Vastaus: NHL 14 "GSOE"-keskustelua(TBL/Wsh vapaana)
Sharks-
Flames 3-4OT
Sharks-
Flames 2-3OT
Flames-Sharks
5-2
Flames-
Sharks 3-4OT
Sharks-
Flames 2-3OT
Tämä sarja otsikolla länsirannikon inhorealistinen kiekkokontrolli vs. perikanadalainen ajokoiralätkä. Viime kaudella väännettiin kyseisen asetelman kautta täydet seitsemän peliä kiekkokontrollin rullatessa sarjasta saadulla boostilla aina Stanley Cupiin asti. Nyt selvittiin viiden ottelun kautta ja kanukkilätkä kaavalla kiekkoa maalille ja kasa isoja pelaajia perään tuotti tulosta. Flames siis 4-1 voitoin Läntisen konferenssin finaaliin. Uudesta playoffpuusta voi olla montaa mieltä. Onhan se tavallaan vähän harmi, että runkosarjan ensimmäinen ja toinen kohtaavat jo toisella kierroksella..
Neljä peliä viidestä meni jatkoajalle asti, joten loppulukemista huolimatta varsin tiukasta sarjasta voidaan puhua. Ensimmäistä ottelua lukuunottamatta Cory Schneider voitti maalivahtien keskinäisessä kamppailussa Ryan Millerin toistuvasti. Vaikka Millerkin useita tärkeitä koppeja otti sarjan aikana, kaatui sarja pitkälti siihen, että aiemmin huikeita keväitä pelannut Miller sortui Calgaryn isojen hyökkääjien puristuksessa ja Flames sai vähintään yhden helpon osuman jokaisessa pelissä. Schneiderin torjuntaprosentit eivät päätä huimanneet, mutta Schneider teki kaikissa otteluissa isoja, voittavia torjuntoja.
Sharks sai pidettyä kaikissa peleissä Calgaryn melko hyvin kaikista vaarallisimmilta paikoilta, muutamia unohduksia lukuunottamatta, mutta Calgaryn pelaajien aktiivinen kiekon toimittaminen maalille paikasta kuin paikasta tuotti murhaavaa tulosta. Liian usein löysät heitot sujahtivat suoraan maaliin, ohjattiin verkkoon tai kimposivat Millerin varusteista suoraan parhaaseen sektoriin joihin Flames pelaajat ehtivät toistuvasti ensimmäisinä. San Josen kiekonhallinta kärsi rankasti Flamesin fyysisestä pelitavasta ja kun 2/3 aloituksista päättyi tappioon, kiekko jouduttiin aina karvaamaan takaisin. Tästä huolimatta kiekolla päästiin pelaamaan riittäväsi ja pystyttiin järjestämään vaarallisia maalipaikkoja.
Pelaajamateriaalissa Sharks joutui antamaan tasoitusta hieman liikaa, sillä jo ennen pudotuspelejä sivussa olivat loppukaudeksi Ales Hemsky, Justin Schultz ja Magnus Pääjärvi - kaikki ykköskentän pelimiehiä. Tämän lisäksi sarjan aikan kävivät sivussa vuorotellen Doughty, Turris, Landeskog, Conacher, Bailey, Wideman ja Halischuk. Flamesin fyysisyys horjutti joukkuetta aivan liikaa. Pahimmillaan kolmannessa ottelussa Wideman ja Doughty tippuivat molemmat sivuun ensimmäisissä kahdessa vaihdossaan ja ottelun loput 55min jouduttiin viemään neljällä puolustajalla läpi. Toki kovia kokivat myös mm. Flamesin Stafford ja Raymond, mutta kokonaisuudessaan menetykset olivat Flamesilla paremmin paikattavissa. Coyotes/Predators saa kiittää Oliver Lauridsenia ennen seuraavaa kierrosta, sillä tanskalainen kolasi ensimmäisessä ottelussa Stamkosin loppukaudeksi sivuun. Tämäkään ei Flamesin pelissä juuri ylivoimapeliä lukuunottamatta näkynyt.
Jossiteltavaa jäi kuten ylempää huomaa, paremmalla onnella ainakin seitsemänteen peliin vievät voitot olisi ollut otettavissa. Tällä kertaa päättyi kevätkausi liian aikaisin ja sellaista se kai joskus on. Onnea Flamesille ja muille kauttaan jatkaville tuleviin peleihin! Kaikille lopuille kiitokset tästäkin kaudesta ja jäädään seurailemaan kenestä saadaan liigalle uusi mestari. Toivonmukaan mahdollisimman monen kanssa päästään jatkamaan pelejä taas uudella sukupolvella.
Sharksin toimitusjohtajan jatko on vaakalaudalla, koska kesäkausi jäisi jokatapauksessa kesken valtion palvelukseen astumisen vuoksi. Ilmeisesti uusia managereita ei jonossa juurikaan ole, joten katselen kyllä mielelläni nuorien Haiden kehittymisen ja sopimusneuvottelut vielä läpi ennen takavasemmalle astumista. Toivottavasti ei ole kenellekään jäänyt mitään hampaankoloon minusta tältä tai aiemmilta kausilta! Ja ehkä komissaari vielä myöntää jonkinlaisen etuiluoikeuden NHL 15 GMC:n jonotuslistalle, kunhan paluu kaukaloihin taas mahdollistuu