Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

NHL-jääkiekko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hinin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vastaus: NHL-jääkiekko

Tulevana keskiviikon ja torstain välisenä yönä järjestetään NHL:n perinteinen palkintojenjakotilaisuus. Seuraavassa pientä pohdintaa ja omat voittajaehdokkaat palkintojen saajiksi (ihan kaikkia palkintoja en sentään ala perkaamaan).

Hart Trophy (arvokkain pelaaja joukkueelleen)
Sidney Crosby (Pittsburgh Penguins)
Jamie Benn (Dallas Stars)
Patrick Kane (Chicago Blackhawks)

Tilastoja: Sidney Crosby (80; 36+49=85, +19), Jamie Benn (82; 41+48=89, +7), Patrick Kane (82; 46+60=106, +17).

Ehdokkaina on runkosarjan pistepörssin kärkikolmikko. Sidney Crosby on ainoa tästä kolmikosta, jolla Hart Trophy on jo ennestään (kaksi, vuosilta 2007 ja 2014). Patrick Kane johti pistepörssiä käytännössä koko kauden ajan. Ennen kautta alkanut raiskaussyytöskohu ei miestä lannistanut, vaan hän teki maali-, syöttö-, ja piste-ennätyksensä ja vei pistepörssin peräti 17 pisteen erolla seuraavaan (kaksi kautta aiemmin Crosby voitti pistepörssin vastaavalla marginaalilla). Kane voitti myös kautta aikojen ensimmäisenä yhdysvaltalaisena pistepörssin. Seuraava tilasto ratkaisee mielestäni Patrick Kanen merkityksen joukkueelleen (eli palkinnon voiton): Hän oli osallisena peräti 45 prosentissa joukkueensa tekemistä maaleista. Crosbyn vastaava prosentti oli 35 ja Bennin 33. Blackhawks siis oli huomattavasti enemmän Kanen tekemien/syöttämien maalien varassa kuin muiden ehdokkaiden joukkueet.


Vezina Trophy (paras maalivahti)
Ben Bishop (Tampa Bay Lightning)
Braden Holtby (Washington Capitals)
Jonathan Quick (Los Angeles Kings)

Tilastoja: Ben Bishop (61; 35 voittoa | 21 tappiota, 2.06, 92,6 %, 6 nollapeliä), Braden Holtby (66; 48 | 9, 2.20, 92,2 %, 3), Jonathan Quick (68; 40 | 23, 2.22, 91,8 %, 5).

Braden Holtby tavoitteli jopa uutta yhden kauden voittoennätystä, mutta jäi lopulta tasoihin entisen ennätyksen kanssa (Martin Brodeur, 48 kaudella 2006-07). Holtby tosin tarvitsi ennätyksen jakamiseen vain 66 peliä (Brodeur 78). Holtbya kohti laukaistiin 27,3 kertaa/ottelu, Bishopia 27,4 ja Quickia 26,8. Holtby keräsi voittoja kahdeksan enemmän kuin seuraavaksi paras (Quick; 40).


Norris Trophy (paras puolustaja)
Erik Karlsson (Ottawa Senators)
Brent Burns (San Jose Sharks)
Drew Doughty (Los Angeles Kings)

Tilastoja: Erik Karlsson (81; 16+66=82, -2, keskimääräinen peliaika 28:58), Brent Burns (82; 27+48=75, -5, 25:51), Drew Doughty (82; 14+37=51, +24, 28:01).

Karlsson on vienyt aiemmin palkinnon kahdesti (2012, -15), muut eivät (vielä) kertaakaan. Erik Karlsson pelasi huikean runkosarjan. Hän hätyytteli aika ajoin jopa pistepörssin kakkospaikkaa, mutta sai tyytyä lopulta viitossijaan (tasapistein Joe Thorntonin kanssa). Hänen tehotilastonsa on toki ”aina” pakkasen puolella, mutta hänen kiekolliset taitonsa ja kokonaisvaltainen kentän dominointi ovat NHL:n ja maailman ehdotonta eliittiä. Hän pelasi edellisellä kaudella enemmän kuin kukaan muu (28:58/ottelu). Palkinto siis Ruotsiin.



Calder Trophy (paras tulokas)
Artemi Panarin (Chicago Blackhawks)
Connor McDavid (Edmonton Oilers)
Shayne Gostisbehere (Philadelphia Flyers)

Tilastoja: Artemi Panarin [LW] (80; 30+47=77, +8), Connor McDavid [C] (45; 16+32=48, -1), Shayne Gostisbehere [D] (64; 17+29=46, +8).

Panarin vei tulokkaiden pistepörssin näytöstyyliin. Toiseksi tulokkaiden pistepörssissä tuli Jack Eichel (24+32=56). Panarin sijoittui runkosarjan pistepörssissä peräti kymmenenneksi. Connor McDavid olisi ollut ehjällä kaudella varmasti kova vastus. Hän sai loukkaantumisen vuoksi kasaan vain 45 ottlelua, joissa syntyi yli piste/ottelu. Suurin yllättäjä ehdokkaista on jenkkien tulevaisuuden puolustajatähti, nimihirviö Gostisbehere (meniköhän oikein?). Hän teki puolustajan tontilta vakuuttavaa jälkeä sekä pisteiden että tehotilaston valossa. Viimeksi NHL:n tulokaspuolustaja on päässyt vähintään samoihin pistemääriin kaudella 2009-10 (Tyler Myers: 82; 11+37=48). Gostisbehere sai siis kasaan 46 pistettä vain 64 pelissä (0,72 pistettä ottelua kohden). Viimeksi tulokaspuolustaja on tehnyt pisteitä samaan tahtiin kaudella 1991-92 (Nicklas Lidström: 80; 11+49=60, 0,75 pistettä/ottelu). Artemi Panarinille kuitenkin tulokaspalkinto tällä kertaa, jo pelkästään valtavan pistemäärän vuoksi.


