Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Optimized for Xbox Series S/X [up to 4K/120 FPS/HDR/Raytracing etc.]

Ei pahalta näytä! Monet pitää tätä aika hyvänäkin pelinä vissiin, itse en oikein syttynyt ja kesken tämäkin yksinpeli jäi. En tiedä saisiko paremmilla puitteilla itsensä revittyä takaisin pelin äärelle...

 
Ei pahalta näytä! Monet pitää tätä aika hyvänäkin pelinä vissiin, itse en oikein syttynyt ja kesken tämäkin yksinpeli jäi. En tiedä saisiko paremmilla puitteilla itsensä revittyä takaisin pelin äärelle...


Ihan samat fiilikset jääneet pelistä ja kesken jäi suhteellisen alkupuolelle. Itseäni eivät tällaiset putkessa kuljettavat tarinat juuri muutenkaan kiinnosta, mutta tässä nyt ei tuo tarina itsessäänkään tuntunut lainkaan itseäni kiinnostavalta.

Mielenterveys on toki tärkeä asia, mutta ei sen järkkyminen psykoositasolle oikein koko pelin pääaiheeksi mielestäni sovi. Liian angstista ja ahdistavaa menoa, eikä itseäni kiinnostavia ja innostavia elementtejä tunnu pelistä löytyvän.
 
Ihan samat fiilikset jääneet pelistä ja kesken jäi suhteellisen alkupuolelle. Itseäni eivät tällaiset putkessa kuljettavat tarinat juuri muutenkaan kiinnosta, mutta tässä nyt ei tuo tarina itsessäänkään tuntunut lainkaan itseäni kiinnostavalta.

Mielenterveys on toki tärkeä asia, mutta ei sen järkkyminen psykoositasolle oikein koko pelin pääaiheeksi mielestäni sovi. Liian angstista ja ahdistavaa menoa, eikä itseäni kiinnostavia ja innostavia elementtejä tunnu pelistä löytyvän.
Tässä varmaan myös omakohtaiset demonit ja oman mielen kanssa painimiset tuovat aika paljon lisää lihaa luiden ympärille. Oli omat rankat kokemukset sitten vihaa, masennusta, surua tai mitä hyvänsä, niin tässä pelissä ne on puettu liikkuvaksi kuvaksi TV:n ruudulle. Minulle tämä oli viime sukupolven mieleen painuvimpia kokemuksia. Ei siksi, että se olisi ollut pelimekaniikoiltaan maailman paras peli, vaan siksi millaisia aiheita peli käsitteli ja miten se sen teki.

Mitä tulee putkessa kulkevaan tarinaan, niin tällaisessa pelissä se on melkein pakollinen paha. Tämä on niin tarkoin ohjattu ja käsikirjoitettu kokemus, ettei siihen oikein avoimen maailman haahuilu sopisi.

Hieno ja ainutlaatuinen kokemus, joita ei missään nimessä ole liikaa, mutta samalla myönnän että pelillisesti paikoin kankea ja ilman omia tunnesiteitä kokemus voi jäädä vaisuksi.
 
Tässä varmaan myös omakohtaiset demonit ja oman mielen kanssa painimiset tuovat aika paljon lisää lihaa luiden ympärille. Oli omat rankat kokemukset sitten vihaa, masennusta, surua tai mitä hyvänsä, niin tässä pelissä ne on puettu liikkuvaksi kuvaksi TV:n ruudulle. Minulle tämä oli viime sukupolven mieleen painuvimpia kokemuksia. Ei siksi, että se olisi ollut pelimekaniikoiltaan maailman paras peli, vaan siksi millaisia aiheita peli käsitteli ja miten se sen teki.

Mitä tulee putkessa kulkevaan tarinaan, niin tällaisessa pelissä se on melkein pakollinen paha. Tämä on niin tarkoin ohjattu ja käsikirjoitettu kokemus, ettei siihen oikein avoimen maailman haahuilu sopisi.

Hieno ja ainutlaatuinen kokemus, joita ei missään nimessä ole liikaa, mutta samalla myönnän että pelillisesti paikoin kankea ja ilman omia tunnesiteitä kokemus voi jäädä vaisuksi.
Täytyy varmaan itsekin jatkaa jossain vaiheessa, kun on jo tuo XSX-päivityskin. Silti perusasetelma ei ole oikein itseäni kiinnostanut, joten saattaa tuo pelin loppuun jatkaminen olla haasteellista. Sellaista jatkuvaa angstaamista ja hallusinointia kun en meinaa peleissä ylipäätäänkään jaksaa.
 
Täytyy varmaan itsekin jatkaa jossain vaiheessa, kun on jo tuo XSX-päivityskin. Silti perusasetelma ei ole oikein itseäni kiinnostanut, joten saattaa tuo pelin loppuun jatkaminen olla haasteellista. Sellaista jatkuvaa angstaamista ja hallusinointia kun en meinaa peleissä ylipäätäänkään jaksaa.
Jos ei maistu, niin ei maistu. "Onneksi" peli on pelattu läpi noin 8 tunnissa, että jos päätät jatkaa, niin aika nopeasti tuon pelaa.
 
Ylös Bottom