Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
No.1 Pelihahmo
- Viestiketjun aloittaja Simulaatio
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: No.1 Pelihahmo
Hankala kysymys...
Taitaa se ääni kyllä mennä Megaman X sarja sivuhahmolle ja Megaman Zero sarjan päähahmolle, Zerolle kun sen verran hyvä sarja kun tuo Zero sarja oli.
Sääli kyllä jouduin pelaamaan kolamannen ja neljännen pelin emulaattorilla kun en löytänyt sitten mistään suomesta kolmatta ja neljättä osaa, eli jos joku tietää että mistä voisin löytää kyseiset pelit (suomesta) olisin todella kiitollinen.
Hankala kysymys...
Taitaa se ääni kyllä mennä Megaman X sarja sivuhahmolle ja Megaman Zero sarjan päähahmolle, Zerolle kun sen verran hyvä sarja kun tuo Zero sarja oli.
Sääli kyllä jouduin pelaamaan kolamannen ja neljännen pelin emulaattorilla kun en löytänyt sitten mistään suomesta kolmatta ja neljättä osaa, eli jos joku tietää että mistä voisin löytää kyseiset pelit (suomesta) olisin todella kiitollinen.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mahewcoro
Active Member
Vastaus: No.1 Pelihahmo
Siirrän tänne koska lipsuu vähän pomojen lausunnoista.
Oleellinen ajatus sanavalinnassa "Mariosta huolimatta" on se, että nämä siteeratut pelit eivät siis myy Marion vuoksi, vaan että jotkut Mario-pelit myyvät hyvin itse pelin vuoksi, eivät Mario-hahmojen. Toki on Mario-faneja ja tokihan yhteinen "mytologia" antaa varmasti jonkin verran myyntibonusta, mutta suurella mittakaavalla tarkasteltuna Mario-hahmot ovat yhdentekeviä, ja näiden pelien menestys riippuu aivan eri tekijöistä.
Joissakin tapauksissa voisi jopa arvella että kyllä, Mario-hahmot haittaavat peliä. Esimerkiksi sopii Mario & Luigi -sarja ja Japanin-myynnit, joista on tarkat tiedot. Sarjan ensimmäinen osa myi ensimmäisellä viikollaan n. 67 tuhatta kappaletta. Sarjan toinen osa myi 133 tuhatta kappaletta ensimmäisellä viikolla. Viimeisimpien tietojen mukaan sarjan kolmas osa myi viime viikolla julkaisunsa jälkeen yli 200 tuhatta kappaletta. Mitä tässä oikein tapahtuu? Vertailun vuoksi Nintendon Fire Emblem -roolipelisarjan käsikonsoliosat ovat järjestäen myyneet toistasataatuhatta ensimmäisellä viikollaan. Nintendon Mother 3 -roolipeli myi myös lähes 200 tuhatta kappaletta julkaisuviikollaan.
Oma veikkaukseni on, että ihmiset eivät luottaneet Marioon. Mario ei merkinnyt heille hyvää roolipeliä (useista edeltävistä Mario-roolipeleistä huolimatta). Mutta kun jotkut ostivat Mario & Luigin, ja huomasivat, että peli oli hyvä (joku voisi sanoa jopa erinomainen), positiivinen maine alkoi levitä, ja "Mario & Luigi"-sarjasta tuli varteenotettava nimike. Ei Marion vuoksi, vaan koska peli oli hyvä, ja pelaajat alkoivat luottaa sarjaan. Mariosta huolimatta. Ensimmäisen osan heikohkot myynnit ensimmäisellä viikolla saattoivat johtua siitä, että pelaajat vierastivat Mariota. Tämä on tietenkin vain arvailua, mutta mielestäni täysin mahdollinen selitys.
Ja siitä päästään Mario Kartiin. Pelien räjähdysmäistä suosion kasvua DS:llä ja Wiillä ei voi mitenkään selittää Mario-hahmoilla. Paljon selvempi selitys on, että suositulla laitteella oikeanlaisia pelikokemuksia tarjoavat pelit tapaavat myydä enemmän, ja jos niissä sattuu olemaan Mario, eivät ihmiset välttämättä pistä pahakseen - uskoisin, että suurelle yleisölle Mario on nykyään pitkälti yhdentekevä, mutta jos Mario Kartissa pääsee kisaamaan neljän pelaajan kanssa sohvalla tai useamman netissä, ja pääsee käyttämään hassuja piirroshahmoja, niin mikäs siinä! Mario & Sonic taas vastasi Wii Sports -pelaajien haluun saada lisää liiketunnistusurheilua Wiille, ei niinkään tarpeeseen saada Mario- ja Sonic-hahmoja.
