Musiikkisuositukset ja yleinen musiikkikeskustelu

[IlpoNuokko]

Okei, en ole niin hirveä paljoa katsonut Forgen haastatteluja mutta ne mitä olen katsonut niin olen saanut käsityksen, että hän on aatemaailmaltaan enempi ateisti. Tai ateistinen satanisti. Eräässä haastattelussa hän sanoi, että raamatullinen ja populaarikulttuurin saatana ovat kaksi eri asiaa ja jälkimmäinen edustaa muunmuassa itsenäisyyttä ja kapinahenkeä.

Ja tästä sain enempi sen käsityksen, että hän pitää saatanaa sellaisena ideana enempi kuin konkreettisena "hahmona" ja pitää satanismia enempi vastakohtana kristinuskolle kuin oikeana uskona.

Satanismissa ei tosiaan välttämättä varsinaisesti uskota konkreettiseen vihtahousuun, mutta vastustetaan kristinuskoa sitäkin enemmän. Forgen tapauksessa varsinkin katolista uskontokuntaa.

Ghostin imago (asut, ikonit ym.) perustuu pitkälti katolisen kirkon kuvastoon. Esimerkiksi kukin keulahahmo on (ja on ollut) enemmän tai vähemmän "paha paavi".

Voima ja vastavoima.

 

[Gestalt]

Satanismissa ei tosiaan välttämättä varsinaisesti uskota konkreettiseen perkeleeseen, mutta vastustetaan kristinuskoa sitäkin enemmän.

Voima ja vastavoima.

Näin on.

Mutta esim Devils Bloodin ja Selim Lemouchin kohdalla asia on toinen. Lemouchi oli käsittääkseni anti-kosminen satanisti (joka on taas ihan oma juttunsa) ja hänen uskomuksensa välittyi todella hyvin hänen musiikkiin. Ja näin ollen ainakin itselle tuo paljon vahvemman okkultismi fiiliksen.

Ghostissa toki oli Infestissumamiin asti myös hieman samaa fiilistä mutta sitten se vähän valahti.

 

[IlpoNuokko]

Näin on.

Mutta esim Devils Bloodin ja Selim Lemouchin kohdalla asia on toinen. Lemouchi oli käsittääkseni anti-kosminen satanisti (joka on taas ihan oma juttunsa) ja hänen uskomuksensa välittyi todella hyvin hänen musiikkiin. Ja näin ollen ainakin itselle tuo paljon vahvemman okkultismi fiiliksen.

Uskon sanomaasi. Minä en ole tähän perehtynyt.

Ghostissa toki oli Infestissumamiin asti myös hieman samaa fiilistä mutta sitten se vähän valahti.

Tobias Forge on musiikillinen kameleontti. Jokainen albumi on omanlaisensa. Joka levyllä on enemmän tai vähemmän erilainen meininki. Debyytin doom metalista on tultu nykyiseen kevyempään asuun. Viime aikoinahan on menty selkeästi popimpaan suuntaan.

Mutta se pointtini:
Se sama vanha sanoma on siellä edelleen. Verhoiltuna vain hieman erilaiseen musiikilliseen asuun.

 

[Poistettu jäsen 37867]

Enpä olisi uskonut löytäväni uusia kuunneltavia bändejä konsolipelaamisen foorumilta. Mainittu Devil's Blood on kuitenkin nyt ensikuuntelulla varsin svengaavaa menoa. Ghostiin en ole syvällisemmin tutustunut, mutta jäänyt aika rasittava kuva ainakin radiohittien ja tyttöystävän popittelun perusteella. Pitäisi varmaan tutustua aikaisempaan tuotantoon.

 

[BaDari]

Itse en ole vielä syttynyt kuin siihen Ghostin ekaan levyyn, se on mahtava, mutta Tobiakselta iskee itselleni paljon enemmän Repugnant.

