiin MLB Starter:ksi. Kevätkauden harjoituspeleissä pallo vain napsui kohdilleen. Olin joukkueeni johtava pelaaja kotiutuksissa, osumaprosentteissa sekä home run -tilastoissa. Valmennus kehräsi, minä kehräsi ja tästä oli alkava läpilyönti kauteni. Ja kun unelmat alkavat toteutua, niin läpilyönti-kautena se alkoi. Ensimmäinen osuma palloon ja eteneminen ensimmäiselle pesälle vasta kauden kolmannessa pelissä ja viiden pelin jälkeen osumaprosentti päätä huimaava .088. Käsittämätöntä mitä pelissä tapahtuu kun peli pääsee "isoille areenoille" pikkuisten harjoittelukenttien sijaan. Syöttäjät ovat tylympiä, osumat palloon huomattavasti huonompia ja kaikkea vaivaa yleinen nihkeys. Hitto, nyt meni hermo, pelin valikoissa hiukan säätöä slidereihin, jotta peli-ilo pysyisi mukana ja lopulta homma alkoi toimia tyydyttävästi. On tässä jokunen tuhat lyöntivuoroa ollut kuuden kauden aikana, niin olisi kiva vihdoinkin saada jotain edistystä aikaiseksi; farmiin en enää jaksaisi mennä pätemään vaan näillä isoilla kentillä olisi myös kiva pelata.

Nyt peli sujuu, valmennus nyt natisee ajoittain saavuttamattomista tavoitteista, mutta ringissä pysyn mukana. MLB: The Show, I'm in !

Edittiä...

Pitkään siinä meni, että totesin tämän pelin lopulta vain ärsyttäväksi ja pelaajaa vähätteleväksi kiusaajaksi jonka tarkoitus on vain kyykyttää pelaajaa. Oma inkarnaationi on ollut Baltimore Oriolsin ehdoton ykköspyssy kuluneella kaudella. Osumaprosentti koko liigan parhaimpia +.350, kotiutuksia enemmän kuin kenelläkään muulla koko joukkueesta ja sitten peli lyö neljän viikon tavoitteeksi jotain aivan käsittämättömän kovia vaatimuksia (17 kotiutusta, 7 kunnaria), jonka jälkeen istutaan taas penkillä seuraavien tavoitteiden kanssa. Hauskaa sinäällään, että joka kerta kun pääsin lyömään, niin pohjalla kaksi paloa ja pesät tyhjinä: tee siinä sitten kotiutuksia...

Nyt seuraavaan neljään viikkoon pääsin pelaamaan kokonaista kaksi peliä (yhden tosin vaihdosta, toisen aloittavassa kokoonpanossa) ja huudot perään valmennukselta kun ei tullut kahta kunnaria ja seitsemää kotiutusta yhteensä viidellä esiintymisellä lyöntipaikalla. Kaupat ja penkille istumaan Yankeesin kokoonpanoon.

Ihan v1ttu oikesti; millä shaatanan generaattorilla se arpoo näitä. Lopputulos: meikäläinen istuu penkillä liigan kovimmalla lyöntikeskiarvolla ja valmentaja selittää että joukkuekaverillasi kulkee paremmin.

Fuck the shit; ei ihme että FPS-pelit ovat suosittuja, tekisi mieli (virtuaalisesti) ampua joku.

Katsotaan nyt jos loppuvan sopimuksen myötä saisi miljoonasopimuksen vapailta markkinoilta joka pakottaisi pitämään kokoonpanossa. Ainahan näitä "pienipalkkaisia" istutetaan penkillä kun tähtien pitää saada pelata.

 

[Baron]

World Series 2019

Kausi 2019

Tulihan se starter paikka sieltä kun tarpeeksi päätä hakkasi seinään. Kauden puolivälin jälkeen pääsin säännöllisille peliajoille ja peli loi jälleen kerran positiivisuuden kierteen jonka suomat kokemuspisteet paransivat silmin nähden pelaajani tuloksia lyöntipaikalla. Runkosarjana aikana 27 kunnaria, 130 kotiutusta ja 110 juoksua. Asiaa liigan kärkipaikoille ei ollut vähäisemmistä lyöntimääristä johtuen ei ollut, mutta TOP30-40 sijoitukset hallussa. Yankees voitti lohkonsa ja American Leaguen Divisionin finaalissa saa vastaansa Detroid Tigersin.

