Ja sydämien tippuminen ei ole pakko tapahtua reaaliaikaisesti, jolloin se sopisi myös roolipeliin. Se että Breath of Fire V oli toteutettu huonosti, tarkoittaa vain että se peli oli huono, ei idea. Peleissä vaikuttaa paljon muitakin elementtejä kuin vain idea. Mikä siis teki BoF V:stä huonon? En ole kokeillut, joten en voi sanoa.
FFVII:ssä kuolee yksi päähahmoista, joskaan ei pelin lopussa. Tämä saattaa olla yksi niitä yksityiskohtia, jotka saivat ihmiset yllättäen pitämään kyseisestä pelistä. Onhan kyseisessä pelissä muutakin hyvää kuin tuo, mutta tuo on yksi niitä asioita. Varmasti aika shokkia pelaajalle joka ei tiennyt tuosta ennen pelaamisen aloittamista...
Roolipelien ongelma on tosiaankin toisto: jos haluaa erilaista, pitää rikkoa jo genrerajaa jonkun verran. Ja sitten on taas ihmisiä, jotka todella pitävät vanhasta mallista. Hmm... hyviä esimerkkitapauksia lienevät yllättäen Final Fantasyt:
FF6 = perinteinen
FF7 = moderni
FF8 = erilainen
FF9 = perinteinen
FFX = moderni ? (en ole pelannut)
FFXI = online/reaaliaikainen
FFXII = ?
FFCC = reaaliaikainen/moninpeli, heikompi tarina
FFTA = uusi vuoropohjainen taistelujärjestelmä (?)
Jokaiselle on kuitenkin yhteistä, että maailmaa ollaan pelastamassa. Mikä voidaan sitten laittaa uudeksi maaliksi? Henkilökohtaiset asiat voivat tuntua liian pieneltä, taisteluja pitäisi loogisesti ajatellen tulla vähemmän: ei ole mitään suurta pahaa, joka aiheuttaisi hirviöiden tulon maailmaan. Jos hahmon taas tunkee sopivanlaiseen maailmaan seikkailemaan henkilökohtaisemman ongelman parissa, voi pelaajasta alkaa tuntua että häneltä jätetään jotain suurta kokematta: aivan kuin pääsisi maailmaan, josta pitäisi parantaa jotakin, mutta sitä ei kykene tekemään. En sitten tiedä olisiko tämä sellainen virkistävä uudistus.
Miltä tuntuisi sitten Cowboy Bepop -tyylinen roolipeli? Jos teistä joku sattuu kyseisen animen tietämään. Eli sopivassa määrin yhdistellään seikkailua, huumoria, draamaa, erilaisia henkilöhahmoja ja päämääränä vain tienata rahaa. Tosin loppuhuipennus keskittyy erään mafialaitoksen romahduttamiseen: ja vain päähenkilön voimin. Hieno loppu kyllä, mutta samantapaisen toteuttaminen roolipelinä vaatisi todella loisteliasta toteuttamista. Ei siinä mitään, se voisi toimiakin, jos se toteutus vain onnistuisi. Eli tarvittaisiin ainakin yksi lahjakas ihminen sinne tekopuolelle. Tämä taas on asia, mikä monilta peliprojekteilta puuttuu: on osaavia ihmisiä, mutta todellinen lahjakkuus puuttuu. Tai näin minä uskon.
Noh, katsotaan aukaiseeko tämä jonkun uuden mielipiteen tai idean esille