Lady Byng Trophy (herrasmiespelaaja)
Loui Eriksson (Boston Bruins)
Aleksander Barkov (Florida Panthers)
Anze Kopitar (Los Angeles Kings)

Tilastoja: Loui Eriksson (82; 30+33=63, jäähyminuutit: 12 min, keskimääräinen peliaika: 19:29), Aleksander Barkov (66; 28+31=59, 8 min, 19:26), Anze Kopitar (81; 25+48=74, 16 min, 20:52).

Kukaan ehdolla olevista ei ole aiemmin vienyt tätä palkintoa. Puhtaasti jäähyminuuteilla mitattuna palkinnon veisi Aleksander Barkov (tosin pelattuja pelejä vain 66). Eiköhän kuitenkin vedetä hieman kotiinpäin. Kukaan suomalainen ei olekaan voittanut tätä palkintoa sitten vuoden 1985 (Jari Kurri).


Selke Trophy (paras puolustava hyökkääjä)
Ryan Kesler (Anaheim Ducks)
Anze Kopitar (Los Angeles Kings)
Patrice Bergeron (Boston Bruins)

Tilastoja: Ryan Kesler (79; 21+32=53, +5, aloitusvoitto% 58,5), Anze Kopitar (81; 25+49=74, +34, aloitusvoitto% 53,5), Patrice Bergeron (80; 32+36=68, +12, aloitusvoitto% 57,1).

Patrice Bergeron on voittanut palkinnon jo kolmesti (2012, -14, -15), Kesler kertaalleen (2010) ja Kopitarilta tämä palkinto vielä puuttuu. Mielestäni Kopitarin vuoro on tänä vuonna. Esimerkiksi tehotilaston hellelukema (+34) on koko NHL:n toiseksi paras. Hänen edelleen sijoittui vain seurakaveri Tyler Toffoli (+35). Kopitar oli myös pistepörssissä korkealla (12:s).


Jack Adams Award (paras valmentaja)
Barry Trotz (Washington Capitals)
Lindy Ruff (Dallas Stars)
Gerard Gallant (Florida Panthers)

Tilastoja: Capitals (56-18-8), Stars (50-23-9), Panthers (47-26-9).

Washington Capitals voitti NHL:n runkosarjan (= Presidents' Trophyn) toista kertaa historiassaan. Joukkue keräsi runkosarjassa peräti 120 pistettä (56-18-8). Toiseksi eniten pisteitä kerännyt joukkue (Dallas Stars) sai kasaan 109 pistettä. Tässä yksinkertainen perusteeni, jolla Trotz palkinnon pokkaa. Viimeksi NHL:n runkosarjan paras joukkue keräsi tätä enemmän pisteitä kaudella 2009-10 (Capitals; 121 p.).
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

^
Omat palkintoveikkaukset menivät 5/7 (Norris ja Lady Byng persiilleen).


Asiaan:

NHL:ssä varailtiin pelaajia viime yönä. Suomalaisista varattiin viiden kärkeen kolme pelaajaa - huikeaa. Kolmen kärkeen ei kuitenkaan ennakko-odotusten mukaisesti varattu kahta suomalaista. Patrik Laine meni toki toisena Winnipeg Jetsiin, mutta Kekäläisen Columbus Blue Jacketsiin päätyi kolmantena kookas kanadalaislaituri Pierre-Luc Dubois. Jesse Puljujärvi varattiin neljäntenä Edmonton Oilersiin (McDavidin laituriksi?) ja Olli Juolevi ehkä hieman yllättäen viidentenä (ja ensimmäisenä pakkina) Vancouver Canucksiin. Suurin suomalaisyllättäjä avauskierroksen osalta oli Henrik Borgström, jonka varasi Florida Panthers numerolla 23. Kaikkien aikojen suomalaisdraft on nähnyt päivänvalon!

Ensimmäisellä kierroksella ei muuten varattu lainkaan maalivahteja. Toisen polven pelaajista varatiin ensimmäisellä kierroksella ainakin Matthew Tkachuk (6.), Alexander Nylander (8.) sekä Kieffer Bellows (19.). Ensimmäisen kierroksen jakauma maittain: Kanada (12), USA (11), Suomi (4), Venäjä (2) ja Ruotsi (1). Lienee ensimmäinen kerta, jolloin Suomi on 1. kierroksen osalta sekä Venäjän että Ruotsin edellä. Seuraavat varauskierrokset tapahtuvat ensi yönä Suomen aikaa.

TOP 10
1. Auston Matthews [USA] (C) | Toronto Maple Leafs
2. Patrik Laine [FIN] (RW) | Winnipeg Jets
3. Pierre-Luc Dubois [CAN] (LW) | Columbus Blue Jackets
4. Jesse Puljujärvi [FIN] (RW) | Edmonton Oilers
5. Olli Juolevi [FIN] (D) | Vancouver Canucks
6. Matthew Tkachuk [USA] (LW) | Calgary Flames
7. Clayton Keller [USA] (C) | Arizona Coyotes
8. Alexander Nylander [SWE] (LW) | Buffalo Sabres
9. Mikhail Sergachev [RUS] (D) | Montreal Canadiens
10. Tyson Jost [CAN] (C) | Colorado Avalanche

https://www.nhl.com/news/americans-and-finns-flourish-in-nhl-draft-first-round/c-281049626?tid=277764372
https://en.wikipedia.org/wiki/2016_NHL_Entry_Draft


In other news: St. Louis Blues on kaupannut loistavasti maalinsuulla esiintyneen Brian Elliottin Calgary Flamesiin tämän vuoden toisen kierroksen (35.) ja ehdollisen kolmoskierroksen (vuoden 2018) varausoikeutta vastaan.