American League Division finals:
Ensimmäisessä pelissä pallo napsahti neljällä lyöntivuorolla kolmen kunnarin ja 6 kotiutuksen arvoisesti kohdilleen ja Yankees piti kotietunsa voitettuaan peli 8-7. Valinta ottelun parhaaksi ja taivas auki tulevaisuuteen. Seuraavassa pelissä tuli vielä reilumpi voitto 11-2, mutta tällä kertaa tuli tehtyä yksi kotiutus muiden tähtipelaajien patsastellessa otsikoissa. Tämän jälkeen sarja jatkui Detroidiin, jossa sarja oli jo katkolla, mutta niin vain kävi että sarja palasi New Yorkiin lukemissa 2-2 Detroidin vietyä molemmat pelit paremman syöttöpelin turvin. Ratkaisevassa pelissä tuli avausvuoroparissa lyötyä kunnari ja kolme juoksua ja näin ollen Yankeesin Divisioona titteli tuli pelin päätyttyä 5-1.

American League finals
Texas Rangers saapui New Yorkiin kamppailemaan pääsystä World Seriesin finaaleihin. Alku oli repäisevä: kotona kaksi voittoa, sitten kaksi kertaa Dallasissa turpaan, jonka jälkeen kotietu piti seitsemänteen peliin saakka, joka käytiin Yankees Stadiumilla. Oma pelini tökki ja mikään ei toiminut. Kotiutuksia ei tullut, peliä ei päässyt rakentamaan mitenkään ja pesälle kärysi viimeistään seuraavan lyöjän hutkiessa hutia. Onneksi peli ratkesi jo Evan Longorian kahden ensimmäisen vuoroparin kunnareihin 5-0 tilanteeseen ja oma lyöntini pääsi kulkemaan viimeisen kolmanneksen aikana kunnareiden ja kotiutuksien muodossa. Kotitaika piti loppuun saakka: World Seriesin finaalit aukesi meikäläiselle ensimmäistä kertaa.

World Series 2019

New York Yankees @ Philadelphia Phillies

Kotietu Philadelphialla. Tähän mennessä omat lyöntitilastot olivat kehittyneet yllättävän hyvin, kiitos ensimmäisen unelmapeli Detroidia vastaan: kokonaisuudessa 5 kunnaria, 15 kotiutusta. Kummallakin tilastolla playoffien johtopaikka. Nälkä kasvaa syödessä ja nyt henkilökohtaisissa haaveissa oli saada playoff-historian eniten kotiutuksia-tilaston kärkipaikka (21 rbi) haltuun tulevan sarjan aikana.

Sarja alkoi tarkalla pelillä, joka päättyi Philliesin voittoon 3-1, pitäen kotiedun itsellään. Toisessa pelissä onnistui ryöstö lukemin 7-5 joten New Yorkiin palattiin lukemin 1-1. Kotona lähti oma lyöntikoneeni käyntiin, kolme kotiutusta (peli 7-4) ja sarja haltuun lukemin 2-1. Seuraavassa pelissä sitten huomattiin meidän syöttäjien onnettomuus: turpaan 21-3. Ei siinä kyllä onnistunut yhtikäs mikään, keneltäkään

Mutta ihme ja kumma. Seuraavaan peliin uusi syöttäjä kehiin, ryöstö ja sarja katkolla takaisin New Yorkiin. Mutta voi kritsuksen kiusaus! Ei tarvinnut kuin nähdä aloituskokoonpano ja aloitussyöttäjä, niin sen jo tiesi ennalta että Game seven tulee väistämättä eteen. Ja näinhän se oli: Philadelphian ensimmäisen sisävuoron jälkeen peli oli 11-0. Tässä vaiheessa tuli niin rankka masennus ettei mikään kiinnostanut. Ei tippaakaan kiinnostanut juosta pallon perään ulkovuorossa ja sisävuorolla pelikin alkoi varmaan sääliä minua kun antoi todella helppoja syöttöjä joista napsuttelin sitten kolme kunnaria ja peli päättyi 21-5. Omat tilastoni olivat muotoa 8 kunnaria, 21 kotiutusta, tied all time rbi's post season, eipä paljoa kiinnostanut.