 

[IlpoNuokko]

Enpä olisi uskonut löytäväni uusia kuunneltavia bändejä konsolipelaamisen foorumilta. Mainittu Devil's Blood on kuitenkin nyt ensikuuntelulla varsin svengaavaa menoa. Ghostiin en ole syvällisemmin tutustunut, mutta jäänyt aika rasittava kuva ainakin radiohittien ja tyttöystävän popittelun perusteella. Pitäisi varmaan tutustua aikaisempaan tuotantoon.

Kannattaa tosiaan tutustua ensimmäiseen albumiin (Opus Eponymous) vuodelta 2010. Siitä on nykyinen poppi aika kaukana. Rytmikästä kitarariffivetoista paikoin jopa doomahtavaa tavaraa.

Jopa kansilevytaide vetoaa minuun. Ideahan on suoraan napattu alkuperäisen Salem's Lot -minisarjan mainosjulisteesta (1979).

Tästä levystä huomaa, että Tobias Forge itse on kitaristi.

Albumi on suosikkini bändin katalogista. Biiseistä taas Ritual on edelleen Ghostin historian paras.

Laitetaan muutama näyte lätyltä. Omasta mielestäni levyltä ei ylipäätään löydy yhtään täytebiisiä.

Stand By Him on historian ensimmäinen Ghostin kappale. Forge sävelsi sen jo vuonna 2006. Tämän yhden kappaleen ympärille koko idea bändistä ulkonäköineen ym. rakentui.




Ritual (tämä liveveto peittooa omasta mielestäni albumiversion).



Death Knell lienee se albumin raskain biisi.



Genesis on tunnelmaltaan aivan upea instrumentaali.

 

[Eugen]

Itselleni okkultrockin ykkösnimi on tällä hetkellä brittiläinen Green Lung. Vähän tymäkämpää Black Sabbath -viboilla. Eikä vähiten vokalisti Tom Templarin Ozzymaisesta nasaalista johtuen. Jos ei pidä Ozzy Osbournen'äänestä voi olla ettei tämäkään toimi. Yhtye on julkaissut kaksi täyspitkää, Woodland Rites ja Black Harvest. Joista jälkimmäinen ilmaantui reilu kuukausi sitten. Suomi-linkkikin löytyy, kun orkesterin levy-yhtiönä toimii turkulainen Svart Records.

 

[Poistettu jäsen 37867]

Okkultismista ja metallipuheista johdin itseni muistelemaan nuorempaa itseä. On suorastaan hämmentävää, että on selvinnyt niistä ajoista hengissä. Täyttä alkoholismia ja syvää masennusta. Näitä piirteitä on mielenkiintoista tarkastella jälkijunassa. Musiikki oli selkeästi se, mikä piti pinnalla. Juniorina ei varmaan edes ymmärtänyt, miten sitä musiikin avulla voi tehdä matkan siihen omaan sisimpään, olipa siellä valot päällä tai ei. Nyt hieman vanhempana olen pohtinut, että tällainen matka on pitänyt tehdä jotain elämästä ymmärtääkseen. Nuoruuden pimeistä ja syvistä vesistä muistuu sattuman kautta mieleeni eräs levy, jota tuli soiteltua:

 

[Gestalt]

Jos tollanen synthwave metalli elementeillä uppoaa, niin Dance With The Deadilta tuli pari päivää sitten uusi biisi.

 

[Misaki]

Näin vuoden päätteeksi sitä tulee miettineeksi parhaita vuoden aikana ilmestyneitä kappaleita.

Ykkönen taitaa olla Higedanin Cry Baby (73 miljoonaa katselukertaa):




Kakkoseksi päätyy Yoasobin Kaibutsu / Monster (169 miljoonaa katselukertaa), mikä ei varmaan ole suuri yllätys sekään:




Molemmissa kekseliäs ja tarttuva melodia, kuten nyt hyvässä j-popissa yleensäkin.

 

[Gestalt]

 

[pelle]

Kakkoseksi päätyy Yoasobin Kaibutsu / Monster (169 miljoonaa katselukertaa), mikä ei varmaan ole suuri yllätys sekään

Tämä sopisi aika täydellisesti jonkun Hatsune Miku pelin biisi listaukseen.
Jopa niin hyvin, että musta tuntuu kuin olisin kuullut tuon ennen vaikka todennäköisesti en ole.