https://www.nhl.com/news/brian-elliott-traded-to-flames-by-blues/c-281040060?tid=277764372
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: NHL-jääkiekko

Keklu teki palveluksen Suomi-kiekolle ja päästi Puljujärven öljyyn McLellanin valmennukseen, Torts + Pulju yhtälö ei olisi ollut lähelläkään ideaalia. No leikki sikseen, sinitakit tarvitsevat kipeästi kärkikenttien sentteriä, joten Pierre-Luc Dubois oli paras sentterivaihtoehto Matthewsin jälkeen ja Pohjois-Amerikassa pelaavien rankingykkönen. Olisi luullut että Keklu olisi saannut nyhdettyä Chiarellilta jonkun 3. rundin varauksen, mutta ilmeisesti Chiarelli oli niin perillä Keklun suunnitelmista Puljun suhteen, että ei tarvinut lähteä varmistelemaan. Saa nähdä löytävätkö Puljujärvi ja McDavid toisensa kuten Kurri ja Gretzky aikoinaan öljyssä. Hieman yllättäen Benning valitsi Juolevin jo viidentenä. Juolevi on hyvä perus pakki Canucksin tulevaisuuteen, joka ei näytä kovinkaan valoisalta kun Sedinin siskokset laittavat hokkarit naulaan muutaman vuoden kuluttua. Tkachuk olisi ollut mielestäni parempi valinta Canucksin tulevaisuuden rakentamisessa, mutta toisaalta Benning ei ansaitse tällaisia jalokivia, jos tekee Shinkaruk-MaG kaltaisia siirtoja.

Avsin kannattajana olen erittäin tyytyväinen kanukkisentteri Tyson Jostin valintaan, kun Sergachyov meni nenän edestä Habsiin. Jost oli u18 kisojen parhaimmistoa ja vieläpä kanukkien kapteeni.
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Itsellä hieman kaksijakoiset mietteet tuosta Puljujärven päätymisestä Edmontoniin. Olin alun perin sitä mieltä, että menisi kolmantena Kekäläisen manageroimaan Columbukseen ja pidin Tortorellasta huolimatta sitä parempana osoitteena kuin Edmontonia. Näin siitä syystä, että Oilers on oikeastaan kohta kymmenen vuotta ollut sellainen "huippulupausten haustausmaa". Joka vuosi ihan kärkivarauksia, Hall, Eberle, Nugent-Hopkins, McDavid jne. ja siitä huolimatta vuosi toisensa jälkeen koko liigan pohjasakkaa, vaikka prospektia olisi vaikka kuinka. Ilmeisesti sielläkin on nyt parina viimeisenä vuonna uusittu myös toimiston puolen väkeä ja organisaatiolla alkaisi olla joku järkevä suunta ja visio siitä, mitä tehdään ja haetaan...

No uskon, kun näen ja Oilers selviää pudotuspeleihin. Toivon olevani väärässä, mutta viime vuosien perusteella voi Puljujärvellä olla aika hankalat 3 vuotta tulossa, jos Oilers ei saa junaa raiteilleen ja tekemiseen selvää järkeä ja logiikkaa.
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Fabre#4 sanoi:
Itsellä hieman kaksijakoiset mietteet tuosta Puljujärven päätymisestä Edmontoniin. Olin alun perin sitä mieltä, että menisi kolmantena Kekäläisen manageroimaan Columbukseen ja pidin Tortorellasta huolimatta sitä parempana osoitteena kuin Edmontonia. Näin siitä syystä, että Oilers on oikeastaan kohta kymmenen vuotta ollut sellainen "huippulupausten haustausmaa". Joka vuosi ihan kärkivarauksia, Hall, Eberle, Nugent-Hopkins, McDavid jne. ja siitä huolimatta vuosi toisensa jälkeen koko liigan pohjasakkaa, vaikka prospektia olisi vaikka kuinka. Ilmeisesti sielläkin on nyt parina viimeisenä vuonna uusittu myös toimiston puolen väkeä ja organisaatiolla alkaisi olla joku järkevä suunta ja visio siitä, mitä tehdään ja haetaan...

No uskon, kun näen ja Oilers selviää pudotuspeleihin. Toivon olevani väärässä, mutta viime vuosien perusteella voi Puljujärvellä olla aika hankalat 3 vuotta tulossa, jos Oilers ei saa junaa raiteilleen ja tekemiseen selvää järkeä ja logiikkaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itsellä on vahva luotto Öljyn kurssin kääntymiseen lähivuosina, kun palkkasivat viime vuonna GM:ksi Peter Chiarellin, joka rakensi Bruinsin menestyksen. Chiarellin tärkein peliliike oli palkata koutsiksi Todd McLellan, joka on mitä parhaimpia modernin lätkän koutseja. Kolme vuotta Babcockin apurina Detroitissa (SC 2007-08) siitä päävalmentajaksi San Joseen, missä kovat tilastot runkosarjassa (7 kautta 311W-163L-66 OTL), mutta pleijareissa (31W-31L) ei saannut revittyä tarvittavaa kärkipelaajistaan ja kaiken lisäksi Niemestä ei ollut voittavaksi molariksi keväisin. Viime vuonna McLellan valmensi Kanadan MM-kultaan ylivoimaisella pelitavalla. Chiarellin tärkein tehtävä kesän aikana olisi ulostaa RNH, Yakupov ja ehkäpä Eberle, jotta asenne muuttuisi ja puolustukseen saataisiin samalla hankittua tarvittavaa osaamista/kokemusta.
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Tämän vuoden Hall of Fame -jäsenet on valittu. Kovia pelimiehiä jokainen, itse toki odottelen edelleen kutsua varsinkin Curtis Josephille ja Dave Andreychukille... Ja Pat Quinnille olisin suonut kunnian jo hänen elinaikanaan. Kai tähänkin pätee vanha sananparsi parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vuoden 2016 valitut ovat Eric Lindros, Sergei Makarov, Rogie Vachon sekä Pat Quinn. Juhlallisuuksia vietetään 14.11.2016 ja paikkana tietenkin Toronto.