Game seven, baseball heaven
Ryöstöretkelle Philadelphiaan. Neljännessä vuoroparissa tilanteessa 3-4 pääsin omaan lyöntivuorooni takapesien ollessa täynnä. NAPS ja tilanteeksi 4-4 ja henkilökohtaisissa tilastoissa kotiutustilaston ennätys haltuun. 8. vuoroparissa tilanteessa 7-7, kakkosella oma mies, pääsin täräyttämään kotiutuksen ja etenemään ykköselle. Tilanteessa 8-7 varastin kakkoselle, etenin kolmoselle lyöjän kärytessä ykköselle. Sitten seuraavalle lyöjälle...

Ensimmäinen strike, toinen ball, kolmas ball, neljäs srike, viides naps... Liikkuu liikkuu liikkuu!!! Lyönti jäi sisäkenttään, kärysin kotipesälle, tuli tuplapalo lyöjän kärytessä ensimmäiselle pesälle ja Phillies vei World Seriesin tehtyään ratkaisevat juoksut omalla vuorollaan lukemin 8-9... Katkeraa... Niin katkeraa... MIKSI EN ODOTTANUT KÄRSIVÄLLISESTI SEURAAVAA LYÖNTIÄ VAAN LÄHDIN LIIKKEELLE HETI EKASTA LYÖNNISTÄ VAIKKA EI OLLUT PAKKO... Onko tämä nyt sitä vuosien tuomaa kokemusta, joka opettaa lukemaan peliä? Jälkikäteen kun pelin syöttäjätilastoja tutki, niin Yankees vaihtoi viimeiseen vuoropariin syöttäjäksi samaisen tohelon joka aloitti ja sössi World Series -sarjan pelit 2 ja 6. Syötti 5 kertaa, antoi 4 osumaa ja sitten vaihdettiin pelin loppuun vieneeseen syöttäjään... Voi voi... Ei voi muuta sanoa...

No se siitä, tyhjä olo, kausi ohi ja käteen ei jäännyt kuin kilo pas.... Ja valinta American Leaguen Playoffien MVP:ksi. Eipä paljoa kiinnosta.

Eiku uutta matoa koukkuun

 

[Baron]

Kausi 2020

Runkosarja

Viime kausi jäi positiiviseen noidanpyörään joka jatkui ja jatkui tällä kaudella siten että pelaajani ominaisuudet/arvot kasvoivat eksponentaalisella nopeudella päätyen kauden aikana kaikkien tärkempien lyöntiarvojen osalta (contact, power, clutch) maksimiin. Tämä johtikin sitten satumaiseen kauteen Baronilla: rikoin baseball historian ennätykset niin kunnareiden, peräkkäisten otteluosumien, otteluosumien, kotiutuksien kuin slugging ennätyksien osalta. Tämä johti puolestaan valtavaan vyöryyn kokemuspisteiden osalta, jotka puolestaan taas nostivat pelaajan ominaiuuksia älyttömyyksiin. Uusi kunnariennätys kirjoitetaan uudella sataluvulla kun edellinen ennätys oli 73 kunnaria kaudessa. Runkosarjasta tuli pokattua MVP, Hank Aron, Silver Slug -palkinnot ja tähdistöpelissä tuli napattua kunnarikisan voitto. Täydellistä siis. Realististako? Ei oikein, but it's only a game.

Playoffs:

Yksi ainoa tavoite: voittaa World Series. Divisioona finaalissa kaatui Seattle suoraan voitoin 3-0, Liigan finaalissa meni Boston Red Sox tiukemmin voitoin 3-2. Tässä vaiheessa taskussa oli jo enemmän kotiutuksia ja kunnareita kuin viime kaudella vastaavassa vaiheessa, joten finaaleissa oli mahdollisuudet ennätyksien paranteluihin.

World Series

Ja potut pottuina, viime vuotinen finaalivastustaja Phillies selvitti tiensä uudestaan finaaleihin, joten nyt päästään kostamaan. Sarja alkoi kahdella kotipelillä, jotka hoitelimme hyvän syöttöpelin ja murhaavan lyöntipelin voimalla kotiin. Itse olin statistin asemassa molemmissa peleissä ja pelit olivat selvää kauraa jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Philadelphiassa pelit olivat tiukkoja; kahden kolmen juoksun pelejä, joissa sovitettiin sankarin viittaa useamman kerran hartelleni parhampaina muistona Game 5:n 8s vuoropari jossa onnistuin Grand Slamin myötä nostamaan jengini 0-3 tappiotilasta 4-3 johtoon. Peli päättyi kuitenkin kotijoukkueen voittoon kuten kaikki Philadelphian pelit ja näin ollen palasimme Yankees Stadiumille ottelusarjan ollessa 2-3 tappioksemme. Game 6ssa kotitaika piti ja näin ollen saimme toisinnon viime vuoden World Seriesin ratkaisusta ja voi herran jumala minkälainen show siitä tuli.