Mariolla ei siis ole väliä, vaan peleillä joihin Mario laitetaan. Kun Mariota tuputetaan tarpeeksi moneen peliin, menestyksiäkin syntyy, mutta samaten syntyy floppeja kuten Dance Dance Revolution with Mario. Joskus sieltä nousee niitä "Mario & Luigi"-menestyksiä, jotka lähtevät myymään pelin laadun ansiosta, mutta vähintään yhtä usein peli ei myy keskinkertaista paremmin vain koska siinä on Mario, kuten Play on Wii: Mario Tennis. Tätä tarkoittaa "Mariosta huolimatta". Mariolla ei ole väliä, vaan pelin laadulla.
Siirrän tänne koska lipsuu vähän pomojen lausunnoista.
Oleellinen ajatus sanavalinnassa "Mariosta huolimatta" on se, että nämä siteeratut pelit eivät siis myy Marion vuoksi, vaan että jotkut Mario-pelit myyvät hyvin itse pelin vuoksi, eivät Mario-hahmojen. Toki on Mario-faneja ja tokihan yhteinen "mytologia" antaa varmasti jonkin verran myyntibonusta, mutta suurella mittakaavalla tarkasteltuna Mario-hahmot ovat yhdentekeviä, ja näiden pelien menestys riippuu aivan eri tekijöistä.
Joissakin tapauksissa voisi jopa arvella että kyllä, Mario-hahmot haittaavat peliä. Esimerkiksi sopii Mario & Luigi -sarja ja Japanin-myynnit, joista on tarkat tiedot. Sarjan ensimmäinen osa myi ensimmäisellä viikollaan n. 67 tuhatta kappaletta. Sarjan toinen osa myi 133 tuhatta kappaletta ensimmäisellä viikolla. Viimeisimpien tietojen mukaan sarjan kolmas osa myi viime viikolla julkaisunsa jälkeen yli 200 tuhatta kappaletta. Mitä tässä oikein tapahtuu? Vertailun vuoksi Nintendon Fire Emblem -roolipelisarjan käsikonsoliosat ovat järjestäen myyneet toistasataatuhatta ensimmäisellä viikollaan. Nintendon Mother 3 -roolipeli myi myös lähes 200 tuhatta kappaletta julkaisuviikollaan.
Oma veikkaukseni on, että ihmiset eivät luottaneet Marioon. Mario ei merkinnyt heille hyvää roolipeliä (useista edeltävistä Mario-roolipeleistä huolimatta). Mutta kun jotkut ostivat Mario & Luigin, ja huomasivat, että peli oli hyvä (joku voisi sanoa jopa erinomainen), positiivinen maine alkoi levitä, ja "Mario & Luigi"-sarjasta tuli varteenotettava nimike. Ei Marion vuoksi, vaan koska peli oli hyvä, ja pelaajat alkoivat luottaa sarjaan. Mariosta huolimatta. Ensimmäisen osan heikohkot myynnit ensimmäisellä viikolla saattoivat johtua siitä, että pelaajat vierastivat Mariota. Tämä on tietenkin vain arvailua, mutta mielestäni täysin mahdollinen selitys.
Ja siitä päästään Mario Kartiin. Pelien räjähdysmäistä suosion kasvua DS:llä ja Wiillä ei voi mitenkään selittää Mario-hahmoilla. Paljon selvempi selitys on, että suositulla laitteella oikeanlaisia pelikokemuksia tarjoavat pelit tapaavat myydä enemmän, ja jos niissä sattuu olemaan Mario, eivät ihmiset välttämättä pistä pahakseen - uskoisin, että suurelle yleisölle Mario on nykyään pitkälti yhdentekevä, mutta jos Mario Kartissa pääsee kisaamaan neljän pelaajan kanssa sohvalla tai useamman netissä, ja pääsee käyttämään hassuja piirroshahmoja, niin mikäs siinä! Mario & Sonic taas vastasi Wii Sports -pelaajien haluun saada lisää liiketunnistusurheilua Wiille, ei niinkään tarpeeseen saada Mario- ja Sonic-hahmoja.