Seuraavassa käyn läpi kunkin valitun uran huippukohtia ym.

Eric Lindros (s. 28.2.1973, Kanada | pelipaikka C | pelaajaura 1992-2007)
NHL-joukkueet:
Philadelphia Flyers, New York Rangers, Toronto Maple Leafs, Dallas Stars
Paras kausi NHL:ssä: 1995-96 (73; 47+68=115)
Pisteet NHL-uralla (runkosarja): 760; 372+493=865
Pisteet A-maajoukkueessa: 36; 20+14=34

Todellinen voimahyökkääjä Eric The Next One Lindros muistetaan varsinkin varaukseensa liittyneestä episodista. Hänet varasi Quebec Nordiques koko tilaisuuden ykkösenä vuonna 1991. Lindros oli jo aiemmin kieltäytynyt pelaamasta peliäkään kyseiselle organisaatiolle. Tästä johtuen Nordiques joutui kauppaaman hänet jättimäisessä (jopa yksipuolisessa) kaupassa Philadelphia Flersille. Samalla luotiin vankka pohja Colorado Avalanchen ensimmäiselle Stanley Cupille (1996). Quebec Nordiquesin organisaatio tunnetusti kaupattiin Coloradoon kauden 1994-95 päätteeksi. Hän muodosti 90-luvun puolivälissä pelätyn hyökkäysvitjan, Legion of Doomin, yhdessä John Leclairin ja Mikael Renbergin kanssa. Lindrosin uraa sävyttivät loukkaantumiset, joiden vuoksi titteli The Next One jäi lunastamatta.

Saavutuksia:
NHL All-Rookie Team (1993)
Hart Trophy (1995)
Lester B. Pearson Award (1995)
Ykköstähdistökentällinen (1995)
7 NHL:n tähdistöottelua (1994, 1996-2000, -02)


Sergei Makarov (s. 19.6.1958, Neuvostoliitto | RW | pelaajaura 1976-1997)
NHL-joukkueet:
Calgary Flames, San jose Sharks, Dallas Stars
Paras kausi NHL:ssä: 1989-90 (80; 24+62=86)
Pisteet NHL-uralla (runkosarja): 424; 134+250=384
Pisteet Neuvostoliiton liigassa (runkosarja): 519; 322+388=710
Pisteet A-maajoukkueessa: 145; 83+89=172

Sergei Makarov pelasi uransa alkupuolen kylmästä sodasta johtuen tietenkin Neuvostoliitossa. Hän pääsi pelaamaan NHL:ään vasta kypsemmällä iällä vuonna 1989. Hän voitti vanhimpana pelaajana NHL:n tulokaspalkinnon (31-vuotiaana). Nykyään näin ”vanhoilla” pelaajilla ei ole edes mahdollista voittaa palkintoa, yläikärajaksi on sittemmin määritelty 26 vuotta.

Saavutuksia:
Calder Trophy (1990)
2 olympiakultaa (1984, -88)
Olympiapronssi (1980)
8 MM-kultaa (1978-79, 1981-83, -86, 1989-90)
MM-hopea (1987)
2 MM-pronssia (1985, -91)


Rogie Vachon (s. 8.9.1945, Kanada | G | pelaajaura 1965-1982)
NHL-joukkueet:
Montreal Canadiens, Los Angeles Kings, Detroit Red Wings, Boston Bruins
Paras kausi pelaajana NHL:ssä (IMO): 1974-75 (54; 27 W | 14 L | 13 T | 6 SO | 2.24 | 92,6 %)
Tilastot NHL-uralla (runkosarja): 795 GP | 355 W | 291 L | 127 T | 51 SO | 2.99
Tilastot A-maajoukkueessa: 7 GP | 6 W | 1 L | 2 SO | 1.39

Rogie Vachon muistetaan uransa alkupuolella Montreal Canadiensin kakkosvahtina (Gump Worsleyn ollessa ykkönen). Neljännellä kaudellaan hän viimein nappasi selkeän ykkösmaalivahdin paikan, mutta sitten seuraavan kauden pudotuspeleissä kuvioihin tulikin eräs Ken Dryden (joka voitti Conn Smythen ennen tulokaskautensa Calderia!). Lopputuloksena (kolmen Stanley Cupin jälkeen) hän teki johtopäätöksensä ja sai haluamansa siirron Los Angeles Kingsiin. Siellä hän toimikin ykkösenä seuraavat kuusi kautta tehden useita seuraennätyksiä. Useat näistä ennätyksistä ovat kestäneet näihin päiviin saakka, vasta Jonathan Quick on onnistunut viemään valtaosan niistä itselleen. Hän lopetti uransa pelaamalla kaksi kautta sekä Red Wingsissä että Bruinsissa. Pelaajauransa jälkeen Vachon on toiminut mm. Kingsin general managerina ja muutamassa pelissä päävalmentajana.

