Näyttelijöiden leimaantuminen

XShava · 04.06.2004

Tässä tuli tämän asia mieleen, eli näyttelijöiden leimaantuminen aikaisempien roolien mukaan. Lähinnä tarkoitan sitä, että ensin ollaan mukana TV -sarjassa. Sen jälkeen siirrytään koko illan elokuvien pariin näyttelemään, niin vaikuttaako tämä teidän suhtautumiseenne kyseiseen elokuvaan ja näyttelijään.

Tässä katsoin juuri Täydellinen tehtävä(Foolproof) -elokuvan jossa yksi pääosan esittäjä oli Ryan Reynolds. Hänen edesottamuksiaan olen aikaisemmin seurannut TV:n puolella sarjassa "Kaksi kaveria ja tyttö". Näin ollen koko elokuvan ajan mieleeni tuli kaverin kaikista ilmeistä ja tekemisistä kyseinen sarja. Ja näin ollen mielestäni kaveri ei sopimut elokuvaan ollenkaan vaan oikeastaan pilasi elokuvanautintoni.

Vaikuttaako teille muillekkin tämä TV:stä siirtyminen elokuviin samallalailla vai eikö sillä ole väliä.

Se että ollaan useassa elokuvassa ei tätä aiheita. Mutta kun tehdään pitkään samaa TV -sarjaa, niin sitten tämä leimautuminen on monen näyttelijän kohdalla tosiasia minun mielestä.

Jarmo Hänninen · 04.06.2004

Varmasti tämä korostuu etenkin komediapuolen näyttelijöissä esim. Ashton Kutcher (tjsp) on siitä hyvä esimerkki... tosin miekkonen 70's Shown jälkeen repäisi komedioilla jossa olisi kaiken kritiikin mukaan varmasti myös kannattanut pysytellä (vrt. Butterfly Effect)... mutta sitten on näitä toiminnan ja draaman miehiä ja naisia. . . otetaan esimerkkinä vaikkapa Jennifer Garner, joka loistaa kaikissa leffoissa missä on ja hänhän oli tv-sarjoissa mukana jo ennen Alias-sarjaa. Toinen mikä nyt näin aamuauringon paistaessa silmiin on itse kuningas Peter Falk (aka Columbo).

XShava · 04.06.2004

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Jarmo Hänninen
. . otetaan esimerkkinä vaikkapa Jennifer Garner, joka loistaa kaikissa leffoissa missä on ja hänhän oli tv-sarjoissa mukana jo ennen Alias-sarjaa.

Aivan, en tätä ajatellutkaan.

Jenniferin elokuvia katsellessä en ole häntä leimannut TV -esiintymisien mukaan. Ja kun tarkemmin ajattelen niin tv esiintymiset eivät ole pahemmin tulleet mieleen hänen elokuviaan katsellessa. Syy lienee se, että osaa uppoutua rooliinsa ilman että tuo entisiä rooleja mukanaan. Toisin kun edellä mainittu kaveri.

Jari Tomppo · 04.06.2004

Minä olen sen verran vanhaa sukupolvea että näin ensimmäisen Die Hard -leffan teatterissa vuonna 1987. Samoihin aikoihin joku kahdesta (vai oliko niitä jo kolme) kotimaisesta TV -kanavasta esitti mainiota dekkarikomediasarjaa Moonlightning eli Konnankoukkuja kahdelle ja kieltämättä teki hieman tiukkaa hyväksyä koomikko Bruce Willisiä jämerän toimintasankarin roolissa.

Tosin ei voi kieltää etteikö Bruce tuohon Die Hard -rooliin olisi sopinut mainiosti ja nyt jälkikäteen on vaikea kuvitella millainen elokuva olisi ollut esim. Arnold Schwarzeneggerin (hänet oli jo alustavasti kiinnitetty McClanen rooliin) tai Paul Newmanin (häntäkin rooliin tiettävästi harkittiin) tähdittämänä.

feldon · 04.06.2004

Tosi hyviä esimerkkejä on näköjään jo mainittu. Tokihan leimautuneita näyttelijöitä on paljon, mutta nyt ei tule montaa mieleen.

Tai noh, ehkä jotain. Itse en ainakaan osannut suhtautua vakavasti Firefly tv-sarjan kapteeniin, joka esiintyy niin ikään tuossa XShavan mainitsemassa "Kaksi kaveria ja tyttö" -sarjassa. Ashton Kutcher sitävastoin tuntuu olevan törppö, tai ainakin näyttelee sellaista hyvin, ihan jokaisessa produktiossa. Tarkoituksena olisi sunnuntaina mennä katsomaan Butterfly Effect, jossa toivottavasti osataan hyödyntää Kutcherin vakavampaa puolta. Saa nähdä.