Lisää uutta arch enemya ja helvetin hyvältä kuulostaa edelleen.



edit:

Uusi amaranthe iski myös aika kovaa.
Sellaista mukavan "pirteää" kuunneltavaa kaiken rankemman metallin seassa.



No laitetaan vielä yks biisi.



Repesin nauramaan kun luin kommentin "Damn son, that was not the voice I was expecting. That was metal as fuck!" ja sanoin ääneen you never heard of arch enemy ja eka vastaus tuohon oli "you never heard arch enemy"

 

[Gru3som3]

 

[Routa]

Kun uusia metalli levyjäkin tulee jatkuvasti, niin monesti sitä tulee tsekattua pelkän kannen takia, kun tunnistaa taiteilijan. Tässä tapauksessa siitä ei oikein voinut erehtyä
Yksi viime vuoden kovimpia julkaisuja, vaikkakin vain kolmen biisin EP, tulee Lorna Shore:lta. Deathcorea vähän melodisemmalla otteella + pieniä sinfonisia mausteita, mutta kuitenkin taattua deathcorea. Nimen olin joskus kuullut, mutta siinäpä se.



Tässä muutama itselle tuttu julkaisu, johon herra on pensseliä vedellyt. Taiteilija on siis Mariusz Lewandowski.

Spoileri

Livløs - And Then There Were None

Bell Witch - Mirror Reaper

Abigail Williams - Walk Beyond The Dark

 

[IlpoNuokko]

Ghostin uusi albumi ilmestyy 11.3.2022 ja on nimeltään Impera. Onhan tätä odotettukin!

Uusi biisikin lävähti eri kanaviin:

 

[Mewna]

Ghostin uusi albumi ilmestyy 11.3.2022 ja on nimeltään Impera. Onhan tätä odotettukin!

Uusi biisikin lävähti eri kanaviin:

Aivan mahtava biisi Ghostilta taas jälleen kerran Mie en ymmärrä, miks nää Ghostin biisit aina osuu ja uppoaa ekalla kuuntelukerralla. Huh Huh. Huh huh!

 

[Ferraro]

Koko vuoden 2021 levyostokset yhdessä kuvassa. Kuuntelu- ja ostotahti on nykyisin aika terveellinen ja painottuu lähinnä tuttujen bändien uusiin julkaisuihin. Vielä viitisen vuotta sitten muistelen levyjen hankintatahdin olleen viikoittain suunnilleen tämän kuvan verran, eli monikymmenkertainen nykyiseen nähden. Parhaimmillaan / pahimmillaan olen kantanut kotiin yli 100 levyä yhden viikon aikana, sisältäen mm. 2kg lähetyksen täysin tuntemattomia power metal -levyjä Italiasta. Osa niistä on vieläkin kuuntelematta.

Kaikkiin kuvan hankintoihin olen oikein tyytyväinen ja suosittelen muillekin kiinnostuneille. Lordin seitsemän levyn albumisetti on kyllä järjettömin julkaisu pitkään aikaan, ja sen myötä myös koko bändi palasi soittolistani aktiivisimpaan kärkeen vanhempienkin levyjen osalta. Muiden soraäänistä huolimatta Lordi tekee juuri sitä mitä se haluaa, eikä siihen voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. Lordiversityn seitsemästä albumista disko- kasari- ja konemetallilevyistä tuli selkeitä suosikkejani. Laitetaan vielä kuvana koko boxin sisältö.



Linkittäisin näytteeksi uutta konemetalli-Lordia tähän, mutta koska albumia ei ole vielä diginä julkaistu niin laitetaan samaa tyylilajia vuoden 2020 Killectionilta (biisi sisältyy myös uuteen settiin).