Saavutuksia:
3 Stanley Cupia (1968-69, 1971)
Canada Cupin voitto (1976)
Vezina Trophy (1968)
3 NHL:n tähdistöottelua (1973, -75, -78)


Pat Quinn (s. 29.1.1943, Kanada | k. 23.11.2014 | D | pelaajaura 1963-1977 | valmennusuralla yhteensä 20 kautta vuosien 1978 ja 2010 välillä)
NHL-joukkueet (pelaajana):
Toronto Maple Leafs, Vancouver Canucks, Atlanta Flames
NHL-joukkueet (valmentajana):
Philadelphia Flyers, Los Angeles Kings, Vancouver Canucks, Toronto Maple Leafs, Edmonton Oilers
Tilastot NHL-valmentajana (runkosarja): 1400 GP | 684 W | 528 L | 154 T | 34 OTL

Quinn pelasi puolustajana NHL:ssä yhteensä 606 ottelua 9 kauden aikana (18+113=131 p.). Hänet muistetaan erityisesti valmentajan urastaan. Stanley Cup jäi saavuttamatta (myös pelaajana), mutta hän johdatti valmentamansa joukkueen kahdesti finaaleihin (Flyers 1980 ja Canucks 1994). Hänet muistetaan myös Canucksin puheenjohtajana ja general managerina (1987-97). Quinn kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana vuonna 2014.


https://www.nhl.com/news/hockey-hall-of-fame-class-of-2016/c-281071564
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Chiarelli laittoi hulinaksi Taylor Hall <-> Adam Larsson. Sanattomaksi vetää, voinko vielä vaihtaa näkemykseni öljyn tulevaisuudesta. :o

Lähde: BobMcKenzien twiitti

EDIT: Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin Habs ja Preds vaihtavat takalinjojen isoja pyssyjä päikseen eli Shea Weber <-> P.K. Subban.

Lähde: Predatorsin kotisivut

Lisäksi spekulaatiot Steven Stamkosin osoitteesta voidaan lopettaa. Stammer päätti jäädä Tampaan.

Lähde: Suomikiekko.com
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: NHL-jääkiekko

Ah Eric Lindros! Nyt tulee niin monta flashbackia 90-luvun puolivälistä, etten ala edes luettelemaan :D Se oli sitä aikaa, kun kymmenen vanhana osasin suunnilleen kaikkien joukkueiden ihannekokoonpanot ulkoa ja muuta mukavaa :D Toki tuo LeClair - Lindros - Renberg on kirkkaimpana mielessä! Sehän kasattiin historian ensimmäisellä tynkäkaudella 1994-95, kun LeClair hankittiin Montrealista ja ketju dominoikin liigaa sen jälkeen useamman vuoden.

Lindrosin ura tosiaan katkesi niihin toistuviin aivotärähdyksiin turhan aikaisin. Siitä huolimatta hurjat tehot pelattuihin matseihin nähden. Lindrosin urasta tulee mieleen eräs Peter Forsberg, joka myös kärsi jatkuvista vaivoista, mutta nakutti silti hurjat tehot. Foppa oli kyllä kova, vaikka ruotsalainen olikin...Lindroshan pääsi ainakin kertaalleen 90-luvun lopulla Stanley Cup finaaleihin, mutta Detroit oli silloin parempi. Flyersilla oli silloin Ron Hextall-niminen veskarikin...
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Kausi on ollut käynnissä jo jonkun aikaa, joten kai se on taas aika nostaa ketju vähän ylemmäs...

Kyllä on ollut mukavaa nähdä Ottawan voittavan jälleen pelejä suuremmassa määrin ja että heidän puolustuksensa on tiukentunut edelliskaudesta! Eihän tuolla materiaalilla kuuhun mennä, mutta olisihan se mukavaa nähdä joukkueen selviävän pudotuspeleihin mukaan pienen tauon jälkeen. Siellä voi sitten tapahtua melkein mitä vaan :)

Erik Karlssonilta myös totutun hyvä alku kaudelle, 16 otteluun 3+11=14 tehot, jolla irtoaa kirjoitushetkellä puolustajien pistepörssin jaettu kärkitila. Plus-miinus-tilastokin kivasti plussalla! :)

Patrik Laineen menoa täytyy myös henkeä pidätellen ihailla ja ihmetellä! Jos vauhti pysyy edes lähellä nykyistä, pitäisi Calder Trophy olla melkoisen selviö. Näen että ne puheet Teemu Selänteen ennätyksen syrjäyttämisestä ovat kyllä haihattelua, mutta joku 35-40 maalia on ihan mahdollinen saldo ja yhteensä joku noin 60 tehopistettä. Kausi on pitkä ja väistämättä eteen tulee tulemaan kuivempiakin jaksoja.
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Nostellaanpa hiljaiseloa viettänyttä ketjua ylöspäin

[seuraava teksti sisältää vahvaa spekulointia]

Brent Burns pelaa puolustajan tontilta melkoista kautta. Tätä tekstiä kirjoittaessa hän on maalipörssissä kärkikymmenikön tuntumassa (22 maalia, jaettu 11:s), syöttöpörssissä seitsemäntenä (33 syöttöä) ja pistepörssissä kolmantena (55 pistettä).

Pistepörssi (3.2.):
1. Connor McDavid | 53 | 17+42=59
2. Sidney Crosby | 43 | 28+28=56
3. Brent Burns | 52 | 22+33=55

Puolustajien pistepörssi (3.2.):
1. Brent Burns | 52 | 22+33=55 | +15
2. Erik Karlsson | 8+36=44 | +2
3. Victor Hedman | 7+34=41 | -1


Tämän hetken pistetahdilla Burnsin kauden loppusaldo näyttäisi seuraavalta: 34 maalia ja 86 pistettä. Koko NHL:n historiassa puolustaja on onnistunut tekemään kaudessa 30 maalia tai enemmän ainoastaan 17 kertaa. Tähän on kyennyt vain kahdeksan eri pelaajaa vuosien varrella (muutamat toki useammankin kerran). Mike Green oli edellinen 30 maalin tekijä (31 kaudella 2008-09).