Muita leimautuneita näyttelijöitä ovat mm. kaikki Frendit, joita ei voi ottaa enää vakavasti ja tietysti Star Trek -miehistö ja muut hittisarjojen vakiokasvot. Monet roistot taasen tunnistaa mukavasti valkokankaalla ihan vaan naaman perusteella. Hyvänä esimerkinä esim. vaikutusvaltaisen juonittelijan oloinen Jon Voight, pikkurikollisen elkein käyttäytyvä Joe Pesci, sekä Christopher Walken, jonka pelkkä olemuskin saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Jennifer Garnerista en puolestani osaa sanoa muuta kuin 'uh, mikä hunajapupsu

'

XShava · 04.06.2004

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan feldon
Tai noh, ehkä jotain. Itse en ainakaan osannut suhtautua vakavasti Firefly tv-sarjan kapteeniin, joka esiintyy niin ikään tuossa XShavan mainitsemassa "Kaksi kaveria ja tyttö" -sarjassa.

Kyllähän Fireflytäkin katsoessa vähän karsastuttaa, mutta sitten kun hän oli Buffyssä mukana, niin ei taas karsastuttanut.

PS: Harmi kun Fireflyitä ei tehty kovin montaa jaksoa, sillä itse olen sarjasta pitänyt. No mielenkiintoni sarjaa kohtaa tosin lähti minun kohdalla nimestä Joss Whedon.

Vesa Jalkanen · 04.06.2004

Harvemmin minua on häirinnyt tämä. Lieneekö syynä huono muisti etten yleensä muista missä mikäkin näyttelijä on aiemmin esiintynyt. Toki joistakin näyttelijöistä on muodostunut ennakkokäsityksiä varsinkin jos roolivalikoima aiemmin on ollut suppeahkoa. Yleensä kuitenkin korkeintaan ajattelen että tämähän heppu, kuka se nyt onkaan, oli siinä, mikä se nyt olikaan, elokuvassa. Siihenpä se sitten jää ja alan keskittyä kyseessä olevaan tapaukseen.

Bruce Willis on sellainen mitä ihmetteli useampaankin otteeseen silloin aikanaan mutta näyttelijä kun on hänkin selviytyi elokuvissaan rooleistaan ihan hyvin.

Jouko Luhtala · 19.06.2004

Jo mainitut Frendit ovat aika lailla ikuisia Frendejä. Kun tämän yhden sankarin (nimi nyt ei millään tule mieleen, olisiko David jotain) näki Band of Brothersissa kesti aika kauan että miehen pystyi ottamaan vakavasti mulkkuna kouluttajana.

Mutta pahin tapaus itselläni on ehdottomasti X-Filesin näyttelijät, kärkiniminä David "Fox Mulder" Duchovny ja Gillian "Dana Scully" Anderson jotka eivät pääse turkistaan eroon vaikka varsinkin ensin mainittu sitä on kovasti yrittänytkin. Mulder on Mulder vaikka mitä tekisi. Myöskin kaikki muut kyseisen sarjan näyttelijät ovat kyllä paikkansa sydämessäni saaneet nimenomaan tiettynä hahmona: William B. Davis on CSM, Nich Lea Alex Krycek jne, oli heidän roolinsa sitten mikä tahansa missä tahansa leffassa.

Yksi suosikeistani, Michael Madsen sen sijaan on mielessäni naamioitunut aika hyvin tietyn roolin mieheksi: Madsen on aina luonnostaan enemmän tai vähemmän cool ukko. Tätä hän on niin Reservoir Dogsissa, Donnie Brascossa kuin miehen "uusimmassakin", Kill Bill vol. 2:ssa.

jeremy · 19.06.2004

Onhan se hassua nähdä "leimaantunut" näyttelijä toisessa roolissa. Leimaajahan on yleensä se näyttelijän ensimmäinen näkyvä rooli, jos se sattuu olemaan pitkäaikainen ja suosittu tv-sarja. Jos jo kokenut ja aikaisemmin tunnettu näyttelijä lähtee johonkin pitkäaikaiseen projektiin, ei hänellä ole niinkään suurta vaaraa leimautua. Esim. tuskinpa Kiefer Sutherlandilla tästäkään eteenpäin kovin häiritsevää "action-Jack-Bauerin" leimaa otsassaan on.

Ongelmaa ei myöskään ole ns. yhden genren näyttelijöillä, kuten esim. Leslie Nielsen, Steve Martin tai Arnold S. & co. Toki Arskakin on yrittänyt tehdä komediaa välillä, mutta yritykseksihän tuo on jäänytkin. Ehkei Arnold mikään lahjakkain koomikkokaan ole, mutta varmasti leimautumisellakin on osansa Twinsin, Kindergarten Copin ja muiden floppaukseen. Tai en nyt tiedä floppasivatko ne, mutta ainakin niitä on hieman vaikea sulattaa. Nielsen on varmasti tehnyt vakaviakin rooleja urallaan, mutta tuskin pitkään aikaan. Taitaisi mennä aika huonosti läpi nykyään.

24:sta tuli vielä mieleen tämä Tobin Bell, joka veti toisella kaudella Peter Kingsleyn roolin. Hänkin on näitä "pahoja poikia", aina kun on miehen jossain roolissa nähnyt (mm. X-Files, Sopranos, Murder One), on hänellä tainnut olla pahat mielessään. Kuka voisi kuvitella Bellin vaikkapa romanttisessa komediassa?

Thingy · 09.08.2004