Peli alkoi Philliesin sisävuorolla ja tämä tuotti heille heti 0-1 johdon. Pääsin tasoittavalla vuorolla iskemään yhden miehen kotiin ja juoksemaan toisen sisään ja johdimme 2-1. Neljännessa vuoroparissa Phillies karkasi 2-5 johtoon ja lopulta minulle siunaantui kahdeksannessa vuoroparissa eteeni täysi kenttä, kaksi paloa pohjalla ja maila kouraan. Ensimmäinen meni laittomaksi, sitten tuli kaksi väärää syöttöä jotka häthätään maltoin odottaa ja sitten neljäs syöttö napsahti täydellisesti kohdilleen: sen kuuli samalla sekunnilla että nyt lähti. Minä hihkuin sohvalla, tuuletin kuin jääkiekon maailmanmestaruutta (yhdeltä yöllä niin hiljaa kuin mahdollista ettei herättäisi muuta perhettä) selostajat karjuivat kuulokkeissa ennätys juoksuja/kunnareita/world seriesin ratkaisevaa grand slamia ja uutta Babe Ruthia ja sinne se meni katsomoon Philliesin sisäkentän vaipussa polvilleen päätään pyöritellen. Se oli siinä: Yankees 6-5 johtoon. Yhdeksännessä vuoroparissa kädet vapisten toivoin ettei tulisi kenttävirhettä ja sain kuin sainkin ulkopelissä kaksi palloa kiinni polttaen viimeisen Philliesn yrittäjän ensimmäiselle pesälle.

World Series MVP, American League Playoffs MVP, uudet playoffs ennätykset niin kotiutuksissa kuin kunnareissa. Huh, mikä adrenaalinen iltapuhde. Tärisin varmaan vielä puoli tuntia hereillä tästä toivuttuani.

*************************************************************

Lopullinen tuomio:

Kaiken tämän jauhamisen jälkeen on varmaankin aika sanoa, että oliko se sen arvoista? Kannattiko uhrata kuukauden ajalta muulta elämältä, ylijäännyttä, arvokastakin arvokkaamptaa peliaikaa siihen, että oman nosti pelaajansa farmin farmista Wolrd Seriesin sankariksi?

Kaikesta kiroilusta, ärräpäistä ja Vitan seinään paiskaamisesta huolimatta, peli on tarjonnut omalta osaltani unohtumattomia onnistumisen elämyksiä joihin kovin moni urheilupeli ei ole pystynyt. MLB The Shown taika on pitänyt minut otteessaan pitkään. Oikeastaan nyt vasta alkaa tulla eräänlainen kyllästymisen piste vastaan: pelaaja on kehittynyt legendaksi, kaikki lyöntiennätykset ovat hallussa (no eikä muuten ole!), saavutettavaa on kovin vähän (eikä muuten ole!). Ehkä kyse on vain yhden tavoitteen saavuttamisesta ja kauden jälkeen takki on vain tyhjä.

Peli paljastui lopultakin vain peliksi, joka osaa oman "ea-maisuutensa" kätkeä erittäin hyvin, joskin aina välillä se sieltä jostain pilkistää. Sen kuitenkin pelastaa Baseballin syöttö-ja-lyönto-systeemin älytön syvyys joka tekee jokaisesta pelistä aina erilaisen. Peli antoi erittäin hyvän ja pitkäikäisen vastineen rahoille (29,90€).

88/100
"onnistunut hankinta, suosittelen"

Kiitämme:
+ koukuttavaa lyöntisysteemiä ja monipuolista syöttöosaamista
+ pelaajan kehittämistä, jonka huomaa saman tien kentällä
+ säätövaraa pelin asetuksissa
+ audiovisuaalista toteutusta
+ reilua simulointia pitkien kausien aikana
+ hyvää hinta/laatu/ajankestollista suhdetta

Moitimme:
- verenpainetta nostavaa ja Vitan seinään lennättävää hölmöyttä joka johtuu suureksi osaksi pelaajasta itsestään
- ajoittain itseään toistava (pelaajan hölmöyttä, mistä aita on matalin)
- omituisia välitavoitteita kesken kauden (esim. 8 kävelyä ensimmäiselle pesälle vääristä syötöistä)