Puolustajien maaliennätykset (runkosarja):
1. Paul Coffey | 48 | 1985-86
2. Bobby Orr | 46 | 1974-75
3. Paul Coffey | 40| 1983-84
4. Doug Wilson | 39 | 1981-82
5. Bobby Orr | 37 | 1970-71
6. Paul Coffey | 37 | 1984-85
7. Bobby Orr | 37 | 1971-72
...
16. Paul Coffey | 30 | 1988-89
17. Denis Potvin | 30 | 1977-78


80 pistettä kaudessa on myöskin kova temppu puolustajalle. NHL:n historiassa tähän on kyetty vain 55 kertaa. 2000-luvulla siihen on pystytty kaksi kertaa (Erik Karlsson ja Nicklas Lidström). Kymmenen kärjessä kaikkien aikojen kausissa on kaksi miestä, molemmat viidesti (koettakaa arvata ketkä :D). Puolustajien sadan pisteen kausia on historian saatossa kertynyt ainoastaan 14. Näitä Bobby Orr onnistui tekemään urallaan kuusi kertaa ja Paul Coffey viidesti. Viimeksi 100 pistettä rikkoutui kaudella 1991-92 Brian Leetchin toimesta (22+80=102).

Puolustajien piste-ennätykset (runkosarja):
1. Bobby Orr | 139 | 1970-71
2. Paul Coffey | 138 | 1985-86
3. Bobby Orr | 135 | 1974-75
4. Paul Coffey | 126 | 1983-84
5. Bobby Orr | 122 | 1973-74
...
53. Nicklas Lidström | 80 | 2005-06
54. Denis Potvin | 80 | 1976-77
55. Mark Howe | 80 | 1979-80


Myös laukaisutilastossa mennään tällä hetkellä Burnsin johdossa. Edellisen kerran puolustaja on vienyt laukaisutilaston tynkäkaudella 1994-95. Tuolloin Ray Bourque voitti kyseisen tilaston.

1. Brent Burns | 201
2. Alex Ovechkin | 197
3. Patrice Bergeron | 189

Kaikki em. tilastot on kaivettu NHL:n nettisivuilta (www.nhl.com).
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Patrik Lainetta kahdeksan ottelun mittainen huili ei ole hidastanut. Neljässä paluun jälkeisessä ottelussa on syntynyt (2+4=) 6 pistettä. Tulokkaiden pistepörssissä Laine on tällä hetkellä kärjessä ennen Toronton kolmikkoa (Maple Leafsin tulevaisuus muuten näyttää aika hyvältä). Maalipörssissä Laine ja Auston Matthews ovat jaetulla kärkisijalla. Tosin Matthewsin tahti on ainakin viime aikoina hiljentynyt kovasti. Pidän Lainetta edelleen aika vahvana Calder Trophy-kandidaattina. Viikko-pari sitten taidettiin NHL:n valmentajilta kysyä vahvinta ehdokasta vuoden tulokkaaksi. Matthews vei tämän kyselyn aika suvereenisti. Toivotaan että Laine takoo loppukauden sellaisilla tehoilla, ettei parhaasta tulokkasta jää epäselvyyttä. Tehopörssissä Laine on myöskin kärjen tuntumassa (kolmantena, +10). Laituriksi aika kova saldo. Sebastian Aho on tällä hetkellä tulokkaiden pistepörssin seitsemäntenä 30 pisteellään.

Tulokkaiden pistepörssi (3.2.):
1. Patrik Laine | 46 | 23+20=43 | +10
2. Mitchell Marner | 49 | 13+29=42 | -5
3. Auston Matthews | 49 | 23+16=39 | +1
4. William Nylander | 48 | 10+21=31 | -5


Laine on jo tällä hetkellä suomalaisista tulokkaista takonut (yhdessä Tuomo Ruudun kanssa) kolmanneksi eniten maaleja. Edellä vain Teemu Selänne (76, 1992-93) ja Jari Kurri (32, 1980-81). Eiköhän Kurrin maalimäärä vielä tälle kaudelle ylity. On se Pate huikea hemmo!
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: NHL-jääkiekko

IlpoNuokko sanoi:
On se Pate huikea hemmo!
Klikkaa laajentaaksesi...
Laineelta mitään pois ottamatta, pelannut aivan älytöntä tulokas kautta ja ansainnut varmasti kaiken saamansa huomion rapakon takana, mutta kyllä tää suomalaismedian täysin yliampuva uutisoiminen jokaisesta Laineen liikkeestä päivittäin jäällä ja sen ulkopuolella alkaisi jo riittämään. Tuntuu unohtuneen medialta, että siellä on myös muita hyvää kautta pelaavia tulokkaita/ kokeneempia konkareita, jotka pelaavat elämänsä kautta (Mikke, Koivu, Rask, Rinne). Etenkin Aho on pelannut kaikkien odotuksiin nähden huikaisevaa kautta myöskin, mutta median mielestä tällä ei ole arvoa lainkaan :rolleyes:
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

^
Tokihan kirjoittelu on välillä hieman turhankin värikästä ja turhaa. Pitää kuitenkin muistaa että Laine on runkosarjan päättyessäkin vasta 18-vuotias. Rohkeasti sanottuna vastaavaa nuorukaista ei ole nähty sitten Dale Hawerchukin tulokaskauden 1981-82 ja Crosbyn tulokaskauden 2005-06 (mm. Lemieux oli 19, Ovechkin ja Malkin olivat 20). Eipä ole tällaista kotimaisen pelaajan tulokaskauttakaan nähty sitten Teemu Selänteen, joka toki on aivan omassa luokassaan (ja 22-vuotias tulokaskaudellaan). Tällä tavoin ajateltuna hype on aivan ymmärrettävää.