Mariolla ei siis ole väliä, vaan peleillä joihin Mario laitetaan. Kun Mariota tuputetaan tarpeeksi moneen peliin, menestyksiäkin syntyy, mutta samaten syntyy floppeja kuten Dance Dance Revolution with Mario. Joskus sieltä nousee niitä "Mario & Luigi"-menestyksiä, jotka lähtevät myymään pelin laadun ansiosta, mutta vähintään yhtä usein peli ei myy keskinkertaista paremmin vain koska siinä on Mario, kuten Play on Wii: Mario Tennis. Tätä tarkoittaa "Mariosta huolimatta". Mariolla ei ole väliä, vaan pelin laadulla.
Kirai
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: No.1 Pelihahmo
Vaikea nimetä vain yhtä joka ois selvästi ylitse muiden.
Mut sanotaan vaikka Cloud Strife. Yks ensimmäisistä "suurista suosikeista" joita oon pelihistoriani aikana fanittanu.
Muita mainitsemisen arvoisia voisi olla vaikkapa:
- Squall (FF8)
- Link (Zeldat)
- Cid (FF7)
- Mario (super mario, duh)
- CJ (GTA San Andreas)
- Justin (Grandia)
- Koh (Azure Dreams)
Vaikea nimetä vain yhtä joka ois selvästi ylitse muiden.
Mut sanotaan vaikka Cloud Strife. Yks ensimmäisistä "suurista suosikeista" joita oon pelihistoriani aikana fanittanu.
Muita mainitsemisen arvoisia voisi olla vaikkapa:
- Squall (FF8)
- Link (Zeldat)
- Cid (FF7)
- Mario (super mario, duh)
- CJ (GTA San Andreas)
- Justin (Grandia)
- Koh (Azure Dreams)
Vastaus: No.1 Pelihahmo
Absoluuttista ykköstä on kyllä vaikea sanoa, mutta otetaan nyt se mikä ensimmäisenä tulee mieleen...
Guybrush Threepwood
Hyvänä kakkosena Pac-Man. Vaikea kyllä koostaa listaakaan, koska monet pelihahmoista ovat alkujaan hyviä juuri elokuvasta syntyneen mielikuvan takia, esim. John McClane tai Indiana Jones (joskin Fate of Atlantis on loistava peli).
Joku voisi myös tehdä gallupin ärsyttävimmistä hahmoista. Tulee heti mieleen se Duck Huntin koira joka nauraa räkättää ja sitten ehkä ärsyttävin koskaan, Mr. Resetti Animal Crossingista. Jos kesken pelin resetoi tai lopetti seivaamatta, niin tuo Mr. Resetti pakotti lukemaan tylsää diibadaaba tekstiä ja joissain tapauksissa jopa kirjoittamaan anteeksipyyntöä virtuaalinäppiksellä.
Tämä ei varsinaisesti pelihahmo, mutta ohjelmistopuolelta tulee mieleen se Microsoft Officen aivan diabolisen rasittava paperiklemmari-avustajahahmo. JUMALAUTA. Oon taitellu ja muutoin pahoinpidelly varmaan jokaisen paperiklemmarin mitä näkökenttään sattuu vain ja ainoastaan tuon perkeleen takia.
Absoluuttista ykköstä on kyllä vaikea sanoa, mutta otetaan nyt se mikä ensimmäisenä tulee mieleen...
Guybrush Threepwood
Hyvänä kakkosena Pac-Man. Vaikea kyllä koostaa listaakaan, koska monet pelihahmoista ovat alkujaan hyviä juuri elokuvasta syntyneen mielikuvan takia, esim. John McClane tai Indiana Jones (joskin Fate of Atlantis on loistava peli).
Joku voisi myös tehdä gallupin ärsyttävimmistä hahmoista. Tulee heti mieleen se Duck Huntin koira joka nauraa räkättää ja sitten ehkä ärsyttävin koskaan, Mr. Resetti Animal Crossingista. Jos kesken pelin resetoi tai lopetti seivaamatta, niin tuo Mr. Resetti pakotti lukemaan tylsää diibadaaba tekstiä ja joissain tapauksissa jopa kirjoittamaan anteeksipyyntöä virtuaalinäppiksellä.