Spoileri: Lordi

Vuoden muista levyostoksista Beast in Black sekä Timo Tolkki's Avalon ovat vanhoja tuttuja uusilla levyillä, joista etenkin Beast toimii aina vain entistä paremmin. Loistavan häpeilemätöntä diskoheviä Kabaselta jälleen kerran. Timpan levy taas on perinteistä, ennalta-arvattavaa mutta kuitenkin laadukasta perus-poweria. Vuoden ainoa uusi bändilöytö Enemy Inside tuli vastaan ihan sattumalta alkuvuodesta, ja koska kesällä julkaisivat toisen albuminsa niin pitihän sekin hankkia. Jokin tässä kolahti, vaikkei moderni naislaulettu radiosoittometalli nyt mitään omaperäistä enää ole pariinkymmeneen vuoteen ollutkaan.

Spoileri: Beast in Black

Spoileri: Timo Tolkki's Avalon

Spoileri: Enemy Inside

 

[IlpoNuokko]

Ghostin Imperatour-kiertueen ensimmäinen osio pyörähti käyntiin eilen Yhdysvaltojen Renossa.

Totta kai kuultiin myös uutta tavaraa Impera-levyltä. Introna Imperium ja ensimmäisenä varsinaisena biisinä Kaisarion:


Enää kolme kuukautta Tampereen keikkaan! Pidetään peukut pystyssä, että se myös toteutuu.

 

[hartzu]

Koko vuoden 2021 levyostokset yhdessä kuvassa. Kuuntelu- ja ostotahti on nykyisin aika terveellinen ja painottuu lähinnä tuttujen bändien uusiin julkaisuihin. Vielä viitisen vuotta sitten muistelen levyjen hankintatahdin olleen viikoittain suunnilleen tämän kuvan verran, eli monikymmenkertainen nykyiseen nähden.

Piti sitten itsekin tehdä tilinpäätös viime vuoden hankinnoista, maltillisesti vajaa 80 levyä Discogsin mukaan jos kaikki olen sinne muistanut lisätä. Suurin osa vinyyliä, jonkun verran cd:tä, uutta ja käytettyä. Genrejä laidasta laitaan. Pingviininaamametallia ei osunut, vaikka sitäkin hyllyssä muutama on. Ei ihan yhteen kuvaan saanut mahdutettua. Pitkälle toista tuhatta levyä on eri formaateissa hyllyssä, osa useampaan kertaan eri versioina, koska kaikkee pitää olla

 

[Ferraro]

Piti sitten itsekin tehdä tilinpäätös viime vuoden hankinnoista, maltillisesti vajaa 80 levyä Discogsin mukaan jos kaikki olen sinne muistanut lisätä. Suurin osa vinyyliä, jonkun verran cd:tä, uutta ja käytettyä. Genrejä laidasta laitaan. Pingviininaamametallia ei osunut, vaikka sitäkin hyllyssä muutama on. Ei ihan yhteen kuvaan saanut mahdutettua. Pitkälle toista tuhatta levyä on eri formaateissa hyllyssä, osa useampaan kertaan eri versioina, koska kaikkee pitää olla

Näytä liitetiedosto 8062

Näytä liitetiedosto 8063
Näytä liitetiedosto 8064

Mahtavaa! Itselläni levymäärä on jämähtänyt sinne vajaan tuhannen tienoille, toki se ylittyy jos erinäiset musa-DVD:t ja -Blu-rayt lasketaan mukaan. Kuten mainitsin niin joitakin vuosia sitten oli aika, jolloin käytännössä kaikki vähänkään kiinnostavan näköinen (nimenomaan ilman koekuuntelua) päätyi hyllyyn, ja osa on tosiaan edelleen kuuntelematta. Kyllä niitä sokko-ostoksia on vieläkin ihan kiva pyöräytellä, mutta uusien hankinta on nyt tauolla. Onhan aina yhtä mukavaa ajatella, että uutta musiikkia löytääkseen ei tarvitse tilailla mitään striimauspalveluita, vaan yleensä yhdellä vilkaisulla levyhyllyyn löytää jo jonkin bändin tai vähintään albumin, jolta ei ole vielä kuullut sointuakaan.