Mikael Granlund tosiaan alkaa vihdoinkin lunastaa häneen kohdistuneita odotuksia. On nyt painanut 11 peliä putkeen pisteitä, on muuten Wildin seuraennätys. Entinen yhden kauden piste-ennätyskin on jo tässä vaiheessa kautta saavutettuna.


edit
Meni itselläkin ehkä hieman ylihehkutuksen puolelle. Kun rupesin tarkemmin 18-vuotiaita tulokkaita tutkimaan niin löytyihän sieltä mm. sellaisia nimiä kuin Steve Yzerman (39+48=87, 1983-84), Jimmy Carson (37+42=79, 1986-87) ja Sylvain Turgeon (40+32=72, 1983-84). Toisaalta kun huomioidaan 80-luvun paljon suuremmat maalimäärät, on vertailu mielestäni kohtuullista.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: NHL-jääkiekko

Norris trophyn osoite on selvä. Muut palkinnot on vähän siinä ja siinä Crosbylla maalimäärä kova mutta muuten on itelle ainakin tällä hetkellä parhaiden pisteet pettymys. Just ja just piste per peli. Peli on tasottunu ja niin ja niin muita selityksiä. Kyllä pitää yli 100 pistettä tehä tai voi jättää antamatta art ross trophyn. Suomalaisittain vaikuttaa hyvälle jopa mestaruuden kannalta. Minnesota on lännen kovin suosikki tällä hetkellä. Valmentajana on tosin runkosarja mies että saa nähä. Tulokas kilpailu on mielenkiintoinen ja siitä palkinnosta on kova kisa. Ray Borque sano aikoinaan että Calder on paras henkilökohtainen palkinto. Siihen on vain yks mahis. Itellekin aina ollu kiinnostavin palkinto.
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

payjay83 sanoi:
Norris trophyn osoite on selvä. Muut palkinnot on vähän siinä ja siinä Crosbylla maalimäärä kova mutta muuten on itelle ainakin tällä hetkellä parhaiden pisteet pettymys. Just ja just piste per peli. Peli on tasottunu ja niin ja niin muita selityksiä. Kyllä pitää yli 100 pistettä tehä tai voi jättää antamatta art ross trophyn.
Klikkaa laajentaaksesi...

Crosby on tällä hetkellä 99-100 pisteen vauhdissa (pistekeskiarvo muuten peräti 1,31) ja 50 maalin vauhdissa. Hänellähän jäi 6 peliä väliin kauden alussa. Jos olisi ollut terveenä koko kauden, olisi 100 pistettä varmasti kauden päätteeksi kasassa. Pistepörssin tämänhetkinen kärki, Connor McDavid on n. 91 pisteen tahdissa (pistekeskiarvo 1,11). Kyllähän 2010-luvullakin kahta poikkeusta lukuunottamatta on pistepörssi voitettu vähintään sadan pisteen tekemisellä. Oikeastaan ainoa poikkeuksellinen kausi oli 2014-15, jolloin Benn voitti pistepörssin alle 90 pisteellään. 2012-13 oli tunnetusti 48 ottelun tynkäkausi. Nykyisellä kaudella maalikeskiarvo on ollut nousussa (5,47), toivotaan että trendi jatkuu. Ainakin maalivahtien housuihin tuli jo tälle kaudelle muutoksia ja lisää vastaavia rukkauksia suojuksien kokoon lienee luvassa. Tällä menolla sadan pisteen kausia tullaan varmasti näkemään jatkossakin. Art Rossin jakaisin silti myös alle sadan pisteen tekijälle ;)

Pistepörssin voittajat 2010-luvulla [liigan maalikeskiarvo/ottelu]
2015-16 | Patrick Kane | 106 p. | [5,34]
2014-15 | Jamie Benn | 87 p. | [5,32]
2013-14 | Sidney Crosby | 104 p. [5,34]
2012-13 | Martin St. Louis | 60 p. (tynkäkausi, samalla pistekeskiarvolla olisi tehnyt "normikauden" aikana ~102 p.) [5,31]
2011-12 | Evgeni Malkin | 109 p. [5,32]
2010-11 | Daniel Sedin | 104 p. [5,46]


Kun laajennetaan katselmus käsittämään koko 2000-luku, voidaan todeta että vain neljä kertaa pistepörssin voittoon on riittänyt alle 100 pistettä (+ kerran 2012-13 tynkäkaudella). 2000-luvun alkupuolella maalikeskiarvo peliä kohden oli jo huolestuttavan alhaalla (alimmillaan 5,14). Siitäkin huolimatta pisteitä tehtailtiin varsin mukavaan tahtiin. Aallonpohjan jälkeen työsulkukausi tuli pelastamaan väliin. Tuolloin hieman sorvattiin sääntöjä ja keskiarvo nousikin lähes kokonaisen maalin verran ottelua kohti (5,14 --> 6,05). On toki tämän jälkeen hieman tasoittunut.

Pistepörssin voittajat 2000-luvulla [liigan maalikeskiarvo/ottelu]
2009-10 | Henrik Sedin | 112 p. [5,53]
2008-09 | Evgeni Malkin| 113 p. [5,70]
2007-08 | Alex Ovechkin | 112 p. [5,44]
2006-07 | Sidney Crosby | 120 p. [5,76]
2005-06 | Joe Thornton | 125 p. [6,05]
2003-04 | Martin St. Louis | 94 p. [5,14]
2002-03 | Peter Forsberg | 106 p. [5,31]
2001-02 | Jarome Iginla | 96 p. [5,24]
2000-01 | Jaromir Jagr | 121 p. [5,51]


Lähteet:
www.nhl.com
https://www.sportingcharts.com/articles/nhl/average-goals-scored-per-game-in-the-nhl.aspx
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Laine painoi sitten viime yönä Dallasia vastaan (ylläri!) jo tulokaskautensa kolmannen hattutempun. Kyseessä oli jo toinen hattutemppu Dallasia vastaan (Dallasia vastaan yhteensä viiteen otteluun tehot 8+4=12). Viimeksi kolme kypärätemppua tai enemmän tulokaskaudellaan ovat laukoneet kaudella 1992-93 Teemu Selänne (5) ja Eric Lindros (3). Lisätään vielä, että viimeksi vähintään kaksi hattutemppua samaa joukkuetta vastaan on tulokaskaudellaan tehnyt Tony Granato (1988-89, Penguinsia vastaan). Laineen tapaus taitaa muuten olla ensimmäinen kerta ylipäätään kun 18-vuotias on tehnyt tulokaskaudellaan kolme kypärätemppua.