Tämä ei varsinaisesti pelihahmo, mutta ohjelmistopuolelta tulee mieleen se Microsoft Officen aivan diabolisen rasittava paperiklemmari-avustajahahmo. JUMALAUTA. Oon taitellu ja muutoin pahoinpidelly varmaan jokaisen paperiklemmarin mitä näkökenttään sattuu vain ja ainoastaan tuon perkeleen takia.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: No.1 Pelihahmo
Näitähän on vaikka kuinka monta (eri konsoleille), mutta kai se on pakko valita (jos ihan pakko)...
Solid Snake.
Tähän hahmoon yhdistyy parhaiten omat nuoruuden muistot (eka MGS-peli PS1:lle), retroilu (vanhojen MG-pelien havina), PS2:n kulta-ajat (Sons Of Liberty/Snake Eater) ja nykyisen sukupolven tähänastinen huipentuma (mulle MGS4). Samoin pelityylissä yhdistyy toiminta ja hiiviskely - aseet ja oveluus - huimat bossitaistelut ja eeppinen tarinankerronta. Ja Snaken ääni tietysti. Kaikki aina "elämää suurempaa" ja sopivasti aina hieman "yli" normaalin pelikokemuksen (hyvässä ja myös pahassakin joskus)..
Näitähän on vaikka kuinka monta (eri konsoleille), mutta kai se on pakko valita (jos ihan pakko)...
Solid Snake.
Tähän hahmoon yhdistyy parhaiten omat nuoruuden muistot (eka MGS-peli PS1:lle), retroilu (vanhojen MG-pelien havina), PS2:n kulta-ajat (Sons Of Liberty/Snake Eater) ja nykyisen sukupolven tähänastinen huipentuma (mulle MGS4). Samoin pelityylissä yhdistyy toiminta ja hiiviskely - aseet ja oveluus - huimat bossitaistelut ja eeppinen tarinankerronta. Ja Snaken ääni tietysti. Kaikki aina "elämää suurempaa" ja sopivasti aina hieman "yli" normaalin pelikokemuksen (hyvässä ja myös pahassakin joskus)..
Vastaus: No.1 Pelihahmo
Oikeastaan yhtä hankala kysymys, kuin es. näyttelijä No. 1 (miten laittaa eri genren elokuvien edustajat samalle viivalle?)
Vastataan tähän kuitenkin itseltäni sympatiapisteet keräävä Little Mac (Mike Tyson's Punch Out!!). Eräänlaisessa altavastaajan asemassa on pelihahmojen suhteen aika usein tietynlaista humoristisuutta ja "vaikeuksien kautta voittoon"-asennetta, johon on helppo samaistua, vaikka välillä ehkä myös viholliset pakoon karkoittaville ûber-cooleille hahmoillekin on paikkansa.
Oikeastaan yhtä hankala kysymys, kuin es. näyttelijä No. 1 (miten laittaa eri genren elokuvien edustajat samalle viivalle?)
Vastataan tähän kuitenkin itseltäni sympatiapisteet keräävä Little Mac (Mike Tyson's Punch Out!!). Eräänlaisessa altavastaajan asemassa on pelihahmojen suhteen aika usein tietynlaista humoristisuutta ja "vaikeuksien kautta voittoon"-asennetta, johon on helppo samaistua, vaikka välillä ehkä myös viholliset pakoon karkoittaville ûber-cooleille hahmoillekin on paikkansa.
Hinin
Active Member
Vastaus: No.1 Pelihahmo
Juurikin ehkä se kiehtoo että nassua ei näytetä, voi mm. samaistua paremmin hahmoon. Toki solid on äijjä, mutta master vain omalla tavallaan loistava juurikin tuon kasvottomuuden takia. Mielikuvitusta vain peliin.
Juurikin ehkä se kiehtoo että nassua ei näytetä, voi mm. samaistua paremmin hahmoon. Toki solid on äijjä, mutta master vain omalla tavallaan loistava juurikin tuon kasvottomuuden takia. Mielikuvitusta vain peliin.