Tällä hetkellä tulokkaiden pistekärki on seuraavanlainen:
1. Mitchell Marner (TOR) | 55 GP | 15+33=48 P | -3 | 0,87 PPG
2. Patrik Laine (WPG) | 51 | 26+21=47 | +5 | 0,92
3. Auston Matthews (TOR) | 55 | 27+19=46 | +2 | 0,84
4. William Nylander (TOR) | 54 | 15+23=38 | -2 | 0,70
5. Matthew Tkachuk (CGY) | 53 |10+24=34 | +5 | 0,64

[video=youtube;ZcWxgvvHvbk]https://www.youtube.com/watch?v=ZcWxgvvHvbk[/video]
https://www.nhl.com/news/dallas-stars-winnipeg-jets-game-recap/c-286771008


Sidney Crosby teki viime yönä runkosarjapisteen nro. 999. Pelejä on takana 756, joten todella kovalla pistekeskiarvolla hän pelaa nyky-NHL:ssä (1,32 PPG). Hän menee todella korkealle kaikkien aikojen nopeimmin 1000 pistettä tehneiden listalla (sijalle 12). Uskoisin, että seuraavaan 6 peliin se seuraava piste tulee :D

1. Wayne Gretzky | 424 GP
2. Mario Lemieux | 513
3. Mike Bossy | 656
...
11. Phil Esposito | 745
12. Jaromir Jagr | 763

http://icehockey.wikia.com/wiki/List_of_NHL_players_with_1000_points
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

IlpoNuokolle iso kiitos kun jaksat kirjoittaa näitä kattavia koosteviestejä! En itse jaksa seurata NHL:ää kovin tarkasti, mutta näistä saan aina hyvä yhteenvedon kiinnostavista tilastoista. :)

Crosbyn koko uran PPG on kyllä todella kovan näköinen tämän kauden pistekärjen vajaan kauden PPG:n verrattuna. Mutta silti nuo Gretzkyn ja Lemieuxinkin lukemat ovat jotain aivan käsittämätöntä.
 
Vastaus: NHL-jääkiekko

Jaromir Jagrista tuli historian toinen 1900 pisteen tekijä NHL:ssä (enää 957 pistettä Gretzkyyn). Hän antoi syöttöpisteen Aleksander Barkovin tekemään maaliin ottelussa San Jose Sharksia vastaan. Upea saavutus, varsinkin kun muistissa on Jagrin viettämät kolme kautta KHL:n todellisissa rahakaukaloissa. Lähikausina saadaan jännittää tuleeko Jagrista ensimmäinen pelaaja, joka saa urallaan enemmän pisteitä kuin Wayne Gretzky sai pelkkiä syöttöjä (1963). Uskomatonta oli kyllä Gretzkyn pistetehtailu, syöttöjen päälle vielä maalit niin kukaan ei tule noita lukemia lyömään. Vaikka joku pelaisi 20 kautta 140 pisteen tahdilla, pisteet eivät vieläkään riittäisi. Mario Lemieux olisi toki terveenä päässyt ainakin lähelle.

Kaikkien aikojen maalipörssi
1. Wayne Gretzky | 894
2. Gordie Howe | 801
3. Jaromir Jagr | 759
4. Brett Hull | 741
5. Marcel Dionne | 731

Kaikkien aikojen syöttöpörssi
1. Wayne Gretzky | 1963
2. Ron Francis | 1249
3. Mark Messier | 1193
4. Ray Bourque | 1169
5. Jaromir Jagr | 1141

Kaikkien aikojen pistepörssi
1. Wayne Gretzky | 2857
2. Jaromir Jagr | 1900
3. Mark Messier | 1887
4. Gordie Howe | 1850
5. Ron Francis | 1798

Eniten pelattuja runkosarjan otteluita
1. Gordie Howe | 1767
2. Mark Messier | 1756
3. Ron Francis | 1731
4. Jaromir Jagr | 1684
5. Mark Recchi | 1652

Uran paras pistekeskiarvo (min. 600 peliä)
1. Wayne Gretzky | 1,92
2. Mario Lemieux | 1,88
3. Mike Bossy | 1,50
4. Bobby Orr | 1,39
5. Sidney Crosby | 1,32


http://www.nhl.com/stats/player?aggregate=1&gameType=2&report=skatersummary&pos=S&reportType=season&seasonFrom=19171918&seasonTo=20162017&filter=gamesPlayed,gte,1&sort=goals
http://www.nhl.com/stats/player?aggregate=1&gameType=2&report=skatersummary&pos=S&reportType=season&seasonFrom=19171918&seasonTo=20162017&filter=gamesPlayed,gte,1&sort=assists
http://www.nhl.com/stats/player?aggregate=1&gameType=2&report=skatersummary&pos=S&reportType=season&seasonFrom=19171918&seasonTo=20162017&filter=gamesPlayed,gte,1&sort=points
http://www.nhl.com/stats/player?aggregate=1&gameType=2&report=skatersummary&pos=S&reportType=season&seasonFrom=19171918&seasonTo=20162017&filter=gamesPlayed,gte,1&sort=gamesPlayed
http://www.nhl.com/stats/player?aggregate=1&gameType=2&report=skatersummary&pos=S&reportType=season&seasonFrom=19171918&seasonTo=20162017&filter=gamesPlayed,gte,1&sort=pointsPerGame
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom